Kuppi mustaa kahvia...

//jahhas, ja miira tänne Jasoninsa kanssa =)//

Nikki von Dee

Punapäinen blackmetallisti astui sisään kahvilaan. Oven ylle ripustettu kello kilahti ja ilmoitti uudesta asiakkaasta. Nikkillä oli päällään mustat tiukat nahkahousut joista roikkui ketjuja ja jotka korostivat tämän hyvää persettä enemmän kuin hyvin, Gorgorothin t-paita, sen alla revitty musta verkkopaita, maiharit ja puoleen reiteen ulottuva kangastakki - sekin musta. Takki oli ommeltu täyteen hihamerkkejä ja siihen oli tökitty irtoniittejä. Nikkin silmiä, joissa oli tällä kertaa punaiset piilolinssit, kehysti raskas meikki. Yhtä sysimusta kuin pojan huulipunakin.

Nikki istui nurkkapöytään ja heitti takkinsa viereiselle tuolille. Takkinsa taskusta hän otti avatun karkkipussin ja pudotti sen pöydälle. Poika tunki mp3:sen kuulokkeet korviinsa ja napsautti laitteen päälle. Gorgorothin ja Burzumin Sexual bloodgarling oli musiikkia hänen korvillensa. Muut kahvilan asiakkaista vilkuilivat poikaa hermostuneena, hän yleensä karkoitti ulkonäöllään ihmiset ympäriltään.

//tuli lyhyt ja vähä kökkö alotus...//

Jason asteli kahvilaa kohti, hän tarvitsisi kahvia ja vahvaa sellaista, sillä hän ei ollut jostakin syystä saanut yöllä unta. Mies työnsi oven auki ja kello kilahti, Jason tarkasti oliko kahvilassa tuttuja naamoja, mutta eipä oikeastaan ollut. Mies kiinnitti erityisesti huomiota punatukkaiseen mieheen, joka istui yksin nurkkapöydässä. Tuon ulkonäkö alkoi kiinnostamaan Jasonia kovasti.

Jason asteli suoraan tiskille ja hoiti tilauksensa. "Ottaisin espresson, kiitos." Mies tokaisi ja nojasi tiskiin, pieni vilkaisu oli kyllä paikallaan tuohon kiinnostavaan kaveriin nurkkapöydässä. Espressonsa saatuaan Jason käveli suoraan nurkkapöytään. "Terve, onkos tässä vapaata ?" Mies kysäisi mustat hiukset hieman silmien päällä.

Nikki selasi mp:ään tai pikemminkin iPodiaan, jota kuitenkin kutsui joko "mp3:seksi" tai "rakkineeksi". Nuorukainen nousi ja käveli tiskin ääreen. "Kuppi mustaa kahvia" Nikki sanoi viileällä äänellä. Kahvi tuotiin hänelle nopeasti ja tiskin takana työskentelevä nainen vilkuili jatkuvasti Nikkiä hermostuneena. Poika ei tästä jaksanut välittää, vaan otti kahvinsa ja raahusti takaisin nurkkapöytäänsä.

Nikki kuuli musiikin läpi kuinka oven päällä roikkuva kello kilahti kun uusi asiakas astui sisään. Hän ei edes nostanut katsettaan vilkaistakseen oliko tulija tuttu. Ei mennyt kauaakaan kun joku kehtasi häiritä häntä. Punapää nosti katseensa vihaisena. "No vittu miltä näyttää?" poika ärähti. "On siinä"

//tökkii...//

Jason katsoi punatukkaista ja naurahti. Vai että tällaista taas tänään, äkäinen kaveri, joka ei jaksanut olla kohtelias. Jasonia tuskin edes enää kiinnosti istua tuon kumman kaverin kanssa samaan pöytään, muttei kehdannut enää poiskaan lähteä. "Vai että tällaista." Mies tokaisi ja naurahti taas.

Kun mies maistoi espressoaan, hän totesi sen aika laihaksi litkuksi. Noh, olipahan siinä silti kofeiinia, tulisi ehkä hieman pirteämmäksi. "Sori vaan jos häiritsin, voin mennä poiskin." Jason sanoi, mutta ehti silti istuutua.

Nikki ei ollut tottunut siihen että ihmiset tulivat ehdoin tahdoin istumaan samaan pöytään hänen kanssaan, joten hän oli hiukan hämmentynyt. Poika repi kuulokkeet korvistaan ja sulki iPodinsa. Sen verran kohtelias hän sentään jaksoi olla, ettei istunut kuulokkeet korvissa kun oli seuraa. NIkki katsoi kahvikuppinsa yli toista punaisilla silmillään. Katse oli tutkimaton.

"Sori vaan jos häiritsin, voin mennä poiskin.", toinen sanoi. Nikki pudisti päätään. "Ei sun tarvi mihinkää lähtee... Mmh... Sori jos olin töykee tai joitan" poika sanoi käheällä äänellä. "Tota... Mä oon Nikki, mut sano vaan Heroin" POika ojensi kätensä pöydän yli jotta voisi kätellä toista. Tämän kummankin käden kämmenessä sekä kämmenselässä oli täsmälleen kohdakkain tatuoitu verisiltä näyttävät reiät - Jeesuksen haavat.

"Ei sun tarvi mihinkää lähtee... Mmh... Sori jos olin töykee tai joitan" Poika tokaisi ja Jason hymyili. "Eipä se mitään, pieni töykeys on ihan hyvä joskus." Mies sanoi ja siirsi hieman kahvikuppiaan, josta sitten hörppäsi. Pojan nimeksi paljastui Nikki, mutta hän oli kehottanut kustumaan Heroin-nimellä. "No mikä, ettei. Itse olen vaan Jason, tahtoessaan saa väännellä minkälaisia nimiä vaan." Mustatukkainen tokaisi ja katsoi toista punaisiin silmiin. Jason vastasi tämän kättelyyn tukevalla, muttei tiukalla otteella. Jason kiinnitti erityisesti huomiota punatukkaisen hienoihin tatuointeijin kämmenselissä.

"Eipä se mitään, pieni töykeys on ihan hyvä joskus." Nikki väläytti Jasonille pienen hymyn ja sanoi virnistäen: "Hah, tuota et usko itsekään". Toinen esitteli itsensä Jasoniksi, Nikki katseli miestä arvioiden. "Selvä... Jason" hän sanoi, maistellen nimeä. Hän huomasi toisen katselevan tatuointeja kämmenselissään varsin kiinnostuneena. "Haluatkos kertoa mielipiteesi?" Nikki kysyi tarkoittaen tatuointejaan. Samalla hän siirsi hiuksiaan pois kasvojensa edestä. Valkoiseen kahvikuppiin jäi hänen huulistaan mustaa huulipunaa, Nikin hörpätessä jälleen. Poika tuijotti laihoja, luurankomaisia sormiaan nostaessaan kupin huulilleen. Miten paljon hänen kätensä muistuttivatkaan hämähäkkejä.

//sori, megalyhyt .__.//

Nikki vaikutti ainakin tähän mennessä oikein mukavalta, ensivaikutelma oli ollut kyllä jotain muuta. Jasonille oli aikoinaan opetettu, että ensivaikutelmasta kannattaisi pitää kiinni, sillä se on yleensä totuus ihmisestä. Kaikki siihen eivät kuitenkaan luottaneet, Jasonkaan ei tällä kertaa luottanut.

"Haluatkos kertoa mielipiteesi?" Heroin kysyi ja Jason havahtui. "Niin noista tatuoinneista ? Hienot ovat, itsekkin voisin ottaa tuollaiset, mutta en oikein välitä siitä tatuointikynästä. Kai siihenkin on joku oma fobia." Mies tokaisi ja naurahti, ei hän varsinaisesti pelännyt, mutta inhotus oli osuvampi sana. Hammaslääkärissäkin mies pelkäsi poraa vain sen äänen takia, ei muun. "Pysyttelen näissä lävistyksissä vain, mutta niitäkin ottaisin vain muutaman." Jason sanoi siirtäen kätensä kulmalleen ja hiplaten siinä olevaa korua.

Nikki ei ollut koskaan mistään ensivaikutelmista välittänyt, ainakaan jos hänen itsensä olisi pitänyt antaa hyvä sellainen. Mitä väliä sillä oli mitä muut hänestä ajattelivat?

Punapää ei oikein jaksanut uskoa että toisen mielestä hänen tatuointinsa olisivat hienoja, eihän yleensä kukaan aikuinen tai 'tavallinen' ihminen pitänyt niistä."Hmm... sitä kutsutaan raukkamaisuudeksi" poika heitti virnistäen. Hän ei ollut koskaan pelännyt kipua tai muutakaan, eikä hän ollut välittänyt siitä mitä hänen kehossaan oli. "Lävistykset on ihan kivoja" Nikki totesi pureskellessaan omaa huulikoruaan. "Mulla ittelläni on seittemän lävistystä" Kieli- ja huulikoru olivat ainoat jotka olivat toiselle tällä hetkellä näkyvissä.

//tökkii... .__.//

"Raukkamaisuutta tai ei, en välitä niistä." Mies tokaisi ja vilkaisi toisen mustia huulia. Kun toista oikein tarkkaili, tämä oli itseasiassa aika hyvännäköinen. Perseeseen ei voinut olla kiinnittämättä huomiota, etumuskin paljastui aivan upeasti. Tiukat housut olivat kuin tehty hänelle. "Opiskelet vissiin täällä koulussa ?" Jason kysyi Heroinilta ja vilkuili tätä koko ajan kiinnostuneena.


// tooosi lyhyt 8< //

Nikki joi kahvinsa loppuun ja laski kupin pöydälle. Hän tarvitsi toisen. Hän huomasi kyllä kuinka toinen tarkkaili häntä jatkuvasti, eikä se häirinnyt häntä lainkaan. Päinvastoin, hän piti siitä kun häntä tuijotettiin. "Juu... tai no, opiskelen ja opiskelen. Mutta periaattessa joo" Nikki totesi virnistäen. Hän vilkaisi tiskille jossa ei tällä hetkellä ollut asiakkaita. "Hetkinen, käyn hakees toisen kupin" Ja niine hyvineen punapää nousi ylös ja käveli tiskille.

"Hetkinen, käyn hakees toisen kupin" Punatukkainen tokaisi, kun oli juonut kahvinsa loppuun. Jasonilla sitä kuitenkin vielä oli reilusti, sillä tämä oli kuluttanut enemmän aikaa toisen katseluun kuin espressonsa hörppimiseen. Tuo punatukkainen oli todella kiinnostava. Jasonin teki mieli kysellä tältä kaikenlaista, mutta ehkä se olisi liian tungettelevaa.

Heroin palasi ja mustatukkainen katsoi toista. "Sinulla on kiinnostava tyyli. Ehkä jotenkin houkutteleva." Jason tokaisi ja tuijotti toisen kroppaa vähempää kiertelemättä, suora tujotus oli ehkä huono tapa, mutta eihän sille mitään voinut.

// sori, toi "Heroin palasi"-homma, voin pyyhkiä sen pois jos toi haittaa, että menin jo siihen että poika palaa ? //

Nikki ei vähempää jaksanut välittää tavasta jolla tiskin takana seisova nainen tuijotti häntä. Kunhan hän saisi kahvinsa, muulla ei ollut väliä. Nikki lykkäsi rahat naisen käteen, joka värähti kuin peläten että toinen tartuttaisi häneen jonkun tappavan taudin. Heroin otti kuppinsa ja asteli takaisin pöytään.

"Sinulla on kiinnostava tyyli. Ehkä jotenkin houkutteleva." toinen sanoi. Heroin hymähti ja virnisti. "Kiitos kiitos... Hmm... Millä lailla houkutteleva?" Punapään päässä liikkui pervoja ajatuksia ja sen näki hänen virneestään.

//eipä tuo mitään, pieni autohitti on aina hyväksi =)//

Jason huomasi toisen virnistelevän, ehkä hän ajatteli jotain huvittavaa. "Hmm.. Ihan kaikella. Tuollainen alkaa pakosta houkuttelemaan." Jason tokaisi ja vilkuili toista hiustensa lomasta, mies hörppäsi espressoaan ja virnuili ilkikurisesti toiselle. Jasonin pässä alkoi pörräämään kaikenlaisia, hyvin mielenkiintoisia kuvitelmia Heroinista. Oikein kylmänväreet kipittivät selkää myöten.

Ajatuksen harhailivat vähän väliä missä sattuivat, ne alkoivat jo pikku hiljaa kiusata mustatukkaisen mieltä.

//anteeks kamalasti! .__." on ollu inspis hukassa jo kauemman aikaa...//

Nikki nojautui rennosti tuoklin selkänojaa vasten ja hörppäsi kahvistaan. Hän tiesi olevansa valitettavan puoleensa vetää jos joku uskaltautui lähestyä häntä. Punapään kännykkä rämähti soimaan, soittaen Gorgorothin Destroyeria. Kunnon black metallia! Nikki kaivoi kännykän nahkahousujensa taskusta ja vastasi hiukan laiskasti siihen.

Poika keikkui tuolin takajaloilla ja puhui kiivaan kuuloisesti puhelimeen saksaksi ja kaikenlisäksi vielä todella nopeasti. Puhuessaan hän tuijotteli kattoon ja naputteli sormillaan reiteensä.

Jason tuijotteli Nikkiä ja hätkähti hieman kun puhelin rupesi soimaan, Ei tuo kyllä ollut yllättävä soittoääni tuon näköiselle pojalle. Vielä enemmän mies hätkähti kun toinen rupesi latelemaan sujuvaa saksaa puhelimeen. Tuon korostus ei ollut oikein tarttunut korvaan, vaikka se aika selvää olikin. Jason piti jostain syystä tuosta kielestä, ehkä se oli jäänyt lapsuudesta kun oli tullut katseltua saksalaista poliisikoira Rexiä, mies rakasti saksanpaimenkoiria, itse asiassa hän rakasti kaikkia isoja koiria.

//juu ei mullakaa oikee inspistä ollu. //

Nikki keikkui tuolin takajalkojen varassa ja puhui kiivaasti puhelimeen, samalla kun hänen katseensa vaelteli pitkin kahvilaa. Hetken kuluttua Heroin iski puhelminen kiinni ja pamautti sen pöytään, kiroillen hiljaa. Hän hörppäsi kahvia ja loi katseen seuralaiseensa.

//tökkiii enemmän ku koskaa .__. anteeks, väkisin yritin jotai saaja aikaseks//

Jason hörppäsi kupistaan ja katsoi Nikkiä. "Kiva kieli tuo Saksa. Sieltäkö oot kotosin ?" Mies tokaisi ja katsoi toista silmiin. Jasonia väsytti jostain syystä ihan hirveästi, kofeiini ei näköjään ollut auttanut. Seuraavaksi olisi kai sitten kokeiltava jotain muuta, vaikka jos söisi suklaata.

// ei mullakaa tähän enää oikee mitää meinaa syntyä, on ollu nii kauan tää peli nurkassa x) //

Nikki nosti katseensa toiseen kun toinen kysyi jotain hänen kotimaastaan. "Joo, sieltä..." Jason näytti väsyneeltä, ei sillä että olisi itse yhtään sen virkumpi. Oli tullut taas valvottua muutama yö - hän oli käynyt aivan liian ylikierroksilla voidakseen nukkua. Ja syy siihen olivat aineet joita hän käytti.

// yh, tää käy vähän tylsäks. En keksi mitä vois tapahtuu seuraavaks, vai lähtiskö nää vaa litomaa ? 8---D //

Jason tarkkaili langan laihaa poikaa, raskas meikki pisti pahasti silmään, mutta sopi nuorelle miehelle jotenkin. Jason itse ei koskaan olisi meikannut noin hurjasti, ei se edes olisi hänelle sopinut. "Ai että ku väsyttää, tänää pitääki sitte vissii mennä aikasin nukkumaa.." Mies tokaisi ja virnuili.