Muutto puuhissa

[Joo Romihihan se oli :>]

Christiné vilkaisi itseänsä nopeasti peilistä jonka hänen kämppiksensä oli ripustanut seinälle. Hän asetteli valkoisia kiharoita paremmin ja hymyili peilikuvallensa piilottaakseen pienen surumielisyyden. Tyttöä harmitti hieman huoneen vaihdos, mutta eihän sille voinut mitään. Hän tulisi jakamaan huoneen tytön kanssa jota ei tuntenut entuudestaan ollenkaan. Kiharahiuksinen neiti ei ollut ollenkaan varma, oliko ratkaisu hänen mielestänsä oikea, toisaalta hän oli juuri eronnut kämppiksestänsä ja pieni välimatka tekisi luultavasti hyvää kummallekin tytölle.

"Jeannie Whistly", Christiné luki samasta paperista, johon oli kirjattu myös uuden huoneen numero ja mukaan teipattuna avain. Hän katsahti pakattuja laatikoitansa kohti ja alkoi siirrellä niitä kohti käytävää suuntana uusi huoneisto.

"Onko täällä ketään?" Christiné kysyi rennosti ja kannatteli suhteellisen painavaa pahvilaatikkoa käsissänsä

[sorry, tosi heikkoa tekstiä :D koulupäivä oli jotain niiiiiin... -.-]

[nyt alko ärsyttää :DD olin kirjottanu tosi pitkän vastauksen, hieman ennen lähetystä sivu sekos jostai syystä ja kaikki teksti katos ;-;]

"oletko sinä niin kuin tänne muuttamassa vai?" tyttö kysyi kävellessään ovelle omituiseen sävyyn jonka Christiné pani merkille.
"No ei mulle kauheesti vaihtoehtoja annettu, että kiitos kauniista tervetulotoivotuksesta", valkeahiuksinen tyttö vastasi hieman tylysti ja laski katseensa sylissänsä olevaan pahvilaatikkoon.
"Mun mielestä ei ole kohteliasta tulla toisen ihmisen huoneeseen, ennen kuin on kutsuttu peremmälle", Christiné antoi suoran vastauksen tytölle joka esitelmöi kumpi sänky olisi hänen ja kumman Christiné voisi valloittaa. Tyttö huomasi toisen arvioivan katseen päästä varpaisiin ja häntä alkoi ärsyttää hetki hetkeltä enemmän.
"En mä nyt niin avaruudesta tulleelta näytä, että tarvitsisi tuijottaa. Tiedän itsekin, että olen ruma", tyttö sihahti hiljaa, mutta kuitenkin niin että sen kuuli varmasti myös toinen osapuoli.

"Onko sulla paljonkin laatikoita?" mustahiuksinen kysyi samalla kun palasi takaisin sängyllensä.
"No onhan tuota omaisuutta tässä kerinnyt kasaantumaan, että kiitos kysymästä, on", valkeahiuksinen napautti takaisin.
"Apua ei tietenkään ole sopivaa tarjota", Christiné jatkoi ja vilkaisi mustahiuksista tyttöä joka oli keskittynyt päiväpeittonsa kulmaan. Tyttö näytti aivan siltä, ettei hän kuunnellut mitä Christiné oli juuri sanonut, eikä Chris ollut ollenkaan mielissänsä tästä.

"Ah, öh. Tarvitsetko sinä apua, tai jotain?" tyttö sanoi kuulostaen siltä, kuin olisi juuri pudonnut takaisin maahan.
"Kiitos, mutta ei kiitos", Christiné sanoi ja tiesi kieltäytyvänsä ihan vain periaatteesta. Hän ei kaivannut apua vierailta ihmisiltä ja jatkoi "luoja mikä läävä." Christiné vilkaisi nopeasti uudelleen huoneen yleisilmettä ja pyöritteli silmiänsä. Repeytynyt verho ja sotkua.

"[i]Niin. Minä en täällä ole riehunut, vaan se oli entinen kämppätoverini.[/i ]" mustahiuksinen ilmoitti Christinén kommenttiin ja tyttö pyöräytti jälleen silmiänsä.
"Etpä...", hän sihahti hiljaisesti ja laski pahvilaatikon lattialle.

"Jos neitiä edes sen verran kiinnostaa tietää, niin mä olen Christiné Klein. Et ilmeisesti viitsinyt lukea kirjettä jossa kerrottiin uudesta kämppiksestä ja niin edelleen", Christiné sanoi ja lähti hakemaan seuraavaa, paljon suurempaa pahvilaatikkoa käytävältä.

"Tosiaan! Unohdin esittäytyä, olen Jeannie Whistly." Tyttö esitteli itsensä Christinén jälkeen ja valkeahiuksinen nuori nainen hymyili hieman.
"Tiesin. Mutta hauska tutustua", hän sanoi neutraalilla sävyllä ollaksensa lähinnä kohtelias.

"Kirje? En minä mitään kirjettä ole saanut Jeannie yritti selitellä perään.
"Ei kiinnosta", Christiné huudahti katsomatta taaksensa.
"Kyllä minä sen taisin sittenkin saada ja taisin lukeakin sen." Jeannie totesi hieman pahoittelevaan sävyyn.
"Turhaan sä nainen mitään selität. Sä oot vaan heittnyt sen kirjeen menemään", Chris napautti. Häntä inhotti tytön selittely joka oli täysin turhaa, Christiné ei jaksanut välittää.

"Okei. Sä saat auttaa mua. Kanna tuo", tyttö sanoi kun toinen kysyi toista kertaa voisiko hän auttaa. Christiné osoitti suurta pahvilaatikkoa joka oli täynnä kirjoja, kosmetiikkaa ja muita juttuja.

"Mitä jos yritettäisiin tutustua paremmin ja hieman ystävällisemmässä sävyssä kunhan ollaan saatu nämä tavarat tuonne? Mä en ainakaan jaksa elää kämppiksen kanssa riidoissa ja vältellen koska aika voi käydä pitkäksi", valkeahiuksinen tyttö ehdotti hieman paremmalla sävyllä ja katsoi Jeannieta ensimmäistä kertaa silmiin. Tyttö oli oikeastaan aika erikoisen näköinen, täysin eri katergoriaa Christinén kanssa joka oli enimmäkseen niin girly girl kuin vain saattoi. Jeannien hiukset toivat Chrisin mieleen ajan jengissä jolloin hänkin oli kokeillut kaikenlaisia hiustyylejä irokeestista rastoihin ja hän ei katunut kertaakaan kokeilujansa. Niiden avulla hänestä oli tullut vahva ja hän oli löytänyt tyylinsä.

"Sulla on kivat hiukset, mä voin auttaa sua värjäämään jos sä siis tarvitset apua", Christiné sanoi nopeasti ja hymyili hieman jottei kämppikselle jäisi aivan kauhea mielikuva kiukuttelevasta tytöstä.

Jeannie ihmetteli laatikon sisältöä ja Christié naurahti kun tämä ehdotti sisällöksi kiviä.
"Sorry en oo kiinnostunut kivien keräilystä, siellä on vain kirjoja, kosmetiikkaa ja muita juttuja", hän heitti nopeasti ja laski oman kevyemmän laatikkonsa sängylle. Kaikki tavarat olivat viimeinkin huoneessa ja tyttö saattoi alkaa purkamaan niitä.

Puhe siirtyi Jeannien hiuksiin ja Christiné vilkaisi jälleen tytön hiuksia. Hän yritti muodostaa mieleensä kuvaa tytöstä kunnollisen keesin kanssa ja saikin jotain hahmoteltua.
"Sun iho on sen verran kalpea, että musta ei ole sun oikea väri. Lisäksi sulla on tyvikasvua", Christiné huomautti asialliseen sävyyn.

Christiné aukaisi ensimmäisen laatikon ja vilkaisi sen sisältöä. Jes, vaatteita, tyttö ajatteli mielessänsä. Hän inhosi vaatteiden viikaamista.
"Onko okei jos mä ompelen tän peiton kuoseihin samalla", Jeannie kysyi ja Chris ei jaksanut siirtää edes katsettansa tyttöön.
"Ihan vapaasti, ei se mua häiritse", Christiné sanoi hyväksyvästi.

"Sinulla ei taida olla lemmikeitä, vai tungitko ne tuonne laatikkoon?" Jeannie kysyi ja katsahti elämääkin suurempaa laatikkoa.
"Mä en perusta eläimistä ja porukat on sitä mieltä, että mun tulee huolehtia ennen kaikkea itsestäni täysin. Mun tulisi syödä tarpeeksi ja nukkua enemmän ja muuta mukavaa. Ihme että saan asua yksin ilman isän valvovaa silmää", Christiné sanoi nopeasti. Hän oli joskus pienenä unelmoinut omasta kissasta ja oli pyytänyt vuosi sitten lupaa omaan pikku kisuun, mutta isä oli tyrmännyt ajatuksen. 'Miten sinä kissasta osaisit huolehtia, kun et kykene huolehtimaan edes itsestäsi. Sä kuolet tuolla menolla', isä oli sanonut tiukkaan sävyyn ja tyttö tunsi kyynelten nousevan silmiinsä, muttei antanut niiden näkyä.

"Mistä sä tuli tähän kouluun? Siis kun täällähän useimmat on jopa ihan eri maasta kuin Iso-Britanniasta", Christiné uteli.

[unohdin vastata :DDD niin, siis useimmissa roolipeleissähän pelimuotona on yksikön 3. persoona ja mielestäni se on paras muoto pelaamiselle.]

"Wow, sä olet britti. Aika siistiä", Christiné henkäisi. Hän oli rakastanut pienenä brittien kulttuuria, muttei olisi silti vaihtanut omaa kansallisuuttaan poissa.
Tyttö kuunteli Jeannien kertomusta lemmikistänsä ja pyöräytti silmiänsä kun tytön katse vältti.
"Lemmikkinä käärme. Aika eksoottista", tyttö lopulta sanoi ja peitteli ällötystänsä. Hän oli niin neiti, ettei koskisi käärmeisiin metrin mittaisella tikullakaan.

"Christiné, mitä sinä yleensä teet vapaa -aikanasi? Entä oletkos sinä tullut ulkomailta vai ihan Isosta -Britanniasta?
"Mä lenkkeilen ja teen lihaskuntoa, että pysyn kuoseissa ja välillä käyn potkunyrkkeilemässä.. Musta tuntuu, että mun kauheesta korostuksestakin kuulee että mä olen saksalainen. Asuin viimeiset vuoteni Hampurissa", Christiné naurahti rennosti ja katsoi jo lähes tyhjiä laatikoita, hän oli ollut nopea.

Valkohiuksista tyttöä nauratti toisen ihmettelyt ja kehut tämän hiuksista
"Sinullakin on hienot hiukset, melkein valkoiset ja ihan suorat! Ovatko ne luonnostaan tuollaiset?" , tyttö uteli ja Christiné heilautti kaikki hiuksensa taakse.
"Mun pitäisi värjätä vähän, että saan niistä täysin valkoiset.. Mun hiukset on luonnostaan ihan kiharat, mutta silleen kauniilla tavalla. Yleensä vain päädyn suoristamaan hiukset, en tiedä miksi. Ehkä nää näyttää paremmilta pitkinä ja suorina", Christiné jäi selittämään ja tuijotti vain eteensä. Hän näki silmissänsä sen Christinén jolla oli ollut mustat hiukset, punaiset hiukset, siniset hiukset - hiukset kaikissa väreissä ja vaatteet niin jätkämäiset kuin vain löytyy.

"Hyi, menneisyys iskee tajuntaan", tyttö puistatteli hetken päästä ja palautui maanpinnalle. Hän kärsi välillä poissaolokohtauksista ja yleensä aina hän palasi silloin ajassa taakse päin.

"Ethän please ota tänne uutta lemmikkiä? Mä en pidä käärmeistä ja muista rotista ja vaihdan huonetta heti jos alat edes suunnitella", Christiné varmisti nopeasti ja siirtyi vaatekaapille tunkeakseen vaatteet pois silmistä.

[sorry että kesti vastata, olin töissä viikonlopun :DDDDDD]

"Äh... olisi niin paljon helpompaa olla poika." Jeannie totesi yllättäen ja Christiné katsoi kämppistänsä hitaasti.
"Mikä vika olla tyttö?" Chris kysäisi hymyillen. Vaikka hän oli aikoinaan ollut kuin yksi jätkistä, oli hän kuitenkin aina nauttinut asemastansa joukon prinsessana jolle kukaan ei sano vastaan.
"Jos sä olisit poika, nii tuskin panisin", valkeahiuksinen tyttö naurahti keveästi ja jatkoi leikkimistä hiuksillansa. Hän oli viritellyt tolkuttoman pitkiä lettejä hiuksiinsa tuijotellen Jeannieta lähes mustilla silmillänsä.

"Mitä sä meinasit sitten kun täältä valmistut?" Christiné kysyi ohimennen Jeannien tulevaisuuden suunnitelmia. Tytöllä itsellänsä oli kaikki auki. Vain muutama asia oli varmaa: anoreksia ja paluu Saksaan, näistä jälkimmäisen neiti voisi sanoa ääneenkin jos siltä tuntui.

[btw, kirjoita mielummin kirosanat suoraan kuin sensuroit osan kirjaimista tähdillä.]

"Vitun homo sinäkin." Tyttö sanoi sarkastisesti.
"Ei sen puoleen, olenhan minäkin tällänen ihme ukko, jolle kelpaa molemmat, että olen minäkin tässä hyvä puhuja." Jeannie jatkoi ja Christinén kasvoille nousi pieni hymy.
"Aijaa, no sittenhän mä en olekaan tässä veneessä yksin, meinaan oon bisse", valkeahiuksinen tyttö sanoi ja vilkaisi kämppistänsä jälleen.

Christiné kuunteli puolella korvaa toisen suunnitelmia ja kelaili samalla omia mietteitänsä.
"Entä sinä? Mihin sinä menet lukion jälkeen?" mustahiuksinen tyttö kysyi ja Christinéllä meni pieni hetki ennen kuin hän osasi vastata.
"Mä muutan takaisin Saksaan, mun koti on siellä ja mä olen niin paljon velkaa kaikille siitä, että lähdin. Kai mä jotain teen, pyörittelen vaikka peukaloitani", tyttö lopulta tokaisi ja laski katseensa lattiaan.

Hän ei ollut ikinä hävennyt itseänsä, vaikka tiesi ettei ollut niinkuin muut. Hän oli oppinut hyväksymään asian ja jollain kierolla tavalla Christiné piti nykyisestä koulustansa.

"Mutta mä tiedän, että musta tulee jotain suurta", Chris henkäisi lopulta.

[kirjotin tän jutun kaks kertaa valmiiks huomatakseni vain, että sivu päivittyi ja tekstini katosi x(]

Tyttöjen puheenaihe vaihtui ruokaan - aihe jota Christiné kammosi. Chris kuunteli hymyillen toisen selitystä tämän surkeista kokin taidoista ja Christiné ei voinut olla nauramatta.
"Anteeksi, ei mitään henkilökohtaista, mulle tuli mieleen vain mun veli joka keittää varmaan vedenkin pohjaan", Christiné sanoi lopulta ja kokosi itsensä.

"... olet kai lihansyöjä?", Jeannie kysyi ja viimeistään tässä vaiheessa Christinén ilme oli täysin lasittunut.
"En, mä olen kasvissyöjä niinä päivinä joina mä syön", hän vastasi ympäripyöreästi ja jatkoi "sun ruuat kuulostaa ihan syötäviltä, mutta mä voin tehdä omat ruokani jos se sopii". Tyttö alkoi olla varsin levoton, hän olisi halunnut lähteä lenkille, mutta ajatteli sen olevan epäkohteliasta jos hän nyt vain lähtisi. Sitäpaitsi hänen täytyisi vaihtaa vaatteet ennen ankaraa juoksulenkkiä, mutta sitä hän ei halunnut tehdä toisen arvioivan katseen alla. Christiné päätti hylätä ajatuksen ja siirtää lenkkeilyn myöhemmälle.

"Harrastatko sä jotain?" Chris kysyi ja halusi päästä selvemmille vesille keskustelussa. Hän tuijotti käsiänsä ja suunnitteli mielessänsä, millaiseksi lakkaisi kynnet seuraavaksi. Christinéstä tuntui välillä että toisiin ihmisiin tutustuminen oli äärettömän hankalaa ja joskus täysin turhaa, silti hän yritti parhaansa.

[anteeks vielä lyhyempi ja tönkkö teksti]

"Vou vou, siis hetkinen. Sinä et siis syö jokapäivä?" mustahiuksinen tyttö toppuutteli Chrisin kertomusta ja tyttö katsahti tätä hitaasti.
"Mikä vika? Ei tämmönen läski ole ansainnut ruokaa todellakaan joka päivä", tyttö henkäisi.

Jeannie ilmoitti hetkeä myöhemmin lähtevänsä lenkille ja Christiné teki nopean päätöksen - hänkin halusi juoksemaan.
"Mä taidan lähtee tuonne vähän kauemmaks juoksemaan, saa kunnon lenkin", valkohiuksinen tyttö ilmoitti ja nappasi omat liikuntavaatteensa. Tyttö käytti aina mustia Adidaksen housuja ja saman sarjan takkia sekä punaista urheilutoppia alla. Hän oli joskus panostanut liikuntavaatteisiinsa kunnolla ja kengätkin olivat täydelliset rääkkijuoksuun jonka tarkoituksena oli vain ja ainoastaan laihtua.

Chris ei jaksanut lukkiutua vessaan vaihtaakseen vaatteensa, vaan päätti hoitaa sen nopeasti alta pois vaikka toinen sitten katselisikin, ihan sama. Hän vetäisi paidat yhdellä liikkeellä poissa ja laittoi punaisen paidan tilalle 'hyvä, hän tuskin näki mustelmia selkärangassani', tyttö ajatteli itseksensä samalla kun siirtyi farkkujensa pariin.

Neiti Klein vilkaisi itseänsä peilistä nopeasti ja laittoi hiuksensa kahdelle paksulle letille.
"Moikka", hän totesi ja pakeni ovesta ulos.

[öööö... outo hidas tönkkö huono anteeks :D]