Oh, it was an accident...

// mau. med. Jason. (: Anteeksi tyhmä otsikko. Ja anteeksi myös lyhyys.

Dustin oli juuri pääsemässä tunnilta. Tämä kiepautti tumman reppunsa olalleen, ja kalppi heti ensimmäisten oppilaiden mukana ulos luokasta. Päällään tällä oli musta huppari, punamustaruudullinen kauluspaita, mustat pillit, ja valkoiset tennarit. Jätkä vilkuili hieman ympärilleen, ja korjasi mustaa päässä olevaa capiaan hieman paremmin, siirtäen samalla mustanvaaleita etuhiuksiaan pois näkökentän tieltä. Hän asteli suoraapäätä ulos koulurakennuksen ovista, ja vilkuili kelloa, joka sijaitsi koulurakennuksen seinässä. Jatkuvasti sai jätkä väistellä ohitse kulkevia ihmisiä, ja oli vähällä törmätäkin muutamaan. Poika puri huultaan, vielä parisen tuntia koulua. Jos hän vaikkapa jättäisi menemättä viimeiselle tunnille. Sekin olisi yksi vaihtoehto.

Dustin ei tajunnut mietteliäisyytensä keskeltä katsoa eteensä, jote hänen kävellessään nopeasti eteenpäin, törmäsi hän johonkuhun erittäin rajusti. Dustin hätkähti ja katsoi eteensä, nähden siinä tummatukkaisen jätkän, suoraa edessään. Jos toinen olisi ärhentelevää tyyppiä, voisi Dustin vain kääntyä, ja lähteä samanties tupakalle, mutta jokin sai hänet vain seisomaan siinä toimettoman näköisenä. Hän oli todella hämillään sattneesta törmäyksestä.

Jason asteli kohti tupakkapaikkaa ja pujotteli tunneille kiirehtivien nuorten välissä. Päivä oli ollut suhteellisen kiireinen, kun oli ollut jo kolme hierottavaa. Mustahiuksinen veti musta-turkoosia huppariaan paremmin ylleen ja vilkaisi taakseen. Siinä samassa mies törmäsi johonkin ja joutui ottamaan muutaman askeleen taaksepäin. "Hui helvetti." Mies tokaisi. Tämä siirsi katseensa edessään seisovaan poikaan. "Sori hirveesti, en kattonu yhtään eteeni. Kauhee kiire joka paikkaan." Jason selitti blondille ja korjasi lippistään. "Oon muuten Jason. En oo sua täälä ennen nähnykkää. Ootko uus tai jotain ?" Mies kysyi ja hymyili.

// tääki lyhyt, ko en mitää meinannu keksiä ):

// Pöh, vastauksessani kesti. : <

Toinen oli selvästi yllättynyt lyhyemmän jätkän rynnätessä häntä päin. Silloin vaaleatukkainen joutui pidättelemään hengitystään. Toisen siirtäessä katseensa Dustiniin, pojan korvat kokivat ylltyksen. Toinen pahoitteli, vaikka Dustinhan se törmäsi tuohon jätkään. Hän oli aivan varmasti kuvitellut saavansa jonkinlaiset huudot moisesta. No, eivätpä ne olisi jätkää tässätapauksessa paljoa hetkauttaneet. Mutta ei. Hienoa, heti ensimmäisenä koulupäivänä hän asteli pihamaalle tönimään muita... Moinen mokailu ei kyllä ollu ikinä hänen tapaistaan, mutta nyt niin vain oli käynyt. "Ei, ei se sun vikas ollu. Mähän se tässä hyppelen toisten silmille" Dustin vastasi, ja naurahti hiljaa. Toinen esittäytyi Jasoniksi, ja Dustinin kasvoille kohosi pienenpieni hymynpoikanen. "Dustin. Ja joo, oon uus täällä"poika vastasi ja tarkkaili toista hieman, niin muodoilta kuin vaatetukseltaankin. Ehkä hänen ei kannattaisi ajatella enempää.

Pieni hyytävä tuulenvire ajelehti Dustinin ohuen vaatekerroksen läpi, ja se sai tämän jieman kokemaan kylmiä väristyksiä. "Täälä oppilaat tosiaan näyttää melko kiireisiltä" tämä tokaisi, ja vilkuili ympärilleen. Hän otti askeleen kohti toista, jottei olisi aivan muiden ihmisten kulkuväylällä. Jalkoihin tallautuminen olisikin viimeinen asia, mitä hän tältäpäivältä haluaisi. Ihmisten jalkoihin runnoutuminen.

// Ei kovin kauaa kestäny :--D Jotkut ei vastaa ollenkaa. Multa tulee vaa tällasta surkeeta tekstiä, sori )::

Jason virnisti ja naurahti. "Noh, joka tapauksessa mun pitäs vähän kattoa eteeni. Etkä kovin pahasti silmille hyppiny." Mustahiuksinen tokaisi ja piti pikku virneen kasvoillaan. "En mäkään täälä hirveen kauaa oo ollu. Jonkun puol vuotta sitten sain täältä töitä. Oon siis koulun fysioterapeutti, että jos paikat jumissa nii soittele tai tuu käymää." Jason sanoi ja hymyili, hänellä oli tapana mainostaa sitä että oli fysioterapeutti.

"Minne oot muuten matkalla, jos saan udella ?" Mies kysyi ja risti kätensä.

// Anteeks, itellä tän vastaukseen on taas kestänyt liiiian kauan :--D

"Jokatapauksessa mun pitäis olla juoksentelematta muita päiten" vaaleatukkainen jätkä sanoi hieman naurahtaen toiselle. Toisen kertoessa olevansa koulun fysioterapeutti, Dustinin silmät laajenivat hieman. "Wow, varmaa kivaa hommaa?" tämä kysyi ja veteli sitten hieman mustan hupparinsa huppua paremmin. "Ja joo, voisin vaikka soittaakki. Hyvä, että sunlaisias fysioterapeutteja vielä on olemassa" Dustin naurahti ja lopetti sitten hupun kanssa tappelemisen. Hetkinen.... sunlaisias. Hmm.. No fysioterapeutteja kuitenkin.

"Mikäs sun nimes muuten on?" poika kysyi, ja joutui jälleen sipaista hiuksiaan pois silmiensä edestä. Niillä kun oli aina tapana valua näkökentän tielle melko häiritsevästi. Tosiaan, Dustin ei ollut kuullut toisen kertovan vielä nimeään.

"En tiiä homman mukavuudesta, mutta ainaki saa ite valita aikataulut. Ottaa sillon hierottavia, kun itselle sopii." Mustahiuksinen hymyili ja vilkuili kelloa. "Et tainnu tossa hässäkässä kuulla, mutta oon Jason." Sinisilmä sanoi ja ojensi blondille kätensä.. "Kysyinkö jo, että minne oot menossa ? Eihän se mulle kuulu, mutta aattelin, jos matka olis samaan suuntaan voitaisiin mennä samaa matkaa." Jason sanoi ja kaiveli taskuaan, varmistaakseen, että tupakka aski oli vielä tallella.

// lyhyttä on juu :---D Vaikee keksiä mitään niin hurjaa, että juoni muuttuis (:

// Sanoppas muuta :---)

Dustin kuunteli kiinnostuneena toisen mainintaa siitä, kuinka helppoa oli olla fysioterapeutti. "Kumpa kouluajatkin voisi päättää itse" Dustin sanoi pieni virne suupielillään, ja pyöräytti silmiään hiukan. "Joo, en tainnutkaan kuulla" Dustin aloitti, kunnes kuuli toisen esittäytyvän Jasoniksi. Dustin tarttui toisen käteen, olihan se kiva tavata uusia ihmisiä aivan sattumalta. "Olin tässä tupakalle menossa, ja ajattelin samalla sitten jättää viimeisen tunnin väliin" poika totesi ja virnisti.

"Jos sä haluaisit tulla vaikka mun mukaan röökille... Vaikka sä et polttaisikaan" jätkä totesi, ja parasi reppunsa sangan asentoa hartiallaan.

"Kouluajat vois olla joo ihan hyvä päättää ite. Tai sitte sillee, ettei tarvis opiskella ollenkaa, jotenki vaa valmistuis jokskii, ilman mitää sen erikoisempia." Mies naurahti ja laittoi kätensä pillifarkkujensa taskuihin. "Hei, mäki olin menossa tupakalle. En oikeesti enää jaksa noita joitain asiakkaita, ihan vaa näin meidän kesken. Ymmärrän että niskat on kipeet, mutta aina ollaa mulle valittamassa, sanoisvat vaan että 'hei, et viittis varata mulle aikaa' tai jotain." Jason sanoi ja ravisteli päätään.

"No, eiköhän sitte oteta oikea suunta." Mies sanoi ja lähti astelemaan tupakkapaikkaa kohti.

// jatketaan varmaan samaan töpöön? ja anteeksi kesto!

Dustin korjasi hieman huppua, joka oli jäänyt häiritsevästi vasten niskaa. Hänellä oli aina ollut pahana tapana näpelöidä vaatekappaleita, jos ne eivät olleet täydellisesti hänen päällään. "Äläs muuta sano. Mun puolesta vois vaan alkaa tekemään töitä, eikä pitäis opiskella mitään" poika komppasi toisen kommenttia. Hän tosiaan voisi jättää opiskelun väliin, vaikka olihan siitä kaikille jotain pientä hyötyä.
Dustin ei voinut olla naurahtaa, kun toinen sanoi, että ei jaksaisi enää tiettyjä asiakkaita. "Kiva sattuma" jätkä tokaisi toiselle pienen naurahtelun keskeltä, toisen mainitessa, että oli myös menossa tupakalle. Mustaa reppua nostettiin paremmin olkapäälle, ja poika asetteli jälleen vaaleita hiuksiaan pois näkökentän tieltä.

Toisen mainitessa, että eivätköhän he voisi ottaa oikean suunnan, Dustin nyökkäsi pienesti, ja nypisteli röökiä sormissaan, alkaen kävellä toisen perässä tupakkapaikalle. Kun oltiin perillä, jätkä sytytti mustalla sytkärillä tupakkansa kärjen palamaan, ja tynki sitten sytyttimen jälleen taskuunsa. "Mitä sä oot miettiny sen jälkeen, ku kyllästyt tähän paikkaan, ja aattelit ettiä muitaa töitä? Vai aijotko sä olla täällä pidempäänkin?" Dustin kysyi, ja siirsi sitten suuret ruskeat silmänsä toista kohti kiinnostuneena, mitä toinen vastaisi.

[ tähänpä jatketaan juu (: Sori tän lyhyyys >:]

Mustahiuksinen näpräsi tupakan käteensä ja sytytti sen jo vähän ennen varsinaista tupakointialuetta. Jason istahti puiselle penkille, tupakka sormissaan katsahtaen blondiin.
"En usko, että ihan heti lähen täältä. Mut jos joskus lähen, nii meen luultavasti opiskelemaan jonnekki, en vaa tiedä vielä että minne." Mies selitti ja nosti savukkeen takaisin huulilleen, vetäen henkeä syvään, puhaltaen savut rauhallisesti ulos.
"Mitä ite oot aatellu tehä tän opiskelun jälkee?" Sinisilmä kysäisi ja heilautti mustiahiuksiaan pois kasvoilta.