Haavoittumaton

//Romihi tännenäin //

Ilma oli vähän viileähkö ja auronkokin oli piiloutunut pilvien taakse, mutta sehän ei Victoria haitannut. Poika onnistui aina löytämään jotain positiivista, oli tilanne mikä tahansa.
"Ainakaan ei ole kuuma." Vic oli todennut ja lähtenyt kävelemään koulun ympäristöön. Ensimmäinen päivä oli vierähtänyt mukavasti, opiskellen fysiikkaa ja historiaa. Vic oli iloinen siitä, että pääsi pois edellistä koulustaan, se oli ollut pieni ja ahdistavan ahdasmielinen.
Poika kaivoi taskustaan iPodinsa ja laittoi kuulokkeet korviinsa. Pian Vickin pään täytti Green Dayn 21 guns kappale ja poika päätti istahtaa erään puun alle, kiirettä kun ei ollut minnekkään, vaikka astunto olikin vähän sotkuinen.

Päälleen nuorukainen oli vetänyt mustat farkut ja punaisen t-paidan ja ulos lähtiessään hän oli napannut mukaansa sinisen kangastakkinsa.
Vick kaivoi laukustaan Stephen Gallagherin kirjan Paholainen lasin takana. Kirja oli suorastaan nerokas, ja erosi muusta kauhukirjallisuudesta kaikintavoin. Kirjasta ei oikeastaan löytynyt mitään kauhuun viittaavaa, vaan se oli kuvaus psykopaatin arjesta.
Vicky oli lukenut kirjan jo ainakin neljä kertaa ja kuitenkin joka kerta sen uudestaan luettuaan, poika ymmärsi jotain uutta.

Musiikki vaihtui Green Daysta Matchbook Romanceen ja Vic heilutti jalkaansa musiikin tahdissa.
Vanhemmat olivat lähettäneet rahaa ja poika oli saanut ostettua uusimman Green Dayn levyn ja siirtänyt sen samantien kannettavalleen ja siitä sitten iPodiin.
Asunnon siivous sai nyt odottaa, vaikka Vic pitikin imuroinnista ja muutenkin kotitöistä. Nyt olisi hauskaa hieman rentoutua enemmän.

//Anteeksi tönkkö teksti D://

Christiné käveli mietteissään koulun pihalla. Tytön oli tarvinnut päästä ulos rauhoittumaan sillä hänestä tuntui kuin pää hajoaisi käsiin. Kiharahiuksinen nuori nainen tervehti jo tutuksi tulleita ihmisiä ja etsi katseellaan paikkaa jonne voisi mennä lukemaan kirjaa. Tytön tarvitsi lukea englannin tunnille kirja ja opettaja oli antanut hänelle urakaksi Sieppari ruispellossa nimisen opuksen. Kirjan lukeminen ei kauheasti houkutellut Christinéa, mutta hän halusi olla hyvä oppilas ja suorittaa urakan alta.

Tyttö aukaisi nutturalle kieputtamansa hiukset, ettei saisi todellista päänsärkyä. Christné oli pukeutunut rennosti kollareihin ja löysään huppariin jonka oli napannut isoveljeltänsä salaa, jalkoihin hän oli sujauttanut pinkit converset. Christiné kiitti onneansa, että oli tajunnut pukea hupparin alle parikin pitempihihaista paitaa, sillä ulkona ei ollut erityisen lämmin sää.
Musta laukku osui ikävästi jalkoihin koko ajan ja tyttö päätikin istahtaa maahan, jo kirjaansa uppoutuneen pojan lähelle.

Tuo lähes valkoiset hiukset omaava tyttö alkoi kaivella laukustansa kirjaa ja iPodiansa. Hän halusi ehdottomasti kuunnella Samy Deluxea lieventämään ikävää samalla kun hän yritti ymmärtää kirjastansa mahdollisimman paljon ja pysyä kiinni juonessa.

Tyttö vilkaisi lähellä istuvaa poikaa nopeasti arvioidakseen tämän ulkonäköä. Ehkä hieman nuoren näköinen, mutta todella kivan näköinen kokonaisuus, Chris pohti mielessään. Hän piti pojan hiuksista. Christiné keskittyi jälleen Sieppariinsa ja uppoutuikin kirjan tapahtumiin unohtaen hetkeksi huolensa ja ärtymyksensä.

// sori, oon oikeesti nii heikolla hapella ettei ajatus edes kulje huomenna kouluun *u* //

Vicky huomasi liikettä silmakulmassaan ja kääntyi katsomaan kuka oli metsikköön tullut. Poika oikeastaan hieman hämmästyi nähdessään nätin tytön istuutuvan puun alle kirja kourassaan. Ei olisi heti uskonut että tuommoinen tyttö eksyisi jonnekkin syrjempään lukemaan, olisi voinut olettaa että tyttö mieluummin olisi kaveriporukkansa kanssa jossain pirtelöllä.
Ei Vicky kuitenkaan mitään kysyä kehdannut, tyttö näytti keskittyneen kirjaansa.
Poikakin voisi jatkaa lukemista, jos vaikka saisi uuden näkökulman kirjaan.

Musiikki alkoi kyllästyttää, joten Vic irrotti napit korvistaan ja työnsi soittimen laukkuunsa. Poika vilkaisi kirjaansa uppoutunutta tyttöä ja hymyili itsekseen. Kirjassa oli juuri tapettu, tai ainakin pahoin puukotettu yksi päähenkilön ystävistä ja Victor ahmi kirjaa eteenpäin. Tätä kirjaa ei pystynyt laskemaan käsistään ennekuin sen oli lukenut loppuun. Siinä oli yksi syy, miksi Vic ei lukenut illalla jännitys romaaneja, niihin jäi koukkuun ja siinä menisi pitkälle yöhön, varsinkin kun yleensä pojan lukemiset eivät olleet kovin kevyttä kirjallisuutta. Vickillä oli omanlaisensa teoria, että lyhyet kirjat eivät olleet lukemisen väärtejä.

//Sekavaa ja sotkua.. :<//

Christiné vilkaisi jälleen lähellä istuvaa poikaa. Hän näytti erittäin uppoutuneelta kirjaansa ja tyttö olisi halunnut kovasti pyytää apua muutaman vaikean lauseen kanssa sekä tietää, mikä kirja tempaisi pojan mukaan juoneensa.

"Anteeks, en haluais häiritä, mutta voitsä auttaa mua?" Christiné kysäisi nopeasti. Tyttö tiesi omasta kokemuksesta, ettei kaikki pitäneet siitä, että heitä häirittiin kesken kaiken. Chris kuitenkin otti riskin. Kiharahiuksinen tyttö ei heti kehdannut katsoa poikaa silmiin heti vaan uppoutui valtavan pehkonsa taakse alkaen kasata sitä jotenkin järkevästi pois häiritsemästä.
Hiukset olivat Christinén ylpeys ja blondi olisi ollut lähes valmis vaikka murhaan jos joku olisi uskaltanut tehdä jotain hänen aarteelleen.

Tyttö lopulta keräsi rohkeutensa ja nosti katseensa pojan kasvoihin.

// sry lyhyt//

"Paholainen lasin takana" oli mahtava kirja.
Vicky lueskeli kirjaa keskittyneesti, kunnes kuuli että tyttö sanoi jotain. Poika nosti katseensa kirjasta ja katsoi tyttöä.
"Toki." Vicky sanoi ja nousi ylös ja käveli tytön luo.
"Mikä on ongelma?" poika kysyi ja hymyili.

Victor piti siitä että joku pyysi tätä auttamaan, oli asia sitten mikä hyvänsä. Vaikka poika ei välttämättä itsekkään ymmärtäisi ongelmaa, yritys oli aina hyvä.
Nuorukainen istui tytön viereen ja katsoi kirjaa, jota tyttö luki. Sieppari ruispellossa. Vicky oli itsekin sen lukenut joskus vuosia sitten, mutta ei oikein ollut pitänyt siitä. Päämäärättömät kapinamielisen nuorenmiehen seikkailut New Yorkissa eivät oikeastaan olleet niin kiinnostavia.
Vicky piteli sylissään omaa kirjaansa, kuin kalleinta aarrettaan ja sukaisi kerran hiuksiaan. Kaikkein eniten itsessään Victor piti hiuksistaan ja silmistään. Vaikka siniset silmät ja vaaleat hiukset tekivätkin pojasta erittäin hyväuskoisen, vaikka poika ei sitä oikeastaan olekaan. Vicky vain uskoo että kaikissa ihmisissä on jotain hyvää. Jopa niissä pahimmissa kriminaaleissa ja murhaajissa.

//Tökköä, sekavaa ja lyhyttä .__.//

Poika vastasi Christinén pyyntöön myöntävästi ja tyttö näytti hymyn tapaista.
"Mä en ymmärrä tältä sivulta tuota virkettä." Tyttö vastasi pojan kysymykseen ja osoitti kynnellään kirjan riviä.

Nuorukainen siirtyi istumaan Christinén vierelle tarkastellakseen kirjaa.
"Sieppari ruispellossa. Opettaja nakitti tän mulle luettavaks englannin tunnille." Blondi selitti nopeasti, miksi taisteli opuksen kanssa.

"Mikä sun nimi muuten on?" Christiné esitti mielestään erittäin järkevän ja aiheellisen kysymyksen. Hän vilkaisi vaaleahiuksista nuorukaista nopeasti.
"Mä en oikein tykkää tän tyyppisestä kirjallisuudesta. Aina joku kuolee ja juoni on olevinaan niin kekselijäs ja näissä kuvaillaan aina ihan luonnottomia psykopaatteja." Tyttö kertoi mielipiteensä pitääkseen hieman keskustelua yllä.

"Mitä kirjaa sä luit? Näyttää olevan hyväkin kun pidät siitä kiinni kuin aarteesta." Tyttö naurahti heleästi.

Vicky katseli hetken virkettä, joka tuotti vaikeuksia tytölle ja yritti sitten selittään sen niin hyvin kuin pystyi.
"Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin." poika naurahti selityksen jälkeen.
Vicky hymyili tytölle tämän kysyessä pojan nimeä.
"Victor Summers. Hauska tutustua." Vicky esitteli itsensä reippaasti hymyillen.

Tytön kertoessa, ettei pitänyt tuonkaltaisesta kirjallisuudesta Vic virnisti.
"Tämä minun kirja on Stephen Gallagherin 'Paholainen ikkunan takana'. Eli juuri sellaine kirja mistä sä et pitäisi. Taino, eihän tässä kyllä mitään hirveyksiä ole, vain kuvaus psykopaatin arjesta. Oon lukenu tän jo monta kertaa." Vicky innostui selittämään.
"Ei kirjan pidä olla yltiöraaka." poika vielä lisäsi.

Vikcy tutkiskeli tytön kasvoja. Eniten tytössä poika kai piti tämän hiuksista. Ehkäpä siksi että ne olivat vaaleat, kuten Vickyllä itselläänkin.

//Ei hyvä hedelmä mitä kuraa....//

"Toivottavasti ymmärsit kaiken mitä tarkoitin", Victoriksi esittäytynyt nuori mies naurahti selityksensä päätteeksi ja Christiné hymyili pojalle.
"Kiitos, tuosta oli kovasti apua. Ehkä mä vielä selviän tästä kirjasta. Niin, mä olen Christiné", tyttö sanoi helisevällä äänellä

"... ei kirjan pidä olla yltiöraaka", Victor totesi vielä.
"Hmm, luultavasti olet oikeassa. En usko, että nauttisin kovin paljoa kun tutustun paremmin psykopaatin arkeen", Christiné sanoi ja vaihtoi istuma-asentoansa paremmaksi samalla kun tunsi pojan katseen itsessänsä.

Tyttö käänsi katseensa ja tuijotti poikaa.
"Mitä sä katot? Onko mun meikit levinneet tai hiuksissa joku roska?" Christiné kysyi edelleen hymyillen ja naksautti luisevat sormensa käsi kerrallansa. Hän inhosi itsekin kyseistä tapaa, mutta ei voinut sille mitään.
"Anteeks, mä tiedän ettei pitäisi", Chris sanoi nopeasti ennen kuin antoi Victorille aikaa sanoa mitään.