Chill out ! K-18 // sayonara

Ronnie istahti rennosti puiston penkille ja aukaisi hieman huppariaan, vaikka syksy olikin jo alkanut lähestymään ilma oli edelleen hyvin lämmin. Ruskeahiuksinen katsahti takanaan olevaan leikkipuistoon, jossa näki monien lasten juoksentelevan iloisesti leikkien. Osassa heistä hän saattoi nähdä pienen osan itseään, olihan poika aina välillä hyvin lapsenmielinen.

Aurinko paistoi lempeästi ja Ronnieta alkoi väkisinkin hieman väsyttämään. Poika katsahti ympärilleen eikä nähnyt ketään lähettyvillä, joten hän ummisti silmänsä hetkeksi. Hän olisi voinut nukahtaa siihen ja odottaa, että joku tulisi jotain huomauttamaan, mutta päätti vain lepuuttaa hetken silmiään.

Charles huokaisi ja käveli samalla jo syksyisten lehtien peittämää polkua leikkikenttää kohti. Kylmyys oli vaipumassa jo tännekin. Punapää sipaisi kuparinpunaisia hiuksiaan ja käpertyi paremmin hupparinsa sisuksiin. Häntä kadutti, että oli pukeutunut vain t-paitaan ja huppariin. Hän oli sentään pistänyt värikkään pipon päähänsä.

Punapää huokaisi ja asteli punaisissa converseissaan penkille, ja puolihuolimattomasti istahti jonkun syliin, huomaamatta sitä itsekkään.

Ronnie havahtui säikähdykseen, kun joku oli yht' äkkiä istunu ttämän syliin. "Hui saakeli !" Poika parkaisi ja katsoi hyvin säikähtäneesti punahiuksista, nuorta miestä joka istui edelleen tämän sylissä. Ronnie hyppäsi ylös tuolista, pois punapään alta ja katseli tätä turvallisen välimatkan päästä. "Sori vaan, mut mitä sä teet ?" Ruskeahiuksinen kysyi, tuijottaen toista lempeillä silmillään.

// lyhyt D:

Charles säpsähti toisen kiljaisua ja tipahti samalla penkiltä alas. "Hui helvetti!" Hän parkaisi ja piteli kättään rintakehänsä päällä. "S-sori vaan.. Mä en tajunnu ollenkaan." Hän sanoi ääni pelästyksestä väristen. "Helvetti sain sydärin." Hän sanoi haukkoen henkeään ja nieleskellen. "Taidan olla ihan unessa edelleen, eilen oli rankat kokeet." Hän sanoi ja nourahti, nousten hitaasti ylös, ja katsoi toisen lempeisiin silmiin hetken, kääntäen nopeasti katseensa toisen silmistä. Liian lempeät silmät.. muistuttivat hänen vanhemmasta veljestään. Charles hymyili ja nosti katseensa uudestaan toiseen. "Oikeesti sori oon toosi pahoillani.." Hän sanoi hiljaa ja puri alahuultaan.

Ronnie huokaisi. "Joo, ei se mitää. Säikähin vaa ihan saatanasti !" Ruskeahiuksinen astui pari askelta lähemmäs, tavoitellen pojan katsetta. "Joo, mullaki oli eilen rankat kokeet. Vihaan matikkaa.." Ronnie tokaisi ja hymyili taas tapansa mukaan. Poika ojensi kätensä punahiuksiselle, kätelläkseen ja esitelläkseen itsensä. "Olen Ronnie Andersson, tai ihan vaan Ron, miten tykkäät."

Charles hymyili pojalle ujosti ja tarttui sitten tuon käteen hieman epävarmana. "Hienoa. Mun nimi on Charles. Charles McLangerton, mut sano vaan Charles tai Charl tai mitä ikinä saatkaan nimestä väännettyä." hän sanoi toiselle naurahtaen. Toinen olikin ihan mukava.. ehkä. Eihän hän toisesta tiennyt muuta kuin nimen. Voi herranjestas sentään, Charles! Ryhdistäydy! hän ajatteli ja huokaisi itsekseen.

Hän irrotti sitten kätensä toisen kädestä, ja sipaisi hermostuneena hiuksiaan korvansa taakse. Hän tärisikin jopa, eikä se johtunut kylmyydestä. Hän katseli taas varpaitaan hieman hermotuneena ja nosti katseensa toiseen.. Miksi hän tunsi itsensä jotenkin... vaivautuneeksi?

"Okei, Charles. Tosi kiva nimi, ootko ihan englantilainen vai jostain maailmalta tullu ?" Ruskeahiuksinen kysyi ja istahti takaisin penkille, jolta oli hypännyt äsken pois. Charles tuntui heti ensivaikutelman perusteella oikein kiinnostavalta ihmiseltä, eikä ulkonäössäkään ollut juurikaan moitittavaa. Kauniin vihreät silmät, tekivät Ronnieen vaikutuksen, sillä ne saivat jotenkin olon turvalliseksi. "Sulla on muuten kivat silmät." Ruskeahiuksinen möläytti ajattelemattaan. Voi saatana, ei oo ehkä ihan normaalia, että poika rupeaa kehumaan toisen pojan silmiä. Vaikka itse olisinkin kiinnostunut miehistä, ei se sitä tarkoita että kaikki olisivat ! Hienoa Ronnie..

"Tai siis, unoha, sori." Poika sanoi ja helahti punaiseksi, ruskeahiuksinen käänsi kasvonsa pois päin Charlesista, ettei tuo näkisi tämän punastuvan.

Charlie hymyili toiselle pienesti ja istuutui tuon viereen penkille. "Ihan tuosta naapurista. Irlannista olen kotoisin." hän sanoi, irlantilainen korostus puskien esiin. Hän yskäisi sitten pienesti kun toinen sanoi pitävänsä Charlien silmistä. Sitten hän nauroi iloisesti. "Et ole ainoa poika joka noin sanoo! Jopa minun eksäni.." Hän sanoi ja laimäytti kätensä suunsa eteen. Saatana. Ei hänen pitänyt tuota möläyttää.. Charles ajatteli ja puri alahuultaan sitten kovaa, ja vinkaisi tuntien pien veren maun suussaan. "Ai saakeli!" hän sanoi, ja nieleksi huulesta tulevaa verta, ja pyyhkäisi pisaran myös pois alahuuleltaan, ennenkuin se valui leukaa pitkin.

Ronnie katsoi Charlesia ihmeissään, kun tämä laittoi käden suunsa eteen. Miehiä siis hänellekkin. Ruskeahiuksinen ajatteli ja naurahti. "Ei mikään ihme." Nuorukainen tokaisi ja katsoi kun Charles oli purrut huultaan niin, että siitä tuli nyt verta. Punahiuksinen pyyhkäisi suurimmat veret pois, Ronnie naurahti kun Charles ei ollut huomannut peitnä veritahraa leuallaan. Ruskeahiuksinen nosti siron kätensä ja pyyhkäisi peukalollaan tahran pois ja katsoi taas tuon vihreisiin silmiin. Puna levisi taas pojan poskille ja tämä kääntyi katsomaan taakseen. "Anteeksi." Ronnie sanoi ja veti kätensä pois irlantilaisen poskelta.

Charles värähti ja katsoi ruskeahiuksista pienesti hymyillen. Hän tunsi poskiensa muuttuvan samanvärisiksi kuin hiuksensa. Hän käänsi katseensa sitten sivulle, ja makusteli huuliaan, joilla maistui vahvasti rauta. Hän oli niin typerä. Charl hymyili pienesti ja katsoi sitten taas Ronnieen. Toinen oli vain.. suloinen. Huomaavainen. Punapää hymyili tuolle pehmeästi, ja sipaisi kevyesti toisen poskea. Toiseen voisi vaikka tutustuakin, mutta ei hän vielä haluaisi kertoa toiselle sairaudestaan.. Skitsofreniasta. Monihan on kavahtanut häntä sen takia, että hän saattaisi hyökätä päälle ihan milloin tahansa. Hän huokaisi sitten ja sipaisi hieman turvonnutta alahuultaan.

Ronnie punastui entisestään, kun Charles oli koskettanut tämän poskea. Tunne oli omalla tavallaan ihana, mutta jokin siinä sai ruskeahiuksisen tuntemaan olonsa tukalaksi. Ronnie kosketti toisen kättä, joka oli edelleen ruskeahiuksisen poskella ja hymyili. Vaikka pojat olivatkin vasta tavanneet, tilanne oli hetkessä muuttunut jotenkin sähköiseksi. Jännitys on jotenkin purettava.. Ronnie ajatteli ja katsoi lempeillä silmillään Charlesia. "Onko toi muuten kipeä ?" Ruskeahiuksinen kysyi ja siirsi kasvonsa hitaasti lähelle toisen omia. Sekunnin tai kahden ajan poikien huulet koskettivat hellästi toisiaan, kunnes Ronnie oli todella ymmärtänyt mitä oli tehnyt. Voi helvetti ! Ei tuntemattomille ihmisille noin voi tehdä. Ruskeahiuksinen mietti hiljaa itsekseen ja nousi ripeästi ylös penkiltä, sanomatta mitään.

Punapää säpsähti ja katsoi toiseen säikähtäneenä. Toisen liike oli tullut täysin puun takaa, mutta ei se pahalta myöskään tuntunut.. Hän jopa.. piti siitä.

"Ron..?" Hän toisti toisen nimen hiljaa. "Ei, elä mee. Ei sun tartte mennä." Hän sanoi, peläten toisen lähtöä. Punapää katsoi toista vihreillä silmillään anovasti, ja väänsi kasvoilleen pienen koiranpentuilmeen. Ainakin hän yritti.
Ei se varmaan onnistuisi, mutta aina kannatti yrittää.

Ruskeahiuksinen käänsi päätään katsoakseen Charlesia. "Anteeks. Mua hävettää hirveesti, ei mun ollu tarkotus.." Ronnie sanoi hiljaa ja katsoi punahiuksisen ilmettä. Ronnie käveli hitaasti tuolin luokse ja istui hitaasti pojan viereen, jota oli juuri hetki sitten suudellut. Ruskeahiuksinen tunsi olonsa hyvin tyhmäksi ja yritti pyytää ilman sanoja anteeksi, olemalla jotenkin tuskastuneen näköinen. Pojan pirteä olemus oli jotenkin kadonnut ja tämä itse jopa toivoi, että se tulisi pian takaisin.

Ron kääntyi Charlesiin päin ja laski kätensä tämän reidelle. "Anteeks jos, tai kun säikäytin sut. En tiiä mistä toi tuli, en oo ennen tehny tollasta tai siis oonhan tietysti sinänsä, mutta en puol tuntemattomalle." Ruskeahiuksinen puhui nopeaan sävyyn ja yritti selitellä punahiuksiselle, miksi oli tehnyt tuon, minkä äsken teki.

Punahiuksinen hymyili, ja laski kätensä toisen kädelle. "Hei. Ei se mitään. Noin on käynyt kerran aikaisemminkin." Hän sanoi ja naurahti pehmeästi. "Ja.. Se meinasi mennä loppuun asti." Charles jatkoi hiljaa, ja katsahti syliinsä, nostaen katseensa kuitenkin hymyillen tuohon.
"Olisi mukava jos voitaisiin.. tutustua paremmin." Hän sanoi sitten, irlannin murteen puheesta ulos tunkien, vaikka hän yritti pitää sen paremmin hallussa. Ruskeahiuksinen oli todella mukava, jos he tutustuisivat paremmin heistä saattaisi tulla jotakin. Ehkä. Se oli iso kysymys, ja iso askel myös hänelle. Hän ei ole ikinä seurustellut vakavasti, nimittäin.

Ronnie huokaisi helpotuksesta, kun toinen oli sanonut ettei äskeinen olisi haitannut mitään. "Hyvä, kiitos. Tahtoisin kyllä tutustua suhun." Ruskeahiuksinen sanoi ja hymyili taas normaalisti. Charles vaikutti todella kiinnostavalta, kiinnostavimmalta ihmiseltä vähään aikaan, vaikka jokainen tosin olikin omanlaisellaan tavallaan kiinnostava. "Sori vielä, ku en haluu olla mitenkää päälle käyvä. Tiiäthän ?" Ron sanoi ja vilkuili toisen kasvoja.

Charlie naurahti heleästi. "Joo, ei se mitään. Ja piristihän se ainakin mun päivääni." Hän sanoi sitten ja tunsi pienoisen punan kohoavan poskilleen. "Ja.. niin." hän sanoi ja naurahti uudelleen ja sipaisi pinaisia kiehkuroita silmiltään. "Tykkäätkö piirtää?" hän kysyi sitten, ainakin vaivautunut tilanne saatiin pois alta. Hän kallisti päätään ja hymyili sitten pienesti, räpytellen silmiään.

Ronnie hymyili jälleen ja vastasi Charlesin kysymykseen. "Joo, piirtelen jonki verran. Kuvitan lähinnä ite kirjottamia satuja ja tarinoita. Entäs sä ?" Poika kysyi toiselta ja hymyili. "Hei, mentäskö vaikka kävelemää tai jotain, istuskellessa meinaa tulla kylmä." Ruskeahiuksinen kysyi ja katseli Charlesin silmiä hymyillen.

//lyhyttä pukkaa D:

Charles nyökkäili. "Joo! Tai kahville. Mun tekee mieli kaakaota." Hän sanoi sitten ja värisi lämpimän kaakaon ajatuksesta, ja nousi sitten penkiltä ylös, katsoen itseään vanhempaan. "Täällä on kyllä tosi kylmä." Hän sanoi ja kietoi kätensä ympärilleen, ja liikkui paikallaan itsekseen ja katseli maata. Kylmä alkoi hänet sitten valtaamaan ja hän tärisi.

Ronnie nousi ylös Charlesin perässä ja värähti. "On täälä joo tosi kylmä. Hui, sähän ihan täriset ! Haluutko mun hupparin ?" Ruskeahiuksinen kysyi ja katsoi toiseen. Poika itse pärjäisi ihan hyvin pelkällä pitkähihaisella, joka hupparin alla oli, ei hän vielä niin kylmissään ollut. Kahvilaa kohti astellessaan Ronnie hengitti syvään ja katseli ympärilleen. Silmät karkailivat aina välillä kuitenkin Charlesiin ja tämän "takataskuihin", poika kuitenkin käänsi katseensa aina ripeästi pois päin, kun luuli toisen katsovan.

Charles hymyili ja nyökkäsi, ottaen mielellään toisen hupparin itselleen. Hän katseli toista vähän väliä hymyillen, pääasiassa katseensa pitäen maassa. Hän ei oikein tiennyt mitä ajatella. Toinen pyöri kokoajan hänen mielessään. Hetken mielijohteesta, hän tarttui toisen käteen, pysäyttäen tuon. Hän käänsi toisen itseään kohti ja painoi tuon läheistä puuta vasten koko painollaan, eikä hänellä ollut aikomustakaan laskea tuota menemään.

Kun punahiuksinen otti Ronia kädestä ja pysäytti tämän, poika hätkähti. Hyvä, että ruskeahiuksinen ehti edes silmiään räpäyttää kun Charles oli jo painanut tämän puuta vasten. "Mitä sä teet ?" Ronnie kysyi irvistäen samalla kivusta, kun selkä osui kovaa puun runkoon. Automaattisesti poika yritti irrottautua toisen otteesta, luultavasti se oli jokin itsesuojelu vaisto. "Voi jumalauta, mitä vittua sä teet ?" Poika kysyi uudestaan ja katsoi tuota vihreisiin silmiin.

Charles virnisti ilkikurisesti ja painoi polvensa hellästi toisen jalkojen väliin, ja hitaasti vei huulensa toisen huulille sulkien samalla silmänsä. Hetken kuluttia hän vetäytyi toisen huulista, ja laski polvensa, ja vei kätensä toisen etumukselle, puristaen etumusta hellästi, virnuillen ilkikurisesti.

Ronnielle selvisi pian ilman sanojakin, mitä toinen teki. Pian tämä tunsi toisen polven haaruissaan ja huokaisi hiljaa, Charles painoi huulensa Ronnien omille ja tämä vastasi siihen oikein mielellään. Ruskeahiuksisen mielestä suudelma loppui liian nopeasti ja se sai tämän haluamaan lisää, polven laskeutuessa pojan etumukselta hän nosti lantiotaan automaattisesti takaisin äskeiseen. Pian Ronnie kuitenkin tunsi toisen käden etumuksellaan ja huokaisi syvään, voi miten kosketus saattoikaan tuntua hyvältä.

Ruskeahiuksinen yritti hakea toista suudelmaan, mutta ei ylettänyt kovinkaan pitkälle kun oli vieläkin puristuksissa Charlesin ja puun välissä. Ronnie huokaili hiljaa ja virnuili punahiuksiselle, siirtäen vapaan kätensä tämän hiuksiin hyväillen niitä. "Kyllä mä nyt tiiän mitä sä meinaat.." Ronnie sanoi ja virnuili.

Charles naurahti ja kumartui lähelle toisen huulia, kuitenkaan niitä koskettamatta. Hän muutaman kerran hieraisi toissta Ronin sepaluksen kohdalta, ja katseli tuota kiusoittelevasti. Hän nuolaisi kielellään toisen huulia ja puristi taas kevyesti toisen etumusta.

Punahiuksinen Charles ei tiennyt yhtään mikä häneen meni. Hän vain halusi toista niin helvetin paljon. Hän hieroi toisen etumusta housujen päältä, paskanko väliä vaikka ihmiset katsoisivat. Hän painoi lopulta huulensa nälkäisenä toisen huulia vasten, näykkien toisen alahuulta välillä.

Kun punahiuksinen kumartui lähelle Ronin huulia ja poika innostui tästä, yrittäen suudella tuota, mutta turhaan. Charles oli jäänyt sen verran kauemmas, ettei ruskeahiuksinen ylettänyt. Punahiuksinen kosketti kielellään ruskeahiuksisen huulia ja puristi jälleen etumusta, aina kun tuo puristi Ronnien lantio teki automaattisesti työntö liikkeen. Ronin miehuus oli alkanut heräilemään ja oli puoliseisokissa, mikä tuntui samaan aikaan ihanalta ja aivan hirveältä. "Vittu, älä kiusaa mua." Poika sanoi vastatessaan kuitenkin toisen suudelmaan. "Aiotko sä vaa seisoa siinä vai mitä sä oikee nyt teet?" Ronnie sanoi ärsyttävään sävyyn, tarkoituksella innostaakseen toista, mutta mahdollisimman huomaamattomasti.