As the cold rain falls

Ulkona oli sadellut koko päivän jotain lumen ja rännän sekoitusta. Nathan oli paennut huonoa ilmaa koulun kirjastoon ja istui nyt lukemassa Philip Ballin Kemiaa eturintamassa kirjaa. hiukset olivat melkein jo kuivuneet, mutta mustat farkut tuntuivat vieläkin märiltä. Onneksi sentään takki oli suojannut punaista t-paitaa kastumiselta. Hetken aikaa kirjaa selaituaan Nathan kyllästyi ja suuntasi scifi/kauhu osastolle. Stephen Kingin kirja tarttui miehen käteen tämän kävellessä hyllyjen välissä. Tämän Nat oli kyllä jo lukenut, mutta eipä se paljoa haitannut. Tiesipähän missä kaikki hyvät kohdan olivat. Nathan palasi pötään, johon oli jättänyt nuhjaantuneen olkalaukkunsa ja istui alas. Mies skippasi kirjan alun, siinä ei oikeastaan tapahtunut mitään.

Kirjastossa oli hiljaista, kuten pystyi olettamaan. Työntekijät hääräilivät lainaustiskien takana järjestellen kirjoja oikeaan järjestykseen, että ne olisivat helpompi palauttaa oikeille paikoilleen. Hyllyjen välissä vaelsi muutamia opplaita, jotka Nathan kyllä tunnisti, miehellä kun oli hyvä kasvo- ja nimimuisti. Nathan haukotteli kämmeneensä ja tyrkkäsi kirjan sivuun. Väsytti niin pirusti. Viimeyönä oli taas mennyt aika pitkään ja mies nukahti vasta jossain kolmen aikaan yöllä. Aamulla oli ollut melko aikainen herätys aamutunneille ja Nathan laittoikin oppilaat tekemään ryhmätyötä, että saisi lepäillä edes hetken.
Nathan oikaisi jalkansa ja lösähti pöydän pintaan keikuttaen tuoliaan. Mies sulki silmänsä hetkeksi ja meinasikin nukahtaa samantien. Päivällä ei ollut vaikeuksia saada unta. Rico ja Remo olivat pakottaneet miehen aamulla ennen kuutta lenkille ja sehän Nathania rassasi, vaikka koirat olivatkin suloisia.

Nathan röhnötti edelleen pöydän ääressä, eikä jaksanut ojentautua istumaan kunnolla. Hiljaisuus ruokki miehen univajetta ja Nathan olikin nukahtamispisteessä. Olisi nyt edes juttuseuraa, niin ei nukahtaisi istualleen.

//Eli Mayraa herransa kanssa tänne odottelen ^^ Ja anteeksi kun kesti >_<//

//No ei se Nat nyt niin vanha oo ettei ylös piäsis x'D Ja se on ihana <33//

Nathan torkkui pöydän ääressä, kunne heräsi siihen että joku sanoi jotain pöydällä lahnailevalle miehelle.
"No en kait mä nyt niin vanha oo." mies sanoi, virnisti ja ojentautui istumaan edes jotenkin ryhdikkäämpään asentoon. Nathan tunnisti pojan Declaniksi, yhdeksi oppilaistaan.
"En koskaan uskonut sinun käyvän kirjastossa." Nat sanoi ja katseli arvioiden poikaa. Toinen oli mitä ilmeisimmin vain paennut sadetta ja kirjasto oli sattunut olemaan lähin paikka.
"Istu ihmeessä. Kiva saada juttuseuraa, muuten nukahdan taas." Mies sanoi ja katsoi toiveikkaana Declania. Toivottavasti toinen suostuisi vaihtamaan edes pari sanaa. Oli kyseessä sitten jokin koulu juttu tai mikä tahansa muu. Mikäli Nat nukahtaisi uudelleen mies ei luultavasti pääsisi enää ylös, mikäli pojan sanoihin oli luottamista. Olihan mies oudoimmissakin asennoissa nukkunut, mutta ei niistä sen enempää.

//Nyt ei oikein luista >_< sorry :<//

//Taas kesti kauhiasti vastata :< Ihan hävettää..//

Nathan katseli, kun Declan istui tuolille vastapäätä. Seuraa oli kaivattu jo parikin päivää. Viikonloput menivät oikeastaan nukkuessa, mutta arkipäivinä tuota ei oikein voinut harrastaa.
Mies naurahti Declanille, kun poika sanoi kirjastojen olevan ahdistavia.
"Njaa, voihan se niinkin olla. Itse pidän hiljaisuudesta, joten kirjasto on juuri sopiva paikka ottaa torkut." Nathan sanoi virnistäen.
Pienenä Nathania oli kutsuttu kissaksi, sillä tämä pystyi nukkumaan missä vain ja milloin vain, kunhan oli lämmintä. Ja sadesäällä Nathania vasta nukuttikin. Tunnit olivat pelkkää kidutusta, eikä Nat ollut tullut ajatelleeksi sitä ennenkuin oli valmistunut ja saanut työpaikan. Ei miehellä vieläkään ollut vaikeuksia nukahtaan missätahansa, mutta nykyään mies pystyi jotenkuten hallitsemaan uneliaisuuttaan, eikä siis nukahdellut esimerkiksi tunneilla tai linja-autossa.

Nathan haukotteli taas. Väsytti niin pirusti.
"Hmm.. Mites koulussa menee?" Mies kysyi yrittäen olla torkahtamatta uudestaan ja pitääkseen edes jonkinlaista keskustelua yllä.
Tupakkaakin teki mieli, muttei ollenkaan huvittanut raahatua kirjaston ulkopuolelle.
"Poltatko sä?" mies kysyi ja kokeili taskuaan. Kyllä, siellähän ne tupakat lojuivat, samoin kuin hopeinen zippo, johon oli kaiverrettu sydän. Zipon Nat oli saanut entiseltä poikaystävältään, jonka mies oli sitten jättänyt, muttei kuitenkaan ollut raaskinut heittää zippoa pois.

Nathan esti haukotukset Declanin puhuessa. Mies ei halunnut antaa toiselle kuvaa, ettei muka kiinnostaisi. Väsytti vain niin pirusti.
"Niin, jokaisella oma rytmi, eikä sille sitte mitään mahda jos tulee jotain esteitä opiskelulle. Ja etköhän sä ennätä valmistua ennen niitä kakskymppisiä." Nathan sanoi ja hymyili. Tukiopetustahan mies olisi voinut pojalle ehdottaa, mutta tuskin nuorta se kiinnostaisi. Ainakin Nathan itse oli ollut nuorempana sitä mieltä, että tukiopetus oli tyhmille ja niille, jotka eivät selviä elämästään ilman jonkun ulkoopuolisen apua.
Nathan virkistyi silmänräpäyksessä, kun poika tunnusti että poltti.
"Hienoa! Sittenhän voit lähtee seuraksi." Nathan sanoi ja virnisti. Opettaja ei saisi kyllä rohkaista oppilaita röökaamaan, mutta olkoon tämän kerran. Yksi harmaahiuksisista kirjasto-tädeistä kulki ohi ja mulkaisi Nathania, tämän ilmeisesti puhuessa liian kovaa.
"Anteeksi, jos häiritsin." Nathan sanoi kirjastonhoitajalle ja hymyili valloittavinta hymyään. Nainen käänsi päänsä pois ja mumisi jotain kadotessaan hyllyjen väliin.
Nathan kaivoi tupakkansa ja zipponsa taskustaan, otti itselleen ensin tupakan ja tarjosi sitten Declanille.
Aski oli vielä melko täynnä, olihan mies sen tänään ostanut. Tupakkaa oli mennyt useampi, Nathanin yrittäessä pysyä hereillä.

Nathan laittoi askin takaisin taskuunsa Declanin otettua siitä tupakan. Zippo tarttui samalla käteen ja mies heilautti laukkunsa olalleen.
Declanin kysyessä mitä Nathan oli oikein tehnyt yöllä, mies jumittui hetkeksi miettimään.
"Taisin minä jonkun leffan kahtoo. Mut menin kyllä nukkumaan ihan hyvissä ajoin. Usko tai älä." Nathan sanoi ja naurahti.

Se elokuva, jonka Nat oli katsonut, oli ollut joku kauhuleffa jota joku oppilaista oli suositellut ja sanonut sen olevan karmiva. Leffa kantoi nimeä Rec, ja nimensä mukaan se kertoi kahden ihmisen kuvausryhmästä, joka kuvasi palomiesten toimintaa yöllä. Ei se ollut kovin hyvä elokuva loppujenlopuksi ja Nathan olikin katsonut sen pikakelauksella, paitsi lopun, joka oli ollut ihan jännä. Uni oli kuitenkin tullut ilman ongelmia, vaikka Nathan olikin melko herkkä kaikenlaiselle kauhumateriaalille. Oli kyseessä kirja tai elokuva.

Nathan käveli kohti kirjaston ovia ja kääntyi katsomaan seurasiko poika perässä. Harvemmiten oppilaat halusivat näyttäytyä opettajan seurassa vapaa-aikanaan.