Luennolla...

// ..en sitten yhtään tylsempää ja lyhempää aihetta keksiny. x| Nojaa kuitenki, Romihi tänne Christiné-neitokaisensa kanssa. :3 //

Hiljainen tummatukka kuljetti sormensa hitaasti läpi hiuksiensa, yrittäen saada melko takkuisen, unenpörröisen kuontalonsa edes hiukan selvemmäksi. Yritykset jäivät kuitenkin turhiksi; hiukset näyttivät olevan melko itsepäisellä tuulella. Luovuttaen poika yritti keskittää ajatuksensa luentoon. Aihe oli tosin tylsä, opettaja puhui epämiellyttävällä, ärsyttävällä äänellä, joten keskittymisprosentit olivat tässäkin vaiheessa nollassa.

Poika oli sijoittautunut mahdollisimman kauas muista luennolla olevista oppilaista; hän ei halunnut istua, tai oikeastaan ei uskaltanut, uutena oppilaana kenenkään viereen jota ei tuntenut. Hänen vieressään oli tyhjää ainakin kolme penkkiä ja takanakaan ei istunut ketään. Huokaisten poika nojautuu taaksepäin penkissään, yrittäen ainakin esittää kuuntelevansa luentoa.

// Sori ensimmäisen vuoron lyhykäisyydestä, mutta yritän sitten pidemmän tekstin kirjoittaa seuraavassa vuorossa. 83 //

Siro tyttö astelee painavan laukkunsa kanssa luentosaliin.

"Olenkohan minä edes oikeassa paikassa", tyttö miettii itsekseen.
"Hmph! Tämähän on melkein täynnä, ei kemia nyt näin mielenkiintoista voi olla?", Christiné tuhahti ja huomasi vapaan paikan tummahiuksisen pojan vierestä.
"No parempi tämä, kuin ei mitään", tyttö ajatteli ja keräsi rohkeutta mennä istumaan tuntemattoman viereen.

Tyttö oli kävelemässä kohti vapaita paikkojaan kun hänen laukkunsa petti painavan taakan takia ja levitti sisällön lattialle.
"Tämäkin vielä! Todella mahtava aloitus ensimmäiselle päivälle", siro tyttö kirosi ja kumartui kasaamaan tavaroitaan.
"Kaikki täällä on niin kaunista ja täydellistä että", Christiné ajatteli kun huomasi ettei kukaan tehnyt elettäkään auttaakseen häntä kasaamaan tavaroitaan.
"No ei se mitään, minä pärjään kyllä ilman apuakin," tyttö päätti mielessään, heilautti vaaleat hiuksensa toiselle olalle ja kokosi itsensä.

"Voinko istua tähän?", Christiné kysyi hieman ujosti ja näytti viereistä paikkaa. Christiné katsahti tummahiuksista poikaa silmiin ja sävähti tämän silmien väristä. Hieman säikähtäneenä hän jäi odottamaan pojan vastausta.


//Tää on kans tosi lyhyt ja en oo varma kirjoitinko oikeassa persoonassa jne mut harjoittelemalla paranee //

// Hyvinhän tuo menee. 8D //

Cain oli ihan ajatuksissaan kuullessaan tytön kysymyksen, joten tämä hätkähti hieman, koska ei ollut odottanut kuulevansa jonkun puhuvan tälle. Katsahtaa ylöspäin huomaten puhujan olevan tyttö, ja että tämä oli jostain syystä säikähtäneen näköinen. Hakien kuitenkin taas rauhallisuutensa kehittää jonkun nopean vastauksen tytön kysymykseen.

"Toki..", tämä vastasi lyhyesti, luomatta minkäänlaista katsekontaktia, kuten aina kun tältä kysyttiin jotain. Poika ei oikein ollut tottunut puhumaan muille oppilaille, koska kukaan harvoin yritti milläänlailla kommukoida tämän kanssa. Nuori alkoi räplätä huulikoruaan; tätä hän teki tahattomasti aina kun oli jollain lailla hermostunut.

Tällä kertaa poika oli hermostunut vain tytön tuijotuksen takia. Ei pahassa mielessä siis, vaan vain siksi koska tämä ei oikein ollut tottunut ihmisten tuijotuksiinkaan.

”Toki”, Christiné kuuli pojan vastaavan eikä odottanut enää hetkeäkään vaan alkoi levitellä tavaroitaan. Oliko poika hermostunut? Tyttö toivoi mielessään, että olisi löytänyt jonkun vähemmän pelottavan näköisen vieruskaverin.

”Hei, minun nimeni on Christiné, Christiné Klein. Kuka sinä olet?”, Christiné kysyi muodollisesti vihreäsilmäiseltä pojalta ja yritti peitellä äskeistä säikähdystään.
”Ei sinun toki ole pakko vastata, olisi vain kiva tutustua ihmisiin, olen uusi täällä”, tyttö jatkoi puhettaan antaen pojalle mahdollisuuden valita, tutustuako häneen tai pitääkö oma linjansa.
Christiné toki toivoi että poika kertoisi hieman itsestään, muuten kemian opiskelusta tulisi todella tylsää. Kaikki muut näyttivät tuntevan toisensa eivätkä varmasti kaivanneet seuraa missään mielessä. Vastausta odotellessaan vaaleahiuksinen otti esille muistiinpanovälineensä ja otti pienestä meikkipussista peilin jolla alkoi peilaamaan itseään.

Tummatukka kuunteli tarkkaan tytön esitellessä itsensä, vaikkakin katse ei ollutkaan kiinnitettynä tähän. Luo kuitenkin katseensa tähän hetken päästä, "Cain Burrow.. on nimeni siis." Kai hän nyt voisi edes tutustua tyttöön, ihan mukavalta tämä nimittäin vaikutti. Eikä hänellekkään tekisi yhtään pahaa hankkia ystäviä; olihan hänkin melko uusi koulussa. Ja tyttö oli jopa oma-aloitteisesti tullut puhumaan tälle.

"Mä.. mäkin oon melko uus täällä.."

Poika ei oikein keksinyt mitään järkevää sanomista, johtuen ehkä siitä kuinka vähän hänellä oli kokemusta rennoista keskusteluista muitten kanssa.

// Ääää, anteeks tää on ihan tuskasen lyhyt. ;___; Aivot ei oikein tahtonu toimia taas vaihteeks. D: //

”Mä.. mäkin oon melko uusi täällä..”, Christiné kuuli Cainiksi esittäytyneen pojan mutisevan.
”Mukava tutustu. Minkä ikäinen olet? Saanhan sinutella sinua?”, Christiné puhui nopeasti omalla hauskalla korostuksellaan. Hän ei ollut ennen ikinä puhunut näin paljon englantia ja saksalaiset tavat istuivat hänessä.
”Voi ei!”, tyttö huokaisi.
”Anteeksi, eihän täällä ole tapana teititellä”, Christiné jatkoi leppoisasti ja vilkaisi sivusilmällä paikalle tullutta opettajaa.

Christiné mietti, miten saisi pidettyä keskustelua yllä ilman, että opettaja huomaisi hänen sähläävän muuta heti ensimmäisellä oppitunnilla.

”Tuota… mitä sulla on tämän luennon jälkeen? Voitaisiin ehkä nähdä oppituntien jälkeen?”, tyttö teki varovaisen ehdotuksen. Hän halusi kavereita koulusta, sillä tiesi mitä se on kun jää yksin.

”Mä tarvitsisin apua tavaroiden purkamisessa. Mun huone on ihan vaiheessa”, Christiné jatkoi.

//todellakin aivot vähän jumittaa, oli pitkä päivä koulussa//

Tytön seurassa oleminen alkoi tuntua jo Cainista hieman luontevammalta, joten olo ei ollut niin hermostunut enää. Nyt vasta kuunneltuaan tytön puhuvan enemmän, poika huomasi tämän saksalaisen aksentin ja myös sen, että tämä puhui paljon, eikä Cain itse meinannut saada suunvuoroa. Eipä tätä toisaalta haitannut sillä eihän hän muutenkaan paljoa puhunut.

Christinén seuraava kysymys tosin yllätti tätä hieman. Vai että tapaaminen tunnin jälkeen?

"Ömm.." Cain mietti hieman näpertäen huulikoruaan, jatkaen lausettaan kuitenkin sitten, "Se vois olla ihan kiva idea. ...mulla on enää yks tunti tän jälkeen", huomaa hymyilevänsä tytölle pienesti.

Tummatukkainen poika oli itse saanut tavaransa purettua, ja hänellä ei oikeastaan ollut sen kummempaa tekemistä koulun jälkeen, joten miksei vaikka käyttäisi aikaansa tutustumalla tähän tyttöön.

”… mulla on vielä yks tunti tän jälkeen”, Cain sanoi ja Christiné vilkaisi nopeasti poikaa ja onnistui havaitsemaan pojan kasvoilta pienen hymyntapaisen. Poika vaikutti lämpimämmältä, kuin mitä ulkokuori antoi olettaa, Christiné tuumi itsekseen.

”Tosi hyvä juttu, mulla on tämän tunnin jälkeen vain jotain paperijuttuja rehtorin luona, nähdäänkö vaikka tyttöjen asuntolalla?”, Christiné kysyi.

Christiné vilkuili kelloa minuutin välein odottaen tunnin loppumista ja paperikasan täyttämistä. Huoneen laittaminen yksin ei houkuttelisi yhtään, mutta ajatus seurasta, teki siitäkin varmasti miellyttävämpää.

Christiné huomasi hyräilevänsä ääneen samalla kun kirjoitti muistiinpanoja. Häntä alkoi nolottaa, sillä Cain olisi voinut kuulla hänet.
Toivottavasti kukaan ei huomannut mitään, Christiné rukoili hiljaa mielessään

Nuori mies nyökkää myöntävästi toisen ehdotukselle, kääntäen sitten katseensa takaisin opetuksen pariin. Tämä alkaa vihdoinkin tehdä pieniä muistiinpanoja; paljoa hänen ei tosin tarvinnut kirjoittaa, sillä tällä oli melko hyvä muisti.

Pian Cain kuulee pientä hyräilyä vierestään, tajuten hyräilijän olevan Christiné. Poika huomaa hymyilevänsä hieman huvittuneena, pitäen kuitenkin kättään suunsa edessä peittäen tämän pienen eleen.

Minuutit tuntuivat matelevan ja Cain odotti jo seuraavaa tuntia. Se tulisi olemaan paljon mielenkiintoisempi kuin tämä. Tai no oikeastaan, mikä tahansa muu aine on mielenkiintoisempi kuin kemia; Cain vihasi kemiaa yli kaiken. Se oli niin mahdottoman tylsä aine, ja pahemman siitä teki kemian opettaja; tämä oli aivan kamala.

Pian kuitenkin tunti loppui, ja oppilaat päästelivät pieniä riemun huutoja ja hihkauksia, pakaten laukkunsa ja lähtien ulos ovesta ystäviensä kanssa.

// Tökkii vähän turhan paljon, mutta parempi kuin ei mitään? :'D //

Christiné pakkaili tavaroitaan vauhdilla huomatessaan tunnin loppuvan. Hän lähti kulkemaan Cainin vierellä yrittäen pysyä tämän vauhdissa mukana. "Hemmetti näitä lyhyitä jalkoja", tyttö manasi ääneen ikuista ongelmaansa.
"Ethän sä kuunnellut mua tunnin lopussa", tytön oli pakko kysyä, muuten hän ei saisi rauhaa. Ei sillä että hänen lauluäänensä olisi huono, päinvastoin Christiné ei halunnut herättää huomiota taidollaan jolla oli kotona tuotettu rahaa.

"Mitä mieltä sä muuten olet kemiasta?", pieni tyttö kysyi eikä jäänyt heti odottamaan vastausta.
"Mä vihaan kemiaa kaiken yli ja yritänkin heti ekana kaiken lukee pakollisen pois, mutta sulla on kiire varmaan seuraavalle tunnille? Mun ainakin täytyy juosta rehtorin luokse, nähdään illalla tyttöjen asuntolalla!", Christiné puhui taas luonnottoman nopeasti ja saattoi hieman sekoilla sanoissaankin, eihän tämä ollut hänen äidinkielensä.

Tyttö lähti etsimään rehtorin kansliaa kantaen laukkuaan vaivalloisesti olallaan.
Toivottavasti mä en mokannut tuon tyypin kanssa kauheen pahasti, Christiné mietti itsekseen.


//väärät sanajärjestykset tarkoituksella !//

Cain asetteli laukkuaan hieman paremmin olkapäälleen, kääntäen katseensa sitten vieressään kävelevään tyttöön. "..ethän sä kuunnellut mua tunnin lopussa?" Christiné oli kysynyt pojalta näiden käveltyään pienen matkan. Tummatukka vain ravisti päätään vastaukseksi, vaikka tämä oli oikeasti kyllä kuullut, vaan ei ollut sen enempää välittänyt. Mitä pieni hyräily muka haittasi?

Seuraavaksi tyttö kysyi mitä tämä oli mieltä kemiasta. Cain alkoikin jo vastata, ennen kun tyttö keskeytti höpöttäen jotain omia mielipiteitään, huomaten pari kieliopillista virhettä toisen puheessa. Cain ei tosin välittänyt siitä, hymyili vain pienesti ja kuunteli tytön sanoessa, että tällä oli jo kiire reksin luo ja jättäen pienet hyvästit.

Hymyillen pienesti poika heilautti kättään toiselle hyvästiksi. Hehän tosin näkisivät vielä myöhemmin tänään.


// Sori ko vastaaminen kesti, mut meillä oli netti paskana pari päivää. D: Nii, ja tehäänkö myö uus töpö tuonne tyttöjen asuntolalle nyt vai haluatko joskus myöhemmin jatkaa tätä meijän ropea? 8D //