Prinssi ei tullutkaan valkealla ratsulla

Dana rauhallinen päivä oli saanut yllättävän käänöksen kun hänen tuore ex-poikaystävänsä oli astellut häntä vastaan. Kyseinen pidempi mies oli osoittaunut aivan liian omistushaluiseksi ja siksi ero olikin ollut melko vaikea prosessi vaikka suhde olikin ollut vain hetken huumaa. Hän oli koittanutkin hoitaa tapaamisen mahdollisimman nopeasti mutta se ei toiselle ollut sopinut. Niimpä lopulta hän oli sipsutellut paikalta vain pois mutta hänen liiankin tuttavallinen entinen poikaystävänsä oli lähtenyt perään. Dana tunsi olonsa turhautuneeksi ja siltä varmaan näyttikin. Kuitenkin kaunis tumman lila paita ja tummat farkut pukivat miestä hyvin. Jaloissa hänellä oli vain varvassandaalit ja hiukset olivat jätetty auki.

Hän huokaisi kun mies tarttui hänen ranteeseensa.
-Mähän jo sanoin ties kuin monta kertaa. Anna mun olla! En mä enää tahdo sun kanssa yhteen, Dana kivahti ties kuinka monenen kerran. Sanat kuitenkin menivät vain kuuroille korville ja mies piteli hänestä kiinni koittaen uhkauksin ja voimakkain sanoin saada hänet takaisin itselleen. Kaksikko oli kuitenkin autuaasti tietämätön siitä että heitä seurasi Danalle tuttu silmäpari.

//mau ja Ronnie tänne n__n //

// sori, ko kesti vastata, mutta nytpä vastaan ;---D //

Ronnie asteli jalkakäytävällä hitaasti, kädet harmaiden pillifarkkujen taskuissa. Poika huokaisi ja katseli maata kävellessään eteenpäin, yllättävän hiljaisella kadulla, pohtien kaikenlaista. Yksi mieltä painava asia oli uusi kuvaamataidon opettaja, johon poika oli heti iskenyt silmänsä, huonon tapansa mukaan. Ruskeahiuksinen ei saanut miestä mielestään ja huokaisi taas syvään.

Pian Ronnie kuitenkin nosti katseensa ja näki tien toisella puolella Danan, joka sipsutteli aika hurjaa vauhtia eteenpäin. Pojan katse siirtyi pian mieheen, joka lähes juoksi Danan perässä. Ei sitten mitään huomiota herättävämpää sattunut tapahtumaan, kukaan ohikulkija ei kuitenkaan kiinnittänyt tuohon millään tapaa huomiota. Viimeinen temppu oli se, kun mies tarttui Danaa ranteeseen, todella rajun näköisesti. Voi jumalauta, tollasta mä en kattele. Ronnie sanoi ja juoksi tien ylitse katsomatta tuleeko autoja vai ei.

Poika pysähtyi parin metrin päähän ja tuijotti miestä taukoamatta, pian hän sai suunsa auki. "Nyt suosittelen päästämää irti." Ronnie sanoi miehelle, joka kääntyi katsomaan taakseen. Toinen oli Ronnieta ehkä kaksi kertaa isompi ja massaakin oli enemmän, mutta vähät siitä.

// Ei mitää 8D//

Dana säpsähti tuttua ääntä ja käänsi katseensa isokokoisen miehen takana seisovaan Ronnieen. Hän hämmentyi hivenen ja vilkaisi miestä joka piteli hänen kädestään kiinni. Tuo oli ainankin kaksi kertaa isompi Ronnieen verrattuna eikä toinen pärjäisi missään mielessä.
-Ronnie.., hän erehtyi sanomaan hiljaa ja sai ex-poikaystävältään tulistuneen katseen kun tuo kysyi kuinka hän tunsi nuorukaisen.
-Ronnie on mun oppilas. Ja sä kuulit mitä se sano joten kuuntele muo nyt. Päästä mut irti se on ohi, hän sanoi vakaalla äänellä ja vetäisi itseään irti vahvemman otteesta kuitenkin huonolla menystykselle vaikka miehen huomio olikin yhä Ronnien suunnassa.

Mies katseli hetken aikaa Ronnieta arvioivasti mutta lopulta lieskuvat silmät kääntyivät Danaan.
~Tomoseen rääpäleeseenkö sä mut vaihdat, mies murahti huuliensa välistä ja kohautti olkiaan. Hän laski kätensä Dana olille ja töytäisi tuon suoraan Ronnien syliin.
~Pidä vaan hyvänäs. Ei se kuule avaa jalkojaan kumminkaan, mies totesi vielä ennen kuin työnsi kädet taskuihinsa ja lähti lapsimaan pois päin. Dana horjati tosiaan suoraan Ronnien syliin eikä ehtinyt saamaan tasapainoaan vaan päätyi nuoremman käsille.

Ronnie tuijotti miestä ärtyneenä. "Sinuna en yhtää isottelis." Ruskeahiuksinen heitti päästään ja astui askeleen lähemmäs miestä. "Pidä vaan hyvänäs. Ei se kuule avaa jalkojaan kumminkaan." Mies sanoi ja töytäisi Danan suoraan Ronnien syliin. Poika otti siron miehen kiinni ja vaistomaisesti puristi tämän aivan itseensä kiinni. "Ei kai suhun sattunu ?" Ruskeahiuksinen kysyi, kun oli saanut otteensa hellitettyä. Poika katsoi Danaa ruskeilla silmillään ja hymyili tuolle hieman.

"Kuka toi idiootti ees oli ? Siis ei kukaa täys järkinen käy tollee käsiks." Ronnie mietti ääneen ja katsoi Danan rannetta, jossa ei ainakaan vielä näkynyt mitään huomiota herättäviä jälkiä.

Dana hämmentyi hivenen kun Ronnie ensimmäisenä puristi hänet itseään vasten. Hän räpytteli silmiään ja vetäytyi hivenen kauemmas oppilaastaan nyökäten. Hän sipaisi hiuksiaan ja puri huultaan.
-Ei muhun sattunu, hän sanoi ja loi pienen hymyn toiselle. Hän vilkaisi miehen loittoneva selkää ja käänsi sitten katseensa Ronnieen.
-Kiitos ku autoit, hän sanoi ja nyökäytti päätään. Hän työnsi uudelleen kasvoille pyrkivät hiukset sivuun ja sipaisi hellästi nuoremman olkapäätä.
-Umm..Tota se oli mun ex-poikaystävä. Ei se aina ollu tommonen mut välillä menee liian pitkää ennen ku huomaa et millanen läheinen ihminen on oikeesti, hän sanoi ja kohautti olkiaan pienesti.

Hän jäi katselemaan Ronnieta hetkeksi aika ja vilkaisi sitten ympärilleen hivenen miettivänä. Hän punnitsi mietteitään hetken.
-Tota. Tää varmaan kuulostaa tosi hassulta opettajan suusta tulevana mut haluaisitko sä tulla mun luokse? Tai siis voisin vaikka laittaa sulle ruokaa kiitokseks tai jotain. Ku mä mielelläni en ihan heti yksin kotiin menis. Vaik en mä usko et toi mun entinen mitään vaarallista teksi mut kumminki.., hän ehdotti varovasti ja katseli Ronnieta hivenen kysyen.

Ronnie hymyili Danalle, joka pääsi omille jaloilleen seisomaan. "Hyvä, ettei käyny pahemmin." Poika sanoi ja haroi hiuksiaan. Ron kuunteli hiljaa, kun Dana yritti sanoa jotain, mutta ensin vähän kierteli ja selitteli. Itse asian kuultuaan ruskeahiuksisen vatsassa tuntui taas se ihana tunne, joka oli häirinnyt tätä kuvaamataidon tunnilla. "...haluaisitko sä tulla mun luokse?..." Ronnie kuuli selvästi vain tuon osan ja virnisti. "Siis, joo. Voin tietysti tulla, ei mulla tässä muutakaa just nyt oo. Ymmärrän hyvin, ettei ton äskesen jälkee taho olla yksin." Poika puheli ja katseli Danaa silmiin. "Minnekkäs suuntaan lähetään ?" Ronnie kysyija hymyili iloisesti.

//vaihetaanko pelipaikkaa jonnekki, vai pelataako tässä ? Ei kodeille oo vissii mitää eri paikkoja, et ovat missä on :--D //

//No mun puolest voidaa kyl pelata täs : ) //

Dana hymyili keveysti saadessaan myöntävän vastauksen. Hän nyökkäsi ja sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan. Hän osoitti kotinsa suuntaan.
-Tonne päin, hän kertoi ja otti rauhallisia askeleita kohti kotiaan. Hän muitseli kyllä että jääkaapista löytyivät ainekset ruokaan heille molemmille.
-Jos laitan ruokaa ni onko sul jotain allergioita tai juttuja mist et tykkää mist pitäis olla tietonen, hän uteli hymyssä suin ja katseli kysyvästi toista. Hän kallisti päätään hivenen ja räpytteli pitkiä silmäripsiään.

Hän vilkaisi Ronnieta varmistaakseen että toinen tosiaankin pysyi mukana ja asteli katuja pitkin rauhaliseen tahtiin. Lopulta he tulivat melko uuden vaaleaksi rapatun kerrostalon eteen ja hän avasi alaoven heille. Dana vilkaisi Ronnieta ja asteli hissin luokse.
-Mitäs sä olit kaupungilla tekemässä?, hän uteli hymyssä suin.

Hän astui hissiin ja jäi odottamaan että se kapsusi kerrostalon ylimpään kerrokseen.
-Perillä ollaan, hän sanoi ja asteli hissin ovien avattua omalle ovelleen. Dana loi hymyn Ronnielle ja avasi sitten oven pieneen boheemisti sisustettuun kaksioonsa jossa oli koko asunnon ulkoseinän levyinen avara parveke.

Ronnie laittoi kädet taskuihinsa ja käveli Danan vierellä. "Öö.. Ei mulla vissii mitää allergioita oo. Ja syön melkee mitä vaa, on opetettu että syö sitä mitä on." Poika sanoi ja naurahti kevyesti. Ronnie katsahti taloa, jonka eteen he olivat pysähtyneet ja Dana avasi oven. "No kiitos. Siis kävelin sielä ihan muuten vaa, ei ollu mitää varsinaista tarkotusta." Ron sanoi ja käveli hissiin Danan perässä.

Kun hissi oli saapunut määränpäähänsä, Dana astui ulos hissistä ja avasi asuntonsa oven. "Kiva asunto, asut siis iha yksin ?" Poika kysyi kun oli katsellut näkymää oven suusta. Asunto oli ihan mukava kaksio ja parveke toi jotenkin avaruutta tilaan. Ronnie kääntyi katsomaan Danaa, jota vilkaisi vaihteeksi päästä varpaisiin, ehkä jopa niin selvästi että mies saattoi sen huomata.

Dana nyökkäsi ja vilkaisi ympärilleen.
-Joo asun. Ihan vähä aika vast muutin, hän kertoi hymyillen ja sujautti kengät jalastaan pois. Hän asteli avaamaan parvekkeen oven ja tunsi Ronnien katseen itsessään. Hän kääntyi katsomaan toista hivenen kysyvästi ja vilkaisi itseään nopeasti. Ei hän kuitenkaan osannut päätellä toisen katseesta mitään sen kummempaa. Olihan toinen kuitenkin yhä Danan silmissä nuori opiskelija hänen koulustaan vaikka poika olikin osoittautunut sisukkaammaksi mitä hän kuvitteli.
-No mä alan laittamaan sitä ruokaa, hän sanoi hymyillen ja asteli kohti keittiötä pysähtyen kuitenkin.
-Oo ku kotonas, hän lisäsi ja asteli sitten keittiön puolelle vaikka avoinasta tilaahan kaikki melkein oli.

Hän kavoi jääkaapista aineksia esille ja pisti levyt lämpenemään vilkaisten Ronnien suuntaan nopeasti. Hän pisti hiuksensa ponnarille pois kasvoiltaan ja kattoi pöydän siinä samalla.
-Onko sulla paljon kursseja nyt?, hän uteli.

Ronnie otti Danan ehdotuksesta vaarin ja meni istumaan sohvalle, riisuttuaan kengät. "Onko sulla paljon kursseja nyt?" Dana kyseli ja Ronnie nosti kädet niskan taakse. "No ei niitä nyt sen enempää oo, ku tarvis olla." Poika tokaisi ja naurahti. Pelkkä istuminen paljastui nopeasti hyvin tylsäksi, joten Ron nousi ylös ja käveli Danan luokse. "Et tarvis apua, en oo hirveen hyvä ruuanlaitossa, mut osaan pikku juttuja ja opinki vielä nopeesti !" Ruskeahiuksinen sanoi reippaasti ja nojasi työtasoon.

Ronnie heitti hupparinsa sivuun ja katseli mitä toinen teki ja odotti mahdollista ohjeistusta, jos saisi ruuanlaitossa auttaa.

//sooori, tosi lyhyttä :--( //

//Ei mitää : ) //

Dana vilkaisi Ronnieta ja seurasi toista katseellaan. Hän vilkaisi ympärilleen keittiössä mietteliäästi.
-No itse asiassa jos haluisit noi vihannekset silputa tässä ni se auttais paljo, hän sanoi hymyillen. Hän sipaisi hellästi pojan leukaa ja laski leikkuulaudalle tarvitsemansa vihannekset sekä veitsen. Hän hymyili hellästi toiselle ja seurasi Ronnieta hetken aikaa katseellaan ennen kuin keskittyi omiin touhuihinsa.
-Voih on varmaan kauheen tylsää viettää hyvä vapaa iltapäivä opettajan kanssa, hän totesi pahoittelevaan sävyyn ja vilkaisi toista. Hän hymyili hellästi ja sipaisi hiuksiaa pois kasvoiltaan.

-Oon tosi pahoillani et jouduit sillä tavoin mun ja mun ex:äni ristituleen, hän pahoitteli vielä ja sekoitteli pannulla aineksia.
-Hmm. Ehkä mäkin oon omalla tavallani sitten vaikee persoona kun en oikein tunnu löytävän oikeanlaista miestä itselleni, hän totesi ja hymähti hiljaa.

Ronnie otti veitsen käteen ja alkoi pilkkomaan sipulia, pian poika kuitenkin huomasi kun Dana kosketti tämän leukaa. Ruskeahiuksinen veti helakan punaiseksi ja vatsanpohjassa kihelmöi. "Siis, ihan kivaa tääki on. Ei mulla ois mitää muuta oikee ollukkaa.." Ron selitti, hieman hämmentynyt ilme kasvoillaan. Miehen äskeinen kosketus tuntui vieläkin pojan poskella hyvin selvästi, Ronnie tunsi olonsa hieman epämukavaksi sillä viesti oli mennyt housuihinkin. Voi jumalauta, ei nyt. Ronnie toivoi, että Dana ei huomaisi mitään ja jatkoi sipulin pilkkomista.

Dana vilkaisi Ronnieta ja hymyili pojalle hivenen. Hän tuijotteli vain paistinpannua ja siinä paistuvia kanansuikaleita. Hän pysyikin hetken hiljaisena keskittyen vain omiin ajatuksiinsa. Hän liikahti hivenen taemmas ja paistinlasta tipahti lattialle. Hän huokaisi ja kumartui nostamaan sitä vilkaisten Ronnien suuntaan ja nielaisi. Dana suoristi selkänsä ja piteli lastasta kiinni.
-Tota..., hän sanoi hivenen hämmentyneenä ja pieni puna oli kohonnut hänen poskipäilleen. Hän sipaisi hiuksiaan kiusaantuneena.
-Voit kyl käyttää mun vessa jos haluut....kyl mä ymmärrän et teinipojilla käy vähän....hormoonit kierroksilla, hän koitti selittää mahdollisimman asialliseen sävyyn ja piti katseen visusti Ronnien vyötärön yläpuolella.

Ronnie punasteli, kun Dana ehdotti tälle että voisi käyttää vessaa. Poika heitti veitsen pöydälle ja asteli takaisin sohvalle, jonka luota oli keittiöön tullutkin. "Anteeks, en voi sille mitää. Aina jotenki tulee tällanen tunne, ku tuut mun läheelle, en saa sitä tunnetta pois." Ronnie selitti ja nojasi käsiinsä istuessaan sohvalla. Tämä nosti katseensa keittössä olevaan Danaan ja hieroi kasvojaan, tunne tosiaan ei mennyt millään pois, aivan kuin tunne vatsanpohjassa olisi tästä kiusallisesta tilanteesta vain kasvanut. "Voin lähtee vaikka pois, en haluu häiritä sua turhilla asioilla." Ruskeahiuksinen sanoi, muttei tehnyt mitään lähteäkseen pois.

Dana seurasi Ronnieta katseellaan ja kurtisti kulmiaan.
-Mun lähellä? Toi johtuu musta?, hän kysyi hämmentyneenä ja katseli nuorempaa. Hän sipaisi hiuksiaan ja mietti hetken sanojaan.
-Mut mä oon ties kuinka vanha, hän totesi yhä hämmentyneeseen äänen sävyyn ja katseli poikaa kysyvästi. Hän asteli keittiöstä sohvan luokse ja katseli toista hymyillen hellästi.
-Ronnie. Mä oon.. erittäin otettu siitä että sä pidät musta mutta mä oon aivan liian vanha sulle, hän sanoi ja katseli toista.

-Usko pois. Vielä joskus sä löydät jonku ihanan pojan jota kohtaan tunnet samoin, hän jatkoi hymyillen hellästi.
-Ei sun tarvitse lähteä jollet itse niin halua, hän lisäsi vielä nopeasti jottei Ronnie ymmätäisi hänen sanojaan väärin.

"Mut mä oon ties kuinka vanha", Ronnie kuuli Danan sanovan ja tämä nosti katseensa. "Et näytä vanhalta ja mitä sitte, vaikka oisit 'vanha' ? Mut iha miten vaa." Ruskeahiuksinen sanoi ja nousi sohvalta, lähtien astelemaan kohti ovea. "Vaikka löytäsinki sellassen pojan, nii siihe voi olla vaikka kuinka kauan aikaa. Nyt just tunnen sillee vaa sua kohtaa, mut antaa olla. Yritän unohtaa koko asian, ei se tuu helppoa olee, mutta yritän." Ron selitti ja laittoi kengät jalkaansa.

"Nyt mua ensinnäki nolottaa nii maan perkeleesti, etten voi olla täälä. Ja toiseks, en tiiä hävettääkö tää mua tulevaisuudessaki. Ja jos se sua haittaa, voin tehä parhaani etten tuu sun lähelle. Valitsen toisen kurssin tai jotain." Poika huokaisi, kun oli saanut sanottua sanottavansa. "Anteeks vielä kerran, oot vaa jotenki erilainen." Ron sanoi ja jäi katsomaan Danaan.

Dana katseli Ronnieta hivenen avuttomana ja seurasi toista katseellaan. Hän hymyili kevyesti ja nousi ylös. Hän tarttui hellästi nuoremman käteen.
-Eläs nyt hulluja puhu. Tietenki sä saat olla mun kursseilla nii paljo ku haluat, hän sanoi ja katseli toista silmiin pidellen yhä Ronnien kädestä kiinni. Hän vilkaisi keittiön suuntaan ja räpytteli silmiään.
-Jäisit nyt vaan tänne mun luokse, hän pyysi hymyillen hellästi. Hän vilkaisi alaspäin toisn vartaloa ja puri huultaan hivenen.
-Jooko. Mä kaipaisin seuraa just nyt, hän lisäsi.

Hän sipaisi hiuksiaan ja kallisti päätään hivenen. Dana puri huultaan ja piteli yhä Ronnien kädestä kiinni.
-En mä suo pakota jäämään mut musta se ois ihanaa jos jäisit, hän lisäsi vielä ja lopulta höllensi otteensa toisen kädestä.

"Ois mustaki kiva jäädä, mut en kehtaa. Tunnustin just hei opettajalleni jotain, ei se oo normaalia." Ronnie sanoi ja astui ovelle avatakseen sen, irrottaen samalla toisen käden omastaan. "Sori vielä." Poika sanoi, avasi oven ja astui ulos. Ron juoksi portaita pari kerrosta alas ja lysähti seinää vasten istuvilteen. Vittu, kaikkea sitä pitääki mennä möläyttämää. Ruskeahiuksinen ajatteli ja haroi hiuksiaan.

// kai tää tähän sit loppu, jos et jotain sit keksi :--D

//Juuh tämä kai oli tässä. Kiitos pelistä : ) //