Ilman aavistusta

// ei toi oo lyhyt, ootas ku näät mun viestin, nii sun on ihan romaani :----D

Ronnie Andersson

Tummahiuksinen poika astui sisään kahvilaan ja huokaisi, kun ihanan viileä ilma tulvi tämän kasvoille. Ronnie tervehti iloisesti myyjää, jonka kanssa oli joskus rupatellutkin. "Tänään voisin ottaa maitokahvin, kiitos." Ronnie sanoi tytölle kassan takana ja hymyili tälle. Kahvila oli Ronnien onneksi täynnä, olisi lähes pakko mennä jonkun kanssa samaan pöytään, juttuseuraa poika kaipasikin. Jokaisessa pöydässä istui vähintään kaksi ihmistä, eikä tummahiuksinen tahtonut sekoittaa näiden keskustelua putkahtamalla pöytään kolmantena pyöränä.

Hetken kahvinsa kanssa katseltua kahvilaa, Ronnie näki erään tytön, joka ihme kyllä oli yksin. Hymyillen Ron lähti astelemaan mustissa pillifarkuissaan ja kirkkaan sinisessä t-paidassa, kohti tytön pöytää. "Hei, saako tähän istua ?" Ruskeasilmäinen nuorukainen kysyi mustahiuksiselta. Ensivaikutelma oli aika mielenkiintoinen, mutta eihän sen perusteella saisi tuomita, eihän ?

Ronnie istuutui pöydän ääreen, saatua luvan. "Kiitos, en viitsinyt mennä noita 'pariskuntia' häiritsemään, oisin voinu vaikka saada pahan katseen ja pari vihamiestä." Ruskeahiuksinen tokaisi ja naurahti. "Mikäs sun nimi on? Omani on Jeannie." Jeannieksi esittäytynyt tyttö kysyi ja Ronnie tapansa mukaan hymyili leveästi. "Ihana nimi. Mun nimi on Ronnie ja opiskelen tossa lähellä. Enhän mä muuten tänne ees ois tullu, koska oisin varmaan oikeesti ihan jossain muualla." Poika alkoi tapansa mukaan puhumaan iloisesti 'homoaksentillaan'. "Asutko sä tässä jossain lähellä ? Anteeks jos puhun liikaa ja kyselen jotain, mikä ei oo sopivaa. Harvoin kukaan vaan silleen tahtoo tulla mulle juttelemaan." Poika sanoi ja hörppäsi kahvistaan.

// joo vähän erikoista tekstiä :---(

Ronnie hymyili ja laski kahvikuppinsa pöydälle. "Mäkin asun koulun asuntolassa. Homoystävällisyyden takia mä tänne itseasiassa tulinki ja halusin tutustua uusiin ihmisiin, täälä se kyllä onnistuuki." Ruskeahiuksinen selitti ja pyöritteli lusikkaa kahvikupissa. Ron katseli tytön pukeutumis tyyliä ja hymyili. "Kiva paita." Poika sanoi ja virnisti. "Ulkona on ihan tolkuttoman kuuma. Mä tykkään kyllä lämpimästä ja aurinkoisesta säästä, mutta tää alkaa olemaan jo vähän liikaa." Ron sanoi ja haroi hiuksiaan. Ruskeahiuksinen ei itse edes enää huomannut, kuinka aksentti vahvistui aina vaan, tämän puhuessa hieman enemmän ja nopeasti, jotkut olivat kyllä siitä aiemminkin huomautelleet ja sitä kautta aksentin käyttö oli huomattavasti hävinnyt.

// mitäs tässä nyt sitte tapahtuis ?