we will kill you [K-18]

//Tänne päin, Ithildin & Nikki :---)//

Shikamaru värähti, ja puristi toisen kättä omassaan. "Nikki.. Mua pelottaa." Hän tunnusti hiljaa toiselle, ja katsoi punahiuksiseen. Häntä kylmäsi ja pelotti. Isä voisi vaikka ampua heidät. Ei hänestä ikinä tiennyt. "Kas, toit varmasti poikaystäväsi mukaan. Miten yllättävää." Hänen isänsä sanoi ja naurahti, astuen läheisen puun takaa. Shikamaru katsoi isäänsä ja siristi silmiään. "Mizuki." Hän lausahti isänsä nimen, ja katsoi maahan. "Shikamaru. Pikku rotta." Mizuki sanoi ja kallisti päätään virnistäen kolkosti. "Ette varmaan pahastu, jos minäkin toin pikku ystäväni." Hän sanoi ja nyökkäsi päällään puun viereen.

"Kyo!" Shikamaru vingahti. "Miks sun piti toi tuoda?" Hän kysyi isältään,ja katsahti Nikkiin. "Kyo on mun.. ex. Japanista." hän sanoi toiselle. "Kas, muistat vielä mut. Ihmettelen, miten olet selvinnyt tänne asti." Kyo sanoi, astellen lähemmäs Shikamarua, pusähtyen lopulta tuon ja Nikkin eteen. "Et ole juuri muuttunut. Pikku lutka." Kyo sanoi naurahtaen ja katsoi Nikkiin. "Ja toit sitten rumiluksen mukaasi. Varmaan tämänhetkinen pano. Ja huomenna on uusi kulta vieressä." Hän nyökkäsi Nikkiä kohti, ja pudisti sitten päätään, vieden kätensä Shikamarun leualle ja nostaen tuon päätä. "Kuules, huoranpenikka. Sun on turha yrittää mitään temppuja, tai sun kaverisi. Te ette lähde täältä elävinä." Hän kuiskasi hiljaa Shikamarun korvaan.

Nikki kietaisi kätensä Shikamarun ympärille ja veti toisen lähemmäs itseään. "Mä en anna niitten tehä sulle mitään pahaa" hän kuiskasi, ihan tosissaan. Hän olisi vaikka valmis kuoleman toisen puolesta. "Shikamaru hei... Jos ei o muuta vaihtoehtoo...nii saanko tappaa sen - jos tosiaa on ainut keino?" hän sanoi hiljaa.

Nikki oli yllätyksekseen löytänyt meikatessaan linkkuveitsensä jonka oli tunkenut hupparinsa taskuun. Kun hän näki Shikamarun isän, hän värähti inhosta, hän oli valmis tappamaan toisen siihen paikkaan. "Itseasiassa mä lähin ihan omasta tahostani, Shikamaru ei ottanu mua mukaa" punapää sähäti kylmästi.

"Jaahas" Nikki totesi kylmäkiskoisesti kun toinen sanoi kuka Kyo oli. Kun Kyo sanoi häntä rumilukseksi, häneltäpaloivat pinnat. "Sun ei tarvi tykätä mun ulkonäöstä, mut jos multa kysytään kuka on lutka, nii se oot sinä" Hän sujautti nyrkkiraudat käsiinsä ja törkkäsi Kyon kauemmas, astuen Shikamarun eteen. "Kumpikaan teistä ei hipasekkaan Shikamarua ennen ku musta on hakattu suolet pihalle" pojan ääni huokui kylmyyttä, silmissä oli murhaava katse.

"Puhu vaa omasta puolestanne - kumpikaan teistä ei vahingoita Shikamarua, mä vastaan sitä" Nikki sähisi seisten yhä mustatukkaisen pojan edessä kilpenä. Hän oli tottunut saatananpalvojapiireissä ja jengeissä tappamaan ihmisiä - ja, vaikkei hän tahtonutkaan kerskua - hän oli sinä hyvä. Jos kummallakaan ei olisi asetta, heistä e välttämättä olisi hänelle vastusta.

//ja pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä. Siskon läppärillä kirjoitin tämä ja mä ja läppärit ei oikee sovita yhteen >D//

Shikamaru hätkähti ja katsoi Nikkiin, ja puri alahuultaan.
Kyo naurahti. "Ihme että hernekepillä on voimia." Hän totesi ja katsahti Mizukiin. "Pikku penskat alkaa uhoomaan. Voin todeta että niillä on munaa." Hän sanoi ja siirsi katseensa Mizukista takaisin kaksikkoon. Shikamaru siristi silmiään, ja irvisti. "Sitten sä et tunne mua hyvin." Shikamaru sanoi ja astui sitten Nikkin viereen. "Sä et tiedä, mitä mä oon kokenu." Hän sanoi kylmästi, ja lähti astelemaan sitten lähemmäs Kyota, hitaasti. "Sä saatanan persreikä." hän sanoi ja tarttui Kyon leuasta, ja nosti sitä kasvojaan kohti. "Mä voisin murskata sut tähän paikkaan. Rutistaa sun leukas paskaks. Potkia sut hengiltä." Hän lueteli Kyolle ja virnisti. Kyo naurahti, ja veti minilinkkarin taskustaan Shikamarun huomaamatta.

Shikamaru ulvahti kun linkkari nopealla liikkeellä sivelsi hänen käsivarttaan, ei tosin syvälle. Hän irrotti otteensa. "Ai vittu. Mutta, nyt sä mokasit." Hän sanoi ja naurahti, ja katsahti Nikkiin. "Näätsä mitä toi paska teki?" Hän kysyi ja naurahti sitten. Mizuki hätkähti. "Kyo, oliks toi tarpeellista?" Hän kysyi sitten ja virnisti. "Toisaalta, toi pukee sun entisiä arpias aika hyvin. Saatanan angstipaska. Ranteet auki ja viinaa päähän. Se on sun elämäntehtäväs." hänen isänsä sanoi ja naurahti, astellen Kyon viereen. Shikamaru silmäili isäänsä. "Aika hyvin sanottu juopolta. Montas penskaa oot jo tällävälin raiskannu, hm?" hän kysyi ja käänsi sitten selkänsä isälleen. Mizuki tuijotti poikaansa, hiljaa, vastaamatta.

"Shikamaru" Nikki sähähti hiljaa, lähes ääneti kun mustatukkainen poika asteli hänen ohitseen Kyota kohti. Poika puristi nyrkkirautojaan niin lujaa että laihoja käsiä alkoi särkemään. Hänen hämähäkkimäiset sormensa puristuivat yhä tiukemmin rautojen ympärille kun Shikamaru ulvahti - se oli viimeinen pisara punapäälle. Hän syöksähti punaiset hiukset ilmassa viuhahtaen Kyon kimppuun ja iski tuota nyrkkiraudoillaan yhä uudelleen ja uudelleen.

"Sä et perkele koske Shikamaruun!" hän karjui ja hypähti hiukan taaemmas väistäen toisen nyrkkiä. Hänen luinen rintakehänsä kohoili kiivaasti avonaisen hupparin alla. "Te päätätte haluutteko te kävellä täältä metästä ulos omin jaloin" Nikkin ääni oli muuttunut täysin - se ei enää kuulostanut häneltä lainkaan. "Mä oon valmis tappamaan teiät tähän paikkaan" samalla poika sitaisi hiuksensa ponnarille, pois kasvoilta.

"mä en todellakaan kohta enää vastaa teoistani" Nikki rähisi ja heitti hupparinsa pois - se oli vain tiellä. Ehkei hänen vartalonsa ollut kovinkaan lihaksikas tai uhkaavan hyvässä kunnossa, mutta tatuoinnit ja arvet siinä todistivat missä piireissä hän oli liikkunut - hän osasi kyllä puolustaa itseään ja muita jos siihen oli tarvetta.

//tökkii vähän... .__. sorry//

Shikamaru säpsähti toisen älyttömän nopeaa toimintaa, kun tuo syöksyi Kyon kimppuun. Mizuki hätkähti ja kompastui taaksepäin, kuitenkaan kaatumatta. Shikamaru katsoi toista ääneti.

Kyo hätkähti toisen iskuja, lamaantuen. Tunsi miten hänen nenänsä rusahti, ja miten hampaat narskahtivat toisen nyrkkirautojen ansiosta. Hän karjaisi sitten, ja tunsi kuinka putosi polvilleen ja piteli sitten nenäänsä. Shikamaru astahti Nikkin viereen, tarttuen tuon käsivarresta. "Se on vain pintahaava." Hän sanoi hiljaa toiselle, mutta tiesi ettei toinen häntä kuuntelisi. Mizuki naurahti. "No, antaa tulla. Kyo kyllä toipuu nopeasti tuosta." Hän tokaisi sitten, ja katsahti Kyota, joka nousi hitaasti, pyyhkien nenänalustaansa, joka oli veressä.

Mizuki kohotti kulmaansa ja hymyili sitten. Shikamaru katsahti isäänsä ja näki metallin pilkahduksen tuon kädessä. "Nikki.. Sillä.. sillä on ase." Hän sanoi hiljaa, tunsi miten veri valahti alas. Hän ei antaisi Nikkin kuolla. Hän huomasi välähdyksen Kyon silmissä kun tuo kuuli Shikamarun sanat. "Mizuki." Tuo sanoi hiljaa, ja katsoi kuin hidastettuna, kun Mizuki kohotti aseensa, ja osoitti sillä shikamarua, astellen hitaasti tuota kohti, vieden välillä aseensa piipun osoittamaan kohti Nikkiä. "Turha edes yrittää. Mukana on vielä lisää ihmisiä, valmiina odottamassa mun merkkiä." Mizuki lausahti hiljaa, jäätävästi. Tuo kylmä mies naurahti nykäisten Shikamarun luokseen ja vieden aseen piipun kohti Nikkiä. Tyrkkäsi sitten Shikamarun kohti puuta, puristaen sormillaan tuon kurkkua. Shikamaru hengitti kiivaasti, ja tarttui isänsä käsiin, yrittäen irrottaa tuon otetta.

// nää Shikin _iskä ja kyo_ olis npc - no-player-character eli voit itekki pelaa niil :--) - ja annan lupaa autohittii, kohtuumääris ofc. ja vaihdankos otsikkoo vaikka k-15 - 18 ? //

Nikki ei edes reagoinut toisen sanoihin mitenkään. Hän oli kuin härkä joka oli nähnyt punaista - hän ei rauhoittuisi ennen kuin olisi hakannut kummaltakin aivot pellolle.

Heroin jämähti paikalleen kuin patsas kun hän kuuli Shikamarun seuraavat sanat: "Nikki.. Sillä.. sillä on ase." Ei helvetti - Shiki oli pakko saada pois täältä. Hänellä vain ei ollut mitään mitä tarjota Mizukille, että toinen jättäisi poikansa rauhaan. Kauhu oli lamaannuttaa Nikkin kun Shikin isä osoitti Shikamarua aseella ja käänsi sitten aseen häntä itseään kohti. Kun mies tyrkkäsi mustatukkaisen pojan puuta vasten, kuristaen tuota Nikki astui automaattisesti askeleen lähemmäs. "Mizuki..." hän aneli ja jatkoi: "Päästä Shikamaru menemään, mä...mä oon valmis tekee mitä tahansa et sä päästät sen menemää" Punapää tiesi kuulostavansa epätoivoiselta - sitähän hän olikin. Ihan mitä tahansa muuta, mutta ei Shikamarua...

Hän toivoi, että toinen suostuisi luopumaan Shikamarusta ja ottamaan hänet. Nikkille oli se ja sama, vaikka toinen raiskaisi hänet - vaikka toinen tappaisi hänet, kunhan Shikamaru vain kävelisi paikalta omin jaloin ja turvassa. Mizuki katseli Nikkiä, näyttämättä juurikaan hellittävän otettaan. "Hmm... Vai oot sä valmis tekemään mitä tahansa?" mies sanoi äänestään kuultaen läpi himo, joka sai kylmät väreet kulkemaan Heroinin selkää pitkin.

//juuh... Ja vaihda toki... En tiiä tuleeko tästä taas kuinka valonarkaa tekstiä niin sanotusti >D//

Shikamaru lopetti isänsä käden irrottamisyrityksen, se oli turhaa. Ei hän sitä irti saisi. Ei näillä käsivarsilla. Kuuli sitten hämärässä alitajunnasta Nikkin äänen. "Päästä Shikamaru menemään, mä...mä oon valmis tekee mitä tahansa et sä päästät sen menemää" Nikki sanoi. Shikamaru tunsi kyyneleiden valuvan poskiaan pitkin. Hän ei selviäisi tästä. Hän tunsi sen. Hän kuolisi tähän, puun juurelle. "Nikki. Mä rakastan sua." Hän sanoi käheästi, ja tunsi tajuntansa hitaasti lipuvan pois.

Tunsi sitten vielä ennen tajunnanmenetystä, miten hänen isänsä laski kätensä irti, hieman paniikissa kun poikansa valahti veltoksi. Ja sitten.. ei mitään. Pelkkää mustaa hänen silmissään.

Kyo hätkähti ja ryntäsi nopealla liikkeellä Shikamarun luokse. "Voi jumalauta.. Mizuki perkele." Kyo sanoi hiljaa ja sipaisi Shikamarun silmiltä niille valuneet hiukset. Mizuki katsoi Shikamarua, hieman yllättyneenä. No, eipä ollut ensimmäinen kerta kun hän tappaa ihmisen. Ei tämä häneen koskenut. Paskat jostain pennusta..



/anteeks tökkii./

//sama .__. anteeks ku kesti//

Shikamarun hiljaiset sanat vihlaisivat Nikkin sydäntä niin syvältä, ettei hän ollut koskaan aikaisemmin tuntenut moista tuskaa. "Shikamaru... Nii mäki sua, kyllä me tästä selvitään" punapää vastasi aivan yhtä hiljaa, äänen painuessa sitten kuulumattomiin.

Heroin säikähti pahanpäiväisesti kun Shikamaru - hänen rakkaansa - valahti puun juurelle velttona. Jos toinen olisi kuollut hän ei koskaan antaisi anteeksi itselleen sitä, kuinka antoi tuon sekopään tappaa poikansa. Punapää syöksyi mustatukkaisen pojan velton ruumiin luo juuri samaan aikaan Kyon kanssa. Hän mulkaisi toista ja yritti suojata Shikamarua omalla, laihalla ja hennolla vartalollaan. "Näpit irti" Mizuki ärähti jäätävällä äänellä Heroinille ja punapää kuuli kuinka mies latasi aseensa. Ilmeisesti toinen oli sitä mieltä, että kun yksi oli jo mennyt niin menköön samantien toinenkin, eipähän olisi ketään todistamassa.

Vaikka Nikki ei nähnyt taakseen, hän aisti kuinka Mizuki tähtäsi häntä aseella. HÄn ei uskaltanut liikahtaakkaan, hän pelkäsi että Shikamaru saisi osuman jos yrittäisi paeta. Hän nimittäin tunsi pojan pulssin, toinen ei siis ollut kuollut. //käsitin siis että Shikamaru pyörty .__. korjaa jos olen vääräs// Hitaasti hän hivuttautui parempaan asentoon ja lopulta, kun koki sen turvalliseksi, hän syöksyi salamannopeasti kohti Shikin isää nyrkkirautojen ja linkkuveitsen kanssa.

Kaikki tapahtui kuin hidastettuna. Hän hyppäsi kohti Mizukia ja juuri kun hän oli iskemässä linkkuveitsen toisen rintaan, hän kuuli aseen laukeavan. Pojan silmät laajenivat kauhusta kun hän ehti nähdä luodin kiitävän ilmassa häntä kohden ja uppoavan hänen kylkeensä. Mustilta huulilta karkasi tuskan huuto kun Nikki vajosi maahan vertavuotavaa kylkeään pidellen. Kipu oli sietämätön. Hän ei selviäisi tästä - hän kuolisi eikä ehtisi viedä Shikamarua turvaan. Kaikki olisi ollut turhaa...

//jookyllä, shikamaru siis pyörtyi. ja sori mä itken tääl sit et teksti saattaa olla sen mukasta :---D//

Shikamaru raotti silmiään, ja ynähti hiljaa. Näki sitten Kyon vierellään, ja ponnahti istumaan salamannopeasti. "Missä.. missä nikki?" Hän kysyi hiljaa. Hän oli säpsähtänyt toisen karjaisua. Kyo puri huultaan, ja osoitti sitten kylkeään pitelevää Nikkiä. Shikamaru kääntyi kuin hidastettuna katsomaan, ja ennenkuin tajusi mitä oli tapahtunut , hän lähti hitaasti etenemään Nikkiä kohti, painautuen tuohon kiinni. "Nikki.. Sä et kuole. Sä et saa.." Shikamaru sanoi hiljaa, ja tunsi kyyneleiden tipahtelevan toisen päälle. Mizuki kurtisti kulmiaan, ja tuijotti kaksikkoa. Shikamaru otti varovasti Nikkiltä tuon linkkarin, ja puristi sitä kädessään. Hän ei lähtisi täältä ennenkuin hän olisi ottanut hengen isältään.

Kyo katseli tapahtumia hiljaa, sivummalla. Hän tiesi, kuinka tässä kävisi. Kyo otti varovasti puhelimensa taskustaan, ja näppäili siihen poliisin numeron. Nosti sen korvalleen, ja kuiskasi asiansa, kertoen paikankin, niin nopeasti kuin mahdollista, pyytäen lähettämään ambulanssin ensimmäiseksi paikalle.


Shikamaru värähti, nousten ylös. "Sä saatanan.. Toi oli sun viiminen tekos." Shikamaru sähähti isälleen ja siristi silmiään, ja loikkasi isänsä kimppuun, iskien tuon linkkarin isänsä vatsaan. Katsoi kuin hidastetusti hänen isänsä jähmettyi, katsahtaen linkkariin, ja vajosi polvilleen. Shikamaru katseli siäänsä, ja polvistui tuon eteen, tarttuen linkkarin kahvaan, ja työntäen sitä syvemmälle. Kyo katsoi tapahtumaa, järkyttyneenä. 'Toivottavasti vittu ne tulee nopeesti..' Kyo ajatteli ja ryntäsi sitten Nikkin luo. "Nikki. Yritä pysyä tajuissasi, vielä hetki. Sä selviät kyllä tästä. Mä lupaan." Kyo sanoi hiljaa, ja katsahti shikamaruun. "Shiki! Anna olla sen paskan. Nikki tarvitsee sua." Hän sanoi toiselle käskevästi, ja Shiki kääntyi katsomaan, ja ryntäsi Nikkin luokse. "Nikki.. Mä en anna sun kuolla.. Mä tarvitsen sua." Mustahiuksinen sanoi hiljaa toiselle, silitellen tuon poskea, ja kumartuen painamaan huulensa tuon huulia vasten.

Kipu tuntui painavan Nikkiä kasaan - hän ei saanut hengitettyä. Hän kuuli korvissaan vain oman verensä kohinan, kaikki muu tuntui tulevan jostain niin kaukaa. Kuitenkin kaiken keskeltä poika erotti äänen, joka oli kirkkaampi kuin mikään muu. Se oli Shikamaru, hänen pelastava enkelinsä. Punapää pelkäsi kuitnekin, ettei enkelistä olisi apua, että hän kuolisi tähän paikkaan.

Heroin tunsi erittäin hämärästi kuinka linkkuveitsi, jota hän oli huomaamattaan puristanut kuin hänen henkensä olisi riippunut siitä, irrotettiin. Hän yritti sanoa jotain vastalauseeksi, mutta kipu oli liian kova - Nikki sai suustaan ulos vain tuskaisaa valitusta. Lämmin veri valui pojan käsille hänen pidellessään kylkeään, se valui pitkin hänen kylkeään maahan asti ja värjäsi vihreän nurmen punaiseksi.

Kipu alkoi pikkuhiljaa vetämään Nikin tajuntaa pois tietoisuudesta. Silmien katse alkoi muuttua lasittuneeksi ja hengitys muuttui yhä vain pinnallisemmaksi ja hengenvedot sitä lyhyemmiksi, mitä enemmän häntä sattui. Tuskanhiki nousi punapään iholle kun hän yritti pysytellä tajuissaan. Lopulta kipu otti hänestä yliotteen ja hän menetti tajuntansa, lipuen onnellisena tiedottomuuteen jossa ei ollut kipua.

//sori, tökkii vähä .__.//

Shikamaru silitti punahiuksisen hiuksia hellästi ja kuuli sitten kun ambulanssin sireenit lähestyivät. Kyo nousi ja lähti juoksemaan heitä vastaan. Hetken kuluttua, joka tuntui japanilaisesta hirveän pitkältä ajalta, tunsi kuinka pari miestä tarttuivat häneen, ja kiskoivat häntä irti. "Päästäkää! Antakaa mun olla!" Hän huusi ja kirkui miehille, jotka eivä olleet moksiskaan. Shikamaru katsoi sumeiden silmien takaa kuinka muutama ensihoitaja juoksivat Nikkin luokse. Kyo seisoi heidän vieressään, purren huultaan.

Shikamaru potki ja rimpuili, kuitenkaan vapautumatta miesten otteista. "Nikki!" Shikamaru huusi toisen nimeä monta kertaa, ja tunsi kuinka valahti polvilleen väsymyksestä, ja henkisestä uupumuksesta. Hän kietoi kädet ympärilleen, sillä häntä kylmäsi. Shikamaru tunsi kuinka hänen jäsenensä hitaasti jäätyivät. Hänen sydäntään kylmäsi. Hänellä ei olisi pian mitään syytä enää olla täällä.

Kyo katsoi ansihoitajien nopeaa toimintaa, mutta hän pelkäsi, että pian toinen kuolisi. Se oli hyvinkin todennäköistä. Luoti oli lävistäny toisen keuhkon, ja luultavasti paljon muutakin. Voi, miksi hänen piti osallistua tähän? Miksi hänen piti suostua Mizukin ehdotukseen? Ja nyt hän joutuisi vankilaan. Ja niin Shikamarukin. Hänhän oli kylmästi murhannut isänsä. Ja hän joutuisi vankilaan loppuelämäkseen. Shikamaru saisi elinkautisen.. Kyo pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan. Hän katsahti sitten kauemmas, jossa ambulanssimiehet rauhoittelivat Shikamarua.

Shikamaru painoi kädet korvilleen. Hän ei halunnut kuulla tuota paskaa! "Turpa kiinni!" Shikamaru kiljui, ja tunsi kuinka hoitajat hypähtivät taaksepäin, hieman yllättyneinä. "Jättäkää mut rauhaan! Mä en halua kuulla teidän suruvalittelujanne! Muta ei voi kiinnostaa paskan vertaa!" Shikamaru krajaisi kovempaa ja nousi ylös, ja lähti päättäväisesti astelemaan Nikkin luokse. "Älkää koskeko häneen." Hän sanoi kireästi.

Nikki leijui tiedottomuudessa. Hän kuuli jostain kaukaa puhetta ja ääniä, joista ei kuitenkaan saanut selkoa. Loppuisiko hänen elämänsä tähän, loppuisiko tämä kärsimys vihdoin. Juuri kun Heroin oli varma ja jopa iloinen siitä, että oli tullut tiensä päähän, hän tunsi taas viiltävän kivun kyljessään, kun hänen keuhkonsa täyttyivät ilmasta - joku elvytti häntä.

Sydän ei ottanut toimiakseen kunnolla. Nikki tunsi sen hitaat, epätasaiset lyönnit kun hänen keuhkoihinsa pakotettiin ilmaa kerta toisensa jälkeen. Ja nopeasti hän palasi takaisin tajuihinsa, kaikki ympäröivät äänet ja se kipu - ne iskivät häneen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hitaasti punapää sai avattua silmänsä. Kaikki näytti hiukan sumealta, mutta hän näki silti. "Shikamaru..." poika kähisi hiljaa hengitysmaskin takaa. Nikki ei saanut ääntänsä kuuluviin sen takaa, joten hän repi sen kasvoiltaan. "Shikamaru..." hän toisti, nyt hiukan kuuluvammin.

"Mä voin todistaa" poika sanoi yskien verta keuhkoistaan. "Shikamaru on syytön. S-se oli - itsepuolustusta" Hänen henkensä vinkui äänekkäästi. Lähellä seisova Kyo säpsähti hiukan. "Niin tietysti... Miksen heti sitä tajunnut. Shikamaru selviää tästä ilman vankeusrangaistusta, itsepuolustus ei ole rangaistava teko" Kyo ajatteli, hiukan huojentuneena. Mizukihan tämän oli aloittanut. Kun hoitajat yrittivät saada väkisin happimaskia Heroinin hengitysteiden eteen, punapää ärähti ja huitaisi kädellään maskin maahan. "Vittu.. Antakaa olla" Ja jälleen hänen täytyi yskiä keuhkoistaan sinne jatkuvasti kerääntyvää verta.

"Shikamaru... Mä selviän kyllä" Nikki sanoi hakien toisen katsetta. Hän valehteli, luultavasti hän ei tästä selviäisi, mutta jos hän saisi edes hetkeksi valettua toiseen uskoa, siitä olisi apua. "Rakas, me selvitään kyllä. Me vietetään yhes onnellinen loppuelämä... Niin kauan ku sitä on vaa enää jäljellä. Ja me hommataan sulle lääkitys nii sun ei tarvi kuolla nuorena" Heroin kähisi yskien. Hän oli väsynyt ja se kuului hänen äänestään. Kyo kuunteli Shikamarua ja Nikkiä kulmat hiukan kurtussa. Lääkitys? Mistä punapää oikein puhui?

Shikamaru tunsi käsiensä tärisevän. "Nikki.. Mä en anna sun kuolla.. Kulta oo rauhassa.." Shikamaru kuiski hiljaa toiselle. Toinen ei selviäisi, näkihän sen tyhmempikin. "Nikki. Pistä maski.. Ole kiltti." Hän sanoi, ja silitti toisen poskea tärisevin käsin. Veri ei häntä pelottanut tai heikottanut.
Kyo katseli heitä, ja tunsi jalkojaan heikottavan. Kyo hieraisi naamaansa, onneksi helpottuneena. Shikamaru ei saisi syytteitä, eikä Nikkikään. Luojan kiitos.
Shikamaru nousi samalla, kun Nikkiä notettiin paareilla ylös, ja alettiin kiikuttamaan ambulanssille. Shikamaru seurasi heitä. Hän menisi mukaan sairaalaan. Hän ei jättäisi Nikkiä hetkeksikään. Hän ei halunnut erota toisesta.

"Jos nyt ollaan rehellisiä, niin en usko että poika selviää. Hänellä on verta keuhkoissa. Häntä tuskin saadaan pelastettua." Eräs mieshoitaja sanoi Shikamarulle. Mustahiuksinen katsoi tuohon pudistellen päätään. Hän ei halunnut uskoa tuohon paskaan. Nikki selviäisi! Oli pakko selvitä! "Nikki ei kuole! Jos kuolee mä kuolen sen mukana." Shikamaru sanoi ja hyppäsi sitten ambulanssin takaosaan, polvistuen Nikkin viereen, silittäen tuon kättähellästi, antaen kuitenkin hoitajien hoitaa omaa osaansa.



/aa tökkii 8< sorry/

Nikki katsoi hiljaa Shikamarua. "Shh... Kyllä mä selviän" hän kähisi ja hymyili hiukan. "Mä oon selvinny paljon pahemmastaki. Luota muhun, mä en lähe ny ku sain sut" Uupumus painoi Heroinia, mutta hän pysytteli väkisin hereillä. Eikä hän näyttäisi Shikille, kuinka paljon häneen oikeasti sattui. Sitä hän ei tekisi missään tapauksessa, hän tiesi kuinka paljon se satuttaisi toista.

Punapää veti henkeä syvään. Hänen hengityksensä vinkui ja hän tunsi kuinka hänen keuhkonsa tuntuivat yhä raskaammilta. Selällään ollessaan Nikkin oli vaikea hengittää, verta kerääntyi keuhkoihin yhä enemmän. Lopulta hän painoi hengitysmaskin voipuneena hengitysteidensä eteen. Ei se paljoa helpottanut, mutta ilmaa sai helpommin, josta hän oli kiitollinen. Ainakin hän pysyisi tajuissaan, jos kipu ei kävisi liian suureksi.

Pojan silmissä pyöri ja keikkui kun hänet nostettiin ylös paareilla ja työnnettiin ambulanssiin. "Shiki, oo ihan rauhassa" hän mutisi ja sulki silmänsä.

Shikamaru tärisi. Hän katsoi veressä olevia käsiään. Hänen isänsä verta. Hänen oman Nikkinsä verta. Hän katseli toista hiljaa, ja katsoi hoitajiin. He yrittivät parhaansa pitää Nikkiä hengissä.

Shikamaru tunsi hiljaa, kuinka väsymys valtasi hänen kehonsa, ja luomet tuntuivat raskailta. Häntä väsytti. Hän halusi kaikesta huolimatta olla toisen vierellä. Jos toinen kuolisi, kuolisi hänkin toisen mukana. Hän tunsi päänsä nuokkuvan, vaikka yritti pysyä hereillä. Lopulta punapää nukahti, uupumuksesta.


/nyt tökki ajatus 8< sori jäi lyhyeks /

//lähen huomenna viikoks turkkiin, joten seuraava vastaus sit viivästyy...//

Nikki huomasi Shikin nukahtavan vierellään. Hän oli siitä kiitollinen, toisen ei tarvitsisi ehkä nähdä hänen kuolevan - mikäli niin kävisi. Punapää värähti kun tunsi piikin työntyvän hänen keuhkoihinsa. Hoitajat poistivat verta hänen keuhkoistaan. Hitaasti hengittäminen kävi helpommaksi kun veri väheni keuhkoista, mutta kuitnekin hän tiesi, että sitä tulisi jatkuvasti lisää ellei häntä saataisi pian sairaalaan.

Lopulta, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen ambulanssi pysähtyi ja Nikki kiidätettiin sairaalaan pikavauhtia. Joku nosti Shikin syiinsä ja kantoi tuonkin sisään, jättäen nukkumaan odotusaulaan. nikki viestiin suoraa päätä leikkaussaliin.

Leikkkaus kesti monta tuntia, ketään ei päästetty saliin, ei edes Shikiä. Nikki oli autuaan tietämätön kaikesta nukutuksen vuoksi. Lopulta hänet kärrättiin heräämöön. Valitettavasti hänen selviämismahdollisuutensa olivat yksi kolmesta. Ja se laski koko ajan. Nikkin sydän löi hitaasti ja epätasaisesti, siitä kertoi hänen sydämenlyöntejään ilmoittava korkea piippausääni.

Shikamaru heräili hiljakseen, ja katseli ympärilleen. Paikka ei aluksi hahmottunut pojalle, mutta tajutessaan missä oli, Shikamaru tunsi tärisevänsä. Aluksi hän mietti, miksi oli sairaalassa, mutta muitaissaan muutaman tunnin takaisia tapahtumia, mustahiuksinen pomppasi ylös, ja painui vastaanottovirkailijan luokse. "Tuota, missä Nikki mahtaa olla?" hän kysyi ja puri alahuultaan. "Se keuhkoon ammuttu poika? Hänet on viety heräämöön. Mutta, en tiedä lasketaanko sinua sinne." Virkailija sanoi, mutta Shiki oli jo lähtenyt juoksemaan pitkin pitkää sairaalan käytävää.

Shikamaru juoksi, ja kääntyi sitten kylttejä noudattaen käytäviä pitkin, kerran törmäten hoitajaankin, lentäen kasvoillaan maahan, mutta jatkaen juoksuaan. Lopulta, heräämöön päästyään, katseli muutamaa huonetta, ja kun näki Heroinin, Shikamaru tärisi kauttaaltaan, ja avasi vapisevin käsin huoneen oven, astuen sisään hiljaa. Mustahiuksinen asteli toisen sängyn viereen ja katseli monitoreja hiljaa, ja otti toisen käden omaansa, puristaen sitä.

Toinen oli heikko, niin kalpea ja hento, lähes kuolleen näköinen. Toinen oli kylmäkin. Poika suukotti kevyesti huulillaan toisen kättä. "Nikki.. Mä en jätä sua kuolemaan. Kuollaan yhdessä molemmat.." Shikamaru kuiskasi toisen korvaan ja suukotti varovasti toisen kalpeaa poskea. "Miksi juuri sinä.. Olisi ottanut minut sun sijasta.." Shikamaru sanoi itsekseen, ja sulki silmänsä ja laski päänsä Nikkin sängylle, pitäen tuon kättä omassaan, huulillaan kämmenselkää hipoen.

Nikki leijaili jossain pimeydessä. Yhtäkkiä hän näki kaukana, kuin tunnelin päässä, kirkkaan valon. Onnellisena hän yritti lähteä sen suuntaan. "Älä mene valoa kohti..." kuiskasi pieni ääni punapään päässä ja siinä samassa kivut iskivät Nikkiin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Heroin ei käsittänyt, miksi valoa kohti ei saisi mennä, sieltä hän varmasti saisi helpotusta tähän tuskaan.

Pojasta tuntui kuin hänen sairaaloisen laihaa vartaloaan olisi revitty kahtia. Toinen puoli tahtoi saada lopullisen rauhan tästä kaikesta, toinen puoli huusi vastaan ja yritti kaikin keinoin kamppailla kohti pimeyttä, jossa Nikkin käsityksen mukaan luultavasti sijaitsisi elämä. Kaikki se tuska, kipu ja väsymys, jota poika juuri ja juuri jaksoi. Miksi hän siis ei vain luovuttaisi ja kuolisi? Punapään mieleen muistuivat kauniit kasvot, jotka hän samantien tunnisti Shikin kasvoiksi. Siinä oli hänen syynsä elää! Nikki yritti nyt kaikin voimin päästä kohti elämää. Sitä mukaa, mitä lähemmäs hän sitä pääsi, kivut kasvoivat. Pian ne alkoivat olemaan sietämättömiä.

Punapää avasi lopulta silmänsä hitaasti ja lopen uupuneena. Hän ei aluksi erottanut muuta kuin epämääräisiä muotoja ja hahmoja, mutta hitaasti kaikki alkoi seljetä. "Shikamaru..." hän kähisi hiljaa ja veti rahisten henkeä. Hän älähti kivusta. Hoitaja oli ilmestynyt vuoteen vierelle ja oli pistämässä kipulääkettä hänen suoneensa. "Mmh... Älä, mä en tarvi mitää. Tuo aiheuttaa vaa riippuvuutta, mulla on tarpeeks huolia muutenki..." poika pisti vastaan ja kohotti väsyneenä toisen kätensä yrittääkseen estää hoitajaa.

//sori .__. tuli sekavaa ja tökkivää tekstiä//

Shikamaru säpsähti hereille. "Nikki?! Voi luoja.. Sä.. sä elät!" Shikamaru sanoi ja tunsi kuumien kyyneleiden virtaavan poskillaan. Suukotti sitten toisen huulia kevyesti. "Nikki.. Heroin. Mä.. mä en uskonu että sä selviäisit." Hän kuiskasi hiljaa toiselle ja kurtisti kulmiaan ja katsahti hoitajaan, joka edelleen yritti kipupiikkiä tuon suoneen pistää. "Älä turhaan yritä. Ei hän halua sitä." Shiki tokaisi hoitajalle ja siveli Nikkin kättä varovasti peukalollaan. Hoitaja mulkaisi Shikamaruun ja lähti nokka pystyssä huoneesta.
Shikamaru käänsi katseensa takaisin Nikkiin. "Sä selviät.. me selvitään tästä. Sä et saa vain luovuttaa." Shikamaru sanoi, ja niiskaisi pienesti, ja sipaisi kädellään toisen poskea. Hän tiesi, miltä tuntui olla sairaalassa, letkuissa kuoleman partaalla. Ja ne kivut.. Hän ei halunnut niitä muistella. "Olisi ottanut mut sun sijasta.." Hän sanoi hiljaa ja katseli toisen kalpeita, kapeita kasvoja. Niin kaunis ja niin hauras. Kuin lintu. Ehkä toisella oli vielä toivoa..

Nikki oli väsynyt, joka ruumiinosa tuntui lyijyn raskaalta. Hän jaksoi vain vaivoin hengittää, mutta oli onnellinen kun oli hengissä. "Mmh... Totta puhuen en mäkään uskonu..." hän kähisi hiljaa ja kohotti vain vaivoin kätensä ja sipaisi tuon kasvoja.
"Shiki, kiitos..." punapää kuiskasi ja yski sitten. Kylkeen sattui, nyt vasta hänelle alkoi valjeta, mitä oli tapahtunut. Kaikki oli ollut kuin harsoverhon peitossa.
"Mitä sun isälles tapahtu?" Heroin tunti olonsa niin väsyneeksi ja voimattomaksi - tuntui kuin hän olisi valvonut viikkoja.

"Nii me selvitään" Hymy kohosi mustille huulille ja veti rahisten henkeä. Hän todellakin toivoi sitä, että kaikki jäsjestyisi. Hän yritti kamppailla väsymystä vastaan - hän ei uskaltanut nukahtaa. Mitä jos hän ei enää heräisi? Hän oli luvannut ettei luovuttaisi...
Nikki sulki meikatut silmänsä ja keskittyi hengittämiseen ja siihen, että yritti pitää kivun poissa tajunnastaan. Hän menettäisi varmasti tajuntansa. Kipu oli järkyttävää, se ei antanut hänelle hetken rauhaa, ei hetkeäkään että hän kykenisi ajattelemaan selkeästi.

Shikin kasvot olivat syöpyneet hänen silmiinsä, jopa silmät ummessa hän näki toisen kuvankauniit kasvot. Hän oli onnellinen, hän ei ymmärtänyt kuinka hänellä saattoi olla niin hyvä onni. Hän oli hetkessä löytänyt itselleen elämänkumppanin...

//anteeks kestosta ja viestin lyhyydestä .__.//

Shiki tunsi lämpimän kyyneleen vierivän poskelleen, kun katsoi toisen kärsivää ruumista. "Minun isä.. Se.. Se.. kuoli." Shikamaru vastasi hiljaa. "Nikki pieni.. Mä... Mä en halua että sä lähdet vielä.." Hän sanoi hiljaa, ja suukotti toisen kylmiä huulia.
"Nuku.. Ole kiltti. Mä valvon tässä, sun vieressä." hän kuiskaili toiselle hiljaa, ja puri alahuultaan. Hänkin tunsi itsensä voimattomaksi, ei voinut tehdä mitään toisen hyväksi. Hän voisi vain istua ja odottaa.

"Nikki.. Oletsä varma että sä.. et halua kipulääkettä?" Hän kysyi sitten huolestuneena, toisen tuska huokui selvästi läpi. Ja tämä oli luultavasti pahempaa kuin maata nälässä ravintoletkuissa. "Heroin, kiltti. Ota kipulääkettä.." Hän sanoi sitten ja suukotti toisen haurasta kättä ja painoi sen omaa poskeaan vasten. Toinen oli jääkylmä. Nikki tunsi uusien kyynelten puskevan silmistään ja ne tippuivat toisen kädelle. Hän ei antaisi periksi rakkainpansa kanssa. Ei todellakaan.

Shikin sanat saivat Nikkin hengityksen salpaantumaan. Kuoli... Oliko hänen oma Shikamarunsa tappanut oman isänsä? Ei... Mutta, eihän Shiki voisi joutua vankilaan... Se oli ollut itsepuolustusta. Kaikki vaikutti vieläkin sekavalta ja hämärältä, hän ei muistanut tarkalleen mitä oli tapahtunut. Missä Kyo oli?
Kipu alkoi yltyä sietämättömäksi. Mutta hän ei tahtonut kipulääkkeitä. Punapää tiesi että jos hän nyt suostuisi niihin, hän ajaisi itsensä jälleen siihen pisteeseen, ettei hän kykenisi elämään ilman niitä. Eikä hän halunnut, että Shiki joutuisi elämään hänen kanssaan jos hän olisi riippuvainen - se olisi Shikille itselleenkin vaarallista.

"Mä en halua lääkkeitä... et mä... voin tarjota sulle paremman elämän", Nikki yski ja katsoi kuolemanväsyneenä rakastaan. Olisi niin helppoa päästää irti. Elämästä kiinni pitäminen väsytti häntä minuutti minuutilta yhä enemmän ja hän pelkäsi, että pian nukahtaisi ikiuneen.
"Jos mä otan, mä - en voi... sä et voi olla mun kaa enää" Ne taisivat olla viimeiset sanat ennenkuin kipuaalto lävisti Nikkin tietoisuuden - ja sitten ei enää mitään. Oli vain pimeyttä. Monitori joka seurasi hänen elintoimintojaan, näytti vain suoraa viivaa ja pillasi. Hänen sydämensä oli pysähtynyt.
Yhtäkkiä joukko hoitajia kerääntyi Shikin ja Nikkin ympärille, riistäen Shikiä vuoteen viereltä. Osa alkoi elvyttämään punapäätä.

//ei helvetti siitä on kauan .__. olin jo unohtanu tän. Ymmärrän toki jos et enää ooo kiinnostunu tästä pelistä tai jtn., mut mä ny vastasin kuitneki...//