What a weird people !

// Tänne sayonara ja Charles 8--) //

Adriana asteli reppu selässään kohti kerhohuonetta, jossa hänen oli määrä vetää uutta kerhoa. Kerho keskittyisi hevosiin, mikä oli tytölle rauhoittava aihe. Hän oli tuntenut aiheen aina omakseen ja pitikin kovasti siitä puhumisesta, ja siitä että sai kertoa muillekkin kokemuksistaan. Adriana työnsi huoneen oven auki ja heitti reppunsa seinän viereen. Löysä huppari oli auki ja tiukka t-paita sen alla, joka mukaili tytön muotoja hyvin. Adriana rakasti sitä, kun hän keräsi vartalollaan huomiota. Toki hän keräsi myös kasvoillaan, joissa lävistykset komeilivat.

Adrianalle oli kerrottu, että joku tulisi avustamaan häntä kerhon vetämisessä. Ehkä taas joku saparopää, jolla luki tuttuun tapaan paidassa "I LOVE HORSES" ? Samapa tuo, ei tyttö kiinnittäisi tähän mitään huomiota, tuskin toinen saisi edes puheen vuoroa. Tyttö kaivoi repustaan rullalle käännetyn julisteen, jossa oli kimon tamman rakenne kuva. "Oli se kyllä mahtava.." Tyttö miteei, kun katseli kauniin ratsunsa kuvaa.

Charles huokaisi ja asteli rappusia puoliksi pökertyneenä ylöspäin. Kolmas kerros. Ei jumalauta mitä rääkkiä. Charles avasi sitten kerhohuoneen oven, ja pysähtyi, nähdessään melko.. vetävän näköisen tytön. Punapää rykäisi sitten, ja vippasi reppunsa seinän viereen. "Terve. Sä varmaan vedät mun kanssa kerhoo vai?" Hän kysyi ja kallisti päätään.

Mustahiuksinen kuuli oven aukeavan takanaan ja käänti katseensa. Ovesta astui melko pitkä poika, jolla oli kuparinpunaiset hiukset. Adriana katsoi tuota päästä varpaisiin. "Säkö muka vedät mun kaa kerhoa ? Voi jumalauta.." Adriana sanoi ja kiinnitti hevosensa kuvan magneeteilla liitutaululle. "Aina tollassia vitun hinttejä joka puolella.." Adriana mumisi hiljaa, hän oli saanut koti kartanonsa tallilla katsella tarpeeksi ylimielisiä "heppapoikia", jotka yrittivät epätoivoisesti päästä tytön pöksyihin, eivät he kuitenkaan olleet Adrianalle kelvanneet, ei.

Tyttö nappasi repustaan pinon hevoskirjoja, jotka sitten levitti pöydälle. Jos kerhoon joku tulisi, saisivat he niitä ihan vapaasti lukea.

Charles hymähti. "Minäpä minä. Ja tiedokseks, mä olen iha vitun hyvä ratsastaja." Hän tokaisi sitten tytölle, ja naurahti sitten, kun tuo sanoi häntä hintiksi. "Ja mä en oo hintti. Tai, oon puoliks." Hän sanoi ja puri huultaan. Justjoo, loistavaa toimintaa, Charles! hän ajatteli ja katseli hevosen kuvaa. "Kaunis. Hyvärakenteinen." Hän totesi. "Onks toi sun oma?" Hän kysyi sitten katsahtaen mustahiuksiseen tyttöön.

Adriana nyrpisti lävistettyä nenäänsä ja hymähti. "Olihan se mun, kunnes otti ja kuoli. Tai olihan siinä osasyynä yks vittumainen liikuttaja, sen siitä saa ku jättää oman hevosensa toisten käsii." Adriana sanoi ja katsoi kuvaa. Tietysti se oli hyvä rakenteinen, se oli juuri tuona päivänä huippukunnossa. Adriana oli vartavasten treenannut sen huippukuntoon, koska lihaskuntoa vaativat kisat oli tulossa, niihin ei kuitenkaan ikinä päästy. "Vai, että hyväkin ratsastaja." Adriana sanoi ja irvisti. "Itse hyppäsin 120 sentin ratoja, yksittäisinä 140cm. Kouluratsastuksessa olen tasolla Prix St. Geroges." Tyttö sanoi ja asetteli lisää kuvia kimosta puoliverisestä taululle.

Charles nyökkäsi. "Ikävää. Mutta, itse kisaan laukkakisoissa. Wonder Rahulik. Oot varmaan kuullu?" Hän kysyi ja katsahti tyttöön. Hän ei halunnut kerskailla. Mitä sitten jos hänellä oli englannin kuuluisin laukkahevonen? Charles katsoi sitten jalkoihinsa. Hän ei pitänyt julkisuudesta. Hän kisasi, koska rakasti kisaamista, ja tietenkin hevostaan, Rahulikia. Hän mietti, miten Rahulikilla meni. Toivottavasti hänen isoveljensä piti siitä nyt huolta.

Adriana kuuli toisen kertovan hevosestaan. Tytön kulmakarvat nytkähtivät ja hän vilkaisi sivusilmällä poikaan. Orihan oli voittanut neljä kertaa Kentucky Derbyn. Voi, Rahulik ja Doris olisivat olleet hyvä pari, voi miten kaunis varsasta olisikaan tullut. Adriana kuitenkin havahtui ajatuksistaan ja otti kasvoilleen taas nyrpeän ilmeen. "Jaha, voitettiin mekin Doriksen kanssa monia kisoja, saman vuoden aikana vielä. Seuran mestaruuksia sun muita, kauden päätöskisaan ei sitten ehditykkään.." Tyttö sanoi ja painoi katseensa maahan.

Adriana asteli pojan ohitse, tuo oli aika pitkä, tyttö itse oli vain 165cm. Pituutta ei kuitenkaan tällä kropalla tarvittu, sirot jalat ja mahtavat muodot, ei tässä valittamista ollut.

// Doris siis tytön hevonen 8--) //

Charles katsoi tyttöön, ja hymyili sitten pienesti tuolle, nyökäten. Tyttö selvästi oli hieman ylimielinen. Charles ei pitänyt siitä kun puhui hevosestaan. Hän jopa vihasi siitä puhumista. Toiset pitivät hirmurikkaana ja kuuluisana sekä ylimielisenä, koska omisti niin kuuluisan hevosen.

Punapää haroi sitten punaisia kiharoita hiuksiaan. "Mutta, toivon että tullaan sentään toimeen täällä." Hän sanoi sitten ja naurahti kevyesti, ja seurasi tytön liikkeitä kun tuo asteli hänen ohitseen. Hätkähti sitten kun kuuli puhelimensa soivan taskussaan. Poika kaivoi kännykän taskustaan. "Heissan." Hän vastasi, kun hänen isoveljensä soitti. "Hyväähän tänne. Lomalla taas treenaamaan sitä sitten." Hän sanoi ja naurahti. "Kuule, kerro terveisiä kaikille. Joo, Ikävä myös. Näkyillään." hän sanoi lopettaen puhelun. Katsahti tyttöön ja hymyili pienesti, tunkien puhelimen takaisin taskuunsa.

Adriana vilkuili poikaa. Hänellä oli hauskan väriset hiukset ja silmätkin vihreät, ei tuo hassumman näköinenkään ollut. Samapa tuo, tähän mennessä poika ei ollut suurta vaikutusta kylläkään tehnyt. Vaikka tyttö ei tiennytkään toisen nimeä, hän ei sitä vaivautuisi ensin kysymään, saisi itse esitellä itsensä. "Onkohan tänne ketää ees tulossa.." Adriana mumisi itsekseen, kun kaivoi puhelintaan repustaan, jos hänellekkin soittaisi joku, voisi se piristää kyllä päivän.

Adriana palasi pöydän ääreen, astellen hyvässä ryhdissä pojan ohitse. Pian hänenkin puhelimensa pärähti soimaan, soittoäänenä Escape the Faten 10 Miles Wide. Tyttö nosti puhelimen korvalleen ja vastasi. "Mitä ?" Puhelimessa oli hänen ihana isänsä, joka kertoi Jerryn kuulumisia. "Eipä tuo oikein enää muista, miten kierretään sivulle. Ei se oikeen minua kuuntele..." Adrianan isä sanoi puhelimessa. "Kyllä se jumaliste kuuntelee, sille pitää vaan olla napakka. Ei me olla ihan turhaan käyttö valion titteliä voitettu !" Adriana sanoi puhelimeen tuima ilme kasvoillaan. Kyllä Jerry osasi, kunhan vain sitä kohteli oikein, sille piti olla tiukka, muuten se alkaisi pelleilemään. "Äläkä kuluta sitä ihan puhki, suorituksen jälkeen heität sille vaikka palloa tai jotain.." Tyttö sähähti puhelimeen, hänen isänsä ei oikein muistanut palkita sitä suorituksen jälkeen. Äiti sen sijaan piti koiraa syöttöporsaana.

Adriana heitti puhelimensa pöydälle ja katsoi poikaan.

Charles hätkähti tytön soittoääntä. Hän ei tise noin vahvaa musiikkia kuunnellut. Punapää kuunteli tytön puhelua ja haroi sitten hiuksiaan. Hän oli tosiaan hieman säikky nykyisin. Charl otti puhelimen taskustaan ja meni istumaan pöydän reunalle, pelaten tetristä. Kuunteli samalla puolella korvaa tytön puhelua. Puhuivat varmaan koirasta. Ja näyttelyistä. Ainakin mitä hän ymmärsi, Käyttövalio -tittelistä nimittäin. Se oli kyllä mahtava arvonimi koiralle.

Puhelun loputtua hän katsoi tyttöön. "Mä olen sit Charles." Hän sanoi ja hymyili pienesti.

Poika esitteli itsensä Charlesiksi ja Adriana virnisti. "Mä oon Adriana." Tyttö tokaisi ja hymyili pienesti, varsin teennäistä hymyä. Adriana veti hiuksensa kaulan toiselle puolelle ja katsoi ovelle, josta oli juuri astunut kaksi ala-koululaista sisään. Mustahiuksinen tuijotti kahta saparopäätä, joilla oli pinkit t-paidat, joihin oli painettu hiirakon arabin kuva. "Moi ! Onks täälä se heppakerho ?" Toinen tytöistä kysyi ja Adriana pidätteli nauruaan. Hän oli aina nauranut ns. hevoshulluille päin naamaa, mutta nuo kakarat saattaisivat pian suuttua siitä, niimpä hän piti päänsä kiinni.

"Joo on täälä." Adriana sanoi pidellen käsiä naamallaan, jottei vaan vahingossakaan repeäisi nauruun.

Charles katsahti tyttöihin ja virnuili heille. "Tervetuloo vaan. Istukaa minne tykkäätte." Hän sanoi ja osoitti tyhjiä paikkoja. Punapää poika haroi kuparinpunaisia hiuksiaan, ja hymyili pienesti tytöille jotka supattivat keskenään.
"Odetaan vielä, jos tulee muita." Hän sanoi tytöille, ja katsahti sitten Adrianaan, kurtistaen kulmiaan. "Hillitse itsesi." hän tokaisi tuolle leikillisellä sävyllä, ja naurahti sitten.


/joo tönqq/

Adriana mulkaisi Charlesia, kun kuuli mitä tuo sanoi. "Eikö sua muka naurata ?" Mustahiuksinen sanoi ja virnuili. Olisi Charlesiakin varmasti naurattanut, jos olisi saanut katsella tuollaisia koko elämänsä. Kotitallilla oli käynyt muutama tuollainen ja ne olivat ärsyttäneet Adrianaa jo pienestä pitäen. "Ei meilläkää lue paidoissa 'I love Horses' ja joku tosi söps arabi siinä." Tyttö tuhahti ja siirsi käden kasvoiltaan.

"Tuskin tänne enää muita tulee, jos tulee, nii ne on myöhässä ja saavat ollakki." Adriana sanoi ja pöyhi hiuksiaan. Tyttö vilkuili Charlesia aina välillä, mutta yritti tehdä sen tuon huomaamatta.

Charles hymähti. "Me ollaan niin viisaista. Me ei olla lapsia enää. Mä en ainakaan ole. Ja en usko että sinä olet. Ja hei, he ovat aloittelijoita. Ei heillä ole samaa kokemusta kuin meillä." Hän sanoi tytölle, ja hymyili hieman, kääntyen sitten tyttöjä päin. "Noniin. Aloitetaanko vaikka että esittelisimme itsemme?" Hän kysyi, ja kallisti päätään pienesti. Tytöt kihersivät ja kuiskivat jotain keskenään. "Joo käy." Toinen tytöistä sanoi, ja nousi ylös. Mustahiuksinen saparo päinen tyttö nousi. "Mun nimi on Mary. Ja mä oon 8 vuotta vanha. Ja oon harrastanut ratsastusta vuoden." mustahiuksinen tyttö sanoi ja hymyili pienesti, hieman varovaisesti, ja istuutui takaisin. Toinen, ruskeahiuksinen tyttö nousi ylös. Charles pyrskähti nauruun. Toinen oli yks hemmetin läskipallo. Hän lähti ulos huoneesta, oven ulkopuolelle. Nauru varmasti kaikui sisälle asti.

Adriana hymähti, kun mietti mitä toinen oli sanonut. Ei hän kyllä mikään lapsi enää ollut, hän ei kyllä ollut ikinä pitänyt lapsista, joten samapa tuo kuinka häntä nauratti. Adriana katsoi Charlesia, joka hedotti, että jokainen esittelisi itsensä. Tyttö pidätteli edelleen nauruaan, kun ensimmäinen tyttö esittäytyi Maryksi ja kertoi ratsastaneensa vuoden.

Kun toinen tytöistä nousi seisomaan, Charles repesi nauruun. Se oli Adrianalle liikaa ja hänkin repesi kovaan nauruun, juuri kun toinen oli mennyt huoneen ulkopuolelle nauramaan. Tyttö räkätti hetken paikoillaan, mutta tajusi sitten itsekin mennä ulkopuolelle Charlesin kanssa.

Huoneen ulkopuolella Adriana nojasi seinään ja katsoi maahan, hän ei voinut lopettaa nauramista, olivat nuo tytöt sen verran typerän näköisiä ja jopa kuuloisia. "Meijänhän piti olla aikuisia." Adriana sanoi ja nauroi hervotonta naurua, joka kuitenkin hiljeni vähitellen.

Charles katsoi Adrianaan. "Totta, mutta toi läski oli liikaa." Hän sanoi hiljaa, toivoen että tyttö ei kuulisi. Charles piteli vatsaansa, ja suoristautui sitten, naurunkin hiljentyessä. "Okei. Mun pokka ei pidä tuolla." Hän sanoi ja hihitti sitten, ja katseli sitten Adrianaan hymyillen pehmeää hymyä tytölle.

Charles oli ihastunut toiseen. Tämä oli hullua. Hän oli selviytynyt täpärästi Jasonin tapauksesta. Hän ihastui suinpäin heti toiseen. No, olihans e mukavaa, mutta ikävää jossei saanut tunteilleen vastakaikua.

"Mut onhan meijän pakko mennä tonne takasin. Ei me voija vaa lähtee pois ? Tai siis toki voidaan." Adriana sanoi, katsoen Charlesia hassusti. Tyttö tuijotti Charlesia silmiin ja hymyili, Adrianan tarve esiintyä tuntui pienemmältä pojan ollessa läsnä, mistähän sekin johtui. Adriana astui vaivihkaa hivenen lähemmäs Charlesia ja puri alahuultaan, tytön teki mieli koskettaa toisen kasvoja. Adriana nosti siron kätensä ja silitti toisen poskea kevyesti, se oli pehmeä. Tyttö piti kättään toisen poskella ja katsoi poikaa silmiin.

Charles katsoi tyttöön, hieman yllättyneenä. Punapää katsoi toisen silmiin, kumartuen hieman, koskettaen huulillaan kevyesti tytön huulia. Ne olivat pehmeät. Ja edellisestä suudelmasta oli aika kauan aikaa.. Charles vetäytyi hetken päästä tytön huulista, ja hymyili kevyesti tuolle.

Adriana vastasi pienesti pojan suudelmaan ja havahtui. Mitä hän oikein teki, minkälaisen kuvan hänestä oikein saisi kun ensin on huomaamatta toista ja sitten jo heti käpälöimässä toista ? Adriana veti kätensä pois toisen poskeltaja kääntyi pois päin. Tyttö asteli takaisin huoneeseen ja katsahti tyttöjä, jotka tuijottivat mustahiuksista kysyvästi. "Krhm.. Tossa oli pien pikapalaveri, anteeks keskeytys." Asdriana sanoi tytöille ja palasi paikalleen.

"Jäätiin suhun." Adriana sanoi istuttuaan tuoliin ja nyökkäsi pullevaan tyttöön. "No, mä olen Elizabeth ja oon ratsastanut puol vuotta.." Ruskeahiuksinen sanoi hiljaa, ehkä se tajusi että Adriana ja Charles olivat nauraneet hänelle. Adriana arveli, että molemmat olisivat saman ikäisiä ja köhäisi. "Okei. Mun nimi on Adriana ja oon ollu hevosten kanssa ihan pienestä pitäen, oman hevosen sanin siinä kymmenen vuoden paikkeilla, mutta sille kävi kehnosti." Tyttö selitti ja vilkaisi Charlesiin vaivihkaa.

Charles puri huultaan ja lähti tytön jälkeen takaisin huoneeseen. "Joo, hei vain. Mun nimi on Charles, kutsukaa vaan Charliks. Ja mä oon kans ollu pienestä pitäen hevosten kanssa. Meillä on aika iso kilpaheostalli. Ja itse mulla on omistuksessani Wonder Rahulik." Hän sanoi ja katsoi maahan. Okei, hän tunsi ehkä pientä ylpeyttä hevosestaan, joka oli kuitenkin voittanut monia kisoja.

Adriana kuunteli kun Charles kertoi hevosestaan. Tytöt katsoivat toisiinsa ja kikattivat. "Ai omistatko sä sen ? Se on niin ihana, me rakastetaan sitä.." Toinen tytöistä sanoi ja Adriana tuhahti, rääpäleet oli varmaan vuorannut huoneensa hevosen kuvilla sun muulla krääsällä. Doris ei ollut pahemmin kerännyt kuuluisuutta, mutta Adrianalle itselleen riitti se,e ttä hän oli saanut työskennellä niin hienon hevosen kanssa.

"Noniin, jos saatais tää kerho pikku hiljaa käyntiin. Kerrataan vaikka hevosen rakenne tai jotain vastaavaa, sitte saatte piirtää niin hienot hevoset kuin suinkin osaatte. Okei ?" Adriana sanoi ja katsoi tyttöjä, jotka olivat ideasta innoissaan. Tyttö työnsi kerholaisille pöydällä olevia kirjoja, jotta he voisivat katsoa mallia, Adriana kaivoi repustaan piirrustus paperia ja muutamat surkeat kynät, joilla ei itse enää voinut värittää. Sivusilmällä Adriana vilkaisi Charlesia, joka siirtyi tytön viereen istumaan. Mustahiuksisen mielestä se oli hieman kiusallista, sen vuoksi mitä käytävässä oli äsken tapahtunut.

Charles hymyili ja katsahti tyttöön. "Hyvinhän toi opetus sujuu." Hän sanoi ja naurahti pehmeästi. "Kumpi kertaa hevosen rakenteen?" hän kysyi ja kallisti päätään. Punahiuksinen halusi tutustue tuon kylmän ulkokuoren takana piileskelevään tyttöön...

"Saavat ihan ite kerrata, osaan sen rakenteen jo tarpeeks hyvin." Adriana tuhahti ja nappasi paperin ja kynän käsiinsä. Vaikka hän olikin hyvä piirtämään, ei hän halunnut pahemmin sillä kehuskella. Adriana laski kynän ja paperin pöydälle ja laski kätensä syliinsä, tyttö katseli kun kerholaiset katsoivat innoissaan hevosten kuvia ja kertasivat rakennetta. Adriana liikautti kättään ja se osui Charlesin reiteen. Miksi juuri nyt piti käydä noin ?

Adriana yritti olla vilkuilematta poikaa, jottei tämä luulisi mitään. Tyttöä kyllä kieltämättä vähän kiinnosti Charles, hän vaikutti hyvin mukavalta ja lempeältä, toki hänelläkin voisi olla jokin inhottava salaisuus, mutta ei se mitään haittaisi. Ristiriitaiset tunteet kuitenkin valtasivat tytön ajatukse, eikä hän tiennyt mitä halusi ja mitä ei. Adriana siirsi kätensä kuitenkin vaivihkaa Charlesin reidelle ja hyväili sitä hiljaa, pitäen kasvonsa kuitenkin peruslukemilla ja katsellen tyttöjä.

Charles naurahti Adrianalle hieman. Punapää kaivoi sitten laukustaan kouluvihkonsa, ja avasi tyhjän aukeaman. Hän ei osannut juurikaan piirtää. Ihmisiä hän osasi kyllä luonnostella, mutta sitten säpsähti, kun tunsi hipaisun reidellään, ja käänsi katseensa tytön käteen, punastuen hieman. Vilakaisi tytön kasvoja ja alkoi sitten luonnostella niitä karkeasti paperille.

Punapää värähti, kun tunsi tytön käden reidellään. Sanmassa tunsi kuinka puna levisi hänen kasvoilleen. Hän ei kuitenkaan koskenut tuon käteen, vaan antoi sen hyväillä häntä.

Adriana hyväili tuon reittä edelleen hellästi ja vilkaisi tuota pikaisesti, pojan kasvoille oli levinnyt puna, joka sai Adrianan hymyilemään. "Ottakaa tytöt tosta paperia ja kyniä." Adriana sanoi, hänelle oli tullut parempi mieli ja käyttäytyi nyt hieman ystävällisemmin kerholaisia kohtaan. Tyttö katsoi mitä Charles piirsi ja naurahti. "Toi näyttää muuten ihan hevoselta." Mustahiuksinen sanoi, kun huomasi tämän luonnostelevan omia ksavojaan.

Tytön käsi pysyi pojan reidellä ja Adriana siirtyi kuiskaamaan Charlesin korvaan, kun huomasi että tytöt touhusivat omiaan. "Ei kai tää haittaa ?" Ja naurahti päälle.