so wonderful as it should be.

// Romihi ja Ilario tänne (: Otsikko ei varmaa liity pelii mitenkää, mut ei voi mitää. Lyhyt tuli ): //

Adriana asteli rennon letkeästi viihdehuoneen ovesta sisään ja istahti sohvalle. Viime tunnilla ollut koe, oli rassannut tyttöä jo kokonaisen yön, koska lukeminen oli päiväsaikaan jäänyt hieman vähälle. Tyttö laski laukkunsa sohvalle ja rupesi kaivamaan sieltä tupakka askiaan, vilkaistakseen montako savuketta se sisälsi. Aski kuitenkin lensi pian laukun pohjalle ja mustahiuksinen nojasi sohvan selkänojaan, sulkien silmänsä. Oli tyttö sen verran väsynyt, että voisi nukahtaa siihen paikkaan. Ehkä aina välillä tyttö torkahti hetkeksi, muttei kuitenkaan nukahtanut niin ettei olisi kuullut jos joku astuisi huoneeseen.

Ilario Lambertini asteli pitkin käytävää kitaransa kanssa, poika tarvitsi rauhallisen paika sanoittaakseen ja säveltääkseen uuden kappaleen ja oma huone tuntui mahdottomalta paikalta jäädä. Viihdehuone vaikutti lupaavalta ja poika asteli sisälle hieman raolleen jääneestä ovesta.

"Oi sori, mä en tiennyt että täällä on jo joku", Ilario totesi huomattuaan sohvalla tytön jonka nimeä hän ei saanut millään mieleensä - olihan hän neidin nähnyt käytävillä useampaankin kertaan.
"Mä voin lähteä pois jos sä haluat levätä rauhassa, mun oli vain tarkoitus tulla tekemään uutta biisiä vaikka inspiraatio on vähän hukassa mutta ei voi oikein muutakaan. Systerillä on nimittäin synytmäpäivä kohta ja olen perinteisesti kirjoittanut ja säveltänyt laulun hänelle", poika alkoi selittää nopeasti eikä tajunnut itsekään miksi kertoi kaiken tämän tuntemattomalle tytölle. Ilariosta tuntui, että hän alkoi punastua, vaikka niin ei käynyt ikinä ja hän käännähti takaisin ovelle päin poistuakseen huoneesta.

[öö.. miten niin taidot vähän ruosteessa? kirjoitin viisi tuntia muutamaa riviä.. TOLL]

// Mulle ei oo nii väliä minkä tasosta teksti on, kuhan se on suomea ja jotenki selvää ;---D //

Mustahiuksinen aukaisi silmänsä, kun kuuli miehen äänen ovelta. Tyttö käänsi kasvonsa puhujan suuntaan ja kohotti toista kulmaansa. Adriana kuunteli pojan sepitykset loppuun ja miettikin, miksi tämä selitti kaiken mahdollisen siitä mitä oli tulossa tänne tekemään. "Okei, senkus tuut. Osaan levätä vaikka joku ois läsnä." Tyttö tokaisi ja virnisti pojalle, toki tämä itse tykkäsi siitä että oli seuraa vaikkei tuttuakaan sellaista. "Kiva kitara, osaat sitte varmaa soittaakki sitä ?" Adriana sanoi ja veti pitkät, mustat hiuksensa toiselle puolelle niskaa.

Ilario kääntyi takaisin tyttöön päin tämän annettua luvan jäädä. Mustahiuksinen nuori nainen uteli Ilarion kitarasta ja soittotaidoista ja poika väläytti tälle nopean hymyn.
"Kiitti, kyllä mä ihan hyvin tän handlaan, olen vähän niinkuin kasvanut tähän kitaraan kiinni", Ilario naurahti hyväntuulisesti ja istahti sohvalle.
"Mikäs neitiä tuolla tavalla väsyttää?" poika kysyi ja katsoi hieman väsyneen näköistä tyttöä tarkemmin samalla kun alkoi tapailla kitaransa kanssa jotain satunnaista sävelmää.

Adriana veti huppariaan paremmin ylleen, koska sen alla oli vain musta toppi. "Tuli valvottua viime yö, ku tänää oli kokeet. Piti niihin vähän lukea, että mustaki tulis joskus jotain." Tyttö sanoi ja virnuili päälle. Mustahiuksinen nosti kätensä ylös ja venytteli oikein kunnolla ja korjasi asentoaan hieman ryhdikkäämmäksi, ristien sitten jalkansa. "Vai että kiinni kasvanu, no, joku osaa jotain ja toinen ei taas sitäkää vähää." Adriana tokaisi ja katseli poikaa päästä varpaisiin, ihan mukava pakkaus. "Oon muuten Adriana." Tyttö sanoi ojentaessaan kättä poikaa kohti.

"Mukava tutustua, Adriana", Ilario sanoi ja tarttui tytön ojennettun käteen jatkaen "minä olen Ilario".
"Mitä sä sitten haluat tulevaisuudelta? Millaiset valmiudet sä haluat koulutukseltasi?", poika kysyi huolettomasti näppäillen jonkun vanhaakin vanhemman videopelin taustamusiikkia kitarallansa ajattelematta enempiä, selvä merkki siitä että nuorukainen oli savukkeen tarpeessa.

Ilario alkoi kaivella housujen taskuja tajutaksensa vain, että oli unohtanut Marlborot sängyllensä.
"Voi nyt helvetin helvetti", poika henkäisi ja harkitsi jaksaisiko lähteä hakemaan unohtunutta askiansa.

Adriana hymyili. "En oikeestaa tiiä, kai tässä on vielä vähäsen aikaa päättää virallisesti. Ehkä jonnekki hoitoalalle." Tyttö sanoi ja pyöritteli hiuksiaan sormiensa välissä. Mustahiuksinen katseli tarkkaan, kun Ilarioksi esittäytynyt nuorukainen kaiveli housun taskujaan ja kirosi. "Mikäs nyt ? Oot ihan sen näkönen, että tupakat on unohtunu tai loppunu." Tyttö sanoi ja naurahti, katsellen nuorukaista hymyillen.