Viiltävä kauneus, kuultava kipu, elokuvissa sekin vipu.

Isla Blackwood

Sateisen kevätillan hämärtyessä pitkä tyttö kulki mustan sateenvarjon kanssa kaupungin kadulla. Vilunväristykset kulkivat tytön selkäpiitä pitkin ja tästä tyttö päätteli flunssan tekevän tuloaan. Eihän se mikään yllätys ollut, kevätflunssa tuntui iskevän joka ikinen vuosi samoihin aikoihin ja tyttö olikin odotellut sitä jo viikon.

Elokuvateatterille päästyään tyttö sulki sateenvarjonsa ja astui sisään suorastaan taivaalliseen lämpöön. Sitten hän vilkaisi elokuvia mainostavalle taululle ja voihkaisi ärtyneenä. Tästä huolimatta hän marssi lipunmyyntitiskille ja ojensi lippuun tarvittavat rahat.
”Se on kielletty alle viisitoistavuotiailta”, lipunmyyjä ilmoitti töykeään sävyyn. Tyttö punastui korviaan myöten ja kaivoi henkilöpaperinsa esiin tärisevin käsin. Papereissa oli teinitytön vakavailmeiset kasvot ja nimenä Isla Blackwood, syntynyt 14.1.1994.
”Olen kuusitoista”, Isla tiuskaisi. Lipunmyyjä murahti jonkin sortin anteeksipyynnön ja ojensi lipun, jonka tyttö tempaisi tämän kädestä.

Isla, olet aika hitonmoinen typerys, tyttö moitti itseään vilkuillessaan elokuvalippuaan. Hän ei edes pitänyt kauhuelokuvista, vaan hänen oli ollut tarkoituksenaan tulla katsomaan Titanicia, romanttisista romanttisinta nyyhkyelokuvaa. Sen sijaan hän oli katsonut väärää kellonaikaa ja oli nyt menossa katsomaan Ringiä, kauhuelokuvista kamalinta. Ainakin, mitä ystävien kertomuksista saattoi päätellä.

Astuessaan saliin, Isla vilkuili ympärilleen ja totesi salissa olevan vain yhden ainoan henkilön hänen lisäkseen. Tyttö istahti keskelle, kolmannelle riville ylhäältäpäin. Kun hän käänsi päätään varmistaakseen, ettei tukkinut takanaan istuvan henkilön näkymiä häiritsevällä pituudellaan, hän näki hämmennyksekseen koulunsa valinnaiskielten opettajan. Voi ei. Ei sillä, että Isla ei olisi pitänyt opettajastaan. Tämä oli oikein mukava ja hyvä opettaja, mutta olisihan se vähän noloa kiljua keuhkonsa ylös opettajan kuunnellessa aivan takana.
”Päivää, herra Leeng”, tyttö mutisi ja hymyili hämillisenä. Oli varsin omituista nähdä herra Leeng noin… tavallisissa vaatteissa, sillä normaalisti tämä pukeutui aina pukuun. Isla itse ei ollut vaivautunut laittautumaan, hänellä oli jalassaan farkut ja päällään valkoinen t-paita ja musta neuletakki.

//Tuohan on hyvä idea, nämä voisivat varmaan ystävystyä vähän paremminkin.//

Herra Leeng kehotti oppilastaan kutsumaan itseään etunimellään, mikä oli tytöstä hieman outoa mutta mukavaakin. Kerrankin joku opettaja, joka ei ollut kamalan turhantärkeä. Isla nyökkäsi opettajalleen ja hymyili reippaasti.
”No, minä olen sitten Isla, jos te kerran olette Xian”, tyttö totesi ja työnsi nutturalta karanneen tuhkanvaalean suortuvan korvansa taakse. Kun mies kysyi, miksi Isla oli tullut katsomaan Ringiä, tyttö naurahti hieman hämillään.
”Noh, tarkoitukseni oli tulla katsomaan Titanicia, mutta mokasin aikataulujen kanssa varsin lahjakkaasti”, tyttö selitti. ”En ole koskaan erityisemmin pitänyt kauhuelokuvista, mutta en viitsinyt enää takaisinkaan lähteä tuohon sateeseen, kun kerran täällä jo olin. Sitä paitsi, kavereiden jutuista päätellen Ring on kuitenkin klassikko, joka minunkin varmaan sietäisi nähdä.” Isla pudisti päätään omalle tyhmyydelleen.
”Miksi itse valitsit tämän elokuvan? Oletko kauhuleffojen suurempikin ystävä?” tyttö esitti vastakysymyksen. Hän oli aina pitänyt Xiania mukavana ja ystävällisenä opettajana, jonka oli vaikea kuvitella nauttivan kamalista kummituksista tai muusta vastaavasta. Toisaalta, kaikissa oli yllättäviä piirteitä.

Ovi kävi ja muutama poika saapui teatteriin jutellen kovaan ääneen. Isla vilkaisi poikia varmistaakseen, ettei tuntenut kumpaakaan. Pojat olivat varmaan kaupungin toisesta lukiosta, jonka kanssa Islan koululla oli perinteisesti ollut kiistaa vaikka mistä. ”Porvarikakaroiden sisäoppilaitos” ja ”laiskojen lähiöurpojen luuserikoulu” eivät olleet ikinä olleet hyvissä väleissä.


//Lyhyttä, lyhyttä, pahoitteluni!//

//Joo, pidempää aikaväliä mäkin ajattelin. Tietysti opettaja-oppilas ystävyyssuhteen ympärille voi kehittää paljonkin draamaa yms. kivaa pelailtavaa.//

Xian vastasi Islan kysymykseen avoimesti ja paljasti vielä samaan hengenvetoon olevansa umpihomo. Mies oli merkillinen, toisaalta rauhallinen ja järkevä opettaja, toisaalta tuollainen iloisesti jutteleva kaveri-tyyppinen mies. Isla naurahti toisen paljastukselle.
”En minäkään ole mikään täysverinen hetero”, tyttö virnisti iloisesti. Omituista, kuinka helppoa sitä olikaan keskustella opettajan kanssa seksuaalisuudesta. Kun Xian kysyi haluaisiko tyttö tulla istumaan hänen viereensä, Isla nyökkäsi kiitollisena.
”Se olisi loistava juttu”, hän sanoi hymyillen. ”Sano sitten, kun pitää pistää pää polvien väliin!” Tyttö kokosi tavaransa ja hyppäsi yhden penkkirivin ylemmäksi miehen viereen. Pitkistä koivista oli jälleen kerran hyötyä, kun yhdellä harppauksella pystyi tekemään sen, mihin lyhytjalkaisella meni useita askelia kiertämisessä.

Kun Isla oli istahtanut opettajansa viereen, sisään teatteriin asteli komea mies. Tytön katse kääntyi vaistomaisesti tuota päin ja hän seurasi komean vaaleatukkaisen miehen liikkeitä. Sisään astui myös kaunis nainen, joka tämäkin kiinnitti Islan huomion. Ruskeat lainehtivat hiukset, tiukat farkut ja kauluspaita, sekä mustat korkokengät. Kun mies ja nainen suutelivat ja täten tekivät selväksi olevansa pari, Isla puuskahti ja huomasi opettajansa tekevän samoin.
"Kaikki parhaat on aina varattuja tai sitten ne ovat heteroja." Xian sanoi ja Isla nyökkäsi kulmat kurtussa.
”Ja useimmiten molempia”, tyttö sanoi huokaisten. Hetken aikaa Isla oli aivan hiljaa, mutta purskahti sitten nauruun. Tilanne oli vaan niin outo! Ensinnäkin oli omituista keskustella opettajan kanssa mies- ja naisasioista, vieläpä kuolata samoja henkilöitä!
”Anteeksi”, Isla sai sanottua kikatustensa lomasta. ”Tämä on vain niin koomista!” Tyttö toivoi, ettei opettaja luullut hänen nauravan itselleen ja yritti rauhoittua pikkuhiljaa. Sitä paitsi, ne luuserikoulun kakarat olivat kääntyneet irvistämään hänelle ja hänen piti koulun perinteitä kunnioittaen katsoa poikia niin jäätävästi, että nämä luulisivat tulleensa Antarktikselle.

//Lyhyttä ja myöhässä, pahoittelen!//

Islalle oli helpotus huomata, että Xian ei pahoittanut mieltään hänen kikatuskohtauksestaan. Mies oli selkeästi todella mukava ja rento, vaikka käyttäytyikin koulussa huolellisen asiallisesti. Ehkäpä tästä kehkeytyisi suurempikin kaverisuhde.

Valot alkoivat himmetä ja valkokangas… no vaaleta. Elokuvan tuottajan logo vilahti ruudulla ja sateen ääni alkoi kuulua kaiuttimista. Isla puristi kätensä nyrkkiin ja hengitti kerran syvään. Ei ehkäpä ollut kaikkein älykkäin veto päättää tulla katsomaan tätä elokuvaa, ehkä olisi pitänyt vain lähteä kotiin. Kun Xian vielä varoitti elokuvan alusta, Isla peitti silmänsä käsillään ja toivoi totisesti, että olisi ymmärtänyt tarkastaa ne hemmetin aikataulut kahteen otteeseen. Isla ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, vaan kurkki sormiensa lomasta. Elokuvan alku oli aivan normaali, mutta noin viiden minuutin kuluttua kaiken pelottavan alkaessa tyttöjen elämässä Islan sydän alkoi hakata noin tuhatta ja sataa. Ja kun elokuvan tyttö astui huoneeseen ja televisio teki jotain outoa, tyttö elokuvateatterin tuolissa kiljaisi. Ne ääliöt pojat vilkaisivat häntä vahingoniloisesti, mutta Isla ei voinut kuin tuntea helpotusta, kun pieni poika väriliituineen ilmestyi kuvaan.

”Sano, että tuo oli elokuvan pelottavin kohta”, Isla kuiskasi Xianille ja näperteli paidanhelmaa säikähtäneenä.

Elokuva muuttuisi siis vieläkin kauheammaksi. Voi hemmetti. Isla väänteli käsiään ja olotila läheni paniikkia. Kylmä hiki kohosi otsalle ja hengitys tiheni. Sitten Isla huomasi ne luuserilukion laiskat kakarat, jotka selkeästikin huvittuivat hänen paniikistaan. Tyttö päätti ryhdistäytyä, ihan vaan kiusallaan. Hän hengitti syvään ja kaivoi karkkipussin laukustaan.

"Jos mussuttaa karkkia, ei voi pelätä kovin paljoa", hän kuiskasi Xianille, mutta yritti sillä lähinnä vakuuttaa itseään. Karkkipussin iloisenkirjava sisältö olikin kuin vastakohta pelottelulle. Tyttö nappasi pari iloisen väristä hedelmäraetta ja nojautui tuolin selkänojaa vasten.
Tämä ei ole totta, tämä ei ole totta... Isla hoki mielessään. Se oli vain elokuva, tuo tyttökin, joka äsken kuoli oli oikeasti näyttelijä, joka sai rutosti rahaa tuosta pätkästä.


//ANTEEKSI. Hiton lyhyttä ja todella myöhässä.