This is halloween ~ [HALLOWEENBILEET 29.10.2009 - 2.11.2009]

Manami Whitney
Lawrence hymyili hiukan vaisuhkon oloisesti nyökäten tervehdykseksi. "Err... No tota, mitäs tässä. Vituttaa ku bileet on promillettomat enkä mä haluu vetää päätä sekasin keskellä puhdasmielisten juhlintaa", Manami kuuli pojan vastaavan. Manami nyökkäsi hymähtäen myötätuntoisesti. "Tota joo..." Lawrence mutisi sitten, vilkaisten Gemmaa päin. Manamikin soi tytölle vilkaisun. "No terve vaan sullekki", tämä tervehti ehkä hiukan kylmän kuuloisesti. Seuraavaksi Manami havaitsi, ettei Isabel ollut hänen mukanaan. Hän vilkaisi taakseen ja huomasi tytön hörppivän alkoholipitoista. "Eiköhän Isabelilta heru vähän meillekin", Manami totesi, nytkäyttäen päätään tanssilattialle hipsivän Isabelin suuntaan. "Odotas hetki", Manami sanoi Lawrencelle.

Manami sipsutteli uudemman kerran hakemaan Isabelin pois tanssilattialta, vetäen tuon kädestä takaisin Gemman ja Lawrencen luolse. "Miten on, Isabel, meinaatko juoda yksin vai irtoaako sinulta meillekin?" Manami kysyi Isabelilta, kohottaen hiukan kulmiaan. "Ja by the way, tässä on Lawrence..." Manami nytkäytti päätään Lawrencen suuntaan esitelläkseen pojan Isabelille. "Ja tuo synkkäilmeinen neiti on Laurien kaksoissisko, Gemma", Manami nytkäytti tälläkertaa päätään Gemmaan päin, esitellen myös tuon Isabelille.

Misaki Nanami
"Vois olla ihan mukava jos vaikka kutsuisit Ilarioksi, toki voit nimetä minut uudelleenkin", poika vastasi Misakille naurahtaen. Misaki hymyili, tunnustellen nimeä hiljaa mielessään. "Hmm... kutsunen sinua sitten Ilaksi tai Rioksi", tämä totesi sitten. Pieni hiljaisuus. "Nämä brittilaitosten juhlat on aika laimeita, Italiassa sentään osataan bilettää", Ilario tokaisi. Misaki kohotti hieman kulmiaan, hymyn leventyessä. Poika siis oli italialainen, niin kuin tämä oli epäillytkin.

"No Misaki, miten haluaisit minun viihdyttävän sinua? Vaikutat hieman pitkästyneeltä", Ilario kysyi seuraavaksi. Mistä poika tiesi tämän nimen? "Mistä tiesit nimeni? En tainnut vielä esittäytyä", Misaki naurahti. "Ja minulle käy melkein mikä tahansa viihdyttämisen muoto. Mitä itse odotit bileiltä?" Misaki kysyi.

Christiné Klein

Christiné ilahtui huomattuaan Shirleyn kasvoille levinneen useita kertoja päivän aikana vilahtaneen hymyn.
"Sä olet niin kaunis kun sä hymyilet. Mä haluun tehdä sut onnelliseks aina", tyttö kuiskasi hellästi.
Tytöt suutelivat ja Christiné yritti olla välittämättä kylmästä. Shirley kuitenkin taisi huomata sen, vetäytymällä pois.

Shirley vastasi myöntävästi, ehdotukseen siirtyä takaisin sisätiloihin. Ruskeahiuksinen tarttui itseään nuorempaa tyttöä jälleen kädestä. He suutelivat sisällä uudelleen ja Christiné tunsi olevansa matkalla taivaasen. Taivaaseen jossa oli lämmintä, musiikkia ja maailman ihanin tyttö.

"Tule, mennään takaisin saliin", tyttö sanoi lopulta ja lähti portaisiin päin.

Ilario Lambertini
Misaki hymyili, tunnustellen nimeä hiljaa mielessään. "Hmm... kutsunen sinua sitten Ilaksi tai Rioksi", tämä totesi.
"Aivan kuten neiti haluaa. Ila tai Rio. Heh, mikä mielikuvitus", poika naurahti hyväntuulisesti ensimmäistä kertaa koko päivänä.

Misaki ei vastannut heti, mitä hän halusi tehdä, mutta ihmetteli miten poika tiesi hänen nimensä, eihän hän ollut esittäytynyt.
"Ollaan istuttu samalla kurssilla. Ja tietenkin mä selvitän kauneimpien tyttöjen nimet muutenkin", poika hymyili.
"Ja minulle käy melkein mikä tahansa viihdyttämisen muoto", Misaki sanoi.
"Selvä. No mietitään sitten yhdessä,mitä tekisimme", poika heitti.
"Mitä sä odotit näiltä bileiltä?" tyttö kysyi kysyi.
"Hmm.. Rentoo meininkiä, kunnon juomia ja parempaa musiikkia. Semmoista mitä voi tanssia, entä mitä sä odotit näiltä juhlilta?", Ilario sanoi hitaasti.

Isabel Fay

Pian Manami palasikin Isabelin luo, jälleen vetäen tämän pois tanssilattialta. Isabel ravisti käden Manamin otteesta ja katsoi tätä kyllästyneenä.
Seuranaan Manamilla oli ne tyypit, joiden luo tyttö oli äsken mennyt. "Miten on, Isabel, meinaatko juoda yksin vai irtoaako sinulta meillekin?", Manami kysyi ja Isabel hymähti. Jaahas, juomia kerjäämässä..

"Ja by the way, tässä on Lawrence...", Manami esitteli seurassaan olevan pojan ja esitteli synkän näköisen tytön Gemmaksi. Isabelia ei hirveästi Manamin seuralaiset kiinnostaneet, mutta toisaalta oli hyvä oppia tuntemaan muitakin koulun oppilaita. "Hauska tavata", Isabel nyökkäsi molemmille.

"Juomista ootte vissiin vailla?", Isabel katsoi Manamia kysyvästi. Hän kaivoi laukustaan pullon. "Siinä, hörppikää siitä.", Isabel ojensi pullon Manamille. Häntä ei kiinnostanut juoda yksin ja juomia Isabelilla oli ihan tarpeeksi mukana laukussaan.

Shirley Clamp

"Sä olet niin kaunis kun sä hymyilet. Mä haluun tehdä sut onnelliseks aina", Christiné kuiskasi hellästi ja Shirley hymyili entistä leveämmin. Illan kylmyyden vuoksi tytöt siirtyivät takaisin sisälle ja suutelivat uudelleen.

"Tule, mennään takaisin saliin", Christiné sanoi lopulta ja lähti portaisiin päin. Shirley seurasi tyttöä. Salissa soi juuri hidas kappale ja Shirley veti Christinén tanssilattialle. "Tanssitaanko hetki?", hän kysyi ja kietoi kätensä tytön ympärille. Shirley halusi toistenkin näkevän kuinka onnellinen hän oli tuon tytön kanssa.

// hmm, tökkii vähän.. //

Christiné Klein

Shirley seurasi tyttöä täyteen liikuntasaliin jossa soi juuri hidas kappale. Shirley veti Christinén heti tanssilattialle. "Tanssitaanko hetki?", hän kysyi ja kietoi kätensä tytön ympärille. Shirley halusi toistenkin näkevän kuinka onnellinen hän oli tuon tytön kanssa.
"Mikä ettei", tyttö myöntyi ja kietoi omat kätensä tuon kauniin ruskeahiuksisen tytön ympärille.
"Ollaanko me nyt niiku yhessä?", tyttö halusi tietää. Hän toivoi, ettei Shirley käyttänyt häntä vain hyväkseen. Hän ei jaksaisi enää yhden illan juttuja ja nopeita irtosuhteita. Ei, vaikka olikin vain kuudentoista.

Christiné oli onnellinen, mutta palasi kuitenkin muistoissaan kahden vuoden takaisiin bileisiin. Tunnelma oli ollut erittäin sekava, juhlat oli järjestänyt Christinén silloinen paras ystävä, tyttö jonka todellinen luonne paljastui sinä iltana.
Se muisto satutti Christinéa, sillä se ilta oli hänen elämänsä kauhein. Sinä iltana tytön elämän syöksykierre pohjalle alkoi ja hän oli vasta nousemassa sieltä.

"Mun... Mun täytyy käydä vessassa", tyttö sanoi nieleskellen kyyneleitä jotka muistot toivat pintaan.
Hän lähti juoksemaan, kompuroiden korkojensa kanssa. Hän toivoi mielessään, ettei kaatuisi ja kuin ihmeen kaupalla, tyttö pysyi pystyssä vessoille asti.

Hän lukitsi itsensä koppiin ja vilkaisi itseään peilistä.
Peilikuva oli sama, jonka hän oli nähnyt miljoonia kertoja. Nykyään se oli se parempi Christiné, ei vanha Christéll.

Shirley Clamp

Christiné kietoi kätensä Shirleyn ympärille ja he tanssivat. "Ollaanko me nyt niiku yhessä?", Christiné kysyi pian ja Shirley hymyili. "Ollaan", hän vastasi varmasti. Hän oli saanut itselleen kauniin ja suloisen tytön, eikä olisi voinut olla yhtään onnellisempi.

"Mun... Mun täytyy käydä vessassa", Shirley säpsähti. Mikä tytölle oli tullut? Hän näki Christinén juoksevan vessaa kohti ja seurasi tyttöä. Vessassa ei onneksi ollut muita ja Christiné näytti lukittautuneen yhteen kopeista. "Christiné.. Teinkö mä jotain väärin?", Shirley kysyi epätoivoisen kuuloisena. Hän ei ikimaailmassa haluaisi satuttaa tuota tyttöä.

"Voidaanko me jutella?", Shirley koputti kopin oveen ja odotti.

Christiné Klein

Tyttö istui vessakopissa ja mietti äskeistä tilannetta.
Christiné oli kysynyt, olivatko tytöt nyt pari ja Shirley oli antanut varman, myöntävän vastauksen.

"Christiné.. Teinkö mä jotain väärin?", Shirleyn ääni kysyi epätoivoisen kuuloisena kopin ulkopuolelta.
"Ei, et sä tehnyt mitään väärin. Mä varmaan unohdin ottaa lääkkeet. Luulin etten tarvitsisi niitä enää", tyttö sai vastattua.
"Voidaanko me jutella?", Shirley kysyi koputtaen samalla oveen.
"Odota hetki, mä tuun", Christiné sanoi hetken päästä ja asteli ulos kopista yhtä hillittynä kuin aikaisemmin.

"Ei mulla mitään hätää ole, mä vain muistin vanhoja kamalia asioita. En edes tiedä miksi rupesin ajattelemaan sitä aihetta", vaaleahiuksinen siro tyttö sanoi peilin äärellä, vakuuttaakseen seuralaisensa ettei tämä todellakaan tehnyt mitään väärin.
"Mutta mun olo paranee varmasti jos me tehdään jotain kivaa", tyttö sanoi ja pesi kätensä.

Tyttö tuijotti käsiään hetkellisessä hiljaisuudessa.
Christiné oli aina ollut ylpeä erittäin pitkistä kynsistään joita hän laittoi upeasti ja kynnet olivatkin aina lakatut.
Eräs tyttö menneisyydessä oli myös ihaillut Christinén käsiä.
"Tee jotain, vie mun ajatukset taivaaseen", tyttö sanoi Shirleylle jotta saisi ikävät mielikuvat pois lopullisesti.
"Mulla on nyt uusi elämä. Mä en haluu pilata tätä", Christiné jatkoi ja suuteli Shirleytä.

Anne May
Oven avauksella Anne May oli sisällä liikuntasalissa ja katsoi etsivästi väkijoukkoon, yritti tietenkin nähdä vilauksen Misakista. Tyttö ei ollut erityisemmin vauvautunut pukeutuman, mutta tiukka musta mekko myötäili vartaloa kauniisti, pörröisten hiusten sekaan hän oli pujottanut pieniä muovihämähäkkejä. Hänellä oli hieman enemmän meikkiä kuin tavallisesti ja hopeiset korvarenkaat, mutta muuten Anne May näytti omalta itseltään.
Ensisilmäyksellä vaikutti, että vaikka päihdeaineiden tuominen oli ankarasti kielletty, juomia oli silti onnistettu salakuljettamaan saliin. Nyt soi discobiitti ja Anne May tunsi halua päästä tanssimaan.... Misakin näkeminen jännitti, sillä hän ei ollut puhunut tytölle sitten... niin, sen kerran Misakin huoneessa. Anne Mayn sydän löi tavallista tiheämmin kun hän luuli nähneensä vilahduksen tummatukasta, ja hän lähti verkkaisesti kohti salin toista nurkkaa.

Manami Whitney
Isabel ei näyttänyt olevan kovin innostunut Lawrencen ja Gemman tapaamisesta, mutta silti Manami kuuli Isabelin sanovan noille "Hauska tavata". "Juomista ootte vissiin vailla?", Isabel kysyi sitten, katsahtaen Manamiin kysyvästi. Manami vastasi Isabelin katseeseen nyökäten. "Siinä, hörppikää siitä", Isabel ojensi pullon Manamille, jonka tämä otti vastaan pieni omahyväinen hymy huulillaan. Hän tarjosi pullon Lawrencelle, kaiveli sitten laukustaan crack-rakeita, jotka tämä sitten pisti Lawrencen käteen. "Ole hyvä. Joko tuntuu paremmalta?" Manami kysyi virnistäen. Sitten hän käänsi katseensa Isabeliin, hymyillen tuolle. "Haluatko sinäkin?" Ja vilkaisipa tämä vielä Gemmaakin. "Tai sinä?"

// Sry, lyhyt... //

Misaki Nanami
"Aivan kuten neiti haluaa. Ila tai Rio. Heh, mikä mielikuvitus", poika naurahti hyväntuulisesti. Misaki oli tyytyväinen saadessaan pojan naurahtamaan. Ilario vastasi Misakin kysymyksiin, joihin Misaki vain nyökkäili ja hymähteli vastaukseksi. Hän oli tyytyväinen saatuaan seuraa äskeisen jälkeen. Misaki oli jo kovin lähellä unohtaa Shirleyn välinpitämättömyyden, mikä sai iloisen hymyn nousemaan tämän kasvoille.

"...entä mitä sä odotit näiltä juhlilta?" Ilario kysyi lopulta. "En oikeastaan mitään. Toki suunnittelin käyväni kavereiden kanssa kuulumiset, tutustuisin pariin mukavaan tyyppiin..." Misaki virnisti merkitsevästi Ilariolle. "... ja mä toivoin, että näkisin myös mun... tuota..." Misaki mietti Anne Mayta. Eiväthän nämä olleet varsinaisesti jutelleet siitä miten vakava heidän juttunsa oli. Samassa Misaki huomasi Anne Mayn kävelevän verkkaisesti sinne päin, missä Misaki ja Ilario olivat. "Ooh, tuolla hän onkin", Misaki totesi ilahtuneesti, katsoen lempeästi lähestyvää Anne Mayta.

Anne May näki ilahtuneen ilmeen Misakin kasvoilla tämän nähdessä hänet, ja hän kiiruhti Misakin luokse ja kietoi kätensä tämän ympärille. Tummahiuksinen poika katseli vieressä, ja seuraavaksi Anne May kiinnitti huomionsa mustahiuksiseen poikaan, jolle Misaki oli juuri puhunut. Hän tunsi heti hieman mustasukkaisuutta, mutta karisti tunteen ja hymyili ystävällisesti. Eikö Misakin kumminkin ollut ihan tyttöihin päin? Toisen näkeminen oli saanut Anne Mayn niin ihanalle ja kutkuttavalle mielelle, ettei hän viitsinyt murehtia asiaa. Hän olisi halunut heittäytyä Misakin kaulaan ja suudella tätä samantien, mutta päätti, että olisi ensin kohteliasta tutustua poikaan. Virnistäen Anne May katsahti Misakiin ja kysyi:
"Että haluaisitko sitten esitellä minullekin tämän tumman seuralaisesi?" Hän katsahti poikaan ja jäi odottamaan Misakin vastausta.

Ilario Lambertini

Tuo tyttö on suloinen hymyillessään, Ilario mietti ja hymyili itsekin rennosti.
"...entä mitä sä odotit näiltä juhlilta?" Ilario oli kysynyt lopulta. "En oikeastaan mitään. Toki suunnittelin käyväni kavereiden kanssa kuulumiset, tutustuisin pariin mukavaan tyyppiin..." Misaki virnisti merkitsevästi Ilariolle. "... ja mä toivoin, että näkisin myös mun... tuota..." Misaki selitti.
"No tutustuitsä pariin mukavaan tyyppiin?", poika kysyi hyväntuulisesti.
Tyttö oli hiljentynyt ja Iario esti hiljaisuuden saapumista uudelleen.
"Kenet sä toivoit näkeväsi? Sun seurustelukumppanin?", poika kysäisi viattomasti
Ennen kuin Ilario sai vastausta, oli tyttö ja skannannut katsellaan ilmeisesti toivomansa henkilön.
"Ooh, tuolla hän onkin", Misaki totesi ilahtuneesti, katsoen lempeästi lähestyvää tyttöä.
"Noniin. Löysit ilmeisesti mielenkiintoisempaa seuraa, kuin paha italialaispoika?", Ilario kysyi suoraan.

Tuntematon tyttö saapui heidän luokseen ja hän pystyi näkemään että näillä kahdella oli joskus ollut jotain juttu. Hän ei antanut sen ajatuksen häiritä, ja tyytyi katsomaan tapausta hieman sivusta.

Isabel Fay

Isabelin antama pullo lähti kiertoon ja Isabel näki Manamin huulilla pienen omahyväisen hymyn. Tytön luonne tuli jälleen esiin heidän suudelmiensa jälkeen. Isabel kaivoi itselleen toisen pullon ja joi siitä hieman. Pian hän puski sen takaisin laukkuunsa ja kääntyi muiden puoleen.

Isabel näki Manamin antavan Lawrencelle ilmeisesti crack-rakeita. Huumeista tyttö ei välittänyt. Isabel ei halunnut pilata ulkonäköään tai terveyttään niillä. Kuitenkin Manami tarjosi hymyillen niitä hänelle. "Ei kiitti, mua ei tommoset mömmöt kiinnosta", Isabel tokaisi.

// nojoo, tää jäi vähä lyhyeks kans .__. //

Misaki Nanami
"Noniin. Löysit ilmeisesti mielenkiintoisempaa seuraa, kuin paha italialaispoika?" Ilario kysyi suoraan Misakilta. Misaki virnisti pojalle. "Tavallaan", Misaki sanoi vielä ennen kuin tunsi Anne Mayn kädet ympärillään. Misaki antoi käsiensä kietoutua Anne Mayn ympärille. "Mulla oli ikävä", Misaki kuiskasi Anne Mayn korvaan hiljaa ja katseli kuinka Anne May katsahti arvioivasti Ilariota, hymyillen ystävällisesti. Tyttö ei näyttänyt olevan mustasukkainen. Hyvä juttu.

"... haluaisitko sitten esitellä minullekin tämän tumman seuralaisesi?" Misaki kuuli Anne Mayn ehdottavan kysyvään äänensävyyn. Misaki hymyili. "Toki. Anne May, tässä on Ilario", Misaki esitteli Ilarion Anne Maylle. "Ja Ilario, tässä on Anne May", Misaki esitteli Anne Mayn Ilariolle. "Me tavattiin vasta pari minuuttia sitten", Misaki kertoi vielä Anne Maylle.

// Nyt ei oikein onnistu, anteeksi //

Lawrence Dakota

"Ei kannata, se on muutenkin ihan pöllyissä", Lawrence hymähti rakeet nyrkkiinsä sulkien, saaden sen tutun ilmeettömän virneen leviämään siskonsa huulille. Sitä paitsi noilla pienillä paholaisilla oli tapana nostaa seksihaluja siinä määrin että jos ilta päättyisi oman siskon seurassa ei siitä hyvää seuraisi. Mutta toisaalta, crack... Sen tuoma eufoorinen fiilis kelpaisi kyllä paremmin kuin hyvin, ellei...
"Manami, onks sulla piippua messissä?" Lawrence kysyi käden siskonsa harteille kietaisten, tylsistyneen kulmien kohautuksen sivuuttaen.

Shirley Clamp

"Ei, et sä tehnyt mitään väärin. Mä varmaan unohdin ottaa lääkkeet. Luulin etten tarvitsisi niitä enää", Christiné vastasi. Shirley hämmästyi, lääkkeet? Mutta hän luotti Christinén kertovan asiasta, jos hän haluaisi. Ei asia varmaan kovin vakava ollut.

"Odota hetki, mä tuun", Christiné sanoi ja astelikin pian kopista ulos. Hän selitti miettineensä vanhoja kamalia asioita ja Shirley nyökkäsi tytölle myötätuntoisesti. "Okei, ei se mitään", Shirley sanoi. "Mutta mun olo paranee varmasti jos me tehdään jotain kivaa", tyttö sanoi pestessään käsiään ja Shirleyn ajatuksissa vilahteli monia asioita.

"Tee jotain, vie mun ajatukset taivaaseen. Mulla on nyt uusi elämä. Mä en haluu pilata tätä", Christiné sanoi ja suuteli Shirleytä. Shirley vastasi suudelmaan. Hän mietti mitä tyttö oli tarkoittanut uudella elämällään, muttei halunnut udella.

Suudelma kesti pitkään, kunnes hellästi Shirley irrottautui tytöstä. "Sä oot ihana, enkä mä halua loukata sua ikinä", Shirley kuiskasi katsoen tyttöä silmiin. "Palataanko juhliin vai lähdetäänkö muualle?", Shirley kysyi.

Christiné Klein

Christiné selitti miettineensä vanhoja kamalia asioita ja Shirley nyökkäsi tytölle myötätuntoisesti. "Okei, ei se mitään", Shirley sanoi.
Shirley vastasi Christinén suudelmaan. Christiné arveli tytön pohtivan kaikkea, mitä hän oli tälle juuri sanonut, muttei jaksanut nyt välittää. Hän kertoisi asioista myöhemmin.

Suudelma kesti pitkään ja päättyi siihen, että Shirley irrottautui tytöstä hellästi.
"Sä oot ihana, enkä mä halua loukata sua ikinä", tyttö vakuutti Christinén ja Christiné nyökkäsi hyväksynnän merkiksi.
"Palataanko juhliin vai lähdetäänkö muualle?", Shirley kysyi tytön mielipidettä.
"Me voitais lähtee kävelee takas kämpille jos se on sulle okei? Mun juhlafiilis katos, mut voidaan me myöhemmin varmaan tulla takaisin", Christiné sanoi ja vilkaisi itseään peilistä vielä kerran ja käänsi kuvalleen selän.

Shirley Clamp

"Me voitais lähtee kävelee takas kämpille jos se on sulle okei? Mun juhlafiilis katos, mut voidaan me myöhemmin varmaan tulla takaisin", Christiné ehdotti ja Shirley nyökkäsi tytölle vastaukseksi. Shirley vilkaisi itseään nopeasti vessan peilistä ja oli tyytyväinen näkeemäänsä. Meikit eivät olleet valuneet, vaikka salissa oli aika kuuma ollutkin. Sen jälkeen hän kääntyi peilistä pois päin ja katsahti Christinéa.

"Ootko varmasti kunnossa?", Shirley kysyi vielä hieman huolestuneena tytöstä. "Pitääkö mun kantaa sut asunnolle, vai kestääkö sun jalat vielä vähän matkaa?", hän muistutti tyttöä heidän aiemmasta vitsailustaan ja toivoi Christinén tulevan paremmalle mielelle siitä. Sitten Shirley nappasi tyttöä kädestä kiinni ja lähti kävelemään kohti ovea.

" Mulla oli ikävä", kuuli Anne Mayn Misakin pehmeän äänen kuiskaavan korvansa juuressa ja sai hänet hymyilemään ja hänen sydämensä takomaan kiivaasti. Misaki esitteli vielä seurassaan olevan pojan Ilarioksi ja Anne May katsoi toista nopeasti päästä varpaisiin. "Ilario, tässä on Anne May. Me tavattiin vasta pari minuuttia sitten", kertoi Misaki sitten Anne Maylle, joka hymyili leveästi ja silitti pehmeästi Misakin hiuksia. Anne May ei ollut hyvä tanssija, mutta rytmikäs discobiitti sai tämän silti haluamaan tanssilattialle ja jalka alkoi pakostakin lyömään tahtia lattiaan. Misakin hiukset kiilsivät ihanasti värikkäiden valojen loisteessa.
"Sä olet niin kaunis", Anne May kuiskasi Misakin korvaan ja punastui itse tunnustuksesta.

Ilario Lambertini

Misaki virnisti pojalle. "Tavallaan", tyttö sanoi ja tuntematon kiersi kätensä Misakin ympärille.
Tytöt kuiskailivat keskenään jotain, niin ettei Ilario kuullut sitä tässä melussa.

"... haluaisitko sitten esitellä minullekin tämän tumman seuralaisesi?" Ilario kuuli tuntemattoman kysyvän äänensävyyn. Misaki hymyili.
"Toki. Anne May, tässä on Ilario", Misaki esitteli Ilarion tuntemattomalle. "Ja Ilario, tässä on Anne May", Misaki esitteli Ilariolle.
"Hauska tavata, Anne May", poika sanoi rennosti.

Tytöt siirtyivät tanssilattiaa kohti ja Ilario antoi jutun jäädä. Hän lähti kävelemään tarjoilupistettä kohden, sillä hän kaipasi lisää juotavaa ja uutta seuraa.

//Ilariolle seuraa?//

Misaki Nanami
"Sä olet niin kaunis", Misaki kuuli Anne Mayn kuiskaavan. Misaki hymyili vieden toisen kätensä silittämään tuon vienosti punehtuneita poskia. Misaki huomasi Anne Mayn jalan lyövän lattiaan discobiiton tahtiin. Tyttö taisi haluta tanssia. Misaki loi Ilariolle anteeksipyytävän katseen, mutta poika olikin jo matkalla kohti tarjoilupistettä. Niinpä Misaki käänsi päätään katsoakseen Anne Mayta silmiin. "Haluatko tanssia?" Misaki kysyi Anne Maylta, tarttuen tytön käteen.

Manami Whitney
Lawrence otti rakeet vastaan hymähtäen, kun taas Isabel vastasi tympeästi; Ei kiitti, mua ei tommoset mömmöt kiinnosta. Manami sulki siis loput rakeista nyrkkiinsä ja sujautti ne takaisin farkkujensa taskuun. "Manami, onks sulla piippua messissä?" Manami kuuli Lawrencen kysyvän. Manami katsahti poikaa, joka oli kietaissut kätensä siskonsa harteille. Manami mietti hetken. Oliko hän laittanut piippua laukkuunsa? Vastaus taitaa olla.... "Ei", tämä tokaisi hetken hiljaisuuden päätteeksi. Perkele miten harmittava takaisku, Manami ajatteli. Sitten tämän ilme kuitenkin kirkastui. "Mulla olis kyllä myös MDMA-pillereitä... mä ajattelin kyl säästää ne pahan päivän varalle, mut ku se piippu ny jäi, ni kai me ny voidaan jättää kokaiini toiselle kerralle", Manami ehdotti kysyvään äänensävyyn.


// Lyhyt, sorry. Ja Ilario voisi ehkä liittyä näiden seuraan, jos huumeiden jakelu kiinnostaa? //

Gemma Dakota

Tyttö ei voinut muuta kuin silmiään muljauttaa huomatessaan veljensä kehräävän mielihyvästä, ekstaasin tullessa puheeksi. Kokaini olisi ollut enemmän omaan mieleen, mutta Lawrencen tuntien... Noh, Gemma tunsi kuinka tämän kädet alkoivat hieman täristä hänen olkapäillään ja täyteläiset huulet nipistyivät tiukasti yhteen pidättäytyäkseen paljastamasta sitä addiktion tyydytystä hakevaa hymyä, typerys kun yritti vieläkin väittää että esso oli hänelle pelkkää karkkia. Gemma tiesi paremmin.
"No anna nyt lapselle namia", tyttö pyöräytti silmiään veljellensä vittuillen, vaikka sanat olivatkin Manamille osoitettu, veljensä poskea samalla venyttäen. Toinen näytti typerältä yrittäessään näyttää mukamas niin tyyneltä, vaikka todellisuudessa paloi halusta. Alectokin oli kieltäytynyt myymästä toiselle enää MDMA-tabuja, koska idiootti oli mennyt ahmimaan niitä yliannostuksen ja menettänyt menettänyt melkein henkensä pelkän hetkellisen euforian vuoksi.

Isabel Fay

Isabel huokaisi. Manami selitteli jotain huumeista Lawrencelle ja Gemmalle. Isabelia huumeet eivät kiinnostaneet, joten hän vain seisoskeli tyyppien läheisyydessä katsellen muiden juhlintaan ja oli kuuntelematta huumejuttuja.
Juhlat olivat hänen osaltaan olleet tähän mennessä varsin tylsät, tosin olihan hän suudellut Manamia pari kertaa. Ainut hyvä asia koko juhlissa. Isabelia hieman harmitti, ettei Manami ollut lähtenyt hänen kanssaan pois jo aiemmin. Silloin illasta olisi voinutkin tulla mielenkiintoisempi.

"Täällä on aika laimee meininki. Vois lähtee..", Isabel lausahti ja lähti kopsuttelemaan korkeilla koroilla kohti ovea.

Ilario Lambertini

Ilario kiinnitti huomiota pieneen porukkaan joka elehti varsin kiivaasti. Poika lähti kulkemaan porukkaa kohti.
"Hei mikä meininki täällä on?", poika kysyi rennosti. Hän ei halunnut vaikuttaa tunkeilijalta tämän pienen piirin keskuudessa.
"Ette vain olis kiinnostuneita jostain mitä mulla on?", poika kysäisi viattomasti, kyllähän hän arvasi mistä nämä nuoret niin kiivaasti puhuivat. Menneisyys oli opettanut poikaa tunnistamaan eri tilanteita varsin taidokkaasti.

"Sallittehan?", Ilario kysyi ja liittyi seuraan.



//tää on iha megalyhyt mut Ilario ei oo iha kuvioissa mukana nyt//