Voi olla, että eksyn elämään tai voi olla, että tähän jään

Ron asteli Naten perässä huoneeseen ja naurahti, kun poika valahti sänkyyn mahalleen ja painoi kasvonsa tyynyyn. Urheilijaksi tästä ei kuulemma olisi.
"Urheilija tai ei, mulle ihan sama." Poika tokaisi nopeasti ja virnuili. Ruskeahiuksinen risti jalkansa ja katseli ympärilleen. Huoneeseen näin istuvaltaan tutustuttuaan tämä käänsi katseensa jälleen Nateen. Ronnie ujutti kätensä mustahiuksisen reidelle josta siirsi sen hiljalleen toisen paidan alle, alaselän alueelle, piirrellen epämääräisiä kiekuroita iholle.

Ruskeahiuksinen piti hentoa hymyä huulillaan, kun Nate asetti päänsä tämän reidelle. Ron värähti, kun Naten käsi oli sujahtanut tämän paidan alle tunnustelemaan rintakehää. Ruskeasilmäisen tunteet alkoivat todellakin käydä kuumina, miten joku todellakin saattoi vetää tätä niin puoleensa. Istuminen alkoi käydä ehkä hivenen tylsäksi, joten ruskeahiuksinen taiteili itsensä kyljelleen Naten viereen, pitäen kätensä tuon paidan alla. Ron toi kasvonsa aivan lähelle toisen kaulaa, painaen taasen sille helliä suudelmia.

Ron hymyili mustahiuksisen sanoille ja tuhahti.
"En tiiä, mutta sä varmaan tiiät ton saman itestäs." Tämä pihahti toisen kaulan lomasta jatkaen sitten sen parissa touhuilua. Vapaan käden poika siirsi jotenkin, ehkä vaistomaisesi toisen jalalle, jonka tämä oli kiertänyt tämän ympäri. Se tunne, joka syntyi, kun Ron oli Naten läheellä muuttui yhä vain oudommaksi.
"Sä saat mun olon jotenki erikoiseks.." Tämä kuiskasi ja siirtyi suutelemaan toisen leukaperiä.

Ron tuhahti, kun Nate istui tämän lantiolle hajareisin ja katseli tätä silmiin.
"Siis ei pahalla tavalla erikoiseksi, vaan aivan helvetin hyvällä tavalla erikoiseksi. Sitä on vaan tosi vaikea selittää." Tämä huokaisi ja vilkaisi sivulle. Kaikki tämä sai ruskeahiuksisen pään aivan sekaisin. Naten käytös oli välillä aivan mahdotonta, mutta tällaisina hetkinä tuo oli aivan vastustamaton. Niinä ärsyttävinä hetkinäkinäkin Ronin olisi tehnyt mieli vain painautua toiseen tiiviisti kiinni ja pysyä siinä vaikka kuinka kauan. Ruskeasilmäisen poskia kuumotti vieläkin se bileissä nautittu booli, joka oli saanut tämän pään ehkä vähän sekaisin kaiken muun lisäksi.

Ron kummasteli hetken mustahiuksisen säikähtänyttä ilmettä, kunnes tämä peitti kasvonsa käsillään. Tuon toteamus sai ruskeahiuksisen jotenkin katumaan äskeistä keskustelua. Tämä nousi istumaan, pitäen Naten kuitenkin sylissään.
"Mitä? Sanoinko jotain väärää?" Tämä tuhahti äkkiä, yrittäen katsoa toista silmiin, tuon sormien lomasta. Ei Ronin ollut tarkoitus loukata toista, päin vastoin, tämä tahtoi kehua tuota.

Ron tapitti toista ihmeissään, eikä todellakaan voinut unohtaa äskeistä. Kaikki pienimmätkin asiat jäivät kalvamaan pojan mieltä, joten tottakai tämäkin. Tämä vastasi pikaisesti toisen suudelmaan, kunnes vetäytyi pois.
"Mitä, kerro? Tein varmasti jotain väärin, ku sun reaktio oli tollanen." Ruskeahiuksinen selitti ja katseli toista kulmat kurtussa.

Ron huomasi heti, kun Nate vältteli tämän katsetta ja siirtyikin pian sanojensa jälkeen pois tämän sylistä, istuen sängyn nurkkaan selin seinään.
"Mitä sä et tiedä? Oikeesti, toi alkaa kuullostaa oudolta." Poika tuhahti ja 'mönki' lähemmäs mustahiuksista, tuijottaen tuota silmii edelleen vähän kysyvästi. Naten punastelu ja vaivaantuneisuus oli todella hämmentävää, eihän tuo ole ikinä noin käyttäytynyt, kun he ovat kohdanneet.
"Voit puhua mulle, kuuntelen kyllä." Tämä sanoi, koska tuntui siltä että mustahiuksisella oli jokin asia, joka häiritsi tätä.

Ron tuhahti, kun Nate veti tämän aivan lähelleen niin, että näiden huulet melkein koskettivat toisiaan. Ruskeahiuksinen katsahti toista silmiin, siirtäen katseen sitten toisen huuliin, painen niille hellän suudelman.
"Mikä siinä on, että et voi kertoa?" Tämä uteli taas ja tuijotti toista, ollen vieläkin aivan lähellä tuota. Naten käytös sai Ronin hyvin epävarmaksi, mikä ehkä paistoikin tämän käytöksestä läpi.

Ron ei voinut ymmärtää toisen ajattelu tapaa, ensin oltiin niin läheisissä tunnelmissa ja aivan yht' äkkiä toinen alkaa käyttäytyä noin. Poika nousi pois sängystä, jääden seisomaan selin sänkyyn, haroen hiuksiaan. Lopulta ruskeahiuksinen kääntyi Natea kohden.
"Vittu mä en oikeesi ymmärrä sua.. Mä en syytä sua mistään. Se joka tässä syyttää, taidat olla sä ihan itse." Poika ärähti toiselle eläytyen puheeseen käsillään 'huitoen'.
"Musta tuntuu, että sun pitäs oikeesti päättää, mitä sä haluat. Ei mistää tuu tälleen yhtään mitään!" Tämä selitti vielä päälle ja jäi tuijottamaan nurkassa istuvaa Natea.

Ronin sisällä alkoi todella kiehua. Tätä sai ärsyttää aika kauan ennen, kuin tämä oikeasti edes ärtyisi, nyt se raja oli kuitenkin ylitetty.
"Mee ittees! Oikeesti, kukaha se ei tässä susta mitää tiiä." Tämä kivahti ja lähti ovea kohti, aukaisten sen.
"Nyt saat saatana olla rauhassa." Tämä tuhahti vielä perään, ennen kuin pamautti oven ylikorostetun kovaa kiinni, niin että joku viereisessä huoneessa, ja miksei muutamassa muussakin huoneessa, heräsi.

Ron työnsi kätensä taskuihinsa ja asteli käytävää pitkin huonettaan kohti, ravistellen samalla päätään. Ruskeahiuksinen huokaisi ja ajatteli jo katuvansa äskeistä raivoamistaan, mutta palautti mieleensä sen että oli ruvennut huutamaan aivan aiheesta. Poika räpelsi avaimet taskustaan, aukaisten oven ja pamauttaen sen hivenen hiljempaa kiinni, kuin Naten oven. Ronnie tuhahti ja painoi selkänsä seinään, aivan ulko-oven viereen ja valui istumaan. Tämä hautasi kasvonsa käsiinsä ja yritti estää ajattelua siitä, että oli pahoillaan äskeisestä. Tottakai hän oli, mutta sitä ei saanut myöntää edes itselleen. Ruskeasilmäisen tunteet poukkoilivat tämän pään sisällä miten sattui, eikä hän saanut tapahtumia pois mielestään. Ensin oli ihanan hellä hetki, joka tuntui niitä aiempia kertoja ainakin kymmenen kertaa ihanemmalta, sitten jokin vain naksahti. Molemmat olivat ruvenneet karjumaan ja tämä oli päättynyt siihen, että Ron istui huoneessaan, yksin.

Ron säpsähti, kun tämän pää notkahti sivulle. Poika oli nukahtanut seinää vasten, oven pieleen ja nyt niskoja vihloi aina satunnaisin väliajoin. Ruskeahiuksinen huokaisi syvään ja suoristi jalkansa, jotka olivat puutuneet. Ron hieraisi silmäänsä ja huomasi ajattelevansa tämän ja Naten aiempaa riitaa, joka siis vieläkin painoi tämän mieltä.
Samalla sekunnilla tämän oveen koputettiin. Jalat olivat vielä niin tunnottomat, ettei ruskeahiuksinen olisi varmasti pysynyt pystyssä, joten huokaisi ja aukaisi oven istuvaltaan, katsahtaen ylöspäin koputtajaan. Ihmeekseen tämä näki Naten, jonka hiukset olivat hassusti pörröllään ja tuo oli hieman nuutuneen näköinen. Ron ei sanonut hetkeen mitään, tuijotti vaan toista.
"No, oliko asiaa?" Ron päätti kysyä, puhuen loukkaantuneeseen sävyyn.

Ron kuuli oikein hyvin mitä toinen oli sanunut ja virnisti nopeasti, kuitenkin vakavoituen heti.
"Anteeks, en oikeen kuullu?" Tämä kysyi, sillä halusi kuulla oikeasti, kun toinen pyytää anteeksi. Ron yritti liikutella puutuneita varpaitaan, mutta aika huonosti onnistui, miten tämä onnistui aina saamaan jalat sellaiseen asentoon, että ne puutuisivat aivan varmasti. Ruskeahiuksinen oli päättänyt ettei katsoisi suoraan Nateen, ennen kuin olisi oikeasti kuullut sen anteeksi pyynnön.

Ronin olisi tehnyt mieli kiusata ja ehkä ärsyttääkkin Natea, mutta ei uskaltanut. Toinen oli sen verran arvaamaton liikkeissään, koskaan ei tiennyt suuttuisiko tuo vai tulisiko hakemaan läheisyyttä. Ruskeahiuksinen tuhahti ja siirsi kätensä toisen jalalle.
"Tulisin sun vieree, jos mun perse ei ois nii puutunu etten voi liikkua." Poika sanoi hiljaa ja naurahti.
"Anteeks munki puolesta. En sais suuttua noin helposti." Ron huokaisi ja tapitti Natea silmiin lempeästi.

Ron naurahti mustahiuksisen kommentille.
"Ihan vaan oon tässä istunu tai siis nukkunu." Tämä naurahti. Nate selitti, ettei saisi olla sellainen kusipää, kuin sattui äsken olemaan, ruskeahiuksinen ravisti päätään.
"Et oo vieläkää yhtää se enempää kusipää, ku minäkää. Joten, ollaa sitte yhessä kusipäitä.." Tämä naurahti ja painoi päänsä mustahiuksisen olalle, sivellen sormellaan toisen reittä. Äskeinen viha toista kohtaan oli kokonaan poissa, läheisyys oli vienyt kaikki ne ns. väärät tunteet pois. Pojan sisällä myllersi erikoinen tunne. Olikohan Ron ihastumassa tai jotain vastaavaa? Se kyllä selittäisi kaikki nuo erilaiset tunteet. Ei hän halunnut vielä sitä myöntää, mutta pitihän sitä ajatella..

[ no oli nii pieni, että haittaa aivan saatanasti :------D ]

Ron pääsi kuin pääsikin jaloillee, Naten avustuksella, vaikkakin ne meinasivat heti pettää. Sänky kuitenkin pelasti ja msuathiuksinen veti Ronin syliinsä. Ruskeahiuksinen hymyili ja sujautti kätensä toisen paidan alle, hyväillen tuon rintakehää.
"Sä oot vaa ihana." Tämä kuiskasi ja painoi suudelman tuon huulille.

Ruskeahiuksinen hymyili, kun Nate sanoi tätäkin ihanaksi.
"No kiitos." Tämä virnuili ja veti toisen käden mustahiuksisen paidan alta pois, siirtämään hieman tuon hiuksia pois kasvoilta. Nate oli todella nuutuneen näköinen, näytti siltä että tuo olisi itkenyt muutaman päivän ja löytänyt itsensä aamulla jostain veneen alta. Tai se Ronille tuli heti ensimmäisenä mieleen.
Ron ujutti kätensä takaisin tuon paidan alle, kietoen ne mustahiuksisen ympäri, painaen leuan toisen olalle ja halaten toista hellästi.

Ron hymyili Natelle, joka kielsi tätä katsomasta.
"Et näytä yhtää pahalta mun silmää." Tämä tuhahti. Mustahiuksinen kiersi kätensä tämän niskan taakse ja näykkäisi korvanlehteä, mikä sai Ronin säpsähtämään pienesti ja huokaamaan. Kun toisen kädet olivat ruskeahiuksisen takapuolella tämä huokaisi huudestaan ja siirsi huulensa tuon kaulalle, näykkien sitten tuon kaulan ihoa, muistaen tämän pitävän siitä.

Ruskeahiuksinen puri huultaan, tuntiessaan Naten käden alavatsallaan, tuon kynnet painuivat aina välillä herkkään ihoon, mikä tuntui ihanalta. Ron ei jaksanut enää vain istua, vaan nappasi kiinni toisen olkapäistä, kaataen tuon sitten selälleen sängylle. Perseen puudutus oli jo kaikonnut ja ruskeasilmäinen istahti Naten lantiolle hajarisin, kannatellen kuitenkin suurimmaksi osaksi omaa painoaan. Ron otti toisen ranteista kiinni, painaen ne sitten sängyn pohjalle. Ruskeahiuksinen näykki ja suuteli toisen kaulaa minkä kerkesi, halu toista kohtaan kasvoi kovasti koko ajan.

Ron virnuili itsekseen, toisen henkäilyt saivat tämän mielen tyytyväiseksi. Ruskeahiuksinen päätti kuitenkin päästää toisen ranteista irti ja siirtyi sentti sentiltä alemmas toisen vartalolla. Ronnie nosti Naten paidan helman ylös ja siirtyi suutelemaan tuon rintaa, josta siirtyi vatsalle, siirtäen kädet vuorostaan hyväilemään tuon rintakehää. Aina välillä poika loi katseen mustahiuksiseen, palaten aina nopeasti kuitenkin puuhiinsa. Hitaasti ruskeahiuksisen huulet siirtyivät aina alavatsalle asti, pysyen kuitenkin siinä.

Ruskeahiuksinen hymyili, kun Nate palasi takaisin selälleen sänkyyn. Ron mönki takaisin niin, että poikien kasvot olivat samalla tasolla, asettuen kyljelleen toisen viereen. Mustahiuksisen kaula houkutteli Ronin huulet taas kimppuunsa, mutta ruskeahiuksisen käsi siirtyi vatsaa pitkin tuon housujen napille, jonka tämä näppärästi räpelsi auki. Sormet vaelsivat housuihin, reiden sisäpinnalle, sivellen hitaasti.

Ron vastasi toisen nälkäiseen suudelmaan ja värähti, kun toinen riisui tältä paidan, heittäen sen sitten lattialle. Ruskeahiuksinen siveli toisen reittä edelleen hellästi, hymyillen samalla tuolle. Kättä nostettiin muutama aste ylemmäs, jolloin pojan sormenpäät koskettivat mustahiuksisen etumusta. Sormet löysivät pian Naten boksereiden reunan, jonka alle pojan näppärät sormet sujahtivat, sivellen kuitenkin vain sitä herkkää ihoa, joka tuon reunan alta paljastui.
Tarkasti Ron katseli toisen silmiä, miettien minkä väriset ne ovat, ei niistä tosiaan aina saanut selvää, aivan kuin ne olisivat vaihtaneet väriä.

Naten kosketus sai ruskeahiuksisen huokaisemaan. Tämä veti kätensä pois boksereiden reunan alta ja toisella kädellään hän sipaisi vuorostaan mustahiuksisen poskea. Ron ei olisi halunnut sanoa mitään, mutta yksi asia oli ruvennut aivan yht' äkkiä mietityttämään häntä.
"Kuule.. Mä haluisin tietää, että mitä sä ajattelet musta?" Tämä kysyi hiljaa kääntäen katseensa pois toisesta, katsellen jonnekkin tyhjyyteen mietteliäänä.

Kysymys ei ilmeisesti tullut oikeaan ajankohtaan, mikä paistoi Natesta läpi aivan selvästi. Toisen ympäripyöreä vastaus alkoi ärsyttämään ruskeahiuksista. Kukas helvetti sen sitten tietää, jos ei mustahiuksinen itse?
"Siis.. Et tiedä? Ootko tosissas?" Ron kysyi toiselta, noustessaan polvilleen ja tukien itseään käsiinsä. Ruskeasilmäinen olisi todellakin voinut kuvitella, että Natella olisi oikeasti jotain sanottavaa tästä, mutta eipä näyttänyt olevan. Oliko Ron vain jokin säätö, joka heitettäisiin unohdettuna nurkkaan, kun oltiin saatu haluamansa?
"Siis, mä luulin että sulla ois ees jotain sanottavaa. Vai oonko mä vaa oikeesti tällanen homo, jota sä haluut käyttää hyväkses jollain tavalla, hakeakses itelles mielihyvää? Mulla alkaa oikeesti olla vähän sellanen olo." Tämä selitti aivan tosissaan kääntäen katseensa pois, siirtyen sitten sängyn reunalle istumaan. Kaikki tämä sai pojan pään aivan sekaisin, eikä hän tiennyt oikein mitä ajatella.

Ruskeahiuksinen nojaili käsinsä ja kuunteli toisen hätääntynyttä selitystä. Eihän Ron ollut mihinkään menossa, hän halusi saada oikeasti selville mitä Nate ajatteli. Pianhan se selvisikin, kun mustahiuksinen tunnusti pitävänsä ruskeahiuksisesta. Poika laski kädet kasvoiltaan ja suoristi selkänsä, kääntyen sitten hivenen hitaasti toista kohden.
"Siis.. Ootko tosissas?" Ronnie katsoi toista ihmeissään, kääntyen sitten vielä enemmän toista kohden. Äskeiset sanat saivat Ronin hymyilemään ja tuntemaan itsensä jotenkin, ehkä.. Tärkeäksi?

Ruskeahiuksinen mönki jonkin verran lähemmäs Natea, nojaten kylkensä seinään. Ron katseli Natea jällene päästä varpaisiin ja huokaisi, ristien kätensä. Poika istui aivan hiljaa toisen vieressä jonkin aikaa, kunnes päätti aukaista suunsa.
"Munki on pakko kyllä tunnustaa, että pidän susta, ku säki sen teit." Tämä tuhahti ja yritti hakea toisen katsetta.