Maybe I shouldn't of given in, But I just couldn't fight

//mau ja Jason tänne. Toivottavasti ei haittaa että kaksikko on Jasonin asunnolla//

Dana raotti silmiään hivenen ja ynähti hiljaa kun kirkas valo pisti silmiin. Hän laski käden otsalleen ja ynähti kääntyen kyljelleen. Silmät painuiva takaisin kiinni ja hän koitti muistella edellistä iltaa. Muutama hänen ystävänsä oli pakottanut hänet yökerhoon pitkästä aikaa. Kolmikko oli laittautunut näteiksi ja livahtaneet sitten nuorempien joukkoon tanssimaan ja juomaan. Juotavaa olikin kulunut reipaasti ja jalkoja särki hivenen edellisen illan tanssiminen sekä korkokengät jotka oli ostettu aijemmin päivällä iltaa varten. Hän ei tuntenut kovinkaan kauheaa huonoa oloa vaan lähinnä kauhean päänsäryn. Edellinen ilta oli totta tosiaan iso epämääräinen möykky hänen mielessään. Hän sipaisi hiuksiaan ja laski kätensä kyljelleen. Hän hämmästyi kun tajusi että oli alasti. Dana silmät suljettuina suki hiuksiaan ja venytteli hivenen. Hänen jalkansa osui johonkin lämpimään.

Tällä kertaa hän avasi silmänsä kunnolla. Valo joka tulvi ikkunasta sai silmät kipeiksi mutta hän räpytteli niitä vain kiivaasti. Dana vilkaisi ympärilleen ja tajusi ettei ollut omassa kodissaan vaan jossain muualla. Jonkun muun kanssa. Alastomana. Hän painoi kätensä kasvoilleen ja koitti muistella illan tapahtumia. Hän muisti kyllä että oli saanut juotavia muutamalta mieheltä ja tanssinutkin jonkun kanssa. Kotiinlähtö klubilta oli kuitenkin täysin hämärän peitossa. Hän vilkaisi miestä vierellään sormiensa läpi ja valui takaisin makuulleen kun huono-olo otti otteen.

// Joo Jasonin kämppä käy hyvin (: //

Jason huokaisi ja raotti silmiään, vetäen kädet pois valkoisen peiton alta. Auringon paiste häikäisi, joten tämä käänti kylkeään, jottei säteet pääsisi silmiin. Kääntyessään mustahiuksinen kuitenkin huomasi osuvansa johonkin ja kääntyi nopeasti, nähden sievät kasvot jotka muistuivat nyt tämän mieleen. "H-huomenta. Nukuitko hyvin?" Jason kysyi ja kaatui takaisin sänkyyn makaamaan, katsellen toista hymyillen. Eilinen oli vähän hämärän peitossa, mutta hän muisti hyvin toisen kasvot ja sen mitä viime yönä oli tapahtunut.

Dana katseli nuorukaista vierellään hivenen hämmentyneenä.
-Huomenta.., hän totesi sitten ja sipaisi silkkisiä hiuksiaan. Hän vilkaisi ikkunan suuntaan josta kirkkaus tuli ja joutui taas hetkeksi aikaa sulkemaan silmänsä. Hän kääntyi kyljelleen ja nyökkäsi kevyesti.
-Ihan. Vaikka eilinen onkin hivenen hämärän peitossa yhä. Ja on kauhea krapula, hän totesi rehellisesti. Hän siristi silmiään hivenen koittaessa muistella mitä edellisenä iltana oli tapahtunu. Tai no oikeastaan oli aika selvää mitä oli tapahtunut mutta miten se oli varsinaisesti tapahtunut oli kysymys. Hän harvoin heräsi sängystä vieraan ihmisen kanssa. Dana uskoi enemmän pitkiin suhteisiin kuin yhden yön juttuihin.

Hän painoi silmänsä lopulta kiinni ja koitti muistella. Pikku hiljaa muistot palasivat pieninä välähdyksinä. Danaa kylläkin hivenen hirvitti kuinka nuori toinen mahtoi olla. Toinen ainankin vaikutti melko nuorelta mutta toisaalta he olivat olleet yökerhossa kun olivat tavanneet.

Jason huokaisi ja nousi istumaan, etsien katseellaan farkkujaan, jotka olivatkin aivan sängyn vieressä. Mies nappasi ne lattialta ja puki päällensä, samalla tajutessaan ettei muistanut toisen nimeä. "Ööm, saattaa kuullostaa vähän hassulta, mut en muista sun nimeä." Jason vilkaisi toiseen ja nousi ylös. "Joka tapauksessa, haluutko jotain aamupalaa tai juomista. Teetä, kahvia, appelssiinimehua ?" Mustahiuksinen kyseli kävellessään kohti keittiötä. "Voit toki olla sieläki jos haluut, en hoputa sua lähtemäänkään. Tuon sulle kuitenki vähän helpotusta." Tämä tokaisi, otti särkylääkkeen kaapista ja kaatoi mehua lasiin.

Mies istahti sängyn reunalle ja antoi lasin, sekä lääkkeen miehelle. Tämän jälkeen hän näki hyväksi kerätä toisen vaatteet sängylle, jottei tarvitsisi alasti hillua toisen asunnossa, eihän se tietenkään Jasonia itseään olisi haitannut. Tämän jälkeen mies palasi kuitenkin keittiöön.

Dana hymähti hiljaa.
-Et oo ainoa. Mul on oikeestaa puol iltaa viel vähän kadoksissa, hän totesi hymähtäen ja kiitti saadessaan särkylääkkeen sekä mehun. Hän hymyili pienesti ja otti lääkkeen suuhunsa huuhtoen sen mehun kanssa alas.
-Voisin mä kupin kahvia ottaa ja oon Dana, hän esittäytyi. Hän kateli nuoremman perään hetken aikaa ja kallisti päätään hivenen. Hän vilkaisi vaatteitaan. Dana pukikin ylleen eiliset vaatteet jotka olivat kireät istuvat housut sekä kauniisti miehen muotoja hyväilevä toppi.

Hän sipaisi hiuksiaan ja laittoi ne lopulta vain ponnarille nousten sitten ylös. Mien ynähti hivenen ja laski käden kasvoilleen. Hän oli aivan liian vanha tällaiseen jo. Krapula oli pahempi kuin pitkään aikaa. Dana asteli vieraassa asunnossa ja löysi lopulta itsensä keittiöön.
-Mikä sun nimi on? Ja kuinka nuori sä oikeen olet?, hän uteli hivenen huolestuneena.

Jason latasi kahvinkeittimen ja napsautti sen vielä päälle. "No niihän oliki, kyllä nyt tuo nimi muistu." Mies lausahti ja otti kaksi kahvikuppia kaapista, lusikat ja maitoa, sekä sokeria. "Joo, tietysti, oon Jason. Vähän outoa esittäytyä toiseen kertaan, mut minkäs sille voi." Mustahiuksinen puheli ja asetti tavarat pöydälle, vastakkaisille paikoille. "No, en usko että hirveen nuori oon. 20 vuotta täytän tossa 13.1." Jason sanoi virnuillen ja vilkuillen Danaa.