Not so innocent

Manami seisoskeli kioskin leffavalikoiman edessä paino toisella jalalla, oikean käden etusormi mietteliäästi tytön kimmoisan alahuulen päällä leväten. Toinen käsi taas liikkui leffojen selkämysten päällä valikoivasti. Satunnaisin välein hän kaappasi leffan hyllystä, jotta pystyisi lukemaan sen takana olevan tekstin. Manamia alkoi pikkuhiljaa jo rasittaa mokoma touhu. Ensi kerralla hän laittaisi jonkun muun valitsemaan leffan puolestaan. Lopulta hän päätyi nappaamaan hyllystä Stephen Kingin kirjaan pohjautuvan elokuvan nimeltään Pet Sematary. Vaikutti varsin vertahyytävältä elokuvalta.

Manami käännähti ympäri mennäkseen maksamaan kassalle, kun hänen kännykkänsä päästi ilmoille kimeän piippauksen. Niinpä tämä sujautti kätensä tiukkojen pillifarkkujensa taskuun ja otti sieltä puhelimensa. Kuvaviesti saapunut. Manami avasisen ja sai hymähtää tyytyväisenä. Die oli tehnyt niinkuin oli pyydetty.

Kaiken maailman siteet ja lastat vaatteiden alla kiristäen Gemma keplotteli tiensä sisään kioskille, Manamin ylipyntätyn olemuksen pistäessä ensimmäisenä silmään kassan puolelta. "Vittu mikä tuuri", tyttö tuumasi tympeästi ja käänsi katseensa karkkihyllyn puoleen, kieltäytyen suomasta huomiota tuolle halpamaiselle lehmälle. Ei ajatustakaan.
Joten valkoisen sidelappusen verhoamaa silmäänsä sipaisten Gemma siirtyi silmäilemään erillaisia salmiakkipusseja ja mieleisensä valittuaan sujauttaen tupakan ruhjeisten huuliensa lomaan, tien viedessä kassaa kohden.

Katseltuaan kuvaa hetkosen Manami sujautti kännykän takaisin taskuunsa. Die tulisi kyllä saamaan palkintonsa. Manami kohotti katseensa ja huomasi Gemman saapuvan kioskille. Vino virne pomppasi Manamin kasvoille. "Katos... moi", tämä tervehti maireasti kassaa kohti astelevaa Gemmaa, joka kannatteli salmiakkipussia. Sitten Manami astahti jonoon Gemman taakse. Onneksi jonossa oli jo valmiiksi kaksi vanhaa rouvaa, jotka olivat maksamassa viiden sentin kolikoilla. Aikaa juttutuokioon siis oli.

Kylmän silmäyksen Manamia kohden luoden Gemma nyökkäsi hiljaa vastaten: "No hei." Enempää ei tyttö ansainnut, typerien temppujensa jälkeen. Olisi nyt edes pitänyt välit asiallisena tarjoamalla itseään joskus hieman asiallisempana aikana, mutta ei... Typerä prinsessa otti itseensä ja meni tekemään jotain niinkin vastenmielistä että minkäänlainen välienylläpito ei olisi voinut vähempää innostaa. Joten mitä vittua tuo siihen taakse jäi seisoskelemaan, painuisi nyt helvettiin siitä leijumasta sitä faktaa että tämän osapuolen luut olivat tohjona ja kroppa niin täynnä mustelmia että joku viaton sivullinen oli kysynyt oliko hän kenties jäänyt auton alle.

Manami sai Gemmalta osakseen kylmän silmäyksen ja sanat: "No hei." Muija oli saanut mitä oli ansainnut ja ehkä vähän enemmänkin. Side Gemman silmän päällä vihjaili kuvottavista ruhjeista ja tytön asento kieli, että seisominen sattui. Manami päätti kuitenkin olla tuntematta sääliä tai omantunnonpistoja.

// Nyt ei luonnostu ollenkaan... //

"Mitä sä siinä vielä loisit? Painu vittuun, ei mulla oo sulle mtn sanottavaa", Gemma äyskähti tympeänä yhden mummoista säpsähtäessä niin että tämän kannattelema suklaapatukka pino levähti keskelle lattiaa. Vitun seniili, tyttö ajatteli happamasti ja tuijotti tiiviisti eteensä.

//Sama juttu jfsdlksj//

"Mitä sä siinä vielä loisit? Painu vittuun, ei mulla oo sulle mtn sanottavaa" Manami kuuli Gemman äyskähtävän yhtäkkiä. Manami siristi silmiään. "No miltäs näyttää?" Manami kysyi ja kohotti kättään näyttääkseen leffaa, mikä tällä oli kädessä. "Odotan, että pääsen kassalle, mutta nuo mummelit vähän hidastavat...", Manami nytkäytti päätään vanhoihin naisiin, joista toinen oli viimein saanut ostoksensa maksettua ja joista toinen keräili lattialle pudonnutta suklaapatukkapinoa mutisten nolona anteeksipyyntöjä myyjälle, joka kuitenkin hymyili tuolle vanhukselle kärsivällisen näköisenä.

"Ja jos haluat päästä minusta nopeasti eroon, niin suosittelen antamaan saman tien tasarahan, kun tuota karkkipussia maksat... tai sitten päästät minut kiltisti edellesi, jotta voin maksaa tämän leffan", Manami kehotti suoristaen paitaa yllään nykäisemällä sen helmaa, samalla kylmä ja omahyväinen katse Gemmaan iskostuneena.

"Tai sitten mä lakkaan kuuntelemasta sun lässytystä ja maksan pienimmällä mahollisella rahalla mitä löytyy", Gemma lausahti tylsistyneesti ja nosti kuulokkeet korvilleen, Manamille yhden kyllästyneen katseen luoden, yhden mummon hipsiessä jonosta, seuraavan päästessä suklaapatukka pinonsa kassalle nostaen. Tässä saattaisi tosiaan mennä hetki, mutta eipä tässä mihinkään kiire kun kuvauksen ja lastannaputtelut oli jo hoidettu.

"Tai sitten mä lakkaan kuuntelemasta sun lässytystä ja maksan pienimmällä mahollisella rahalla mitä löytyy", Manami kuuli Gemman lausahtavan ja saipa tämä vielä tuolta kyllästyneen katseenkin. Manamia tuon käytös kuitenkin vain huvitti. "Kuule, sä oot aika hauska ku oot tommone 'teit nii paskan tempun et evvvk en kiinnitä suhun mtn huomiota'", tämä totesi niin isoon ääneen että se kuului varmasti tuon kuulokkeiden läpi ja naurahti sitten. Tottahan se oli. Enemmän Manamia olisi vituttanut, jos Gemma olisi ollut niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Suklaapatukoita osteleva mummo oli viimein saanut suklaapatukkansa lastattua kassalle ja etsiskeli nyt lompakostaan kolikoita tärisevin sormin. Helvetti mikä kehari, Manami ajatteli itsekseen.

"Voi vittu", tyttö tokaisi silmiään pyöräyttäen, vaikka se hieman kipeää tekikin... Hymähtäen sitten heti perään. "No se on ihan vitun kiva kuulla. Mikäs mulle tärkeenpää ois ku sun ilahduttamises. Ja jos sä saat hyvänmielen vittuilusta niin pitäisköhän seuraavaks kokeilla jos mä hakkaisin sut tienpieleen ja kusisin päälle? Hmm..." Sanaisee teeskennelty hymyn ja virneen risteytys huulillansa, mummon siirtyessä seuraavaksi laskemaan lanttejaan kassalla.

"No se on ihan vitun kiva kuulla. Mikäs mulle tärkeenpää ois ku sun ilahduttamises. Ja jos sä saat hyvänmielen vittuilusta niin pitäisköhän seuraavaks kokeilla jos mä hakkaisin sut tienpieleen ja kusisin päälle? Hmm...", Manami kuuli Gemman sanovan. Tämä hymähti. "Ei mua niinkään sadistit tai pissaleikit kiihota..."

Suklaapatukkamummeli kipitteli pois jonosta ja oli Gemman vuoro maksaa.

// ... //