It could be you.

// Anne Mayta odottelen tänne ^^ //

Shirley käveli koulun kolmanteen kerrokseen. Hyppytunti, eikä mitään tekemistä. Suurin osa oppilaista oli tunneilla, joten käytävillä oli hiljaista. Shirley nautti hiljaisuudesta ja päätti mennä kirjastoon katsomaan mitä sieltä löytyisi.
Kirjasto-täti katsoi Shirleytä epäilevästi, hän ei selvästikään pitänyt Shirleyn korkokenkien kopsahtelusta. Shirley ei jaksanut sen enempää pohtia kirjasto-tädin ongelmia, vaan vaipui nopeasti omiin ajatuksiinsa.

Laineikkaat hiukset valuivat Shirleyn silmille ja hän pyyhkäisi ne nopealla liikkeellä korvien taakse. Olisi pitänyt suoristaa, hän ajatteli mielessään. Sitten hän kaivoi laukustaan kirjan ja aloitti lukemisen. Sivua kääntäessään hän näki pienikokoisen tytön tulevan kirjastoon. Tyttö näytti suloiselta pörröisine hiuksineen ja Shirley jäi tarkkailemaan tyttöä.

//vähän lyhyt alku, toivottavasti saat tästä irti jotain ^^'' //

Anne May käveli rauhallisin askelin kohti kirjaston lehtihyllyä, kun huomasi tummanruskean tytön vilkuolevan vaivihkaa kirjansa yli. Tyttö oli tehnyt vakaan päätöksen: silloin kun ei ollut vielä kamalasti läksykiireitä, tämä yrittäisi tutustua koulun ihmisiin, ja saada jonkinlaisen sosiaalisen verkoston. Joten kun Anne May huomasi tytön vaivihkaisen katseen, tämä päätti mennä tutustumaan.
Verkkaisesti Anne May liikkui kirjahyllyä toiseen suuntaan, sinne missä tyttö istui. Salassa hän antoi katseensa arvioida tytön ulkomuotoa: hän piti lainehtivista hiuksista, joka tämän mukaan sopi tytölle hyvin. Ilokseen Anne May pani myös merkille tytön hyvät muodot, tämä olisi ehdottomasti henkilö, johon hän haluaisi tutustua. Vaan kunhan tyttö ei olisi itsekeskeinen tai kovis, sillä sellaisia Anne May ei sietänyt.
Tukkani on yksi pörröinen pallo tänään, ajatteli Anne May kitkerästi ja pisti kynänsä sinne talteen. Lopulta hän totesi itsekseen, että oli jo pälyillyt epävarmasti ympärilleen tarpeeksi.
"Hei, olen Anne May Green, ja olen uusi tässä koulussa", sanoi Anne May hymyillen ja pörröttäen entistäänkin sekaista tukkaansa vasemmalla kädellään. Oikean kätensä hän ojensi tytölle. Mikä vanhanaikainen tapa, mutta mihinkä minä tavoistani pääsisin, Anne May ajatteli odottaessaan, torjuisiko tyttö eleen.

Pörröhiuksinen tyttö lähestyi Shirleytä. Voi ei, tyttö oli huomannut vilkuiluni, Shirley ajatteli nolona. Samalla Shirley oli kuitenkin mielissään, sillä kaipaili uusia ystäviä ja ehkä jotain pientä säpinääkin elämäänsä. Viime aikoina Shirley oli lähinnä viettänyt vapaat hetkensä yksin ja kaipasi seuraa.

"Hei, olen Anne May Green, ja olen uusi tässä koulussa" Pörröpää esitteli itsensä ja tarjosi kättänsä. Shirley tarttui käteen hämmentyneenä. "Hei, minä olen Shirley Clamp." Shirley virnisti ja katseli tyttöä vähän tarkemmin. Tytön kastanjanruskeat hiukset olivat suloisesti pörrössä (sieltä täältä pilkisteli kyniä ja tikkukaramelleja) ja suurehkot silmät olivat hyvin kauniit.

"Onko sullakin hyppytunti nyt?" Shirley kysäisi ja hymyili Anne Maylle.



//anteeksi lyhyys *nolo* //

Anne May yllättyi, kun tyttö tarttui kovin mutkattoman oloisesti käteen ja ilmoitti nimensä. "Hei, olen Shirley Clamp", hän kuuli tämän sanovan, ja Anne May huomasi hymyn kipuavan hänen kasvoilleen, paljon helpommin kuin hän olisi olettanut. Oliko tosiaan näin helppoa hankkia uusia ystäviä? Kun Anne May nyt tarkemmin katseli toista, hän pani merkille tämän pehmeän ihon ja ihananväriset silmät. Hän alkoi heti elätellä toiveita, että tytöstä tulisi hänelle ystävä, tai jotain muutakin...
"Onko sullakin hyppytunti nyt?" Anne May kuuli Shirleyn sanovan ja säpsähti ajatuksissaan. Hänen päässään risteili nopeasti erilaisia ajatuksia, kun hän istahti penkille Shirleyn viereen ja sai kasvoillensa virnistyksen tapaisen.
"Onhan mulla", hän sanoi ja rentoutui heti, toisen seura kiinnosti selkeästi. Anne May alko heilutella jalkojaan huolettomasti ja katseli samalla syvälle toisen silmiin. "Sullakin taitaa olla? Mukava saada seuraa, mä tunnen oloni niin yksinäiseksi... ja on vähän koti-ikäväkin..." Hän huokaisi, kohautti olkapäitään ja hymyili Shirleylle anteeksipyytävästi, kuin haluaisi pahoitella sitä, että alkoi heti valittaa ongelmistaan.

Kätellessään tyttöä Shirley hymyili, tytön käsi oli pehmeä ja katsellessaan tytön isoja silmiä, Shirleyn mieleen tuli paljon sekalaisia ajatuksia. Shirley alkoi elätellä mielessään ajatuksia ystävyydestä, josta voisi kehkeytyä jotain "suurempaa". Pitkään aikaan ei Shirleyllä ollut mitään säpinää kenenkään kanssa. Hän kaipasi sitä ihastumisen tunnetta ja perhosia vatsassaan.

Pienikokoinen tyttö istahti Shirleyn viereen ja Shirley hymyili.
Anne May heilutteli jalkojaan Shirleyn vieressä ja kertoi, että hänelläkin on hyppytunti. "Sullakin taitaa olla? Mukava saada seuraa, mä tunnen oloni niin yksinäiseksi... ja on vähän koti-ikäväkin...", tyttö sanoi ja Shirley tunsi suurta myötätuntoa Anne Mayta kohtaan. Tytön kohauttaessa olkapäitään pahoitellen, Shirley tarttui tytön toiseen käteen. "Ehkä mie voisin piristää sua hieman ja pitää sulle seuraa, jospa se koti-ikävä unohtuis sitten hieman", Shirley hymyili tytölle myötätuntoisesti pitäen edelleen kiinni tytön kädestä.

Shirleyn ajatukset olivat sekaisin. Tuolla pienellä pörröpäisellä tytöllä oli häneen todella suuri vaikutus jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, se ei ollut tuttua Shirleylle.

Anne May yllättyi ja hämmentyi hieman, kun Shirley tarttui hänen käteensä. Hetkessä hän kuitenkin tunsi olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi; ja kun hän kuuli tytön äänen sanovan: ""Ehkä mie voisin piristää sua hieman ja pitää sulle seuraa, jospa se koti-ikävä unohtuis sitten hieman" Anne May tunsi heti, että hän kyllä pärjäisi uudessa koulussa - ja mikäli ei pärjäisi, ainakin olisi joku, jonka kanssa vaikeudet jakaa. Anne Mayn ajatukset poukkoilivat villisti, ja hän tunsi, että tässä olisi nyt hyvä tyttö hänelle. Mutta mistä sitä tiesi? Hän ihastui helposti, mutta harvoin se oli pitkäaikaista - vaikka Shirleyn kanssa tuntuikin heti aluksi mukavalta....
Anne May puristi ilahtuneena Shirleyn kättä. "Ihanaa, että täällä on edes joku mukava", hän sanoi ja hymyili lämpimästi. "Vanha koulu oli täynnä rasisteja ja ihmisiä, jotka katsoivat vain pinnallista kauneutta." Hän hymähti. "Tosin enhän minä edes sinua vielä tunne... Vaikutat vain niin..." Anne May oli jo lausumassa sanan ihana, mutta nielaisi sen, ja korvasi sen toisella sanalla. "... Mukavalta ja ystävälliseltä." Anne May virnisti iloisesti ja päästi sitten irti Shirleyn kädestä.

Shirley näki hämmennyksen Anne Mayn silmissä, kun Shirley tarttui tytön käteen. Nopeasti tyttö kuitenkin näytti tilanteeseen tottuvan ja pian Shirley tunsi Anne Mayn puristavan hänen kättään. "Ihanaa, että täällä on edes joku mukava", tyttö sanoi ja Shirley tunsi itsensä onnelliseksi. "Vanha koulu oli täynnä rasisteja ja ihmisiä, jotka katsoivat vain pinnallista kauneutta", Anne May kertoi, Shirley piti tämän äänestä. Se oli kaunis.
"Rasisteja? En voi ymmärtää miksi ihmiset eivät suvaitse erilaisia ihmisiä. Varsinkin homofobiset saavat minut ärsyyntymään syvästi. On se kumma, kun ihmiset eivät voi hyväksyä meitä." Shirley vuodatti ja tajusi paljastaneensa itsestään varsin paljon..

"Tosin enhän minä edes sinua vielä tunne... Vaikutat vain niin... Mukavalta ja ystävälliseltä." Anne May virnisti ja päästi irti Shirleyn kädestä. Shirley hymyili. "Kiitos, niin sinäkin." Ja sillä hetkellä Shirley tunsi pieniä perhosia vatsassaan ja alkavaa ihastusta. Yleensä Shirley ei ihastunut nopeasti, joten hän yritti olla näyttämättä tunteitaan ennen kuin tietäisi pitikö Anne May edes tytöistä.

"Tuota.. Onko sulla tällä hetkellä ketään erityistä.. siis noin niinku rakkausrintamalla.. tyttöä tai poikaa?" Shirleyllä oli vaikeuksia muodostaa järkevää lausetta ja hän punastui kysymystään. Mitähän Anne May oikein ajatteli hänestä nyt..

Anne May katsoi pää kallellaan Shirleytä, joka aloitti oman puheenvuoronsa. "Rasisteja? En voi ymmärtää miksi ihmiset eivät suvaitse erilaisia ihmisiä. Varsinkin homofobiset saavat minut ärsyyntymään syvästi. On se kumma, kun ihmiset eivät voi hyväksyä meitä", Shirley sanoi ja Anne Mayn ajatukset sekaantuivat. Tämäkin oli siis tyttöihin päin! Innoissaan Anne May alkoi huomaamattaan taputtamaan jalallaan lattiaa, ja kuuli vielä Shirleyn kehuvan häntäkin ystävälliseksi... Hän koetti rauhoittua ja katsoi Shirleyn erikoisen värisiin silmiin, kun tämä esitti odotetun kysymyksen.
"Tuota.. Onko sulla tällä hetkellä ketään erityistä.. siis noin niinku rakkausrintamalla.. tyttöä tai poikaa?" Shirley kysyi. Anne May huomasi tämän punastuvan, ja tietämättä itsekään mitä teki tarttui Shirleytä olkapäästä.
"Eipä oikeastaan", hän sanoi virnistäen iloisesti. "Tuota... taidat sinäkin olla vähän tyttöihin päin? Tai kun... näin vähän päättelin kun sanoit...?" hän kysyi sitten varovasti, tietäen että saattoi kuulostaa typerältä tai aivan liian suoralta, sillä vastahan hän oli toisen tavannut. Hän kuitenkin nyökkäsi Shirleylle kysyvästi, silläkin uhalla, että vaikuttaisi liian suorasukaiselta tai tungettelevalta.

Shirley huomasi Anne Mayn taputtavan jalallaan lattiaa innokkaasti. Shirley katsoi tyttöä kysyvästi, kun tämä vastasi Shirleyn esittämään kysymykseen. "Eipä oikeastaan", Anne May sanoi virnistäen ja Shirley hymyili onnellisesti. Ehkä hänellä olisikin jotain mahdollisuuksia tyttöön.. Hetkonen, mitä hän oikein ajatteli! Tämähän oli heidän eka tapaamisensa, mutta minkäs Shirley tunteilleen mahtoi. Hän oli hieman ihastunut tuohon pörröpäähän ja tahtoi tietää tytöstä lisää.

"Tuota... taidat sinäkin olla vähän tyttöihin päin? Tai kun... näin vähän päättelin kun sanoit...?", Anne Mayn äänestä kuului varovaisuus ja Shirley katsoi tyttöä silmiin. "Joo, oonhan mie.. Tai oon bi, mutta ehkä enemmän tyttöihin päin.. Luulisin ainakin niin. Tytöt vaan viehättää mua enemmän kuin pojat." Shirley naurahti hermostuneesti ja häpesi omaa höpötystään. Mutta ehkä se ei haitannut Anne Mayta, Shirley ajatteli.
Shirley hymyili varovasti tytölle ja yritti lukea Anne Mayn ajatuksia Shirleyn höpötyksistään.

Anne May jännitti Shirleyn vastausta hieman, mutta tunsi itsensä tyytyväiseksi, kun kuuli Shirleyn vastauksen. "Joo, oonhan mie.. Tai oon bi, mutta ehkä enemmän tyttöihin päin.. Luulisin ainakin niin. Tytöt vaan viehättää mua enemmän kuin pojat." Anne May kuuli Shirleyn hieman varautuneen naurahduksen ja hymyili kannustavasti. Tämäkin oli siis biseksuaali! Anne May mietti, uskaltaisiko lähestyä toista, mutta sitten muisti äskeisen hellän hetken Misakin kanssa. Anne May koki olevansa hankalassa tilanteessa; hän ei ollut varattu, mutta oliko reilua säätää usean kanssa yhtä aikaa? Hetken mielijohteesta hän kuitenkin siirtyi hieman lähemmäs Shirleytä, ikään kuin kokeeksi.
"Onko sulla sitten kenenkään kanssa... jotain?" hän kysyi vuorostaan varovasti Shirleyltä ja toivoi, ettei vaikuttaisi täysin typerältä.

// tulipa lyhyt, nyt en vaan saa väännettyy pidempää tekstii :<//

Shirley näki Anne Mayn hymyilevän kannustavasti, joten hänen hermoilunsa oli ollut aivan turhaa. Pörröpää siirtyi lähemmäs Shirleytä ja Shirley säpsähti hieman, muttei siirtynyt kauemmas. Hän tunsi sydämensä lyöntien kiihtyvän.
"Onko sulla sitten kenenkään kanssa... jotain?" Anne May kysyi ja Shirley hymyili. "Ei mulla oo, oon aika ujo tekemään alotteita kenenkään suhteen, joten edellisestä suhteesta on jo aikaa.." Shirley vastasi ja seurasi vieressä istuvan tytön ilmettä.

"Ei sillä, etten mä kiinnostuis ihmisitä. Mie vain jään usein odottelemaan toisen osapuolen tekevän aloitteen." Shirley jatkoi ja pohti omaa ujouttaan. Hän vain piti siitä, että toinen osapuoli teki aloitteen. Näin hän ei nolannut itseään ja tiesi toisen tunteista ennen omiensa paljastamista.
Shirley mietti miltä tytön suuteleminen tuntuisi ja katsahti nopeasti Anne Mayn huulia. Sen jälkeen Shirley siirsi katseen takaisin tytön suuriin silmiin ja istui hiljaa nauttien ihastumisen tunteesta.

// vähän lyhyeksi jäi tämäkin .__. mainitsen jo nyt, että viikonloppuna en välttämättä kerkeä pelailemaan, unohdan muuten kertoa tän :'D //

//luoja, olen niin laiska ja hidas vastaamaan... anteeksi...//

Anne May katsoi Shirleytä kannustavasti hymyillen. "Ei mulla oo, oon aika ujo tekemään alotteita kenenkään suhteen, joten edellisestä suhteesta on jo aikaa.." Anne May levitteli käsiään kuin sanoakseen, ei se mitään, kyllä se siitä, koska ei keksinyt mitään järkevää sanottavaa.

"Ei sillä, etten mä kiinnostuis ihmisitä. Mie vain jään usein odottelemaan toisen osapuolen tekevän aloitteen." Anne May nyökkäsi, ja sipaisi kädellään korvansa taakse hiussuortuvan, joka roikkui häiritsevästi tämän kasvojen edessä.
"Ei siinä mitään, en minäkään kamalasti tee aloitetta... tai en tiedä", tämä jatkoi virnistäen peikkoirvistystään Shirleylle. Shirley tuntui katsovan Anne Mayn huulia ja sitten silmiä, ja tämä punastui. Ainakin tyttö oli kaunis, mutta... Aikaisemmat tapahtumat alkoivat palailla tämän mieleen, ja Anne May nousi. "Satutko tietämään, mistä löytäisin muinaisrunoja?" hän kysyi huolettomasti Shirleyltä.

"Ei siinä mitään, en minäkään kamalasti tee aloitetta... tai en tiedä", Anne May virnisti Shirleylle ja Shirley hymyili takaisin. Mutta yhtäkkiä tyttö nousi ylös. Shirley hämmästyi, mitä ihmettä nyt tapahtuisi?
"Satutko tietämään, mistä löytäisin muinaisrunoja?", Shirley meni täysin sekaisin. Tällaista torjuntaa hän ei ollut osannut odottaa lainkaan. "Tuota, öh..", Shirley ei saanut yhtään järkevää ajatusta kasaan. Mitä äsken oli tapahtunut? Oliko hän sanonut jotain väärin vai oliko tytöllä sittenkin joku rakastettu?

"Mä en tiedä. Sun pitää varmaan uskaltautua kysymään kirjastonhoitajalta." Shirley vastasi ja ei jaksanut yrittää saada kasvoilleen hymyä. Hän nousi itsekin ylös tietämättä mitä tehdä seuraavaksi.

// joo, ei mitään. en miekään kovin nopeesti nyt vastaillu. /: mut mites tämä tästä eteenpäin? //

Shirley näytti hätkähtävän Anne Mayn äkillisestä ylösnoususta. Kokiko tämä nyt tulleensa torjutuksi tai loukatuksi? Anne May meni hämilleen ja aisti samanlaisia asioita Shirleyn suunnalta. Muinaisrunoja. Eivät ne häntä oikeastaan kiinnostanut tippaakaan, mutta jotain oli keksittävä, kun yleensä niin sananvarma Anne May meni täysin lukkiutuneeseen tilaan. Mieleen palasivat ihanat hetket Misakin kanssa, ja vaikka mistään ei oltu sovittu, hän ei tiennyt, mitä sanoa. "Tuota, öh..", vastasi Shirley hämmentyneen oloisena, ja Anne May tunsi olonsa kurjaksi. "Mä en tiedä. Sun pitää varmaan uskaltautua kysymään kirjastonhoitajalta."
"Niin kai", sanoi Anne May ja levitteli käsiään huokaisten. Hän mietti, mitä olisi tässä tilanteessa parasta sanoa, mutta ei tuntunut löytävän sanoja. "Kuule", hän sanoi virnistäen. "Anteeksi jos nyt satuin... antamaan vääriä signaaleja tai jotain, sinä olet erittäin kaunis ja mukavan oloinen, mutta minulla on yksi..." Hän katsoi Shirleytä anteeksipyytävästi ja toivoi sydämessään, että tyttö ymmärtäisi mitä hän tarkoitti.