Ihastuksia //Kuvaamataidon luokka//

Dana asteli kohti ensimmäistä oppituntiaan hivenen hermostuneena. Hän oli jo käynyt aijemmin tutustumassa luokan tarjontaan ja tehnyt paikan itselleen tutuksi. Oven hän oli jättänyt auki jotta oppilaat pääsisivät sisälle omaa tahtiaan. Hän sipaisi löysästä nutturasta tipahtaneita hiuskoehkuroita korvan taakse ja nielaisi hivenen hermostuneesti. Olihan hän jo monta vuotta opettanut mutta silti oppilaiden kanssa ensi kohtaaminen oli aina kaikkein hermostuttavinta. Danalla oli yllään tiukat farkut, tumman lila paita joka ylettyi puoleen reiteen ja jonka hihat oli kääritty kyynertaipeeseen. Hänen jalassaan olivat paitaan sopivat lilat tennarit ja kasvoilla oli kevyen kevyt meikki. Hän korvasi laukkunsa asentoa ennen kuin asteli luokaan. Hän hymyillen tervehti muutamaa oppilasta jotka jo olivat paikalla vaikka tunnin alkuun oli vielä hetkinen.

Hän laski laukkunsa opettajan pöydän viereen ja katseli ympärilleen yhtä uteliaana kuin oppilaat katselivat häntä. Lopulta hän istahti alas ja risti jalkansa sirosti kaivaen esiin listan oppilaista.

Hän laski oppilaat ja kohotti sitten katseensa ylös. Dana vilkaisi kelloa ja kallisti päätään hivenen sivulle mietteissään.
-Odotetaan viel hetki jos joku tulee paikalle ennen ku alotetaan, hän sanoi hymyillen.

//mau ja ronnie tänne n_n//

Ronnie nosti laukkuaan paremmin olalle ja juoksi käytävää pitkin. Ensimmäinen tunti uuden opettajan kanssa ja poika olisi heti myöhässä. Luokan ovella ruskeahiuksinen hengähti syvään ja astui rauhallisesti ovesta sisään. "Anteeksi, että olen myöhässä." Poika sanoi opettajalle hymyillen. Ronnie hakeutui mahdollisimman lähelle opettajan pöytää, näin hän oli aina tehnyt, jotta saisi aina tarvittaessa kysyä neuvoa.

Ruskeahiuksinen katsahti opettajaan ja hymyili tälle. Mieheksi tällä oli todella sirot kasvonpiirteet ja pitkät, hyvin hoidetut hiukset. Pituutta uudella opettajalla ei kovinkaan paljon ollut, Ron itse oli ehkä vajaat kymmenen senttiä pidempi.

// sori ko tuli lyhyt :--(

//Ei mitää : ) //

Dana sipaisi hiuksiaan ja asteli juuri sulkemaan ovea kun eräs poika asteli sisään. Hän hymyili pienesti ja nyökkäsi tuolle tervehdykseksi. Hän sulki oven ja asteli sitten pöytänsä luokse. Hän nosti listan kätenssä.
-Eli jos alotetaan ihan perinteisesti nimen huudolla ja sitten aletaan töihin, hän sanoi hymyillen ja alkoi luettelemaan nimiämerkaten aina jos kyseinen oppilas oli paikalla. Hän istahti pöydän kulmalle istumaan ja kävi kaikki nimet läpi.
-Joten. Ihan ensimmäisenä ois kiva vähän tietää teistä enemmän ja mä voin näin alkajaisiks kertoa ittestäni jotain. Eli mä olen Dana ja oon opettanut jo monen monta vuotta eri lukioissa. Nyt olen tosiaan täällä ja mä maalailen ja piirtelen yhä yhtä paljon ku teidän ikäisenänne, hän kertoi.

-Eli jos alotetaan nyt vaikka susta, hän sanoi ja osoitti pojan suuntaan vilkaisten nimilistaa mietteliäänä.
-Oliko se Ronnie?, hän uteli.
-Jos siis kerrot vähän ittestäs ja siitä miten paljo harrastat esimerkiks piirtämistä, hän kertoi hymyillen ystävällisesti.

Ronnie nyökkäsi opettajan ehdotukseen ja aloitti itsestään kertomisen. "Joo, eli mä oon Ronnie, mutta voi siis ihan Roniks sanoa. Piirtelen aika paljon, silloin kun ei muuta tekemistä ole ja kuvitan joskus itse kirjoittamiani tarinoita, joita sitten annan tuttujen lapsille. Harrastan myös jalkapalloa ihan vaan omaksi huvikseni." Ruskeahiuksinen kertoi ja hymyili opettajalle, joka vaikutti todella mukavalta.

Itsestään kerrottuaan Ronnie kuunteli hetken muiden esittelyä, mutta kääntyi sitten katsomaan uutta opettajaa. Poika katsoi Danan päästä varpaisiin muutamaan otteeseen ja totesi, että tämä oli itseasiassa ihan hyvännäköinenkin. Katsoessaan mustahiuksista Danaa, tuntui välillä siltä että pojan vatsassa olisi lennellyt perhosia. Olikohan poika tulossa kipeäksi, vai mikä tuo hassu tunne oli ?

Danan hymyili Ronnielle lämpimästi mutta katse seurasi kutakin oppilasta kun vuoro tuli kertoa itsestään. Hän odotti ettäkierros päästiin loppuun ennen kuin nousi seisomaan.
-Eli mulla on nyt teille kun ootte kaikki vähän innostuneempia piirtämisestä niin tämmänen vähän vaikeempi harjoittelu tehtävä. Elikkä. Mul on täällä rasiallinen erilaisia esineitä ja asioita ja jokainen saa valita yhen niistä ja tehdä siitä sitten taideteoksen maalaten tai piirtäen ihan kummin haluaa, hän kertoi. Hän asteli sitten istumaan pöydälle ja nosteli laatikosta kotoaan tuomiaan esineitä joiden joukossa oli mm. korkokenkä, pieni veistos, muutama porsliininen eläin ja satunnaisia hedelmiä. Dana laski laatikon lattialle ja jäi katselemaan luokaa.

-Eli tulkaa vaan iha rohkeesti hakemaan mut muistakaa et ne on mun joten käsitelkää niitä varoen, hän sanoi hymyillen ja seurasi katseellaan kun muutama kipitteli hakemaan esinettä jonka halusi.
-Ja varmaan ite tiijätte missä kaikki on? Jos joku ei tiedä ni multa voi kysyy neuvoa. Ja noin muutenki ni mä autan kyl mielelläni jos on ongelmia, Dana kertoi hymyillen lämpimästi ja katseli luokkaa yhä hivenen uteliaana. Olisi kiva nähdä mitä kukakin saisi aikaan.

Ronnie ei tavallaan huomannut, kun muut olivat jo lopettaneet tarinointi kierroksen. Poika katseli ajatuksissaan Danaa ja mietiskeli omiaan. Pian jokainen hänen ympäriltään lähti hakemaan piirrustusvälineitä ja tavaroita, joita mustahiuksinen opettaja oli laatikosta pöydälle kaivanut. Voi vittu, mitä nyt pitää tehä. Ruskeahiuksinen ajatteli itsekseen, katsellessaan luokassa ympäriinsä astelevia oppilaita. Ronnie siirsi katseensa opettajaan ja sai suunsa auki. "Öö, mitä piti tehä ? Olin vähän omissa maailmoissani." Poika selitti Danalle ja ehkä joksenkin räikeä puna levisi tämän poskille.

// lyhyttä pukkaa :--(

//Ei mitää : )//

Dana seuraili oppilaita ja naurahti sitten kyseisen Ronnien sanoille. Hän pudisti päätään hivenen ja asteli toisen luokse.
-Ei se mitään. Eli noista esineistä joita on tossa pöydällä vielä muutama. Ni niistä valitset yhen ja sitten joko piirrät tai maalaat sen, hän kertoi hymyillen hellästi hymyillen. Hän katseli hetken aikaa poikaa silmiin. Hän käänsi sitten katseensa tavaroihin pöydällä ja hymyili kevyesti.
-Niin ja kyl te pian saatte sit alkaa omia juttujanne tekemään jos tää tuntuu aluks hankalata, hän sanoi hymyillen. Danan sipaisi hiuksiana hivenen ja vilkaisi ympärilleen miettien.
-Jos sä meet valitsee esineen ni mä voin käydä hakemas sulle piirrutus välineet, hän totesi ja asteli hakemaan toiselle paperia sekä kynä paketin.

Hän laski ne Ronnien paikalle ja asteli sitten auttamaan erästä tyttöä joka tarvitsi apua. Dana joutuikin monia oppilaita auttamaan ja jos yhtään tarkaavaisempi oli niin saattoi huomata että moni oppilaista taisi olla yhtä kiinostuneita Danan katselemisesta kuin Ronniekin.

Ronnie hymyili opettajalle vaisusti ja nousi hakemaan pöydältä esineen. Poika valitsi posliini eläimen, joka ilmeisesti kuvasi jotain kissaeläintä, ehkäpä tiikeriä. Ruskeahiuksinen asteli takaisin paikalleen ja kiitti Danaa piirrustusvälineistä. "Oisin voinu kyllä ne ihan itekkin hakea.. Kiitos nyt silti." Poika sanoi ja punasteli hieman.

Ronnie aloitti piirtämisen palloilla, joista saisi yhdisteltyä hyvin eläimen. Poika pyrki tekemään kissaeläimestä mahdollisimman elävän näköisen, ehkä jopa niinkin ettei sitä enään posliinieläimeksi tunnistaisi. Ääriviivat oli saatu tehtyä ja silmien ja tiikerinraitojen luonnostelu myös, mutta jokin ei kuvassa istunut pojan silmään. Kehtaisinko kysyä Danalta.. Ronnie pohti mielessään, mutta rohkeni taas avaamaan suunsa. "Hei, sori ku koko ajan kyselen, mut mikähän täs kuvassa oikee mättää ?" Ruskeasilmäinen kysyi ja katsoi Danaa silmiin.

// vähä lagaa, ko en meinaa mitää keksiä :--D

//Ei mittää n__n Sano vaa jos voin jotenki avittaa keksimää : D //

Dana istuskeli siinä pöydän kulmalla kun kukaan ei hetkeen apua kaipaillut ja seurasi katseellaan kun oppilaat tekivät piirustuksiaan. Hän kohotti katseensa Ronnieen toisen kysyessä apua. Hän nauarhti pehmeästi.
-Ihan turhaan pyytelet anteeks. Teitä vartenhan mä täällä oon, hän sanoi ja asteli sinne pojan taakse nojautuen hivenen lähemmäksi toista jotta saattoi nähdä esineen paremmin sekä piirustuksen.
-Hmmm. No mun mielestä sä voisit ehkä vähän pienetää tota takaosaa koska se näyttää vähän liian isolta mutta muuten mun mielestä se on oikeen hieno, hän sanoi hymyillen lämpimästi.

Hän otti kynän käteensä ja teki hailat ääriviivat piirustukseen ehdotukseksi.
-Ja sitten kun varjostat vähän täältä näin niin siitä tulee elävemmän näköinen, hän lisäsi ja teki vielä piirustukseen muutaman lisäyksen ennen kuin ojensi kynän takaisin pojalle.

Ronnie kuunteli Danan ohjeita, mutta keskittyminen herpaantui tämän nojatessa lähemmäs ruskeatukkaista. Poika hengitti syvään ja huomasi toisen tuoksuvan hyvältä, Ronnie hymyili ja havahtui taas seuraamaan opettajan ohjeita. Dana oli luonnostellut Ronnien piirrustuksen päälle ja kuva alkoi näyttämään suht hyvältä. "Kiitos, varjostuksia en ehtinyt vielä aloittamaan." Ruskeasilmäinen tokaisi hymyillen.

Ronnie vilkuili taakseen ja sivuilleen, jotta näkisi millä tyylillä muut tekivät töitään. Osa maalasi öljyväreillä, jotkut tekivät hiilillä ja osa normaaleilla puuväreillä. Ronnie päätti itse kuitenkin käyttää ihan pelkkää lyijykynää, sillä sen tekniikan hän osasi paremmin kuin toiset. Eläin alkoi pikkuhiljaa valmistumaan, mutta turkin teossa meni jonkin aikaa, koska Ronnie oli päättänyt tehdä sen hyvin yksityiskohtaisesti.

// jotain juonenkäänteitä vois keksiä :--D Oon tosi huoni ite keksimään :--------D //

Dana hymyili kevyesti ja kohottautui siitä hivenen ylös. Hän asteli takaisin opettajan pöydän ääreen ja istahti siihen kulmalle seurailemaan luokkaa joka onneksi ihan rauhassa väkerteli omia taideteoksiaan. Hän miettikin että voisi siinä samalla järjestellä hivenen luokkaa ja alkoi siivoilemaan kaappeja. Silloin tällöin lotiin vilkaisu luokkaan jotta kaikki toisaan keskittyisivät edessään olevaan paperiin. Hän hymyili kevyesti ja hyräili hiljaa itsekseen.
-Noni kohta voitte varmaan pikkuhiljaa alkaa lopettelemaan töitänne ja pistämään tavaroita kasaan paitsi jos jollain on vapaa aikaa ja haluaa jäädä tänne vielä jatkamaan työtään, hän kehotti hetken päästä.

Hän otti muutaman askelleen taaksepäin ja kompastui takana olevaan tuolin jalkaan. Hetken hän horjui kunnes vahingon kautta päätyi puoliksi makuulleen siihen Ronnien syliin joka oli juuri sattumalta takana istunut. Hän räpytteli silmiään hivenen häkeltyneenä ja katseli poikaa.
-Anteeks

//Tuommoista perus sählinkiä oli ainoo mikä tli nyt mieleen : D //

// hah, toi oli just hyvä :---D //

Ronnie ajatteli, että voisi ehkä jäädä vielä tunnin jälkeen viimeistelemään työtään, niin hän oli yleensä tehnyt. Ronnie katseli ympärilleen kun osa oppilaista oli alkanut pakkailemaan jo tavaroitaan ja osa vielä viimeisteli töitään. Poika kuitenkin hätkähti, kun hän tunsi painon sylissään. Ronnie käänsi katseensa ja huomasi Danan yht äkkiä makaavan puoliksi sylissään. Opettaja pyysi anteeksi ja ruskeahiuksinen tuijotti toista säikähtäneenä. "E-ei se mitään. Eikai käynyt pahasti ?" Ronnie kysyi ja auttoi Danan ylös, samalla nousten itsekkin.

"Mites se tolleen kävi.." Ronnie mietiskeli ja rapsi terotusroskia mustahiuksisen harteilta. Pojan katse pysähtyi hetkeksi Danan silmiin, mutta käänsi päänsä nopeasti pois. Ronnie huomasi samalla olevansa itsekkin aivan terotusroskien peitossa ja rupesi rapsimaan itseään puhtaaksi.

Dana hymyili kevyesti ja mahdollisimman nopeasti nousi itsekkin seisomaan. Hän suti roskia pois yltäään ja huomasi sitten roskien levinneen Ronnienkin päälle. hän suti toisen rintakehältä niitä pois ja hymyili kevyesti.
-Mä oon vähän kömpelö. Anteeks vielä. Eikai suhun sattunu? Mä varmaan painan ihan kauheasti, hän huolehti ja katseli poikaa tutkivast jos vaikka huomaisi että toinen olsisi satuttanut jalan tai käden.
-Anteeks viel ihan kauheesti, hän sanoi pahoitellen ja katseli Ronnieta hetken aikaa silmiin. Hän hymyili kevyesti ja kävi hakemassa harjan jotta saattoi lakaista roskat lattialta ja pöydältä pois.

Hän asteli sitten opettajan pöydälle ja kaivoi pienen peilin jonka avulla suti hiksensa takaisin järjestykseen. Dana katseli sitten ympärilleen ja huomasi luokan jo tyhjenneen. Hän jäikin katselemaan Ronnieta hivenen kysyvästi.
-Haluatko sä vielä jäädä tänne vai?, hän uteli.

Kylmätväreet levisivät pojan ruumiiseen, kun Dana rapsi roskia tämän rintakehältä. "Ei muhun sattunu, etkä kuule mitenkään hirveästi painanut." Ronnie tokaisi ja naurahti. Hän itsekkin oli joskus jonkin verran kömpelö, eihän sille sinänsä mitään oikein voinut. "Eikä se itseasiassa mitää haitannu." Ruskeahiuksinen sanoi ja hymyili.

Ronnie istui takaisin tuolilleen ja katsoi työtään, joka oli melkein valmis. Poika kuitenkin nosti katseensa ja homasi Danan sukivan hiuksiansa. "Ei ne pahasti menny." Ronnie huomautti ja virnisti pirteästi. "Jään joo tänne, oon aina yleensä sillee tehny." Ruskeahiuksinen sanoi ja otti kynän taas käteensä ja alkoi vetelemään kevyin vedoin tiikerille karvapeitettä, aina välillä Danaa vilkaisten.

Dana hymyili kevyesti Ronnien pirteälle asenteelle ja asteli siihen hivenen lähemmäs seurailemaan pojan piirtämistä.
-Sä oot kyl tosi taitava, hän kehi hymyillen ja kosketti hellästi pojan kättä. Hän katseli piirustusta pää hivenen kallellaan.
-Ja muuten jos joskus haluut jäädä tänne tekemään töitä tai muuten vain oleskelemaan niin saat kyllä, hän totesi ystävälliseen sävyyn ja istahti siihen pojan vierelle katsellen piirrustusta.
-Mitä sä oot aatellu tän koulun jälkeen? Sähän oot jo pikkuhiljaa lähestymässä valmistumista?, hän uteli.

-Tai siis mä voisin suositella suo jatkamaan kuvataiteita ja niiden opiskelua ylemmällä tasolla jos haluisit, Dana jatkoi mukavaa jutusteluaan. Hän vilkaisi poikaa nopeasti ja sitten jäi katselemaan ympärilleen.
-Mut tietty kannattaa tulevaisuuden päätöksiä miettiä rauhassa, hän lisäsi.

Ronnie naurahti, kun Dana kehui tämän piirrustustaitoja. "Jaa, tuskin oon sen parempi ku muutkaa, teen tätä vaa ihan huvin vuoks." Poika totesi. Ruskeahiuksisen sydän jätti ehkä pari lyöntiä välistä, kun Danan käsi kosketti Ronnien omaa. Pojan kasvot vetivät hetkessä aivan punaisiksi ja tämän oli käännettävä kasvonsa alaspäin, jottei toinen näkisi punastumista.

Ruskeasilmäinen yritti rauhoitella itseään, jotta voisi vastata opettajan esittämään kysymykseen. "E-en tiiä mihin oon menossa. S-saatan alkaa kuvittamaa joitain lastenkirjora, tai jotain vastaavaa." Poika änkytti ja piirsi muutamia viivoja työhönsä, jottei vaikuttaisi ihan tyhmältä. Ronnie oli hetken hiljaa ja odotti, että tuntisi punastuksen hieman laskevan ja nosti katseensa Danaan. "Jos saan kysyä, nii miks tulit tänne opettamaan ? Jos siis oot kerta ennen opettanut muissa kouluissa ?" Poika kysyi ja tunsi vatsassaan taas ne samat perhoset, jotka olivat jo aiemmin häntä kiusanneet.

Dana hymyili kevyesti ja katseli Ronnieta hivenen kummaksuen kun toinen punasteli. Hän sipaisi hiuksiaan ja kohautti olkiaan.
-Tietty sä saat kysyä, hän totesi hellästi hymyillen. Hän mietti hetken aikaa muotoillen ajatuksensa sanoiksi.
-No mun ulkonäkö otti muutamalla homofoobikolla vanhoissa kouluissa hivenen liian koville niin sen takia monet sitte ei puhunu mulle ollenkaa ja ilmapiiri oli kauheen hankalaa. Ja semmosissa paikoissa totesin vaa et on parempi et mä astun syrjään, hän sanoi hymyillen pienesti ja kohautti uudelleen olkiaan.

-Mut mä kuulin et täällä koulussa oltais asiaa kohtaan hivenen ystävällisempiä ja sen takia tulin tänne, hän lisäsi sitten. Dana sipaisi hiuksiaan ja pysyi hetken aikaa hiljaisena tuijotellen eteensä.
-Ja ku mä tykkään katos käyttää esimerkiks korkokenkiä ni monet ei kato sitä kauheen hyvällä, hän lisäsi naurahtaen.

"Homofoobikot on vittumaisia." Ronnie sanoi ja laittoi kynänsä penaaliin. Poika huokaisi ja siirsi kätensä hiuksiin, joita sitten pörrötti hieman. "Mun mielestä täälä ollaa kyllä tosi ystävällisiä. Ei oo yleensä ees sellasta pientä paskan puhumista, koska aika moni on samassa tilanteessa." Ruskeahiuksinen selitti ja hymyili lähestulkoon koko ajan.

"Korkokengät on silleen aika nättejä, mut en vois ite kuvitella käveleväni sellassilla. Tykkään tennareista ja sellassista.." Ronnie selitti, tämän puheliaisuus alkoi tulemaan taas esille.

// en keksi taaskaa mitää :---( //

//Eipä tuo mitään n_n Pitäisikös meidän koittaa jotain juonia vai?//

Dana nyökkäsi.
-Niinhän ne on, hän sanoi ja jäi katselemaan Ronnien piirrustusta hetkeksi aikaa. Hän katseli sitä hymyillen kevyesti ja painoi silmänsä kiinni hetkeksi aikaa.
-No musta korkokengät on ihania ja on ihan turhaa sanoo et ne on vana naisille, hän sanoi naurahtaen ja käänsi katseensa nuorempaan. Hän jäi katselemaan hetkeksi aikaa Ronnieta ja hymyili toiselle kevyesti.
-Koska sulla alkaa seuraava tunti? hän uteli ja nousi sitten ylös jääden katselemaan hetkeksi aikaa kaappejen suuntaan mietteliäänä.

-Tai jos sul ois aikaa ni oisit voinu jäädä tänne auttamaan muo järjestelemään noita kaappeja jotka on vähän sotkussa viime opettajan jäljiltä, hän kertoi hymyillen ja kallisti päätään hivenen astellen avaamaan yhden kaapeista.

// ehkäpä. Mitähän tässä vois vielä tapahtua ? //

Ronnie virnisti. "Mulla on seuraavaks hyppytunti, sitte on liikkaa mikä alkaa aina sellasset kolme varttia myöhässä eli sinne ei ees tarvis mennä." Poika selitti pirteästi ja nousi penkistä. "Voin oikee hyvin auttaa sua." Ronnie tokaisi ja asteli Danan perässä kaapille. "Mistä alotetaan ? Nää on aika huonossa järjestyksessä.." Poika tokaisi ja otti väriliidut käsiinsä ja katseli niitä. "Väritin tällassilla pienenä." Ruskeahiuksinen tokaisi ja naurahti.

//Hmm. No mulle ei kyl nyt tuu mitää mielee. Entä sul?//

Dana hymyili keveysti ja katseli Ronnieta.
-No kiva saada apua, hän tokaisi ja jäi katselemaan kaapin sisältöä. hän vilkaisi toista ja sitten ympärilleen nopeasti.
-No mul oli semmonen visio että pistettäis kaikki kynät tähän kaappiin, sitte maalausvälineet seuraavaa ja hiilivälinnet sitä seuraavaa ja sitte paperit ja pahvit ja alustat tolle puolelle, hän kertoi osoitellen kaappeja sitä mukaa kun niitä tuli vastaan. hän mittaili sitetn Ronnieta katseellaan.
-Ja mul ois semmosia aika painavia savi säkkejä tuol takana jotka pitäis siirtää tonne noihin komeroihin, hän kertoi ja räpytteli silmiään.

Hän kallisti päätään hivenen ja sipaisi hiuksiaan.
-Mut jos sä et niitä jaksa niin mä voin kyllä kysellä jotakuta muutakin, hän jatkoi hymyillen lempeästi ja nosteli kyniä pois kaapista siistiin pinoon.

Ronnie kuunteli, mitä Danalla oli mielessä ja nyökkäili. "Ja mul ois semmosia aika painavia savi säkkejä tuol takana jotka pitäis siirtää tonne noihin komeroihin", Dana sanoi ja sanoi myös, että voisi kysellä jotain muuta kantamaan painavia säkkejä. "Ei tarvi, kyllä mä ne varmaa jaksan kantaa. On sitä painavempiakin varmasti tultu nosteltua." Poika selitti ja pörrötti taas hiuksiaan. "Missä ne siis oli, voisin kantaa ne vaikka heti." Ronnie hymyili Danalle ja punasteli taas hieman vatsassa pörräävien perhosten vuoksi.

// ei mulla oo oikee ikinä mitää ideoita. Toi järjestely homma on kai ihan hyvä ?//

// Juu : ) Kaipa to käy//

Dana hymyili kevyesti ja nyökkäsi.
-Tuolla takahuoneessa. Mä voin tulla näyttämään, hän sanoi ja asteli edeltä pieneen varastotilaan. Hän osoitti säkkejä jotka olivat siinä päällekkäin. Hän kohotti sitten katseensa Ronnieen.
-Eli ne on noi ja mä voin tlla näyttämään mihin ne kannattaa pistää, hän lisäsi ja käytyään näyttämässä paikan Ronnielle hän asteli takaisin luokan puolelle. Hän jatkoikin kynien järjestelyä sen aikaa kun Ronnie kantoi säkit luokan puolelle.

-Varmaan me teidänkin kansssa tehdään savitöitä sitten jossain vaiheessa, hän totesi hymyillen ja nyökäytti päätään hivenen.
-Mut tietty paljo kans piirtämistä, hän jatkoi. Dana vilkaisi aina silloin tällöin miten Ronniella säkkien kanssa meni.

Ronnie tarttui painavaan savi säkkiin ja nosti sen kuitenkin syliinsä. Poika kantoi ensimmäisen säkin helposti luokan toiselle puolelle ja olihan pojalla jokin pakonomainen tarve hieman esiintyäkkin Danalle, joka aina välillä katsahti poikaan. "Eihän nää oo ees kovin painavia." Ruskeahiuksinen tokaisi rennosti mustahiuksiselle ja laski säkin maahan, pitäen mairean virneen kasvoillaan. Jalkapallon pelaamisesta oli siis jossain asioissa oikeastikkin hyötyä, siinä hommassa jalat vahvistui hurjasti.

Ensimmäisen säkin jälkeen Ronnie huokaisi ja heitti hupparinsa pöydälle, jonka alta paljastui sopivasti vartaloa myötäilevä vihreä t-paita. Ruskeahiuksinen asteli hakemaan toisen säkin, se ei ollut enää edes niin painava kuin ensimmäinen oli ollut. Aina välillä Ronnie katsahti Danaan ja virnuili tälle omalla hauskalla tavallaan.

Hetken päästä poika hyppäsi pöydän reunalle istumaan ja huokaisi. "Vaikkei noi hirveen painavia ookkaan, tulee tässä silti kuuma. Asutko muuten tässä jossain lähellä ?" Ronnie kysyi ja kävi selälleen pöydälle.

Dana asetteli kyniä sinne kaappiin ja vilkaisi Ronnien suuntaan kun poika kantoi viimeisen säkin niille tarkoitettuun paikaan.
-Oisitko sä tarvinu juotavaa?, hän uteli hymyillen pienesti ja silmäili poikaa hetken aikaa. Hän käänsi sitten katseensa kaappiin ja jäi katselemaan sen sisältöä joka alkoi olemaan melko järjestyksessä.
-Mäkö?, hän uteli ja kohotti hivenen kulmiaan. Hän hymyili pienesti ja sulki kaappien ovet painautuen nojaamaan niitä vasten.
-No itse asiassa tällä hetkellä vielä yhden tuttavan luona mutta pian pääsen muuttamaan omaan kotiin. Se on tässä koulun lähettyvillä, hän kertoi. Dana sipaisi hiuksiaan ja asteli sitten pöytänsä luokse. Hän järjesteli siinä olevia papereita hetken aikaa.

Hänen katseensa ajautui hetkeksi aikaa kelloon mietteliäänä.
-Sä varmaanki asut tossa asuntolassa?, hän veikkasi hymyillen. Hän istahti siihen pöydän reunalle ja jäi katselemaan Ronnieta hetkeksi aikaa.
-Ootko sä opiskellu koko ajan täällä vai?