What a weird people !

Charles hymyili, ja katsahti Adrianaan hymyillen. "Hmm.. Ei sen pitäis näyttää hevoselta. Koska, sinä et näytä." Hän sanoi ja naurahti kevyesti. "Ei kai tää haittaa ?" Oli mustahiuksinen kysynyt häneltä. Punapää kääntyi katsomaan tuota, ja hymyili. "Ei ollenkaan." Hän sanoi pehmeällä äänellä tuolle, ja sipaisi varovasti tuon poskea. Kääntyi sitten hitaasti jatkamaan luonnostelua. "Tosiassa, en osaa oikeasti piirtää. Ihmisiä osaan luonnostella." poika sanoi ja naurahti sitten katsahtaen mustahiuksista.

“Musta toi näyttää ihan lupaavalta, vähän vaan vahvistat viivoja luonnostelun jälkee ja se on siinä !” Adriana sanoi ja hymyili. Tyttö oli varmaan ihastumassa poikaan, mutta ei oikein ottanut selkoa, mitä ajattelisi Charlesista. Ajatuksissaan tytön tajunta lähti muille maille ja hän siirsi kätensä vahingossa pojan etumukselle. Adriana säpsähti ja veti kätensä äkkiä pois. “Anteeks.”
Adriana sanoi ja katsoi toista säikähtäneenä, ei hänen ollut tarkoitus sinne koskea, se olisi ollut liian tunkeilevaa.

Charles katsahti toiseen hymyillen. "Mm.. Kiitoksia. Ihmiset ovat aina olleet helppoja, toisin kuin eläimet." Hän sanoi ja naurahti sitten. "Ei se haittaa.." Hän vastasi hiljaa ja hymyili hieman vinoon. Hän toivoi, ettei skitsoaisi juuri nyt. SE olisi tämän alkutarinan loppu..

Adriana päätti pitää nyt kätensä kiinni kynässä, ettei tekisi tuollaista vahinkoa enää toiste. Ei se häntä haitannut pahemmin tai muutakaan, mutta jos Charles ei pitänyt siitä. Adriana hahmotteli nopeasti hevosen paperille ja alkoi vahvistamaan sen ääriviivoja. Pian paperilla komeili laukkaavan hevosen kuva, jolle alkoi pikku hiljaa ilmestymään yksityiskohtia.

Adriana katsoi taas, kun Charles luonnosteli kuvaa ja kiinnitti huomiota, että poika piirsi vasemmalla kädellä. Charlesin kädessä oli jokin ranneke, mihin tyttö erityisesti kiinnitti huomiota. “Hei, mikä tää on ?” Adriana kysyi ja osoitti samalla pojan ranneketta.

Charles käänsi katseensa tyttöön piirustuksestaan. "Hmh? Varoitusranneke. Skitsofrenia." Hän sanoi ja hymyili pienesti hieman vinoon. Häntä inhotti puhua mielisairaudestaan. Hän vihasi sitä. "Mutta.. En haluaisi puhua siitä.." hän sanoi sitten purren huultaan. Mitä lie hänestä ajateltiin.. Mitä lie Adriana ajatteli hänestä.

Adriana katsoi Charlesia. "Ai.. Ei sitte puhuta." Tyttö sanoi ja kääntyi halaamaan poikaa. Häntä sisimmässään harmitti tuollaiset asiat, vaikka usein esitti ettei välitä sellaisista ihmisistä ollenkaan, se oli väärin. Tyttö uskoi, miksi Charles ei halunnut puhua asiasta ja mietiskeli sitä itsekseen. Monet luulivat, että tuollaisten asioiden vuoksi syrjitään, mutta ei Adriana Charlesia syrjisi, hän oli niin mukava.

Charl hymyili Adrianalle pehmeästi. Hän tosissaan piti tytöstä. Punahiuksinen sulki silmänsä, ja vastasi tytön halaukseen vetäytyen sitten, vilkaisten tyttöjä, jotka katsoivat heitä hymyillen ja supisivat keskenään. Charles tuntui heikon punan leviävän kasvoillaan, ja naurahti sitten, katsoen Adrianaa.

Adriana virnuili, kun kääntyi piirrustuksensa puoleen. Hän varjosti nopeasti hevosensa ja suhersi nimmarinsa siihen. "Valmista, milläs mallilla teidän piirrustukset on ?" Mustahiuksinen kysyi ja katseli tyttöjä, jotka olivat taas ruvenneet ärsyttämään Adrianaa. Tytöt työnsivät piirroksiaan lähemmäs ja lävistetty katsoi ensin papereita ja sitten tyttöjä. "Saitteko noi aikaan tossa ajassa ?" Tyttö tokaisi ja katsoi vuoroin piirrustuksia ja tyttöjä.

Charles vilkaisi tyttöjen piirrustuksia tuumivana, ja katsahti sitten Adrianaan. "Nojaa.. Onhan noi ihan hyviä.. Noin aloittelijoiksi siis." hän sanoi ja mutristi huuliaan tuumivana. "Minä ainakin pidän noista!" Hän sanoi tytöille ja hymyili heille lämpimää hymyä, ja heidän poskensa punoittivat ilosta.

"Joo, pidä vaan.." Adriana sanoi ja katsoi punahiuksista. Ei tyttö osannut olla kiltti, tai toki osasi olla sellaisille ihmisille joista piti mutta tyttö tuomitsi ihmiset ulkonäön perusteella. Adriana ravisteli päätään ja oli juuri mainitsemassa piirrustuksista jotain, kunnes toinen tytöistä katsoi kelloa ja sanoi äkisti. "Voi ei, me myöhästytään ratsastustunnilta !" Adriana katsoi tyttöä silmät pyöreinä. "No juoskaa jo ihmeessä tai se opettaja syö teijän päät !" Adriana vastasi ivaavasti. Tytöt heiluttelivat Charlesille, joka oli ollut näille mukava, mutta Adrianaa he vain katsoivat niin ilkeästi, kuin pystyivät.

Charles hymyili, ja vilkutti työille. "Nähdään taas seuraavalla tunnilla!" Charles huikkasi tyttöjen perään, ja kun nuo katosivat ovesta, Charles kääntyi Adrianaa päin, ja hymyili tuolle pienesti. "Lapsia pitää osata käsitellä oikein." Hän sanoi sitten ja virnisti vinoon tytölle ja kallisti päätään. "Mutta. Mitäs tehdään? Kamat pitää varmaan kerätä." Hän sanoi ja naurahti sitten.

"No mä tuskin koskaa opin niitä käsittelemää." Adriana sanoi ja virnisti. "Mitäs sulla on mielessä ? Tavarat ehtii kyllä myöhemminki kasaamaa.." Mustahiuksinen tokaisi ja vilkaisi Charlesia vaivihkaa. Adriana astui lähemmäs toista ja laski kätensä ruon rinnalle. Tyttö astui toisen askelen lähemmäs punahiuksista ja siirsi kasvonsa lähelle toisen kaulaa ja hengitti syvään. Toinen tuoksui hyvältä.

Charl värähti hymyillen. "Niin.. Onhan meillä aikaa." Hän sanoi hiljaa, kietoen kätensä tytön selälle, ja silitti tuon selkää varovasti. Toinen tuntui hauraalta. Hän piti tytöstä kovasti.

Punahiuksinen hymyili, ja kumartui suukottamaan tytön kaulaa varovasti, pehmeästi. "mm.. Maistut hyvältä." Hän kuiskasi tytölle hiljaa.

Adrianan suu taipui veikeään hymyyn. "Vai niin, kiitos." Tyttö tokaisi, kasvot edelleen toisen kaulan lähellä. Tyttö painautui hieman lähemmäs punahiuksista ja siirsi kätensä tuon hiuksiin, ne olivat pehmeät ja tuoksuivat miellyttäviltä. "Rakastan sun hiuksia, ne on ihanan väriset." Adriana supatti toisen korvaan ja hyväili samalla tuon hiuksia.

Pian Adriana havahtui ja väistyi taakse päin. Voi vittu, mitä mä teen.. Tyttö ajatteli ja alkoi kasaamaan tavaroitaan. "Anteeks, en voi.." Mustahiuksinen sanoi nopeasti ja juoksi uloas ovesta, mikä häneen oli mennyt ?

// Adriana poistuu siia paikalta. //