Night adventure

//Miira tänne :-D//

Marcus Corniell


Tik. Tak. Tik. Tak. Herätyskellon viisari se vain tikitti häiritsevästi eikä suonut Marcille unta. Se ei vain antanut hänen vaipua uneen sillä kertaa vaan häiritsi häiritsemistään, kunnes nuorukainen hermostui niin, että repi siitä patterit irti. Paljon hiljaisempaa. Hyvinkin, mutta viimeisetkin väsymyksenrippeet olivat tiessään. Mistä lie johtui, ei hän sitä tiennyt. Niin vain joskus kävi. Ennen kuin oli raastanut raa'asti nuo paristot kellostaan, Marc oli katonut kelloa. Se oli näyttänyt puolta kahta yöllä. Kaikki muut nukkuivat paitsi hän. Turhauttavaa, hyvin turhauttavaa. Silmät janosivat päästä sulkeutumaan, mutta mieli oli vilkkaampi kuin olisi vetänyt jotain energiajuomaa naamaansa. Ei silloin halunnut nukkua vaan tehdä jotain kivaa, mutta mitä? Ei yöllä voinut tehdä muuta kuin tekemättömiä huomisen läksyjä, joita ei kumminkaan jaksaisi ryhtyä rustaamaan. Yö oli nukkumista varten. Tylsistynyt huokaus pääsi japanilaispiirteisen nuorukaisen huulilta, kun tämä viimeinkin nousi sängyllään istumaan ja heitti peiton jalkopäähän. Ei, ei hän vaan voinut ryhtyä nukkumaan tässä mielentilassa. Hänen oli pakko päästä jalottelemaan, ehkä sitten uni tulisi paremmin. Nukkumatti oli tyystin hylännyt hänet tänä yönä. Ilkeää. Röyhkeää.

Marc hieroi mustia hiuksiaan, jotka suihkun jälkeen oli kuivuneet pystyyn. Hän nousi vuoteesta ja sukelsi valkoiseen t-paitaansa. Hän yleensäkin nukkui ilman paitaa, muttei voinut lähteä puolinakuna ulos huoneesta. Ei hän mikään itsensä paljastaja ollut. Jalassaan hänellä oli mustat, hieman löysähköt Puma-merkkiset puuvillahousut, jotka oli ehkä tarkoitettu enemmänkin lenkkeilyhousuiksi, mutta ne olivat kuluneet sellaiseen kuntoon, että kelpasivat vain yövaatteeksi. Hän ei vaivautunut sukkia laittamaan jalkaansa vaan avasi huoneensa oven varovasti ja hipsi käytävälle mahdollisimman hiljaa. Ja mitähän hän täällä aikoisi tehdä. Jos valvoja näkisi hänet, hän olisi pulassa. Tai sitten tuo huomauttaisi, että kello oli niin paljon, että piti olla nukkumassa. Marc tulisi katumaan varmasti tätä reissua. Aamulla. Sitten ku väsyttäisi ihan helkutisti. Toisista huoneista kuului kuorsausta, vaikka ovet olivat kiinni. Jotkut sitten osasivat pitää kovaa ääntä nukkuessaan. Ei hän kyllä tiennyt, kuorsasiko itse nukkuessaan, mutta samapa kai tuo.

Hän sulki oven perässään yhtä hiljaa kuin oli sen avannutkin ja lähti kävelemään pitkin käytäviä niin hiljaa kuin osasi kävellä.

//Vähän hömelö alotus mut ei kai haittaa 8D//

Jason sulki huoneensa oven perästään. Mies oli torkkunut ehkäpä vartin, kunnes oli todennut ettei saisi enää tänä yönä juurikaan nukuttua. Mustatukkainen oli noussut vuoteestaan ja vetänyt vaatteet päälleen, ennen kuin oli siirtynyt huoneestaan poikienasuntolan käytäville hiippailemaan. Hyvin epätasaisin välein kuului huoneista kuorsausta ja jotain epämääräistä rohinaa, mies kuitenkin jatkoi käytävällä tallustelua rauhalliseen tahtiin.

Jason siirtyi ikkunan luokse, josta näki vilkkaalle tielle, jolla juuri nytkin kulki paljon autoja ja kaupungin valot heijastuivat taivaalle tehden siitä sinipunasävyisen. Hetken kuluttua sinisilmä kuuli, kun joku asteli tätä lähemmäs ja siirtyi pois ikkunan luota, jos tämä olisi vaikka valvoja. Ei se mitään kylläkään haittaisi, vaikka valvoja näkisi Jasonin, olihan he yhdessä koulun henkilökuntaa, mutta kuitenkin mies siirtyi varjoon vaivihkaa, ettei kulkija näkisi tätä. Jos se olisi oppilas voisi sinisilmä tälle yöllä kuljeskelusta jotain huomauttaakin.

// tönkköä, sori 8--( //

Minne hän oli edes matkalla? Ei hän tiennyt sitä itsekään, kunhan vain käveli eteenpäin. Ehkä se oli vain keino saada nukkumatti kiinni. Sitten tuo voisi taas jaella sitä unipulveria, ja Marc pääsisi takaisin unta houkuttelemaan. Käytävillä oli aika pimeää eikä eteenpäin nähnyt oikein hyvin, joten piti vähän siristellä unenomaisia silmiä nähdäkseen, mihin oikein astui. Kuitenkin, vaikka hän katsoikin eteensä, ei hän huomannut edessään jotain kynnyksen tapaista, joten kompastui tähän lyöden kipeästi oman pottuvarpaansa.

"Ai helkutti!" nuorukainen voihkaisi mahdollisimman hiljaa, ettei herättäisi koko asuntolaa kuin joku palosireeni. Hetken yhdellä jalalla hypittyään hän huomasikin jonkun varjomaisen hahmon ikkunan lähellä. Ulkona oli selvästi vilkasta, ja autojen ohimenevät äänet kuuluivat sumeina ääninä käytävään.
Marcus siristi hieman silmiään, muttei osannut sanoa kuka käytävällä olija oikein oli. Olisi huono juttu, jos se olisi valvoja. Ainahan hän toki voisi keksiä jonkinlaisen selityksen yöreissuilleen.

Jason kuuli jonkun kiroavan, sielä oli siis oikeasti joku, mutta ei se valvojalta kuullostanut. Mies siirtyi varjoon ja hiippaili mahdollisimman hiljaa lähemmäs kulkijaa, mutta kuitenkin hyvän välimatkan päästä. Mies asteli parin metrin päähän toisen selästä ja tajusi tuon huomanneen itsensä aiemmin. Jason hiippaili hiljaa hahmon selän taakse huomatessaan tämän olevan oppilas ja siirsi kasvojaan tuon pään viereen sanoen matalalla äänellä "Böö." Sinisilmä ei ollut vinut vastustaa kiusausta, toisten säikyttely oli hauskaa, Jason oli salaa hieman lapsellinen.

//hahah! toi böö tuli ihan puun takaa ;---D//

Pottuvarvasta jomotti ja Marc irvisti kivulle pimeässä. Ei hän edes ollut kävellyt kovin kovaa vauhtia, silti sitä jomotti. Hm. Mielenkiintoista. Marc käänsi katseensa uudemman kerran ikkunan puoleen, mutta sen lähettyvillä oleva hahmo oli hävinnyt jonnekin. Okei, näkikö hän harhoja? Ja kaikkea muuta hän olisi varmaan osannut odottaa paitsi sitä, että joku toi päänsä hänen omansa viereen ja lausui matalalla äänellä pelkästään 'böö'. Jo se sai Marcin hyppäämään melko korkealle ilmaan ja päästämään suustaan tahtomattaankin jonkinlaisen pelästyneen äännähdyksen. Tuo kääntyi hengästyneenä hänet pelästyttäneen tyypin, (joka ei varmana ollut opettaja), puoleen. Tuon kasvoja ei näkynyt kunnolla hämärässä, mutta kuitenkin jotenkin. "Mitä helvettiä sä säikyttelet keskellä yötä?" Ääni kuulosti enemmänkin järkyttyneen hämmentyneeltä kuin vihaiselta, jota se ei edes ollut. Harvoin kukaan yleensäkään tuli pelästyttelemään häntä keskellä yötä.

Jasonia nauratti, kun poika oli säikähtänyt tätä. "Voisin kysyä sulta, että miks kävelet käytävillä keskellä yötä ? Sitähän ei kovin hyvällä katsota." Mies sanoi ja naureskeli samalla, pojan reaktio oli piristänyt päivän, tai jos oikein ajatellaan niin yön. "Mikäs sai sut tänne hiippailemaan keskellä yötä ?" Jason kysyi hiljaisella äänellä, mutta kuitenkin niin että toinen varmasti kuulisi.

// nii se kyllä tuli mullekki, mut en keksiny mitää muuta järkevää 8----D //

Kuinka yllättävää että toinen nauroi, mutta kaipa Marc itsekin olisi nauranut, jos olisi mennyt pelätyttämään jonkun pimeässä ja vieläpä onnistunut siinä. Tyyppi kysyi kaksoiskysymyksen, jonka perusteella oli vaikea sanoa, oliko pimeässä oleva oppilas vai joku valvojan kaltainen ihminen.
"No mä en saanut unta, joten aattelin jos jalottelu auttais saamaan unenpäästä kiinni", Marc vastasi. "Miks sä sit oot täällä?"

"Jaa-a, se asia ei taija sulle kuulua ?" Jason tokaisi ivaavaan sävyyn, kun toinen oli udellut tämän menemisistä. "Voin kuitenki kohteliaasti vastata, että en itsekkään saanut nukuttua, ehkä ilmassa on ukkosta tai jotain vastaavaa." Mies sanoi ja yritti kuullostaa jotenkin fiksulta, mikä ei todellakaan sopinut tälle. "Käytävällä jalottelu ei kuitenkaan ole missään tilanteessa sallittu, sait unenpäästä kiinni taikka et. En kuitenkaan tällä kertaa vie asiaa pidemmälle." Mustatukkainen sanoi hyvin humoristisen oloisesti, eikä lainkaan tosissaan.

Jason naurahti ja kysyi pojalta: "Ja mitäs meinasit edes pimeillä käytävillä tehdä ? Kai sulla oikeesti on joku hyvä syy kävellä täällä, eikä vaa toi ettet saa muka unta ?"

Hänet pelästyttänyt vastasi hänen kysymykseensä hieman ivalliseen sävyyn, mikä pisti Marcin hieman hämilleen. Ihmisiä todellakin oli erilaisia. Kuitenkin seuraava lause muuttui hieman ystävällisempään sävyyn ja tuo kertoi rehellisesti ettei ollut itsekään saanut hyvin unta. "Käytävällä jalottelu ei kuitenkaan ole missään tilanteessa sallittu, sait unenpäästä kiinni taikka et. En kuitenkaan tällä kertaa vie asiaa pidemmälle."
Marcus nielaisi äänettömästi. Vitsit. Se todellakin oli valvoja eikä koulun oppilas. Mutta kun se sanoi ettei veisi asiaa pidemmälle, joten ehkä Marc saisi vielä ainakin hetken houkutella untaan takaisin.

"Ja mitäs meinasit edes pimeillä käytävillä tehdä ? Kai sulla oikeesti on joku hyvä syy kävellä täällä, eikä vaa toi ettet saa muka unta ?"
Marc mietti hetken ennen kuin vastaisi. Oliko hänellä tosiaan joku toinenkin syy? Jaa-a. "En mä tiedä. En pahemmin miettinyt kun astuin ulos huoneesta", Marc vastasi lopulta valvojallle, jos tuo nyt oli sellainen. Ainakin siltä se kuulosti. Henkilökuntaan se saattoi ainakin kuulua.