Milo Venus

ULKONÄKÖ: P r e t t y b o y » Milo on pitkä ja laiha poika, 178 senttimetriä ja Mitä sä siinä mun painoa kyselet. Tätä vaikutelmaa vielä korostaa hänen pukeutumistyylinsä, sillä hän rakastaa pillifarkkuja ja melko ihonmyötäisiä printti-t-paitoja. Jalkaansa hän vetää tavallisesti joko converset tai maiharit, riippuen vuodenajasta. Huivit, lippikset, myssyt ja niittivyöt kuuluvat myös hänen jokapäiväiseen vaatetukseensa, eikä hän koskaan lähde ihmisten ilmoille ellei ole pukeutunut viimeisen päälle. Koruja hänellä ei lävistyksiensä lisäksi useimmiten ole, tosin hänellä on kehossaan niin paljon metallia lävistysten muodossa että sekin on ihan tarpeeksi - koruja kun löytyy kaksi peräkkäin kielestä, yksi huulesta, yksi vasemmasta korvasta ja kaksi oikean korvan rustosta... ja lisää lävistyksiä on harkinnassa. Tatuointejakin pojalta löytyy kaksi: viivakoodi oikean korvan takana, ja selässä enkelinsiivet (pelkät ääriviivat tosin).

Milolla on melko feminiiniset kasvot; suora nenä, täyteläiset huulet, tarkkaan nypityt, tummat kulmakarvat sekä virheetön (tietysti!) ja kovin kalpea iho. Pojan alkuperäinen hiustenväri on vaaleanruskea, mutta hän on värjännyt puolipitkän tukkansa (kuten kulmakarvansakin) mustaksi. Sieltä täältä löytyy vaaleampia raitoja. Hoitoainetta, hiusväriä ja muotoilutuotteita kuluu tähän tukkaan monenkymmenen punnan arvosta joka kuukausi - Milohan ei voi käyttää muita kuin kalleimpia merkkituotteita.

Pojalla on siniset silmät ja luonnostaan vaaleat ripset, joihin hän sipaisee surutta ripsiväriä joka aamu. Muutakin meikkiä poika uskaltaa käyttää ilman häpeän tunnetta ja hän pysähteleekin peilien eteen tutkailemaan, onko tukka ja meikki hyvin useammin kuin valtaosa tytöistä.

Milo liikkuu melkeinpä liioitellun elegantisti ja hallitusti, ja puhuu sellaisella oikein stereotyyppisellä, homoihin yhdistettävällä tyylillä.

LUONNE: D r a m a q u e e n » Miloa turhamaisempaa poikalasta saa hakea. Hän näyttää hyvältä ja tietää sen. Hän rakastaa laittautumista ja vaatteita ja shoppailua kuin paraskin tyttö, ja esimerkiksi kaksihaaraiset hiukset ovat hänelle painajainen. Pojan on pakko aina ihmisten ilmoille lähtiessään varmistaa, että peilikuva näyttää hyvältä, muuten on pakko jäädä vielä hetkeksi valmistautumaan.

Milo on itsevarma lähes itserakkauteen asti. Hän rakastaa huomiota ja hakee sitä melodramaattisella käytöksellä, puhumalla paljon ja kovaan ääneen ja tekemällä muutenkin ison numeron itsestään. Hän on sosiaalinen ja suosittu - joskaan ei ehkä niin suosittu kuin hän itse kuvittelee. Tällaisesta draamakuninkaasta kun puhutaan aika lailla pahaa selän takana. Noita juoruja kiirii toisinaan Milon itsensäkin korviin, mutta poika on ollut useimmista vain ylpeä - muuthan ovat selvästi vain kateellisia, kun hän on niin upea, ja puhuvat hänestä siksi. Sitäpaitsi huomio on huomiota, ja toisaalta juorujen hyvä puoli on sekin, että Milo voi niiden avulla saada oikean draamailukohtauksen ja kerätä näin sympatiat lähelläolijoilta.

Milo liioittelee jokaista tunnetilaansa. Jos hän on iloinen, hän suorastaan pursuaa energiaa joka suuntaan, flirttaa kaikille tapaamilleen (hyvännäköisille) ihmisille ja puhuu kovaan ääneen. Jos jokin menee pieleen, Milon koko maailma suostuu äkkiä raiteiltaan, ja hän vaipuu alakulon synkkään maailmaan. Milon on juuri sellainen emopoika, josta tytöt haaveilevat - hän kirjoittaa runoja maailman kurjuudesta, elämän epäreiluudesta ja viininpunaisesta sydänverestä rakkauden terälehdillä, ja väittää kivenkovaan olevansa masentunut... tai milloin mitäkin; mikä mielenterveyden häiriö sattuukin olemaan muotia pojan silmissä sillä hetkellä. Jos kaikki hänen tautinsa olisivat oikeita, hänen sairaalahistoriansa olisi vähintään sadan sivun pituinen.

Hän on myös valtavan tuittupäinen ja tunnetilat saattavat ailahdella masennuksen mustasta alhosta suoraan tuliseen kiukkuun tai aurinkoiseen hymyoloon. Omien Christian Sirianolta lainattujen sanojen mukaan Milo on fierce.

Saadakseen huomiota poika myös valehtelee huomattavasti. Hän suorastaan elää huomiolla, sekä negatiivisella että positiivisella, mikä johtaa siihen että hän on valtayleisön mielestä aivan valtavan ärsyttävä persoona, ainakin sitten kun hänet oppii paremmin tuntemaan. Milo osaa toisaalta olla melkoinen hurmuri; hänellä on sellaista luontaista (joskin hyvin liioiteltua) charmia.

Jos jokin sana kuvaa Miloa erityisen hyvin, niin se on (hm, oikukkaan ja draamakuningattaren lisäksi) pinnallinen. Materialismi ja juhliminen täyttävät hänen elämänsä, eikä hän juurikaan pysähdy pohtimaan tekojensa ja sanojensa seurauksia tai tulevaisuutta muussakaan muodossa. Niinpä hänellä taitaakin olla enemmän vihamiehiä kuin ystäviä. Tietysti pojalla on myös se syvällisempi puoli, ja halutessaan Milo voikin olla hyvinkin empaattinen ja lämmin persoona - se, miten usein hän haluaa tätä, onkin sitten ihan toinen juttu. Lisäksi hän tekeytyy paljon tyhmemmäksi kuin on - älyä Milon sinisten silmien takaa löytyy kiitettävästi, hän on vain hieman laiska käyttämään sitä.

TAUSTA: T h e T r a g i c P a s t » Milon äiti sai jättiperinnön rikkaalta isältään, kun Milo oli kahden vanha, jätti miehensä, osti itselleen ja pojalleen valtavan talon ja ryhtyi elämään muutenkin leveästi, juhlien ja töitä tekemättä. Lisäksi äidillä oli useita eri petikumppaneita, monet heistä myös naisia. Niinpä Milo kasvoi glamourin ja punaviinin keskellä, eivätkä samaa sukupuolta olevat parit olleet hänelle iso juttu.

Äiti hemmotteli Milon pilalle jo pienestä pitäen. Milo sai usein tehdä mielensä mukaan (niin kauan kun ei mennyt laittomuuksiin) ja hänelle annettiin kaikki mitä hän vain keksi haluta. Ainoa, mitä hän ei nuorelta ja melko vastuuntunnottomalta äidiltään saanut, oli kunnon äitisuhde ja tarpeeksi rakkautta. Tämän takia hän oppi lohduttautumaan materialla ja hänelle kehittyi myös valtava huomion- ja hyväksynnäntarve.

Jo hyvin nuorena Milo alkoi kiinnostua sisustamisesta. Hänestä oli hauskaa lukea äitinsä sisustuslehtiä ja pistää huoneensa uuteen uskoon. Kun Milo oli 13, hänen äitinsä päätti muuttaa Amerikan Miamista sateiseen Britanniaan uusimman rakastajansa kanssa, Milon suureksi kauhuksi. Mutta poika ei lannistunut, vaan laittoi koko pukeutumistyylinsä ja olemuksensa uusiksi ja ryhtyi rakentamaan uutta identiteettiä itselleen - ja vihdoin hän sai olla sellainen kuin oikeasti halusi. Tai niin hän ainakin väittää.

Milo muutti omilleen 16-vuotiaana ostettuaan Lontoon keskustasta huikean kalliin asunnon (neljä huonetta ja keittiö, valtava lasitettu parveke, varastohuone, kylpyhuone ja WC, jopa oma sauna) - äidin rahoilla, tietysti - ja siellä hän elelee nyt tyytyväisenä. Lukioon mennessään hän valitsi tarkoituksella juuri tämän lukion sen maineen takia, sillä Milo on gay bi ja uskaltaa näyttää sen. Ja hän haluaa käydä koulua samanhenkisten ihmisten parissa.

MUUTA: Milolla on koulun ulkopuolella on-off-poikaystävä Ariel, jonka kanssa suhde alkoi myrskyisissä merkeissä ja on jatkunut samanlaisena jo yli vuoden. Jollakin käsittämättömällä tavalla pojat vain aina päätyvät takaisin yhteen, kuin jonkun mystisen vetovoiman vetäminä. Tällä hetkellä suhde on tosin o f f.

Milo valitsi taiteilijanimen itselleen joskus 13:n ikäisenä muutettuaan Britanniaan. James Miller tuntui niin kovin tavalliselta. Nykyisin suurin osa ihmisistä tuntee hänet Milo-nimellä, mutta esimerkiksi useat opettajat kutsuvat häntä Jamesiksi, siitäkin huolimatta, että hän on vaatinut näitä käyttämään Milo-nimeä. Pojan kiukku kyllä leiimahtaa tulisena jos joku omanikäinen kehtaa kutsua häntä muulla kuin tällä taiteilijanimellä.