Weirdokid.

/ Mayra och Declan :----) /

Charles huokaisi, ja tunsi likeisia t-paitojaan koneeseen, ja vilkaisi kelloa. Pisti oikean määrän pesupulveria ja sääti sitten pesuohjelman, ja pisti koneen päälle, ja meni istumaan sohvalle, ja taputteli reisiään. Harmi, kun hän ei polttanut. Olisi aika kulunut nopeammin... Mutta, hän ei polttanut, periaatesyistä.

Sipaisi punaisia kiharia hiuksiaan, ja katseli käsiään. Naputteli jalkojaan. Nousi ylös, ja käveli edestakaisin. Plääh. Tylsää. Aika kului hitaasti. katsahti kelloon. Vasta puoli minuuttia mennyt. Murahti, ja suoristi kauluspaitaansa, ja nyrpisti nenäänsä.


/ ah. tynkä 8/ /

Charles säpsähti. "Anteeksi. Moi." Hän sanoi, ja hymyili, ja virnisti, ja suki punaisia hiuksiaan taaksepäin. "Olen.. vähän kärsimätön. Pyykkien suhteen." Hän sanoi, ja katsahti pesukuoneeseen joka pyöritti hänen vaatteitaan. Toinen oli.. siro. Mieheksi siis. Puri alahuultaan, ja suoristi kauluspaitaansa, ja tunki kädet farkkujentaskuihin, ja katsahti jalkoihinsa, nostaen katseensa taas toiseen, kallistaen päätään. Toisella oli hauskat rastat.. Sipaisi kuparinpunaisia hiuksiaan taaksepäin huokaisten, ja asteli istumaan sohvalle, ja katseli poikaa, kallistaen päätään, ja kurtistaen kulmiaan. Tuttua näköä.. Ehkä hän oli nähnyt toisen jossakin. Mutta, ei se ollut todennäköistä.

Charles hymyili sitten, ja käänsi katseensa pois. Hän ei halunnut vaikuttaa tungettelevalta, tai... homolta. Naurahti sitten hiljaa omille ajatuksilleen, ja raaputti pisamaista nenäänsä.

Charles huokaisi. "Anteeksi.." Hän mumisi toiselle, ja hymyili, ja puri huultaan. Hengitti sitten syvään ja hymyili pehmeää hymyään. "No, ootsä mistäpäin?" Hän kysyi sitten toiselta rauhallisesti, ja nojasi sohvan selkänojaa vasten. Sulki silmänsä hetkeksi, ja avasi ne sitten, ja kallisti päätään. "Mä olen itse Irlannista. Siis, oon asunu melkein koko ikäni siellä, mutta sitten muutettiin tänne. Minä, veli ja äiti siis." Hän totesi, ja katseli tennareitaan hymyillen.

Charles kohotti kulmiaan. Toinen ei näyttänyt latinolta, ei tippaakaan. "Mielenkiintoista. Sä et näytä latinolta." Hän sanoi hieman hämmästyneenä. "Portugali on hieno maa. Haluaisin käydä siellä." Hän sanoi, ja naurahti kevyesti, ja nosti katseensa toiseen ja hymyili. "Anteeksi. Se oli vähän huono aloituskysymys." Hän sanoi ja virnisti.


/sori kökköilen. ei oikeen inspaa 8/ /

Charl hymyili. "Olen Charles. Sano vain Charl." Hän sanoi, ja hymyili hieman vinoon, ja katseli vihrein tuikkivin silmin toiseen. Tämä oli taas niitä harvoja ihmisiä johon hän lankeaisi. Miehistä siis. Nousi sitten hitaasti ylös, ja asteli hieman lähemmäs toista. "Hmm.. Sulla on erikoinen tyyli", Charl sanoi ja naurahti. "Siis, sun hiukset on jännät.. Tai noi rastat. Ne sopii sulle." hän totesi, ja hymyili pienesti, ja vinkkasi silmäänsä. Toinen oli suloinen. Ehkä he ystävystyisivät vielä..

Charles hymyili hieman häkeltyneenä. "Kiitos.. Tuota en ole kuullutkaan ennen." Hän sanoi ja virnisti sitten. Hän tunsi rauhoittuvansa nopeasti toisen seurassa. Hän halusi pitää jonkinlaista peliä toisen kanssa, eihän sen tarvinnut johtaa mihinkään. Ja pieni flirtti piristää päivää aina. Charl hymyili sitten pienesti, hieman ujoa hymyä ja haukotteli sitten peittäen suunsa nopeasti kädellään. "Anteeksi.. Tunnit ovat olleet vähän tylsiä." hän sanoi sitten ja katsoi pesukoneen suuntaan.

Charles siirsi sitten katseensa taas toiseen, ja kallisti päätään miettivän näköisenä. Ei hän kertoisi kaikkia ajatuksiaan toisesta.. Vaikka olihan toinen melko hyvännäköinen jopa hänen silmiinsä.. Olihan nuorukaisella ollutkin muutamia suhteita miehiin.. Mutta ehkäpä taas jonain päivänä hän löytäisi seurustelukaverin. Tällä hetkellä hän ei haluaisi olla suhteessa. Mutta voisihan hän harkita. Declan on syötävänsuloinen, ja Charles tiesi että jos hän kaatuisi, toinen nappaisi hänet kiinni. Mutta ei kuintankaan aio kokeilla..