// Anteeksi, että kesti... inspis on tällähetkellä vähän kiikun kaakun... //
Misaki oli tylsistynyt. Hän halusi seuraa niin kipeästi. Mieluiten toki Anne Mayn, mutta muutkin kävivät. Siispä tämä asteli tennarit lattiaa vasten narskuen kirjastoon, missä oli kovin hiljaista. Misaki ehti jo epäillä, ettei täällä olisi muita kirjastonhoitajan ja hänen itsensä lisäksi, mutta sitten tämä kuuli jostain kauempaa äänen; aivan kuin sivua olisi käännetty. Uteliaana Misaki käveli kohti paikkaa, mistä epäili äänen kuuluneen ja hän löysikin itselleen seuraa: Kovin siron ja nätin oloisen tytön, jolla oli suorastaan kadehdittavan upea rusketus. Tyttö istui selkä seinää vasten jäljennellen jotain kirjasta piirustusvihkoon. Misaki arveli, että tyttö oli taiteellista sorttia.
"Hei", Misaki tervehti astellen kokeilevasti lähemmäs. Mitäs nyt? Kaipa hän odottaa ensin tytön vastausta ja esittäytyy sitten.
// ... mitä tekstiä ... //
