Odottamaton kahviseura

Kahvilassa (jonne Shirley löytää reittinsä)

Christiné käveli ajatuksissaan läheiseen kahvilaan joka oli sisustettu hyvällä maulla erittäin kodikkaan tuntuiseksi. Christiné tuumi, että hän tulisi viettämään talvisia iltojaan tässä suloisessa kahvilassa.
"Yksi minttujäälatte kiitos", Christiné sanoi kohteliaasti tarjoilijalle ja istahti erääseen nurkkaan levittäen eteensä kirjoitustarvikkeet sekä mustakantisen vihkon. Christiné kirjoitti runoja mielellään ja kantoikin vihkoa aina mukanaan.

Tyttö syventyi kahviinsa ja runojen kirjoitteluun eikä huomannut kuinka aika kului. Hän havahtui mietteistään ja huomasi, että kahvila oli aivan täynnä.
Christiné pyysi uuden juoman ja jatkoi runojensa parissa työskentelyä hieman hajamielisesti saamatta aikaan enää mitään.

No voinhan minä tappaa täällä aikaa katselemalla muita ihmisiä, tyttö mietti ja otti pienen hörpyn kahvistaan.

//sori lyhyt ja tökkivä alku, kyllä se tästä lähtee//

Shirley harhaili pitkin katuja. Hän ei ollut keksinyt mitään tekemistä asunnollaan, joten oli päättänyt lähteä ulos katselemaan paikkoja. Nähdessään pienen kodikkaan näköisen kahvilan Shirley pysähtyi. Tuonne hän voisi mennä. Shirley avasi kahvilan oven ja näki, että paikka oli varsin suosittu ja lähes joka pöydässä istui joku. Yhdessä nurkassa hän näki vaaleahiuksisen tytön, joka näytti hyvin keskittyneeltä ja raapusteli jotain vihkoonsa.

"Yksi latte, kiitos", Shirley hymyili kauniisti tarjoilijalle ja sai kahvinsa nopeasti. Sen jälkeen tyttö suuntasi kohti vaaleahiuksista tyttöä, joka oli nostanut katseensa papereistaan ja tuntui vain katselevan muita ihmisiä. Tyttö näytti olevan aika lähellä Shirleyn ikää, ehkä vähän nuorempi.

"Hei, saako tähän istua?" Shirley hymyili ja katsahti tyttöä kysyvästi.

// Lyhyys ei haittaa ja alku oli hyvä. (: //

”… istua?”, Christiné havahtui juuri kuullakseen viimeisen sanan kauniin ruskeahiuksisen tytön lauseesta. Christiné katsoi tyttöä nopeasti.
”Totta kai. Seura on tervetullutta”, Christiné sanoi aidosti ilahtuneena, vaikka tiesi tytön tarvitsevan vain paikan johon istuutua.

”Minun nimeni on Christiné, Christiné Klein. Entä kuka te olette?”, Christiné teititteli tyttöä jonka arvioi nopeasti itseään vanhemmaksi. Christiné pohti teitittelyn olevan hyvä vaihtoehto, hän ei tuntenut ruskeaverikköä entuudestaan. Pian Christiné tajusi oman tyhmyytensä.
”Anteeksi teitittelyni. Se on pinttynyt tapa. Saksassa teititellään kaikkia itseään vanhempia etenkin tuntemattomia ihmisiä”, tyttö korjaili sanomisiaan pienen hymyn kanssa.
”Onhan sinulla tarpeeksi tilaa?”, Christiné varmisti vielä ja pakkaili kirjoitustavaransa laukkuun.

"Totta kai. Seura on tervetullutta”, tyttö vastasi Shirleylle ilahtuneen kuuloisena. Shirley hymyili ja istui tyttöä vastapäätä. Tyttö esitteli itsensä teititellen Shirleytä. Shirley hämmästyi, häntä ei ollut aiemmin kukaan teititellyt sillä se ei kuulunut täällä päin tapoihin. ”Anteeksi teitittelyni. Se on pinttynyt tapa. Saksassa teititellään kaikkia itseään vanhempia etenkin tuntemattomia ihmisiä”, Christiné pyysi kuitenkin pian anteeksi tapaansa hymyillen. "Ei se mitään. Minun nimeni on Shirley Clamp. Käytkö muuten tässä lähistöllä olevaa lukiota?", Shirley kysyi, sillä tyttö vaikutti luokioikäiseltä. Ja hänestä olisi mukava saada uusia tuttuja koulusta.

”Onhan sinulla tarpeeksi tilaa?”, Christiné kysyi ja pakkaili kirjotustavaroitaan pois. "On toki. Kirjoititko sinä runoja vai raapustelitko jotain päiväkirjaan?", Shirley hymyili ja siemaisi kahviaan. Se oli todella hyvää. Tässä kahvilassahan voisi vierailla useammankin kerran.

//tökkii vähän kirjoittaminen, oon koulussa hypärillä ja samalla yritän tehdä muita hommia myös :'D //

"Käytkö muuten tässä lähellä olevaa lukiota?", Shirleyksi itsensä esitellyt tyttö kysyi.
"Käyn. Muutin tänne viikko sitten ja olen käynyt koulua vasta pari päivää," Christiné kertoi ja jatkoi "Luulen että käymme samaa koulua".
"Kirjoititko sinä runoja vai raapustelitko jotain päiväkirjaan?" Shirley kysyi Christinéltä ja tyttö meni hieman hämilleen. "No mun runot on vähä semmosia tökeröjä yritelmiä," tyttö sai lopulta lausuttua. Christiné olisi kovasti halunnut kerätä tarpeeksi rohkeutta näyttääkseen runojansa jollekin ulkopuoliselle, muttei koskaan uskaltanut.

Tyttö päätti yrittää vaihtaa aihetta.
"Mitä muuten pidät tästä kahvilasta? Olen täällä ensimmäistä kertaa ja tämä tuntuu erittäin viihtyisältä. Luulen että tulen viettämään täällä paljon aikaa. Jääkahvi on todella hyvää täällä," vaaleahiuksinen tyttö sanoi.


//Tökkii armottoman pahasti. Oli neljät sanakokeet ja nukuin ehkä viis tuntia? //

"Käyn. Muutin tänne viikko sitten ja olen käynyt koulua vasta pari päivää. Luulen että käymme samaa koulua", Shirley kuuli tytön vastaavan hänen kysymykseensä ja Shirley hymyili leveästi tytölle. "Kiva juttu, saatetaan törmätä sitten koulullakin." Shirley katsoi vastapäätä istuvaa kaunista vaaleahiuksista tyttöä hymyillen.

"No mun runot on vähä semmosia tökeröjä yritelmiä", Christiné vastasi, kun Shirley uteli hänen kirjoittamisestaan. "Mä uskon, että ne on ihan hyviä. Sä tarttet vaan vähän itseluottamusta ja rohkeutta, että näyttäsit niitä muille", Shirley hymyili ja häntä ihan oikeasti kiinnostivat tytön runot. Hän piti lukemisesta, mutta ei osannut itse kirjoittaa oikeastaan mitään.

Nopeasti Christiné kuitenkin vaihtoi puheenaiheen kahvilaan ja kysyi Shirleyn mielipidettä siitä. "Tää latte on kyllä ihan tajuttoman hyvää ja tää kahvila vaikuttaa muutenkin tosi suloselta ja kivalta. Mietin tossa just äsken, että tuun vierailemaan täällä kyllä useammankin kerran", Shirley selitteli ja katsoi tyttöä silmiin. Christinén silmät olivat hyvin tummat ja Shirley jäi niihin kiinni. Pian hän hätkähti, sillä tajusi vain tuijottavansa tyttöä ja punastui.

"Tuota.. ootko kuullu niistä halloween-bileistä mitkä on meidän koululla? Ootko menossa sinne?" Shirley kysyi varsin ujosti. Eihän hän tuntenut tuota tyttöä lainkaan, mutta kaipasi seuraa bileisiin. Yksin hän ei viitsisi mennä.

//vähän töksähtelee, mutta ajattelin et voitas tän kahvilajutun jälkeen jatkaa ropetusta siellä bileissä, vai? (: //

"Mä uskon, että ne on ihan hyviä. Sä tarttet vaan vähän itseluottamusta ja rohkeutta, että näyttäsit niitä muille", ruskeaverikkö sanoi ja vaikutti aidosti kiinnostuneelta. Christiné käänsi katseensa tyttöön ja tajusi tämän tuijottavan häntä. Christiné huomasi Shirleyn punastuvan hieman, mikä oli söpöä. Pian hän tunsi omilla kasvoillaan myötätuntokuumotusta, niin tyttö ainakin sitä tunnetta kutsui.

"Tuota.. ootko kuullu niistä halloween-bileistä mitkä on meidän koululla? Ootko menossa sinne?" Shirley kysyi ujosti pienen tauon jälkeen.
"Häh? Ai joo ne bileet. Oon menossa kai. En nyt tiedä vielä, kun ilman seuraa on aika tympee mennä ja mä en tunne ketään sieltä", tyttö vastasi hajamielisesti.

"Mut niistä runoista, voin mä kait sulle näyttää joskus jotain, jos sua siis vain kiinnostaa", Christiné sai puristettua itsestään ulos.
Apua, mikä mua vaivaa. Mä en tunne tätä tyttöä ja lupasin näyttää sille runojani. Ja miks mun poskia kuumottaa edelleen? Ei tää oo normaalia!Christine kävi kiivasta keskustelua päänsä sisällä.

//lyhyt on kovin, mutta joo tytöt voisi jatkaa juttua bileissä (: //

Punastuessaan Shirley oli painanut päänsä alas, mutta vilkaisi nopeasti vastapäätä istuvaa tyttöä. Shirley näki tämänkin poskilla pientä punaisuutta ja tajusi tytön huomanneen hänen punastumisensa.

"Häh? Ai joo ne bileet. Oon menossa kai. En nyt tiedä vielä, kun ilman seuraa on aika tympee mennä ja mä en tunne ketään sieltä", Christiné vastasi hajamielisen kuuloisesti Shirleyn kysymykseen halloween-bileistä. "No jos sulla ei oo seuraa sinne niin.. mä voisin kyl lähtee sun kanssa." Shirley hymyili ja katsoi tyttöä jälleen silmiin.

"Mut niistä runoista, voin mä kait sulle näyttää joskus jotain, jos sua siis vain kiinnostaa", Christiné sanoi hetken päästä. Shirley huomasi tuon olleen tytölle varsin vaikeaa. "Kiinnostaa toki", Shirley vastasi ja hymyili. Shirley oli onnellinen, että oli päätynyt tänne kahvilaan ja löytänyt seurakseen noin suloisen tytön. Kauniin ulkonäkönsä lisäksi Christiné vaikutti mukavalta ja tuohon tyttöön hän tutustuisi miellellään lisää.

"Mun pitäis varmaan lähtä asunnolle laittautuu niitä bileitä varten..", Shirley sanoi vähän tahtomattaan, mutta näkisihän tämä Christinén vielä bileissä.

//tää vähän jäi lyhyeksi kyllä, mutta saat sää tästä varmaan jotain irti (: //

"Mun pitäis varmaan lähtä asunnolle laittautuu niitä bileitä varten..", Shirley sanoi ja tajusin itsekin vilkaista kelloa.
"Oho, onpa aika rientänyt mukavassa seurassa. Minunkin täytyy todellakin mennä miettimään miten laittautuisin. Näissä hiuksissa on jo yksistään kova työ", tyttö sanoi ja pakkasi loputkin tavaransa.
"Minun pitää käydä vielä etsimässä postilaatikko, että saan lähetettyä kortin kaverilleni, mutta mehän näemme bileissä?", Christiné varmisti Shirleyltä.

Christiné lähti etsimään postilaatikkoa ja sai hoidettua asiansa. Hän lähti kävelemään asuntolalle päin ja odotti malttamattomana, että pääsisi laittautumaan. Hän oli jo itseasiassa suunnitellut asunsa tarkkaan.

"Tyttöjen asuntolat", Christiné luki ääneen ja käveli sisälle. Tätä minun pitäisi kutsua kodikseni, tyttö mietti sadatta kertaa.
Yksinäisyys ei kuullosta kivalta vieläkään.

//Siirrymme tyttöjen asuntolaan ja sitä kautta bileisiin? Aloitatko Mizhiru asuntolakohtauksen? (://