wow, it's a girlish girl

// juu, otsikko on jotenkin outo, mutta tällä päällä ei noita otsikoita keksitä x) Tänne Nonna tyttönsä kanssa 8--) //

Jason asteli puiston polkua pitkin kädet taskuissaan. Aurinko oli alkanut paistamaan ja ilmassa oli selvä kevään tuoksu. Mies otti kiinni suorasta lipastaan ja kohenti värikkään hatun asentoa. Mies ei pahemmin auringosta kyllä välittänyt, mutta pimeän talven jäljiltä se maistui paremmin kuin hyvin ! Lapset olivat näköjään heränneet "talviunestaan" ja siirtyneet leikkikentälle. Lasten nauru ei ollut musiikkia mustatukkaisen korville, tai jos se pysyi tarpeeksi etäällä niin silloin oli.

Miehen pillifarkut roikkuivat, mutta ei niin hullusti että perse olisi näkynyt. Hiekkatiellä kävellessään Jason huomasi tyhjän penkin ja päätti istahtaa sille paistattelemaan päivää.

Judith oli päättänyt lähteä ulos hyvään säähän. Aurinko lämmitti hänen kasvojaan, kun hän käveli pitkin katua. Hänellä oli päällään mustat tuunatut pillifarkut, valkea toppi, vihreä-musta ruudullinen kauluspaita ja tekonahkatakki. Hän oli survonut jalkaansa vihreät tennarit. Hänellä oli myös mukanaan pieni musta olkalaukku, johon mahtui lompakko, puhelin ja aski tupakkaa.

Punapää päätyi puistoon kävelemään. Häntä teki mieli mennä istumaan, mutta joko penkit olivat lumen peitossa tai ne olivat täynnä juoruavia mummeleita. Hän käveli pitkin polkua ja katseli ympärilleen jos jossain olisi tilaa istua.
Tytön puhelin alkoi soida. Hän kaiveli puhelimen laukustaan. Soittaja oli hänen pikkuveljensä. Tuo kyseli missä hän oli ja luultavasti olisi tarvinnut kyytiä.
"Eikö joku muu voi viedä sua?" Jud valitti veljelleen. Hänen veljensä valitti hänelle että tuo ei kuskannut häntä ikinä mihinkään. "No, mä en oo nyt lähelläkään autoo, et en voi viedä!" Hän tokaisi pojalle puhelimeen ja jatkoi. "Eti joku muu kyyti, mä en oo viemässä sua minnekään ja turha valittaa et en vie sua ikinä minnekään!" Hän sanoi vähän tiukemmin. Puhelimen toisesta päästä kuului vastalauseita.
"Joo, mä en kuuntele sua, ku sä huudat mulle! Heippa!" Kikkarapää sanoi puhelimeen ja katkaisi puhelun. Hän laittoi sen takaisin ja katseli ympärilleen. Hänen puheensa oli kuulunut aika kauas, koska pari mummoa ja jotain nuorempaa naista olivat kääntyneet häntä päin.
"Ups.." Hän mutisi ja lähti kävelemään pois päin noista. Jonkin aikaa käveltyään hän näki penkin jossa istui yksi nuori mies. Hän päätti mennä kokeilemaan pääsisikö istumaan tuohon. Hän käveli penkin viereen.
"Voinko mä istuu tähän?" Judith kysyi ja katsoi istujaa.

[Sori, vähän tönkköä tekstiä :/]

// ei musta ollu yhtää tönkköä 8---D //

Jason oli ajatuksissaan ja tuijotteli yhtä ja samaa paikkaa, katse lasittuneena. "Voinko mä istuu tähän?" Jason kuuli hennon äänen sanovan ja nosti katseensa. Jasonin leuka meinasi loksahtaa niinkuin piirretyissä. Tyttö oli oikein sievä ja laittautunut, muttei liikaa. "Istu toki, ei mun perse varmaan koko penkkiä vie." Mies tokaisi ja naurahti. Jason tuijotti toista kirkkaan sinisillä silmillään ja tutkaili toisen vaatetusta, ehkä hieman omaperäistä mutta mies tykkäsi.

"Mikäs sai sut tänne tulemaan ? Kiva ilma vai ehkä joku henkilö ?" Mustatukkainen tokaisi, oli ehkä hieman outoa mennä kyselemään toisen tapaamisista, mutta ihan hyvä aihe se oli pitämään keskustelun yllä.

Punapäätä nauratti toisen ilme kun tuo kääntyi katsomaan häntä, mutta hän piti naurun sisällään ja puri huultaan. "Istu toki, ei mun perse varmaan koko penkkiä vie." Nuorukainen vastasi.
"Kiitti" Jud sanoi ja hymyili toiselle. Hän nosti laukkunsa jalkojensa päälle ja katsoi tulosuuntaansa. Ne kaksi äitiä tulivat rattaiden kanssa. Heidän katseensa kohtasivat. Tyttö nojautui vähän eteenpäin ja haroi hiuksiaan kasvojensa eteen. Hän tunsi katseita takaraivossaan ja se oli aika ahdistavaa. "Mikäs sai sut tänne tulemaan? Kiva ilma vai ehkä joku henkilö?" Nuorukainen hänen vieressään kysyi. Kikkarapää kääntyi katsomaan tuota.

"Oikeestaan kiva ilma, ihmeellistä et ulos oon päässy. Mä oon kuolla tänne ku on ollu vaan kylmää ja lunta satanu ja muuta." Hän sanoi ja naurahti.

[Oli ne vähän ;P]

// näin iltasin ei oikein juttu luista 8--D //

Jason naurahti vaisusti ja kiinnitti huomiota kahteen naiseen jotka työntelivät rattaitaan. Kiharapää tuijotteli heitä, mutta käänsi katseensa pois. Mustatukkainen tuhahti ja työnsi kädet taskuihinsa, penkillä oli kyllä aika kuuma kun kevät aurinko porotti suoraan penkille. Sinisilmä otti lippiksen päästään ja ravisti tukkaansa hieman "järjestykseen" ja veti hattunsa takaisin päähän. Jasonin teki mieli keskustella tytön kanssa, mutta mitään järkevää juttua ei oikein ollut.

"Jos saan kysyä, mikä sun nimi on ?" Jason kysyi ja katsahti tyttöön. Tänään ei ollut jotenkin hyvä päivä tällaisille keskusteluille, kai yöunet olivat olleet huonot tai jotain vastaavaa.

[Se on kyllä totta :')]

Judith suoristi selkänsä ja siristi silmiään kun aurinko paistoi suoraan hänen silmiinsä. Hän nosti kätensä silmien eteen että näkisi jotain. Mies kysyi hänen nimeään. Hän kääntyi katsomaan toista.

"Judith" Hän sanoi ja hymyili. Hän oli aika varma että hän kuulisi tuon nimen, joten ei kysynyt sitä. Hetken päästä hänen puhelimensa alkoi taas soida. Punapää kaiveli sen laukustaan ja vilkaisi sen näyttöä. Hän osasi jo arvata kuka soittaja oli. Hänen ihana pikkuveljensä, joka välillä ihanaa ei ollut nähnytkään. Jud hiljensi puhelimen ja laittoi sen takaisin laukkuunsa. Hän huokaisi syvään ja kirosi päässään veljeään.

[plääh.. sorry, lyhyys :/]

“Ei kyllä usein tuollaista nimeä kuule. Mä oon Jason.” Mies tokaisi kuullessaan tytön nimen. Sinisilmä katsahti toisen käsilaukkua, kun puhelin rupesi soimaan. Tyttö vaan tylysti hiljensi puhelimen, eikä vastannut. “Mahtaa olla ärsyttävä soittaja, kun noin teit ? Itse vaivaudun sanomaan edes jotain tympeää.” Jason naurahti ja hieraisi niskaansa.

Puheenaiheet olivat vähissä, yleensä Jasonilla kyllä oli vähän kaikenlaista asiaa kerrottavaksi, mutta nyt mies meni jotenkin.. lukkoon ? Se oli outoa, yleensä nättien tyttöjen seurassa juttu luisti kuin suksi lumessa, mutta nyt oli eri asia. “Mahtava ilma täällä kyllä on, siihen pakkaseenkin kyllästyy vaikkei kovin korkea sellainen olekaan.” Mustatukkainen totesi ja korjasi asentoaan tuolilla.

// joudun justiinsa menemään, mutta jos en ehdi vastaamaan, niin jatketaanko huomenissa ? 8--) //

Jud hymyili Jasoniksi itseään sanoneelle. “Mahtaa olla ärsyttävä soittaja, kun noin teit? Itse vaivaudun sanomaan edes jotain tympeää.” Nuorukainen sanoi.
"Pikkuveli.. Pyytää vaan koko ajan et voitko viedä mut sinne ja sinne.." Judith sanoi ja huokaisi. Hän sulki silmänsä hetkeksi ja avasi ne taas hetkisen päästä. Hän nosti jalkansa penkin reunalle.Punapäätä hymyilytti toisen puheenaihe. Säästä pystyi aian puhumaan kun muuta ei keksinyt.

Tyttö nojautui jalkaansa vasten ja kääntyi katsomaan Jasonia. Nyt hän alkoi enemmän tarkastella toisen ulkonäköä. Tuo oli hyvässä kunnossa, se näkyi vaatteiden läpi.

[Juu huomaa että on ilta :'D kirjottamisesta ei tuu mitään]

“Ai, noh kyllä minuakin ärsyttäisi jos pitäisi koko ajan olla jotain jonnekin kuskaamassa. Oishan se toki autolla helpompaa, mutta en mä sellasella jaksa aina körötellä.” Jason tokaisi ja miehen mieleen tuli mielikuva monesta ihmisestä jotka ruikuttaisivat kyytiä, eikä olisi muuta menopeliä kuin miehen Kawasaki. Tuollaiselle kuvitelmalle voinut muuta kuin nauraa.

Mustatukkainen oli tottunut siihen, että hän keräsi katseita. Siinä vähitellen oppi tuntemaan, kun joku tarkkaili päästä varpaisiin. Eipä se miestä oikeastaan haitannut, päinvastoin, se oli itse asiassa oikein mukavaa ja jossain määrin imartelevaa.

Jasonia alkoi ärsyttämään pikku hiljaa pirpanoitten huuto leikkikentällä, mutta kyllähän nuo saivat siellä huutaa mielensä mukaan. Jos miehellä itsellään olisi lapsia, hän ei antaisi jokaisen pikku ihmisen rääkyä kurkku suorana, siihen tulisi oitis kyllä loppu. “Kovia huutamaan nuo lapset.” Jason tokaisi ja mustien hiustensa alta vilkaisi Judithia vaivihkaa.

Judith katsoi Jasonia vierellään, kun tuo puhui. Hän vilkaisi ohi käveleviä ihmisiä. Leikkikentältä kuului huutoa ja se oli aika rasittavaa. Hän oli jo pienempänä päättänyt ettei hankkisi lapsia ikinä ja se päätös oli vieläkin voimassa. Lapset olivat silloin hiljaisia, kun ne nukkuivat tai istuivat hiljaa paikoillaa. “Kovia huutamaan nuo lapset.” Jason sanoi ja se alkoi kuulostaa siltä että tuolta alkoi puheen aiheet olla lopussa.

"Joo, mä en tunne sua, mut lähetkö sä mun kaa kahville tai jotein?" Punapää kysyi suoraan. Vaikka he eivät olleet puhuneet juuri lainkaan hän halusi lähteä Jasonin kanssa kahville ja tutustua tuohon paremmin. Tuossa nuoressa miehessä vain oli jotain, joka kiinnosti tyttöä.
Hän hymyili pienesti ja katsoi nuorukaista vieressään.

Jason ei ollut ikinä oikein pitänyt lapsista, hän oli saanut sellaisen kuvan, että ne olivat aina rasittavia ja huutivat minkä kerkesivät. Kai miehelle oli jäänyt jonkinlaiset traumat lapsuudesta, kun vanhemmat olivat sanoneet tälle kaiken aivan suoraan, sanojaan varomatta.

Mustatukkainen kuuli toisen kysymyksen ja pieni hymy kaartui tämän kasvoille. “Joo, miksei. Olis ihan kiva tutustua uusiin ihmisiin, ei mulla täälä paljoa kavereita olekaan. Toimin koulun hierojana.” Jason tokaisi, voisihan Judith joskus käydä vaikka hieronnassa. “Lähdetäänkö heti vai ? Vai jonain muuna päivänä. Mulle sopii kyllä millon vaan !” Sinisilmä tokaisi ja hymyili toiselle.

Judith hymyili toiselle kun tuo suostui lähtemään hänen kanssaan kahville ja kertoi olevansa koulun hieroja.
"No nyt mä ainakin tiedät keneen otan yhteyttä jos paikat on jumissa" Hän sanoi ja naurahti pienesti. Jason kysyi lähtisivätkö he heti vai jonain muuna päivänä.

"Mulla ois nyt aikaa, nii jos lähetään nyt?" Hän sanoi ja hymyili koko ajan.
Punapää vilkaisi puhelintaan nopeasti ja laittoi sen äänettömälle, jos vaikka hänen veljensä sattuisi soittamaan. Jud nousi seisomaan ja otti pari askelta eteenpäin. Hän kääntyi odottamaan Jasonia.

[Kauheen lyhyt, sori.]

Jason katsoi toista silmiin ja hymyili. “Hieno homma, eiköhän lähdetä.” Sinisilmä tokaisi, nousi penkiltä ja harppoi tytön luokse. Kävellessään Jason aina välillä katsahti Judithia ja hymyili, olisi hienoa jos voisi tutustua paremminkin tuollaisen tytön kanssa.

“Jotenkin piristävää, kun tuo lumi alkaa vihdoinkin sulamaan.” Mies tokaisi, “Mistä päin muuten olet kotoisin ?” Jason kysyi samalla kun käveli hiekka polkua.

// Alotatko sä vuorostas pelin tonne kahvilaan ? Jason poistuupi nyt täältä ;--) //

[Juu minä voin aloittaa sen sinne nyt heti. ELi seuraavan löydät kohta kahvilasta :'D]