Talking with coffee

[Juu ja jatkuu taas täällä Miiran ja Jasonin kanssa :'D]

Judith hymyili Jasonille, kun tuo tuli hänen vierelleen. “Jotenkin piristävää, kun tuo lumi alkaa vihdoinkin sulamaan.” Mies sanoi.
"Nii on" Punapää sanoi hymyillen toiselle. “Mistä päin muuten olet kotoisin?” Jason kysyi häneltä.

"Täältä.. Mä oon asunu täällä koko ajan ja muistan varmaan joka kulman ulkoo.. Mä oon asunu mun veljien kanssa koko ajan, paitsi yhen vuoden olin Japanissa vaihto-oppilaana." Tyttö selitti. Hän ei katsonut eteensä ja liukastui ja sitä seurasi se että hän oli selällään polulla. Kikkarapää oli astunut liukkaalle kohdalle tasapohjaisilla kengillään. Pieni kiljaisukin häneltä oli päässyt. Judith nousi istumaan hitaasti.
"Au, mun häntäluu.." Hän mumisi. Tyttö puri huultaan ja nousi seisomaan.

Tyttö kertoi mistä oli kotoisin ja Jason naurahti. "Ai, itse tuun Amerikasta. Alko käymään vähän tylsäks, nii aattelin vaihtaa maisemaa." Mies tokaisi ja katseli jalkoihinsa. Mustatukkainen säpsähti, kun kuuli kiljaisun vierestään ja kääntyi katsomaan. Judith oli kaatunut selälleen ja istui nyt maassa takapuolellaan. "Hui, annas kun autan." Jason tokaisi ja otti tyttöä kädestä. "Ei kai pahemmin sattunut ?" Sinisilmä kysyi ja rapsi toisen selästä suurimpia roskia pois.

Vähän matkan päässä näkyikin jo kahvila. Paikka oli Jasonille tuttu, sielä oli tultu käytyä muutamat kerrat kahvilla. Mies työnsi oven auki Judithille ja hymyili: "Olkaa hyvä." Sinisilmä sanoi Judithille naurahtaen.

Judith istuskeli maassa vielä, kunnes Jason ojensi auttavan kätensä ja auttoi hänet ylös. "Ei kai pahemmin sattunut?" mies kysyi häneltä ja puhdisti hänen selästään enimmät roskat pois.

"Eei.. Vähän vaan tärähti.." Punapää sanoi ja puri hampaitaan yhteen. Kyllä se vähän oli sattunut, mutta ei se häntä haitannut. He kävelivät kohti kahvilaa ja tyttöä hävetti vähän äskettäinen kompurointi.
He tulivat kahvilan ovelle ja Jason avasi hänelle oven.
"Pitäskö mun nyt niiata tai jotain." Kikkarapää naurhati. "Joo kiitti!" Hän sanoi hymyillen ja meni sisälle kahvilaan. Kahvilassa ei juurikaan ollut ihmisiä, aurinkoisen sään takia. Kaikki halusivat olla ulkona odotetun sään ansiosta. Hän meni tiskille ja otti laten ja aika iso kokoisen pullan. Herkkuperse mikä herkkuperse, minkä hän sille mahtoi kun rakasti makeaa. Mutta oli hänessä kyllä hyvä puoli, kun hän ei yleensä lihonut ollenkaan.

Judith meni istumaan yhteen vapaaseen pöytään, joka sijaitsi ikkunan vieressä. Hän heitti nahkatakkinsa tuolin selkänojalle ja kääri vähän kauluspaitansa hihoja. Hän hörppäsi lattea ja samalla haukkasi munkistaan palasen, ja karisteli samalla kaikki sokerit syliinsä.

Jason naurahti. "Voithan sä toki niiata, jos haluat." Sinisilmä alkoi kiinnostua tytön seurasta oikein kunnolla. Jason pyysi kuppilan tädiltä myöskin latten ja kaivoi rahapussinsa esiin. "Minä maksan kaikki." Jason tokaisi, sillä kun lähti tytön kanssa kahville mies oli tottunut maksamaan tytön kahvin, olihan hän hyvätapainen.

Jason asteli Judithin luokse ja istuutui. Mustatukkainen avasi takkinsa ja riisui sen, jonka alta paljastui vetskarihuppari ja tiukka t-paita.

Judith ei osannut väittää vastaan toiselle ,kun tuo tarjoutui maksamaan. Kun Jason tuli istumaan pöytään hän hymyili tuolle.
"Ei sun ois tarvinnu maksaa näitä" Punapää sanoi saatuaan suunsa tyhjäksi. Hän pyyhkäisi kädellään suupieliä, jos niissä sattuisi olemaan sokeria tai jotain muuta.

Hän vilkaisi ulos ikkunasta ja haukkasi munkistaan ison palasen ja tahrasi suun ympäryksen hilloon. Hän nosti käden suunsa eteen ja yritti syödä suunsa tyhjäksi. Hän otti paperin suulleen ja pyyhkäisi enimmät hillot pois naamaltaan. Tyttö sai nielaistua munkin palan ja nyt pyyhki suutaan. Häntä hävetti tuollainen porsastelu ja oli aika lailla punainen. Kikkarapää vilkaisi Jasonia nopeasti. Hän punastui entistä enemmän.

Mies hörppäsi latteaan ja katsoi Judithia. "Kyllä tarvi." Mustatukkainen sanoi ja hymyili leveästi. Joskus Jasonille oli opetettu oikein kantapään kautta, ettei toisia saisi pahemmin tujottaa kun he syövät, mutta nyt hän rikkoi "hyviä"tapojaan. Sinisilmä vilkuili kikkarapäätä, joka söi hillomunkkiaan. Jonkin tovin mies kuitenkin vain tuijotteli ulos ja sivusilmällä huomasi toisen vilkaisevan tähän.

"Tiedän kyllä, että naisiltä ei saisi kysyä ikää, mutta minun on pakko kysyä. Eli, kuinkas vanha olet ? Ei tietenkään ole pakko vastata." Jason sanoi ja katsoi toista silmiin.

Judith sai pyyhittyä hillot pois naamaltaan ja nyt hörppäsi latteaan. Hän haukkasi nyt pieniä palasia munkistaan ja pureskeli sen rauhassa, ja joi välillä vähän latteaan. "Tiedän kyllä, että naisiltä ei saisi kysyä ikää, mutta minun on pakko kysyä. Eli, kuinkas vanha olet ? Ei tietenkään ole pakko vastata." Jason kysyi häneltä.

"18" Punapää vastasi ja katsoi miestä silmiin hetken, mutta siirsi sen latte kuppiinsa. Tyttö nosti katseensa hetken päästä Jasoniin. Hän näki tuon ensimmäistä kertaa suoraan edestä ja piti näkemästään. Oli tuo nuorukainen sivusta katsottunakin hyvän näköinen, mutta nyt hän näki nuo siniset silmät ja muut piirteet miehen kesvoilla. Jud todella piti näkemästään ja ehkä vähän punastuikin.

Judith oli sanonut iäkeseen 18 ja Jason hymyili. "Okei, itse olen 19. Valmistuin nopeammin kuin muut, mutt minkäs sille mahtaa." Mies kertoi ja tutkaili tytön siroja piirteitä. Kasvot olivat täydelliset ja hiukset kauniin väriset. Varsin omaperäinen, ei sellaista teinimassaa, mitä näkee joka kulman takaa tulevan vastaan. Tuollainen pitää ihmise olla, Judith omistaa selvästi omat aivot.

Jason tajusi, että he olivat tulleet kahvilaan keskustelemaan ja htäkähti. "Meidänhän piti jutellakkin ! Kerroit aiemmin, että olit vaihto-oppilaana Japanissa. Olikos sielä kivaa ?" Mies sanoi vino virne kasvoillaan.

Judith piti kuppiaan molempien käsiensä välissä, latte oli lämmintä ja se lämmitti tytön ihmeellisen kohmeisia käsiä. Hän hymyili toiselle kun tuo kertoi oman ikänsä ja että oli valmistunut aikaisemmin kuin muut. Hetken aikaa oli hiljaista, kunnes Jason rikkoi sen. He olivat vain tuijotelleet toisiaan. Mies oli muistanut että hän oli ollut vaihto-oppilaana Japanissa.

"Juu oli, kaikki oli niin ystävällisiä ja muuta. Siellä mut opetettiin ajamaan autolla ja olin sillon noin 14-15 vuotias." Jud selitti hymyillen.

[Mut häädettiin pois toiselta koneelta.. : ( En saanu vastattuu siellä niin piti tulla tälle kauheen hitaalle koneelle. : P]

"Aijaa, oli varmaasti kiehtovaa." Mies sanoi ja naurahti. Hän itse oli tehnyt vaikka mitä 15 vuotiaana, muttei sentään opetellut vielä autoa ajamaan. Hän itse oli saanut ajokortin vasta 17-vuotiaana, sillä hölmöilyjensä takia oli saanut vuoden odotella sen hankkimista. Sinisilmä ei saanut katsettaan irti toisen silmistä, mitkä olivat todella kauniit. Jason kuitenkin käänsi katseensa ulos ikkunasta.

Mustatukkainen halusi keskustella tytön kanssa, muttei oikein keksinyt hyvää aihetta. Hän halusi tytön kanssa toistekkin ulos, ei välttämättä mitkään treffit, mutta kuitenkin. "Hmm. Kysyn nyt heti, vaikkei vielä varmaankaan olla lähdössä, että haluaisitko ehkä joskus lähteä elokuviin tai jonnekkin ?" Jason sanoi ja pieni puna levisi miehen poskille.

Judith hymyili toiselle leveästi. Hän oli tehnyt siellä paljon ja opetellut japania ja saanut kavereita sieltä.
"Ainii.. Olinhan mä pari vuotta sitten autokolarissa." Punapää sanoi." Ja sain tän.." Hän sanoi ja nosti paitojaan että kyljessä oleva arpi näkyi. Hän hymyili pienesti Jasonille ja laski paitansa takaisin paikoilleen.

Hetken he olivat hiljaa ja taas Jason rikkoi hiljaisuuden kysymällä häntä ulos.
"Voin mä lähtee" Jud vastasi tuolle ja hymyili.

"Autokolarissa ?" Jason sanoi ja katsoi toista. Judith nosti paidan reunaansa ja Jason näki pitkän arven, joka "komeili" kyljessä. "Hui hirvee, ei kai pahemmin sattunu ? Siis mitään pysyviä vammoja ?" Mies sanoi huolestunut ilme kasvoillaan. Jason ei voinut kyllä olla ajattelematta mielessään 'paljasta pintaa', kun tyttö oli nostanut paidan lievettään. Miestä huvitti sana pari mielessään.

"Voin mä lähtee", Judith oli sanonut ja jason hymyili. "Kiva, annan sulle mun numeron." Jason tokaisi ja kaivoi kynän ja paperilappusen taskustaan, hän piti niitä aina mukanaan kaiken varalta. "Mistähän sitten juteltais ?" Jason tokaisi, sillä aiheet ja kysymykset alkoivat pikkuhiljaa loppumaan.

"Ei, vaan tää, mä olin kisaamassa yhtä jätkää vastaan ja kun olin johossa nii se ajo perään ja sit sitä mentiin lähimpään pusikkoon.." Jud sanoi ja hymähti pienesti. Kuin se olisi normaalia, no hänelle se oli mutta ei varmaankaan Jasonille. Miehen reagtio ei voinut olla huvittamatta häntä.

Jason kirjoitti numeronsa lapulle, että hän voisi soittaa tuolle. Hän otti lapun ja laittoi sen talteen lompakkoonsa. "Mistähän sitten juteltais?" Mies kysyi. Tyttö naurahti pienesti ja peitti suunsa kädellään. Hän hörppäsi viilentynyttä latteaan.
"Öö.. Sä sanoit et sä muutit tänne Amerikasta.. Millasta siellä on? Mä en oo nimittäin käyny missään muualla ku Japanissa." Hän kysyi toiselta ja nojasi pöytään.

Jason työnsi lattensa syrjään sillä se oli kylmänä jotenkin oudon makuista. "Ensinnäkin, sielä on ihan älyttömän tylyä porukkaa. Jos on vähänkin erilainen kuin muut, siitä ruvetaan heti kiusaamaan. Tai, en muista tiedä, mutta ne jotka minä tunsin olivat sellaisia. Kuten vanhempani, eivät ne muuta tehneetkään kun julistivat sitä, että olen vahinkolapsi." Jason sanoi ja nauroi, ei sellaisille ihmisille voinut muuta kuin nauraa. Jason oli oppinut pitämään huolen omista asioistaan ja vähät välitti, mitä muut hänestä ajattelivat. Mies oli sellainen kuin itse halusi.

"Vaikka ihmiset sielä olivat kovinkin tylyjä, itse maa oli mukava. Sielä keksi vaikka minkälaista tekemistä, kun sää oli useimmiten hyvä, mitä nyt joskus satoi kuin saavista kaatamalla, mutta muuten oikein kiva ilmasto." Jason sanoi ja hymyili Judithille. Kikkarapäälle oli jotenkin hellpo puhua, tuntui kuin ei tarvitsisi pelätä että tuo alkaa hyppimään silmille, jonkin väärän sanan vuoksi. Jason huomasi yht' äkkiä, etttä hänellä oli hattu päässä ja hän riisui sen pois. Mustat hiukset valahtivat hieman silmille, kun hattu lähti niitä puristamasta. Mies heilautti hiuksensa hieman kasvoille, mutta kuitenkin niin että silmät näkyivät selvästi.

"Siis.. Ei helkkari! Et oo tosissas!" Hän sanoi hämillään, kun Jason sanoi että tuon vanhemmta julistivat sitä että tuo oli vahinkolapsi. Tuo vielä nauroi asialle. Judith nojautui tuolin selkänojaa vasten ja risti kätensä rinnalleen ja kuunteli miestä. Punapää hymyili toiselle takaisin kun tuo hymyili hänelle.

Jason otti hattunsa pois ja hiukset valahtivat tuon silmille, mutta tuo sai ne pois silmiltään. Tyttö suoristi jalkojaan ja osui vahingossa miehen jalkoihin. Hän veti jalkansa takaisin koukkuun. Judith puri huultaan ja katsoi välillä Jasonin sinisiä silmiä ja välillä kulmää latte kuppia pöydällä edessään.

Jason hätkähti, kun toisen jalat osuivat tämän omiin. Mies ei kuitenkaan sanonut tähän mitään. Jasonille heräsi yht’ äkkiä mielikuva, että hän olisi tavannut Judithin joskus aiemmin. “Hei, nyt tuli mieleen. Ollaanko me joskus tavattu jossain ? Näytät niin älyttömän tutulta, kun oikein miettii..” Jason tokaisi ja katseli tyttöä. Hän tosiaan vaikutti tutulta..

//lyhyt 8< //

Judith hätkähti pienesti kun Jason alkoi puhua. Tuo mietti olivatko he joskus tavanneet. Tyttö alkoi ajatella asiaan ja nojautui pöytää vasten. Hän avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta hylkäsi ajatuksen.
"Hetkinen.. etkös sä sanonu olevas koululla hierojana" Punapää sanoi ja katsoi toista silmiin. "Mä oon siellä koulussa!" Tyttö sanoi ja hymyili.

Kikkarapää siirsi tyhjän lautasen ja kylmän laten sivummalle että ei kaataisi niitä, kun nojasi pöytään.
"Miten sä muuten sinne päädyit töihin?" Hän kysyi Jasonilta ja katsoi tuota tuon sinisiin silmiin.

[Sama täällä :<]

"Joo, oon koulun hieroja. Ihan kiva paikka, mukavaa porukkaa, mutta on taas niitäkin jotka eivät nää muita kuin itsensä." Jason tokaisi ja virnisti. "Miten sä muuten sinne päädyit töihin?" Judith kysyi ja sinisilmä katsoi tuohon. "Noh, aattelin ku noissa joissain kouluissa on omia fysioterapeutteja ja kuulin ettei täälä oo, nii hain. Täälä ei ainakaa siitä erilaisuudesta voi kukaan tulla vittuilemaan." Jason sanoi ja naurahti. Homoudestahan miestä oli aikoinaan kiusattu, ei Jason kuitenkaan täysi homo ollut, tykkäsihän hän tytöistäkin.

Jasonille heräsi mieleen hassu kysymys, mutta päätti sen silti kysyä. "Onks sullaki joku jännä salaisuus, ku täälä aika monella sellanen on ? Siis ei mikän pakko vastata, jokasella vaa on jotain pikku salaisuuksia tässä koulussa.." Jason selitti ja katsahti ulos ikkunasta.

Judith kuunteli miestä kun tuo kertoi miten oli päätynyt kouluun töihin. Hän hymyili toiselle ja laittoi jalkansa ristiin penkin alle. "Onks sullaki joku jännä salaisuus, ku täälä aika monella sellanen on ? Siis ei mikän pakko vastata, jokasella vaa on jotain pikku salaisuuksia tässä koulussa.." Jason kysyi häneltä. Punapää katsoi toista ihmetellen mitä tuo tarkoitti, mutta älysi sitten.

"Aa.. Joo on mulla, tai no ei se mikään salaisuus oo.." Hän sanoi ja hymyili toiselle. "Mä osaan jo arvata et sulla on sellanen" Tyttö sanoi ja hymyili toiselle rauhoittavasti. Hänelle se ei ollut mikään ihmeellinen asia että ihmiset pitivät samasta sukupuolesta. "Mä oon avoimesti biseksuaali! Ja olen siitä ylpeä!" Kikkarapää sanoi vähän kovemmalla äänellä ja suoristi selkänsä ja nosti kätensä ylös. Viereisessä pöydässä olevat ihmiset katsoivat häntä ihmeissään. Judith nauroi pienesti ja hymyili Jasonille.

"No en mäkää sitä silleen salaisuutena pidä. Mut kun joillekkin se on salaisuus." Mies sanoi ja hymyili Judithille joka kuulutti suuntautumistaan. Hyvä, että joku edes osasi olla siitä ylpeä, ei mies itsekkään kyllä sitä hävennyt. Jason mulkaisi pistävästi viereisen pöydän henkilöitä, jotka sitten lopulta käänsivät katseensa ihmeissään pois.

// Mitäs tässä nyt sitten vois tapahtua ? Tuleeks näistä jotain, vai mitä ? 8---D Ja mistäs nää juttelis XD //

Judith hymyili toiselle ja vaihtoi jalkojensa asentoa. Hän alkoi olla vähän ylivilkas. Tyttö naputti kynsiään pöytään, heilutteli jalkojaan ja vilkuili ympärilleen. Punapäälle tuli tunne ettei saanut henkeä ja ilmakin oli hänen mielestään tunkkaista.
"Lähetäänkö kävelemään tai jotain..? Täällä on aika tunkkanen ilma ja ulkona on vielä niin hyvä sää" Hän kysyi Jasonilta ja katsoi tuon ihania sinisiä silmiä. Tytön vatsassa alkoi pyöriä jokin. Hän ei oikein tiennyt mikä se oli.

[No, jos ne nyt lähtis kävelemään tai jotain. Voooishan niistä tullakin jotain 8D Noh yritetään nyt kehitellä jotain x D]

// Mistähän nää juttelee tuola kävelyllä ? XD //

Jason hymyili Judithille. "Lähetäänkö kävelemään tai jotain..?" Judith kysyi ja Jason naurahti. "No mikä ettei, kävely tai jokin voi tehdä ihan hyvää." Mies sanoi ja virnisti. Jason piti kikkarapäästä hetki hetkeltä enemmän ja halusi ehkä tulevaisuudessa viettää enemmänkin aikaa tuon kanssa. Miehellä kävikin jo mielessä, että mitä jos hän olisi ihastumassa tyttöön. Ei se olisi mahdottomuus, mutta viime aikoina miehen tunteet ovat touhunneet vähän omiaan, eikä Jason itse ole tiennyt mihin uskoa ja mihin ei.

Jason nousi penkistään, laittoi takkinsa päälle ja asetti lippiksen päähänsä, hiuksetkin piti nopeasti asetella jotenkin. Jasonin teki mieli sanoa Judithille, että tämä on kaunis, mutta olisihan tyttö varmasti ruvennut siitä jotain epäilemään. Kyllä sen varmasti ehtisi vielä joskus sanomaan.

Judith naurahti toiselle ja alkoi laittamaan takkiaan päälleen. Hän nousi ylös ja laittoi takin vetoketjun puoliksi kiinni. Hän otti laukkunsa ja pujotti sen päänsä yli. Hän katsahti miestä ja hymyili tuolle.
Hän lähti kävelemään ovea kohti ja katsoi Jasonia olkansa yli, että tuo varmasti pysyisi hänen perässään. Kokemusta hänellä oli veljiensä kanssa kun nuo löntysteli aina jossain takana ja valittivat kun hän käveli niin nopeasti. Hän avasi oven ja piteli sitä auki että mies tulisi hänen perässään.

[Hömhöm.. en tiiä, pitää keksii jotain :'D]

Jason asteli Judithin perään ja tapitti tuota silmiin. "Kiitos." Jason sanoi, kun tyttö oli pitänyt ovea auki. Sinisilmä asteli kadulle ja katsoi Judithia. "Minnekkäs sitten ?" Jason kysäisi ja hymyili tytölle. He voisivat ehkä kävellä taas leikkipuiston ohi, jos huutavat kakarat olisivat menneet jo nukkumaan. Jason veti vetoketjueen hieman kiinni, sillä ilta-aurinko ei ollut enää niin lämmin.

Judith hymyili miehelle kun tuo tuli ovesta ulos ja kiitti häntä. "Minnekkäs sitten?" Jason kysyi häneltä. Tyttö mietti hetken minne he voisivat mennä, mutta ei keksinyt mitään paikkaa. Ehkä he voisivat kävellä vain ja antaa jalkojen viedä tai jotain.
"Ihan sama" Hän sanoi ja hymyili toiselle. He kävelivät pitkin melko hiljaista katua, kunnes joku ajoi kovaa, musiikki täysillä, heidän ohitseen. Hän katsoi auton perään, kun tuo ajoi ohi. Hänelle tuli mieleen oma ajaminen. Tuolta se kuulosti kun hänellä oli musiikki kovalla. Noh, minkä sille mahtoi kun piti musiikista ja raksti vauhtia.