Felix oli edellisellä viikolla käynyt tutustumassa kouluun ja sen lukuisiin käytäviin ja luokkiin, mutta silti työn työn takana löytää oikeaan kerrokseen. Aamu ei muutenkaan ollut alkanut kovin hyvin. Auto ei ollut suostunut ensin yhteistyöhön, mikä ei ollut yllätys, sillä Felix ajoi vanhalla, 65-vuoden Chevroletilla. Vihdoin kun auto oli saatu käyntiin naapurin pienellä avustuksella, joku idiootti oli melkein ajanut alle, heti ensimmäisessä risteyksessä.
Felixillä oli siis täysi oikeus olla äkäinen. Kaikenlisäksi aamutupaka oli jäänyt kesken kiireen takia.
Mies asteli kohti matematiikan luokkaa ja sai matkalla outoja katseita käytävillä maleksivilta oppilailta. Tokihan opettaja, joka on kiirreessä vetäissyt päälleen farkut ja valkoisen tankkitopin ja napannut kainaloon mustan hupparin herätti kummastusta. Musta olkalaukku olalla heiluen, Felix asteli luokkaan. Mies oli päättänyt esitellä itsensä lempinimensä, Knoxin mukaan. Jos joku pullikoi vastaan, saisi hän kyllä kutsua miestä Felixiksi, mutta tuskin kukaan välittäisi.
"Hiljaisuus!" Felix karjaisi, päästyään opettajanpöydän taakse. Eturivin nörtit asettivat laskimensa pulpetille ja tuijotti opettajaa. Keskivaiheilla istuivat ne ns. normaalit opiskelijat ja takarivissä luonnollisesti opettajien murhekryynit.
"Toivottavasti oppilaille oli informoitu uudesta opettajasta.
"Tästä päivästä hamaan tulevaisuuteen, minä toimin teidän matematiikan opettajananne. Nimi on Knox LeBeau."