Easy boy.. !! K-18 !!

Mustahiuksinen hymyili pienesti Nikkille. "Hmm... Mä täytin tammikuussa 17 vuotta. Ja käytän huumeita. Ja.. mun äiti.. on kuollut. Isä huolehti musta. Mutta.. sekin loppui kun täytin 12. Hakkasi mua. En tietenkään kertonut kellekkään ongelmistani. Sitten aloin juomaan. Ironista. Ihan niinkuin isäkin. Ja sitten iskäni raiskas mut. Moneenkin kertaan. Ja heitti mut ulos lumihankeen. Se oli sen osion loppu. Ja samanlaisena jatkuu. Huorana elin, että saisin edes elantoa itselleni. Muuttelin paikasta toiseen, liikuin piireissä. Siinä on suunnilleen koko elämäntarinani. Voit toki kysellä lisää. Eikä mua tarvitse tuon takia sääliä." Shikamaru kertoi lyhykäisesti elämäntarinansa toiselle ja painautui lähemmäs.

Mustahiuksinen huokaisi, ja tunsi miten hitaasti hänen kehonsa rauhoittui, ja tunsi rauhoittuvansa hiljakseen. "Ja sitten, mä olen homo. Synnyin japanissa ja opin siellä kieltä. Ja tykkään erilaisuudesta, ja osaan piirtää melko hyvin, omasta mielestäni. Ja mä olen kauris, horoskooppimerkiltäni. Ja olen ajatellut että ottaisin tatuoinnin.." Mustahiuksinen sanoi toiselle, vielä ei niin tärkeää tietoa. "Mutta entäpä sinä? kerro sinä vuorostasi jotain itsestäsi." Shikamaru ehdotti ja hymyili hieman.

Nikki kuunteli tarkkaavaisena. Hänen silmissään välähti sekunnin murto-osan ajan sääli, mutta kun toinen sanoi, ettei haluaisi itseään säälittävän elämänsä vuoksi, se katosi. Tai Heroin piilotti asian hyvin, hän nimittäin sääli toista - edes hänen elämänsä ei ollut ollut yhtä kamala. Punapää ravisteli hiukan päätään jotta sai selvitettyä ajatuksensa. "Hmm... Mä täytin kesällä 16. Käytän tosiaan huumeita, oon käyttäny 13-vuotiaasta. Jouduin raiskauksen uhriks 12-vuotiaana ja sain siinä yhteydes sit HIV:n, jota taas seuras psykiatri-istunnot ja sairaalareissut" Tässä välissä Nikkin ilme synkkeni hiukan, mutta hän jatkoi sitten nopeasti: "Sit tosiaa ku ei enää rahat riittäny huumeisiin, aloin myydä itteeni. Mulla on sateenkaariperhe, kaks isää ja adoptoitu veli Aleck... Ne ei ollu aluks tietoisia mun riippuvuudesta mut valitettavasti asia tuli aika nopeesti ilmi. Sitä sit seuras vierotushoidot jotka autto hetken. Jaksoin pari kuukautta olla kuivilla mut sit aloin kiinnostuu alkoholista..."

Nikki piti pitemmän tauon ja tuijotteli eteensä. "Tulin sit yks ilta kotiin kännissä ja Aleck uhkas kertoo isille, mitä en ilmeisesti sallinu. Tukin mun veljen suun, sidoin sen sänkyyn ja raiskasin" Punapää ummisti silmänsä. Hän vihasi itseään tässä asiassa. "Lähin sit kotoo ja haahuilin sen yön ympäri kaupunkia... Ku aamulla tajusin mitä oli tullu tehtyä, tuli kiire kotiin. Isät oli huomannu mitä olin tehny ja oli ihan raivona. Asia sit ajan myötä sovittiin, mut isät oli sitä mieltä et mun on paras lähtee kotoo. Sovittiin et lähen tänne opiskelemaa... ja tässä ollaan" Poika hiljeni.

"Ja oon tosiaa Saksasta, oon kans täys homo, oon tienny aina olevani. Kuuntelen blackmetallia, rakastan lävistyksiä ja tatuointeja, haluun olla erilainen, oon horoskoopilta kaksonen vaikken sihen soopaan uskokkaan, jaja..." poika veti henkeä pitkän litanian jälkeen. Hän silitteli yhä ajatuksissaan pojan selkää. "Ja mulla on Berliinin kaduilla ku toinen perhe. Meitä on ollu yhteensä joku 15, mut nykyää elos tai vapaalla jalalla on vaa 4, Minä, Luca, Diesel ja Chris, joka on kans täällä. Muut on joko kuollu tai vankilassa" puhuessaan Heroin näytti ranteeseensa tatuoitua pääkalloa ja huumeruiskua (jengin tunnusta) jonka alle oli tatuoitu kirjaipet R.I.P. ja liuta nimiä - kaikkien kuolleiden jengiläisten nimet.

Sitten punapää muisti jotain, kun hän kiersi kätensä pojan ympärille halaukseen. "Ainii... Et tiiä ku mun etunimen. Oon koko nimeltä Nikki Wil von Dee... Ja se Wil tosiaa vaa yhellä ällällä" poika virnisti. Hänen nimensä kirjoitettiin melkein joka paikassa väärin.

Shikamaru puri huultaan, ja värähti pienesti toisen kertoessaan tarinaansa. "Toi on aika riipaisevaa." hän sanoi hiljaa sitten toiselle ja huokaisi. "Ei oo ollu helppoo kummallakaan.." hän totesi sitten, ja puri alahuultaan. "Loppujen lopuks me ei olla niin erilaisia. Tai, ainakaan menneisyydeltä. Ja Wil.. Ehkä en kutsukaan sua Wiliksi." Shikamaru selitti, ja naurahti sitten hiljaa kun toinen oli kertonut tarinansa loppuun asti. "Saanko kysyä? Kuinka paljon tatuoinnin ottaminen sattuu?" Shikamaru kysyi hiljaa toiselta, ja hymyili pehmeästi toisen halatessa häntä. Punahiuksinen oli lämmin.. Ja tuon halaus tuntui lohduttavalta.

Mustahiuksinen, Shikamaru, miettivänä vei kätensä toisen vasemman rintalihaksen kohdalle, ja kosketti arpea joka siinä oli. "Oliko toi joku jengin tunnus myös?" Hän kysyi sitten, ja siveli laihoilla sormillaan tuon arpea. Mustahiuksista puistatti. Tuntui hirveältä, että joku viiltäisi häneen jotain kuviota. Kipu tuntuisi sietämättömältä.




/ anteeksi ettei tullut metritekstiä 8<< ps mitäs jos Shikamarun isä oliskin päässy vankilasta, ja sais selville missä shiki on. :--D ja sit se soittais tälle ja pyytäis sitä tapaamiseen jossai, vaikka metsää, ja siel syntyis tappelu ? /

Nikki naurahti. "Joo, sano vaa Nikki tai Heroin, ne on paljo luontevampia..." Poika katsoi Shikamarua ja nyökkäsi, hän oli samaa miltä - eivät he kovin erilaisia olleet. Sitten toisen kysymys sai virneen nousemaan punapään kasvoille. "Riippuu kuin paljon kestät kipuu. Mua ei oo sattunu vielä ainutkaa, eniten ehkä tuntu tuo selän Baphomet" hän totesi viitaten koko selän peittävään kuvaan Baphometista, pakannalisesta hedelmällisyyden jumalasta. "Lävistykset on omasta mielestä inhottavampia ottaa ku tatuoinnit, varsiinki se oli inhottavaa ja kivuliasta ku otin prince albertin - jos tiiät mikä se on" Heroin naurahti ja virnisti. Hän oli tosin ottanut korun pois tänään ja hän muisti että koru olisi luultavasti hyvä laittaa paikoilleen ennen kuin reikä menisi umpeen.

Nikki huomasi toisen katselevan rintalihastaan ennen kuin kosketti sitä. "Öhm... joo, tavallaan. Se tehtiin ensimmäises rituaalis jossa olin mukana - oli pakollinen" Poika haroi hiuksiaan ja päätti hiukan vielä tarkentaa: "Nii siis, oon saatananpalvoja, ku niihin piireihin lähti mukaan nii joku vastaava oli pakolline. Oon nähny vierestä ku muille tehää paljo pahempiinki paikkoihin vastaavia - ja valitettavasti joutunu itekki tekemään" Hän jotenkin pystyi arvaamaan mitä mustahiuksinen ajatteli. "Hmm... Ei se sattunu, iha oikeesti, se ei sattunu paljoo ollenkaa. Sit myöhemmi sitä alko särkemää ja tuntu ku se olis ollu tules mut teko oli oikeestaa täysin kivutonta" Tosin, Nikkin kipukynnys oli huomattavasti normaalia korkeampi, joten hän ei voinut tietää miltä se olisi toisesta tuntunut.

//toki käy >D Tosin Nikki tulee sit paikalle tappelemaan!//

//ofc >:DD//

Shikamaru hätkähti yllättäen, kun kuuli puhelimensa soittoäänen. Soittoäänenä oli erittäin rämisevä, Bring Me The Horizonin Braille. Shikamaru irrotautui toisesta ja nousi sängyltä, astellen sitten kaivelemaan vaatteitaan lattialta, ja löysikin pian puhelimensa.

"Shikamaru. Mitä vittua! Mistä SÄ sait mun numeron?" Hän tiuski puhelimeen. "Älä viitsi, Shiki. Olen päässyt vankilasta, ja haluaisin niin kovasti tavata sut. Siitä on niin monta vuotta." Hänen isänsä sanoi kylmästi. Shikamaru nielaisi, ja käveli hitaasti Nikkin viereen, istuutuen sängylle. "Isä.. mä.. Mä en halua tavata sua." Hän sanoi sitten puhelimeen, ja pisti puhelun kaiuttimelle. "Voi, sähän tapaat mut. Tai mä tulen hakemaan, onko selvä?" Hänen isänsä sanoi maireasti ja nauroi vielä päälle. "Äläkä kuvittele soittavasi poliisille. Sitä en suosittele." isänsä vielä jatkoi.

Shikamaru tärisi. Ei tässä näin voi käydä. Hän katsahti Nikkiin, tuntien kyyneleiden valuvan poskiltaan. "Isä, älä tee tätä mulle uudelleen." hän sanoi hiljaa. "Oi, kyllä mä teen. Mä pistän sut kärsimään. Mä itse silvon sun luuranko -ruumiis ja valutan viimeisetkin veret susta. Mutta sitä ennen mä pistän sut huutamaan. Mutta kukaan ei kuule sua. Mä käytän hyväkseni sua, ja sä saat huutaa, mutta kukaan ei kuule sua." Hänen isänsä sanoi kiihkeällä äänellä, ja nauroi kolkosti päälle. Shikamaru puri huultaan ja painautui lähemmäs toisen laihaa vartaloa. Häntä pelotti. "Okei.. Ehkä sä pääset lopettamaan mun kurjan elämän. Missä tavataan?" Shikamaru kysyi värisevällä äänellä isältään. "Hyvä, poikani. Tiedäthän sen metsän? Lähistöllä ei ole taloja. Tavataan siellä, mahdollisimman pian. Tsau." hänen isänsä sanoi ja lopetti puhelun.


/joten metsässä siis? alotanko sinne siis töpön?//

Nikki katsoi Shikamarua eyelinerilla piirretyt kulmat hiukan kurtussa kun toinen kaiveli kännykkäänsä vaatteiden seasta. Kun toinen löysi sen, punapää järkyttyi puhelun sävystä.

Shikamarun istuutuessa sängylle Nikki alkoi uholestua yhä enemmän. Kun hän kuuli kaiuttimesta kylmän miesäänen. Se mitä mies puhui, sai Heroinin puristamaan kätensä nyrkkiin. Agression aalto pyyhkäisi hänen ylitseen. Hänen Shikamarulleen ei kukaan puhuisi tuolla lailla - ainakaan pojan isä, joka kuuleman perusteella oli tehnyt pojalle niin paljon pahaa.

"Oi, kyllä mä teen. Mä pistän sut kärsimään. Mä itse silvon sun luuranko -ruumiis ja valutan viimeisetkin veret susta. Mutta sitä ennen mä pistän sut huutamaan. Mutta kukaan ei kuule sua. Mä käytän hyväkseni sua, ja sä saat huutaa, mutta kukaan ei kuule sua." ällöttävä miesääni nauroi. Nikkin teki mieli juosta samantien tappamaan tuo mies. Kun Shikamaru painautui punapäätä vasten, hän kietaisi kätensä toisen ympärille ja piteli toista lähellään. Kun puhelu katkesi lopulta, Nikki päästi irti ja nousi ylös, napaten hupparinsa vaatteiden seasta ja veti sen päälleen. Hän kaivoi laukustaan nyrkkirautansa ja tunki ne hupparinsa taskuun. Muuta ns. aseita hänellä ei ollut, linkkuveitseä lukuunottamatta, jota sitäkään poika ei löytänyt mistään.

Heroin tajusi toisen yhä olevan alasti. Hän meni ja keräsi toisen vaatteet, ojentaen ne tuolle. "Sun on paras pukee päälles. Mä käyn siistiytymässä vessan puolella" hän sanoi ja nappasi meikkipussinsa mukaan. Kyllä, hän aikoi meikata nytkin, kun oli pian lähdössä hakkaamaan ilmat pihalle Shikamarun isästä. Punapää tosin aavisteli pahinta - jos miehellä olisi ase tai jonkinlainen puukko, hän olisi luultavast mennyttä. Sitä ennen hän kuitenkin järjestäisi Shikamarun turvaan.

//juu, aloita vaan =)//

Shikamaru tärisi, ja seurasi Nikkiä katseellaan, ja hätkähti sitten kun toinen ojensi hänelle vaatteensa. Mustahiuksinen hymyili toiselle pehmeästi, ja otti vaatteensa vastaan, nousten ylös ja aloittaen pukemisensa vetämällä bokserit ensin jalkaansa, ja sitä mukaa muutkin vaatteensa. Pillifarkut, t-paita ja lopuksi löysä, punainen huppari.
"Mä käyn siistiytymässä vessan puolella" Oli punapää sanonut ja mustahiuksinen nyökkäsi tuolle. "Selvä." Hän sanoi ja veti sitten kenkänsä jalkaan, ja tunki simpukka-mallisen puhelimensa taskuunsa. Pian he pääsisivät lähtemään, mutta Shikamarua pelotti. hän ei tiennyt ketä olisi vastassa. Olisiko siellä isän vankilatuttuja? Jotain könsikkäitä jotka voisivat murskata hänet yhdellä lyönnillä? Shikamaru ravisteli päätään. Hän ei halunnut ajatella sitä. Hän kuolisi kuitenkin.

/Täällä jatkuu/