You can't ingnore me. Right?

Manami Whitney asteli mustat, kiiltävät korkokennät lattiaa vasten kopisten kohti ruokalaa. Kävellessään erään poikaporukan ohi tämä huomaa keräävänsä katseita, mikä saa tämän hymyilemään tyytyväisenä. Tänään siis vaatteet oli valittu hyvin, eikä hiukset tai naama lagannut.

Viimein tämä saapuu itse ruokalaan, mikä tuoksui perunamuusilta ja lihapullilta. Syömään hakeutuneiden ihmisten puheensorina ja astioiden kilahtelu toi jonkinlaista kodikkuutta tuohon paikkaan, mikä oli tyhjillään avara ja missä korkokenkien kopsekin kuulosti lähestulkoon tykin laukauksilta. Yhä hymyillen Manami kaiveli olkalaukustaan ruokala-lipukkeen, minkä tämä veti tunnistimen läpi. Sen jälkeen tämä kävi pesemässä kätensä ja asettui jonoon keräämään ruokaa tarjottimelle.

Saatuaan sopivan annoksen lastattua tarjottimelleen, tämä kääntyi yhdeksän ruokapöydän puoleen. Tämä antoi katseensa käydä läpi jokaisen pöydän, valitakseen niissä istuvien ihmisten perusteella sopivimman ruokailupaikan. Viimein tämän katse pysähtyy kauimmaiseen pöytään, jossa näytti ruokailevan pitkä ja hontelo, mutta varsin hyvännäköinen jätkä.

Manami lähti astelemaan kohti tuota pöytää päättäväinen ilme kasvoillaan. Kun tämä tuli pöydän luo, tämä rykäisi saadakseen pojan huomion ja loi sitten säihkyvän hymyn. "Hei. Saanko liittyä seuraan?" tämä kysyi, muttei jäänyt odottamaan vastausta, vaan istahti poikaa vastapäätä. Tämä antoi katseensa käydä vapaasti läpi pojan kasvojenpiirteet, jotka tätä selvästi miellyttivät. "Olen Manami Whitney, sano vaan Manaksi", tämä esittäytyi. "Ja sinun nimesi on...?" tämä kysyi silmät tiiviisti kiinni pojassa, jotta tämä voisi tuon elehtimisestä tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä tuo poju tästä mahdollisesti ajatteli.

// Täältä tullaan!!//

Siniset silmät värähtivät aavistuksen ja lihapulla tipahti pojan haarukasta.Aamut eivät näyttäneet todellakaan olevan pojua varten.Ohi mennessään joku myös nykäisi tuon pipon pois päästä ja nakkasi pöydälle pojan viereen, ilmeisesti yksi opettajista koskapa Tino oli kuulevinaan jotain muminaa pipojen pidosta ruokapöydässä.Poika murahti ja loi potkun opettajan ahteriin, mutta onnistui vain loppujen lopuksi hipaisemaan ja saamaan närkästyneen katseen osakseen.Viaton hymy karehti nyt tuon huulille ja nojasi käsi vasten poskea.Opettaja asteli rivakasti pois tuon luota, äristen ja puhisten, toisen jäämässä kehräten syömään lounastaan(ilmeisesti myös upottaen pipon takaisin päähänkin).

Yht'äkkiä Tino kuuli napakan rykäisyn takaansa, ja jo hetken luuli opettajan tulleen takaisin kenties lisäjoukkojen kera, mutta saikin 'pettyä' sillä siro, aasialais neito istahti tätä vastapäätä.Tino tuijotti toista huulipyöreänä.Yllättävää, joku koulun niin sanotuista nais-koviksistahan puhui hänelle.

Ennen hän oli ollut vain heidän juoruamisensa kohteena, mutta asiat olivat ilmeisesti muuttuneet...hyvään suuntaan.Tino väläytti tytölle hymyn, ehkä heikosti flirttailevan ja mairean" Tino Desai..jos yhtään neitiä kiinnostaa." Poju hykersi, kohottaen toista kulmaansa.
Poika nosti haarukkansa huulilleen ja imaisi lihapullan, leikkiessä tuon huulikorulla, arvioiden samalla Manamia.
Oliko tämä kenties joku 'Iske tuo poju ja nussi sen kanssa niin saat sitä ja tätä?'- haaste?.Ehkäpä ei, sitä kun ei koskaan tiennyt.

Tino Desai... nimi kuulosti Manamin korvaan tutulta, muttei tämä saanut mieleensä missä mielessä. Siitä Manami päätti kuitenkin olla välittämättä. Tino näytti olevan sekä hämmentynyt, että tyytyväinen siihen, että Manami oli samaan pöytään tuppautunut, joten tämä päätti jäädä siihen. Tietenkään tämä ei ollut päättänyt istua Tinon seuraan vain ruokaillakseen. Ehei. Tämä etsi säpinää, sekä tietenkin jotakuta jonka kanssa voisi alkaa muodostamaan jengiä. Manamille oli nimittäin tärkeää, että hänen ympärillään oli tiivis jengi. Niin oli ollut aina päiväkotiajoista asti. Manami taktikoi mielessään, yrittäen keksiä sopivan keinon kieritellä Tino sormensa ympärille. Keksiessään jonkinmoisen suunnitelman, tämän silmissä välähti ja kasvoille karehti pirullinen hymy. Ne kuitenkin katosivat yhtä nopeasti kuin olivat syntyneetkin, joten niitä olisi voinut kuvitella vain harhakuviksi.

Ensin ruokailu jatkui niin kuin mitään erikoista ei olisi sattunut, mutta sen Manami teki vain taktiikkasyistä. Ollessaan varma - tai ainakin luullessaan - että poika luuli jutun loppuneen ennen kuin se oli alkanutkaan, Manami kohotti katseensa Tinoon ja hymyili yhtäaikaa sekä pirullisesti että viettelevästi. "Kuules, ei sua huvittais tänä iltana tulla vaikka mun asunnolle kattomaan leffaa?" tämä kysyy kohottaen kulmiaan. Ennen kuin Manami antoi tuon vastata kysymykseen, tämä jatkoi: "Voisinhan toki pyytää toisia ("toisilla" tämä tarkoitti muita koulun kovislikkoja) seuraks, mutta kun ne on vain semmoisia pinnallisia kavereita. Ei ne oikeasti välitä mistään paskaakaan. Olisi hauska saada edes yksi sellainen oikea ystävä", tämä sanoi painottaen sanaa 'oikea', napittaen sitten Tinoa tummanruskeilla silmillään anelevasti.

// Oho, tulipa lyhyt... sori... //

// Mitäpä tuosta.Paukutat vaan välilyöntejä niin ei ole niin lyhyt //

Pian lihapullat ja loput muusista olivat kadonneet pojun suuhun ja tuo vielä pyyhkäisi maitopartansa huulestaan, hymyillen kissamaisesti Manamille, virne huulillaan.Mitäs tämä tyttö oikein suunnitteli?Ei tainnut raukka tietää mihin sievän nenänsä tunki~.


Hykerrellen Tino nyökkäsi pienesti, venyttäen vastaustaan "Kuule, luulet varmaan että ne toiset ois sulle jotakin.Ei ne oo babe.Voinhan mää toki tullakin....pelkääts kovia aineita?" poika hymyili nyt leveästi kiepauttaen hiussuortuvan sormensa ympärille, siniset silmät tapittaen naikkosta tiiviisti.Kovilla aineilla hän oli tarkoittanut kokaiinia ja olutta.Jos iltaa lähdettiin viettämään, Tino ei jättäisi olutta ainakaan pois mistään hinnasta.


Hymy haihtui tuon huulilta, kun yht'äkkiä Tino nappasi Manamin ranteen käteensä, puristaen, mutta hellästi, tehden sen selväksi ettei tuota kannattanut ottaa helppona, ja ehkäpä Tino halusi tehdä heti selväksi ettei häntä voinut pompottaa, hän oli itsensä herra."Mitä jos... skipattas loput tunnit.. mua ei yhtään kiinnostais joku kemia ja filosofia...." Poika lausahti irrottaen otteensa toisen kädestä, silmät tutkien, tarkkaillen Manamin reaktiota.

"..Mä olisin valmis..mentäiskö?"....

//Nii jos sulla oli lyhyt ni mitä sitte mulla :'D?? //

".Voinhan mää toki tullakin....pelkääts kovia aineita?" Tino hymyili Manamille leveästi. Manami oli tyytyväinen, että poika oli tarttunut tarjoukseen kuin kala koukkuun. Samalla poju oli kuitenkin onnistunut saattamaan Manamin pieneen liriin. Nimittäin vaikka tyttö kuuluikin koulun kovien muijjien porukkaan, tämä ei ollut eläissään maistanut huumeita. Alkoholi meni jotenkuten, mutta useimpien alkoholijuomien kammottavan maun takia tämä suosi siidereitä. Mutta siitäkös Manami saisikin pilkat niskaansa, jos tämä sanoisi toivovansa vain siideriä. Nyt oli keksittävä jotain vikkelästi, joten pitkittääkseen vastausta tämä otti kulauksen maitolasistaan.

Manami huomasi Tinon hymyn haihtuvan ja seuraavaksi tämä tajusi, että Tino puristi tämän rannetta. Aivan kuin poika yrittäisi viestiä ettei häntä olisi niin helppoa naruttaa. Manamia ärsytti se, ettei hänen suunnitelmansa mennyt aivan niin kuin hän olisi toivonut, mutta kätki sen pirullisen hymynsä taakse laskettuaan tyhjän maitolasinsa takaisin pulpetille.

"Mitä jos... skipattas loput tunnit.. mua ei yhtään kiinnostais joku kemia ja filosofia...." Tino ehdotti näyttäen tarkkailevan Manamin reaktiota. Tällä kertaa Manami ei kuitenkaan antanut pojan lukea tätä kuin avointa kirjaa, vaan veti kasvonsa peruslukemille, jotta tämän reaktioiden tulkitseminen olisi mahdotonta. "Vai että kovia aineita..." tämä sanoi venytellen ja katsahti Tinoa kissamaisesti. "Kuule poju, toi sun tarjous oli kerrassaan laimea. Keksit varmaan jotain parempaakin (Mana puhuu hmm... aktionista makuuhuoneen puolella), jotain, minkä jälkeen ei ole nuppi ihan sekaisin", Manami vihjaili, eikä voinut olla virnistämättä. Jos tämä tarjous ei poikaa kiinnostanut, niin tuo olisi varmasti pesun kestävä hintti.

"Ja mitä tuohon lintsaamiseen tulee, se käy vallan mainiosti", tämä lisäsi vielä nopeasti.

"..Mä olisin valmis..mentäiskö?" Tino kysyi Manamilta. Tyttö pudisti päätään. "Sitten vasta, kun saat minua tyydyttävän vastauksen kehiteltyä noilla putkiaivoillasi", Manami lausahti, viestien nykivällä hymyllään, että haukkumasanassa 'putkiavo' oli vain pieni härnäävä sävy, eikä hän tarkoittanut sitä niinkään loukkauksena.

Tino ei voinut kuin hymähtää pienesti ja virnistää kun huomasi pilkkeen toisen silmissä.Siinä hän kehräsi omassa onnessaan, tyttäkun ei tehnyt elettäkään ravistellakseen kättä pois.Lopulta kun Tino oli myöhemmin irrottanut ottensa toisen kädestä, hän nojasi kätensä vasten poskeaan, tuhahtaen kun toinen ei suostunut liikkumaan senttiäkään, ainoastaan laskemaan lasinsa pöydälle.Manamilla ei nätrränyt olevan mitään kiirettä.

Samalla poju tunsi kuinka joku nykäisi rajusti tuon pipon pois päästä, yllättynyt älähdys lipsahti Tinon huulilta kun tuo kääntyi ympäri ja näki Saksan opettajan(tulevan hahmoni Tom) siinä virnistelemässä, heristäen pienesti sormea.Opettaja tiesi varsin hyvin mikä Tino oli miehiään, olipahan nuille samaan aikaan kerran käynyt pieni yhteensattuma ja joutuneet sitten monien muiden yhteensattumien kautta koulun siivouskomeroon.Tämä pitkä, varsin komea opettaja vinkkasi molemmille silmää merkitsevästi, kun kumartui Tinon tasolle; "Voisin huomauttaa, että kun kerran herra Desai on syönyt, voisit hiippailla ulos pikkuhiljaa..oder sich eine peitsche, mein schatz" (tai saat piiskaa, kultaseni~) Opettaja vielä lisäsi saksaksi ja poistui paikalta, saaden Tinon happamat sadattelut niskaansa.Keskisormi sojottaen yhä opettajan selkää päin Tino kääntyi takaisin Manamiin , maireasti hymyillen.

Toinen puhui, ja Tinon silmät kirkastuivat hivenen, vai sellaista tämä neiti siis ajatteli?Kyllähän Tino sellaiseen toki suostui, mutta ajatteli että minkäköhän laista helvettiä aktionista tulisi tämän nuoren naisenalun kanssa.Kieli lipaisi pienesti tuon huulia ja lävistystä miettien "En tiennytkään että heti ensitapaamisella on tapana hmmm poimia marjoja" Tuo virnisti, Tino ei voinut estää pikkupervoa mielessään lausumasta noita sanoja.Irstasta.Pervoa.Kaikki kävi.
Vaikka Tinolla oli enemmän kiinnostusta miehiin päin, kyllä hän silti nautti sänkyjumpasta naisten kanssa yhtälailla.

Putkiaivo?Kuinka tuo pikkuhuora kehtasi??Pieni viha kiehui tuon sisällä, mutta onnekseen Tinon onnistui pitämään tuo kurissa, ainakin nyt..myöhemmin tuo voisi kostaa kun oli sen aika.
"Paskat sä niistä toisista,jos mietit niitä vielä.." Tuo nyt murahti hiukan ärtyneellä äänellä, kun häntä haukuttiin.Tino vei kasvojaan likemmäs Manamia, pöydän yli, melkein nenä koskettaen toisen nenää "Koska minä tiedän, että jos oisit halunnut mennä niiden toisten kanssa, et olisi vilkaissutkaan minuun päin".

"En tiennytkään että heti ensitapaamisella on tapana hmmm poimia marjoja", Manami kuuli Tinon sanovan. Hah, urpoko tuo oli? Manami ajatteli, eikä voinut olla naurahtamatta sillä pirunomaisella tavallaan. "Totesin vain, että ehdotuksesi oli laimea. En sanonut, että tulisin antamaan sinulle, mitä sinä perverssi näytät luulevan", Manami kiusasi Tinoa ihan tahallaan. Häntäkin panetti kyllä jo sen verran, että voisi harkitsematta vaikka ajauttaa itsensä vaikka tuon pojanklopin kanssa siivouskomeroon. Nyt kuitenkin oli pelattava eri tavoitteen voittamiseksi. Juonittelevasti Manami loi kuuman katseen Tinoon. "Älä kuitenkaan suotta luovu toivostasi, sillä jos suostut olemaan pienellä 'koe-ajalla' ja sen jälkeen koen sinun olevan tarpeeksi hyvä, voin toki antaa sinulle... eikä siinä kaikki", Manami vaimensi ääntään niin, että vain hän itse ja Tino pystyivät sen kuulemaan. "Jos sä saavutat tän tavoitteen, mä teen sulle vastapalvelukseksi ihan mitä tahansa. Mä voin laittaa joukon kuumia mimmejä imemään sun penistäs ja hieromaan sun pallejas niin kovaa, että menetät tajuntasi silkan mielihyvän vuoksi", Manami tarkkaili Tinon reaktiota. "Tai mä voin laittaa koulun kehonrakentajat hakkaamaan kaikki sun vihollises. Mä voin laittaa koulun hikarit tekemään sun läksyt puolestas koko loppu vuodeksi. Mä voin laittaa pari huumediileriä toimittamaan sulle ilmaseksi kokaiinisatsin, mikä riittää ainakin jouluun asti. Mä voin tehä ihan mitä tahansa", Manami lupasi. Hänen lupauksensa eivät missään nimessä olleet palturia, sillä Manami todellakin pystyi halutessaan tekemään kaiken ton. "Ota tai jätä", tämä sanoi katsoen Tinoa tiiviisti.

"Paskat sä niistä toisista,jos mietit niitä vielä...", Tino puhui Manamille äänensävyllä, mikä kieli ärtyneisyydestä ja tuli lähemmäs. "Koska minä tiedän, että jos oisit halunnut mennä niiden toisten kanssa, et olisi vilkaissutkaan minuun päin", tuo lopetti virkkeensä. Ensin Manami hymähti välinpitämättömästi, mutta sitten tämä tarttui Tinon sanoihin 'et olisi vilkaissutkaan minuun päin'. "Kuule. Jos sä haluut että ihmiset rukoilee sun jalkojes juuressa saadakseen edes pienen vilkaisun sulta, sun täytyy muuttaa tota nössöä asennettasi. Ainakin mun silmissä sä olet parempi kun sä edes tajuat olevas", Manamin puheessa saattoi olla mielistelevää sävyä, mutta niissä piili myös totuuden jyvänen. Siispä tämän tytön puheet kannatti ottaa tosissaan. "Tommosen nössöasenteen omaavat nimittäin jää nörttienki jalkoihin."

Tino tuhahti, jos kerran ei neidille kelvannut, kuten tuo oli mitä ilmeisimmin 'ruinannut' äsken, niin voisi Tino itse etsiytyä Saksan opettajan kamariin~.
Toisaalta toisen puheet saivat Tinon housut varsin kireiksi.Manami todellakin osasi iskeä juuri oikeaan paikkaan.Tosin jos neiti olisi muotoillut tarjouksensa eri tavalla niin poika olisi hetimiten suostunut.Jos kaikki miehet...hmm...tosin Tinolla itsellään riitti tarpeeksi ulkonäköä kellistääkseen paatuneimmankin heteron pojan .Siitä ei ollut epäilystäkään.Pari hmm, oikeaa elettä tuonne, pari sanaa tänne, hymy sinne ja siinä se olisi.
Toisaalta...Miksipä ei, ei tuolla olisi parempaakaan tekemistä_{(mitänyt harrastaa sänkyjumppaa 24/7 )}.
"Olen mukana" tuo tokaisi ja kaappasi viimeisen lihapullan toisen lautaselta, nielaisten tuon yhtenä suupalana ja vetäen kasvoilleen viattoman perusilmeen.

"Ihan mitävain tahdot, prinsessa"Tino sivuutti toisen loukkauksen.Häntä ei pätkääkään kiinnostanut Manamin arvostelut ja mielipiteet.Voi vain kuvitella mitä oli tuleman.
Tino haukotteli ja venytteli käsiään laiskasti, katsoen toista, ilmaisten turhautuneisuutensa...Milloin nuo voisivat jo painella jonnekkin mukavempaan soppeen???

// hyihyihyi anteeksi kun tuli lyhyttä mutta ei todellakaan inspaa taaskaan paskaakaan.): //

Manami odotti kärsivällisesti Tinon vastausta, sillä tämä oli aivan varma sen olevan myöntävä, vaikka Tino näyttikin hiukan epäröivän jotain. Mitä lienee onkaan mielen päällä, se ei Manamia ainakaan nyt kiinnostanut. "Olen mukana", Tino sai sanottua ja Manami hymyili tyytyväisenä itseensä. Manami oli niin hyvällä tuulella voittonsa vuoksi, ettei hän edes vaivautunut naputtamaan varastetusta lihapullasta. Sitä paitsi, hänen pitäisi syödä vähemmän, sillä tälläkin hetkellä peiliin katsominen sai Manan vavahtamaan inhosta... "Ihan mitävain tahdot, prinsessa", Manami kuuli Tinon sivuuttavan tämän kehotukset asenteen muuttamisesta. Manamia arvonimi prinsessa huvitti, mutta hän ei etsinyt tällähetkellä niinkään palvelijoita saadakseen prinsessakohtelua, vaan ystäviä joiden kanssa muodostaa tiivis jengi.

Tinon haukotellessa ja venytellessä käsiään laiskaksi Manami päätti tehdä selväksi "koeajan" merkityksen. "Se koeaika on muuten varsin yksinkertainen suorittaa", Manami aloitti. "Sinun ei tarvitse kuin olla lojaali minulle. Ja minä tulen olemaan sinulle lojaali. Haluan, että meistä tulee ystävykset. Ei siis pelkästään mitään pinnallista hengailua", Manami viittasi kauempaa pois kävelevään tyttöporukkaan, jonka naurunremakka vaikutti niin tekaistulta, että suorastaan teki mieli irvistää. Sitten Manami katsoi Tinoa tarkasti silmiin, ihan vain varmistaakseen, oliko poika ymmärtänyt ja uskoiko tuo siihen, että vaikka Manami olikin näiden ulkopuolisten silmissä suosittu, pinnallinen huora, hänkin halusi luoda oikeita ystävyyssuhteita. Pienikin epäröivä tai huvittunut häivähdys Tinon silmissä saisi tämän suuttumaan ja takomaan asiaa Tinon päähän vielä pidempäänkin, mikä taas ei olisi Tinon kannalta hyvä, ottaen huomioon että tuohan halusi niin kovasti pois ruokalasta. "Ja vielä koeajan loputtuakin oletan, että olemme ystäviä", Manami lisäsi vielä.

Jos Tino näyttäisi ymmärtävän asian niin kuin se on, Manami olisi valmis siirtymään pois ruokalasta. Kaikki oli nyt siis kiinni Tinon putkiaivoista.

// Eipä tuo haittaa, sain ihan tarpeeksi materiaalia väkertääkseni oman vastaukseni. (: //

Tino

Tino ei voinut kun hymyillä.Manami osasi olla oikea kuningatarneitimielistelijä jos halusi, mutta ehkäpä tuolla olisi hyvätkin puolensa.Asia kaihersi Tinon sisintä.Oliko Manami todellakin niin yksinäinen että halusi aikaa Tinon kanssa?Ihan vain mielenkiinnon takia Tino virnisti kissamaisesti, houkutellen toisen hymyilemään.Manami näytti paljon paremmalta kun hymyili.Tino halusi laitaa tytön hymyilemään.
"Mulle toi käy...mutta asetan yhden ehdon, jota haluan sunkin noudattavan..tää ei vaadi paljoa myöskään sulta.." Tino hymähti, vieden kätensä lanteilleen ja katsoen manamia arvioivasti " Sä lupaat et hymyilet".
Tino piti tytöistä silloin kun nuo hymyilivät, varsinkin silloin.Eikä mikään väkinäinen pakotettu hymy, vaan sen piti olla aito.
Nuorukainen ojensi kätensä Manamille, virnuillen "Tuutkos sitten, voidaan kuluttaa aikaa vaikkapa mun kämpässä tai jossain muualla.." pieni naurava hymy nousi pojan huulille kun tuo heilautti päätään kohti ovea.

// lyhyttälyhyttälyhyttä >_>//

// Eipä tuo haittaa, peli on finaalissa. Varmaan omasta vastauksestani tulee yhtä lyhyt... //

"Mulle toi käy... mutta asetan yhden ehdon, jota haluan sunkin noudattavan.. tää ei vaadi paljoa myöskään sulta..." Manami kohotti kulmiaan. Mitä Tinolla nyt oli mielessä? Tuon arvioiva hymy sai Manamin hyvin uteliaaksi. "Sä lupaat et hymyilet." Manamin kulmat kohosivat vielä aavistuksen ylemmäs ja tämä naurahti. "No, eiköhän se käy...", Manami suostui ja hymyili hiukan. "Tuutkos sitten, voidaan kuluttaa aikaa vaikkapa mun kämpässä tai jossain muualla..." Tino ehdotti. Manami nyökkäsi. "Joo, sun kämpällä", Manami nousi paikaltaan ja vei tarjottimensa, vilkuillen vähän väliä perässään tulevaa Tinoa. Tyytyväisenä Manami sitten antoi Tinon johdattaa itsensä tuon asunnolle...