Walking a dog

//Lintu tänne neitosensa kanssa (://

Ilta oli jo hieman hämärtynyt, kun Nathan jaksoi raahata itsensä koirien kanssa ulos. Kovin pitkää noita tuskin jaksaisi käyttää, olivathan ne päivällä käyneet pidemmän lenkin. Miehen jalat veivät Natin läheiseen puistoon, jossa oli myös penkkejä, joille voisi istahtaa hetkeksi tai pariksi.
Kettuterrierin pentu Rico juoksenteli irti, kuten aina. Karata se ei uskaltanut kovin usein, sillä se oli kiintynyt sen verran omistajaansa. Rottweileria, Remoa, Nathan taas ei uskaltanut pitää irti, se olisi juossut heti pois.
Remo riuhtoi innoissaan Ricon perään, kun terrieri nuuski tarkkaan jokaisen puskan ja risun.
Rico hävisi hetkeksi näkyvistä ja mies huhuili sitä hetken. Pian kuitenkin koira palasi ylpeänä isäntänsä luo jokin puukalikka hampaidensa välissä.
"Mistä sinä tuo löysit? Annahan tänne." Nathan puheli koiralle ja Rico suostui antamaan kepukan miehelle.

Nathan istuutui lähimmälle penkille ja Remo hyppäsi hetken penkin jalkoja nuuskittuaan miehen vierelle ja asettui siihen makaamaan.
Rico istui Natin edessä odottaen että mies heittäisi kepin, jonka oli aiemmin siltä riistänyt. Nathan naurahti ja viskasi kepin vähän matkan päähän. Rico löysi kepin, mutta ilmeisesti tuuli kuljetti jonkin paremman tuoksun, jota terrieri lähti seuraamaan.
"Rico! Tänne!" Nathan huusi koiransa perään, mutta kun pentu ei näyttänyt kuuntelevan mies luovutti. Se tulisi pian takaisin, ei se uskaltanut hämärässä pidemmälle lähteä.

//Tönkköä... Koita kestää.. //

//Juu, ei haittaa //

Nathan istui vielä hetken penkillä. Rico oli viipynyt retkellään jo hetken, joten varmaan sitä nyt pitäisi lähteä etsimään tai jotain.
"Rico!" Nathan huuteli koiraansa. Mihhe ihmeeseen se oli kadonnut.
Hetken aikaa haahuiltuaan ympäri puistoa Nathan näki kaksi hahmoa erään penkin luona. Toinen oli selvästikin Rico, mutta näin kauempaa mies ei pystynyt erottamaan kenet koira oli löytänyt.
"Rico, perhana. Miten sä nyt tolleen häivyit." Nathan sanoi muka vihaisena koiralle, kun oli päässyt vähän lähemmäs.
Pian Nathan tunnisti sen toisen hahmon erääksi oppilaistaan.
"Hei." mies tervehti tyttöä hymyillen. Nathan oli muistavinaan tytön nimeksi Jeannie, ja mitä luultavimmin muisti myös oikein, sen verran hyvä nimimuisti miehellä oli.
"Rico näyttää löytäneen uuden kaverin. Kiitti ku pidättelit sitä hetken." Nathan jatkoi ja kyykistyi koiran viereen kytkemään hihnan sen kaulapantaan. Remo pysytteli vähän kauempana, se kun ei ollut tottunut muihin ihmisiin.

Nat nousi ylös ja huomasi kirjat tytön kainalossa.
"Ah! Koe!" Nathan hengähti. Mies oli kokonaan unohtanut. Koekysymykset pitäisi vielä keksiä ja saada paperille. Lahopää mikä lahopää.
Noh, vielä oli pari päivää aikaa keksiä jotain
"Onneksi joku sentään muisti, itse olin ihan unohtanut." Nathan virnisti tytölle rentoon tyyliinsä. Nathanille ei tuottanut vaikeuksia myöntää virheitään, paitsi ehkä niitä kaikkein suurimpia.
Remo tuhahteli ylimielisesti Ricolle, terrierin yrittäessä saada rottista mukaan leikkiin ja saikin Ricon lopettamaan riehumisen hetkeksi, vaikka Rico kyllä yrittäisi uudelleen parin minuutin päästä.

Nathan hymyili tytön hämmennykselle, toisen kysyessä omistiko mies koiria.
"Juu, kuten näkyy. Tuo rasavilli on Rico ja tuo yrmy tuolla on Remo." Nthan sanoi hymyillen osoittaen vuorotellen terrieriä ja rottweileria.
Remokin oli uskaltautunut vähän lähemmäs nuuskimaan tyttöä ja Rico innostui uudelleen pyytämään sitä leikkiin. Remo tuhisi taas kääntäen päänsä pois Ricosta ja jääden tuijottamaan jonnekkin muualle.
Nathan muisti juuri että mies oli kyllä keksinyt muutamia hyviä kysymyksiä fysiikan kokeeseen, mutta ei vain muistanut minne oli lappusen työntänyt. Varmaankin se lojui jossain Nathanin muiden papereiden joukossa.

"Juu ihan kiva ilma täällä kyllä on. Itse en kyllä ois saanu mitään aikaseks tänään, mutta onneksi nää kaksi raahas mut lenkille." Nathan sanoi ja naurahti. Rico näytti turhautuneen turhaan riehumiseen ja makoili nyt miehen jalkojen juuressa tarkkaillen vuorotellen Remoa ja tyttöä.


//Anteeksi lyhyys.. :<//

//Voi kamala kun taas kesti vastata D: Sorry ;_;//

Nathan hymyili, kun tyttö kertoi omistaneensa käärmeen. Käärmeet olivat ihan kivoja, mutta niiden terraarioiden puhdistaminen ja hoito olisivat laiskalle ihmiselle kova työ.
"Juu kyllä nämä ihan hyvin toimeen tulevat. Remo vähän rauhoittaa tuota Ricoa." Mies sanoi ja virnisti. Oli ollut fiksua ottaa kaksi koiraa, vaikka ensin oli näyttänyt siltä, että Remo ei suostuisi asumaan saman katon alla ylivilkkaan terrierin kanssa.

Aurinkokin oli jo matalalla ja pian puistoon eksyisi jos jonkinlaista porukkaa. Enimmäkseen jengiläisiä ja narkkareita, jotka joko myivät tai ostivat huumeita, tai itseään.
"Pari kuukautta vasta." Nathan vastasi Jeannien kysyessä oliko mies kauankin pyörinyt koulun kuvioissa.
"Entä sinä? Kauanko olet ollut täällä?" Kysyi Nathan vuorostaan. Olihan tuo kohteliasta kysyä jonkinlaisia vastakysymyksiä.
"Haluutko istuu? Noi kirjat näyttää painavilta." Nathan sanoi ja naurahti.
Ilma oli selvästi viilennyt, eikä musta nahkatakki kovin paljoa lämpöä pitänyt, mutta Englannin säihin tottui melko nopeasti, olihan Nathan heti lukion jälkeen muuttanut Iowasta Englantiin kouluttautumaan opettajaksi.
Nathan istuutui penkille ja heti Rico pomppasi miehen syliin.
"Höhlä." Nathan moitti koiraa, mutta antoi sen jäädä makaamaan, lämpimampihän sen tuossa oli kuin maassa. Arvonsa jo nyt tunteva Remo tassutteli miehen vasemman jalan vierelle ja jäi siihen istumaan.

Nathan laski Ricon maahan ja koira jäikin, hetken hämmennyksen jalkeen, istuskelemaan isäntänsä jalkoihin.
Pikkuhiljaa miesta alkoi unettaa ja makea haukotus pääsi Nathanin huulilta. Ehkäpä sitä voisi vähitellen alkaa raahautua kotia päin.
Ja koekin olisi ihan hyvä tehdä loppuun, kunhan nyt saisi edes joitain ajatuksia mitä siihen voisi laittaa. Teetäkin varmaan olisi vielä jäljellä, ainakin pari pussia.

"Ehkäpä pitäisi lähteä kottin. Kylmäkin alkaa olla ja koirat pitää ruokkia." Nathan sanoi hymyillen. Remo käveli ympäriinsä ja alkoi ilmiselvästi turhautua tyhjänpäiväiseen istuskeluun.

//Olisiko tämä tässä Kiirettä pittää ja kuten varmaan oot huomannu, että en kovin usein pääse täällä pyöerimään. Yritän muutenniin karsia näitä pelejä.
Ja anteeksi lyhyys :<//