Friend or Foe ~

// Eli Romihi + Ilario here //

Shikamaru huokaisi, ja laski raskaan laukkunsa maahan, tuhahtaen perään. Täällä olisi hänen seuraava asuinpaikkansa, ainakin toistaiseksi. Eihän sitä tiedä milloin hän saisi taas potkut, tai itse lähtisi. Naurahti itsekseen, ja napsutti huulikoruaan hampaitaan vasten. Työnsi avaimen lukkoon, ja avasi hiukan jäykän oven, ja kurkisti huoneeseen. Mukava pieni kämppä. Kaksi sänkyä. Eli tarkoittiko se, että hänelle tulisi kämppis? Toivottavasti ei. Hän ei halunnut, että hänen yksityisyyttään häirittäisi.

Shikamaru alkoi purkaa tavaroitaan, eli muutamia farkkuja, piilolinssikotelon, ja pari puhdasta t-paitaa. Muuta hän ei tarvinnut. Paitsi, hän oli ihan unohtaa! Meikit. Maailman tärkein asia! Poika naurahti ja istahti sängylleen, ja heilautti itsensä makaamaan. Peitto oli pehmeä. Ja Shikamarulla oli tylsää. Ja hänen olisi pian pakko saada päivittäinen heroiiniannoksensa. 'Ja tupakkaa. Pakko saada tupakkaa.' Shikamaru ajatteli ja inahti. Kaikki kiva riistettäisiin. Paitsi, vapaa-ajalla. Silloin hän haistattaisi paskat kaikille säännöille. Sylkisi varmaan rehtoria naamalle jos kohtaisi tämän. Virnuili ajatuksilleen, ja pomppasi istumaan, ja pyöritteli avainta sormessaan, automaattisesti kätensä siirtyi korkettamaan poskikoruaan.

Hymähdys. Se oli parantunut hienosti, vaikka aristikin vähän. Mutta sen ottaminen ei edes ollut sattunut. Ehkä hän ottaisi vielä lisää läväreitä, vaikka bridgen niskaansa. Hiljaa katseli toisen sänkyä. Hän ei edes tiennyt tulisiko hänen huoneeseensa joku. Nousi seisomaan ja meni sulkemaan oven, napaten sitten mp3-soittimen pillifarkkujensa taskusta ja pisti napit korvilleen asettuen makaamaan lattialle, vaikka se näyttikin omituiselta. Sulki silmänsä, ja pisti volyymit täysille. Ympäristö oli hiljainen. Oli vain musiikki. Ja pehmeä matto.

Ilario oli saanut siirron uuteen huoneeseen ja poika kantoikin laukkujansa.
"Vittu just niin mulle tyypillistä tuuria joutua jonku japanilaisen kaa samaan huoneeseen. Miten niin mä muka olen agressiivinen välillä?" Ilario selitti puhelimeen samalla kun käveli käytävää pitkin. Pojan oli täytynyt soittaa Elenalle jotta saisi purkaa suuttumustansa. Sisko sentään ymmärsi.
"Elena, kiitti että jaksoit kuunnella, mun täytyy nyt mennä. Nähdään lomalla. Muista sisko, mulla on ikävä sua ja sano perheelle terveisiä." Mustahiuksinen poika sanoi nopeasti italiaksi. Hän oli ollut yhdessä vaiheessa jopa varma kotiin paluusta.

Ilario alkoi survoa avainta lukkoon ja sai kuin saikin oven aukaistua. Poikaa alkoi tympäisemään astetta rankemmin heti kun hän astui huoneeseen sisään. Japanilainen oli asettunut jo kodiksi ja makoili lattialla. Ilario katsoi poikaa hetken tietämättä mitä sanoisi.
"No terve mieheen, jos sua semmoseks voi sanoa", Ilario heitti ja laski tavaransa lattialle. Vahva italialainen korostus ei ollut ottanut kadotakseen vieläkään.

"Voi pyhä paska että mut survotaankin aina samaan koppiin omituisimpien ihmisten kanssa ja silti aina käy niin, että näillä ihmisillä on jotain samaa kuin mun menneisyydellä on ollut!" Poika manasi itsekseen ja katosi vessaan.

"Niin, juuri niin. Olet oikeassa Leonie. Mä tulen jossain vaiheessa tuomaa sulle ne röökit, ok?" Mustahiuksinen puhui palatessaan takaisin tavaroidensa pariin. Tuntui, että tänään hän ei saisi olla rauhassa missään vaiheessa. Ilario joko itse soitti jollekin tai hänelle soitettiin.

//tää on tosi outo ja tökkivä, koita kehitellä jotain//

Shikamaru säpsähti oven avaamista, ja nosti napit korviltaan, naurahtaen pehmeästi. "No heipä hei. Oot varmaan mun kämppis?" Hän kysyi hieman kireällä äänellä, ja hymyili tekopirteää hymyään. 'Jumalauta, joku italiaano. Saatanan vittu.' hän ajatteli hetken aikaa, nousten ylös, hieman kömpelösti. Katseli toista hiljaa, ja nuolaisi hieman kuivuneita huuliaan. "Sanoitsä, et sullon röökiä?" Shikamaru kysyi sitten, ja odotti toisen vastausta istuutuen sängylleen, ja kaivoi taskujaan. Aski löytyi, mutta siellä oli vain muutama jäljellä. "Perskele." Shikamaru tokaisi sitten , ja puri huultaan.

Hän kävi sängylle makaamaan, ja sammutti mp3-soittimensa, työntäen sen laukkuunsa. Ei sitä vielä tarvittu.. Kai. Hän ei ollut varma. Huokaisten hieraisi naamaansa, ja vingahti kun nykäisi poskikoruaan vahingossa. "Jösses.." Hän mumisi, ja nyrpisti nenäänsä. Hän oli todellakin tupakan puutteessa. Ja jonkin muunkin, mutta tupakka oli pääasiassa.. Katsahti laihaan käteensä, ja huomasi sen tärisevän. Mumahati jotain sitten hiljaa puristaen kätensä nyrkkiin, ja sulki silmänsä. Maha kurnahti ikävästi. Mutta ei ruokaa.. Ei nyt.

//vähä tynkä ja lyhyt.. Mut yritin repästä jotai. : ) //

Ilario katsahti kämppistänsä hitaasti.
"Mitä vittua se japski salakuuntelee? Ja on mulla röökiä, kuuluu työhön." Ilario töksäytti ja käänsi selkänsä pojalle.
"Mikä sun nimi edes on? Anna mä arvaan, joku Daisuke kumminkin." Nuorukainen mutisi.

Poika purki tavaroitaan tympäytyneenä ja viskeli niitä sängylle epämääräiseksi kasaksi. Nokialaisen tuttu melodia alkoi taas kuulua ja Ilario alkoi tähyillä kapulaansa.
"No voi elämän kevät, ei pitäis mitää laskee ikinä käsistä." Ilario manasi ja tajusi että puhelin soi taskussa.
"Ilario Lambertini." Nuori mies vastasi asiallisesti ja istahti tavaroidensa keskelle tuijotellen vastapäistä seinää.
"Moi, mitä Maria pieni, mitä kuuluu? Ei oo juteltu pitkään aikaan, onko ollu veljeä ikävä?" Pojan ääni pehmeni tunnistettuaan soittajaksi pienemmän siskonsa. Ilario odotti pitkään hiljaa, kun sisko kertoi mitä koulussa oli tapahtunut.
"Onko se hienoa olla koulussa? Ole ahkera oppilas niin saat käydä koulun loppuun Italiassa. Niin, ei tarvitse muuttaa pois kotoa. Maria, mun täytyisi lopettaa, sulle tulee muuten kallis lasku. Moikka, mä koitan ryhdistäytyä tässä yhteydenpidossa." Ilario lopetteli.

"Ai paska, mä myöhästyn justiilleen ja pitäis käydä vielä hoitaa parit bisnekset." Poika leikitteli huulikorullansa samalla kun pähkäili mitä tekisi.
"Lähteekö se Japanilainenki nauttimaan nikotiinista, vai hankitaanko jätkälle jotain vahvempaa?" Ilario heitti läpällä, mutta kuitenkin tosissaan.

// outo, ilario on edelleen liimattuna puhelimeensa jne pitkän koulupäivän jälkeen kestää hetki päästä vauhtiin : D //

Shikamaru naurahti pienesti. "No, ei ole. Shikamaru." Hän sanoi kuullen toisen puhelimen soivan, hiljeni sitten. Puri alahuultaan, ja katseli toisen olemusta. Selvät italialaisen piirteet. Aika namu. Shikamaru hymähti sitten, ja rapsutti puoliksi ajeltua päätään. "Käy. Ja röökit loppuu. Ja mun pitää ottaa kyl päivittäinen heroiiniannos.. Ethän kerro sitten rehtorille? Erotetaan taas muuten.." Hän sanoi, ja hymyili pienesti, manaten sitten itseään. 'Oli jo myöntänyt huumekoukkunsa jollekkin tuntemattomalle. Hyvä, Shikamaru. Loistava veto!' hän mietti itsekseen ja katsoi toiseen varovasti. "Sori. Mä ja suuri suuni." poika sanoi toiselle.

"Vai käyttää se kämppis heroiinia. Ei pelkoo, emmä susta kantele, ei kuulu tyyliin. Sitä paitsi mun omat luurangot on sen verran raskasta tavaraa, että mulla ei ole varaakaan." Ilario sanoi asialliseen tyyliinsä ja puki hupparin päällensä. Huppari oli musta ja kokoa XXL, Ilario piti rennoista vaatteista ja suosikin mahdollisimman isoja kuteita.
"Mut jos sulla on tapana puhua ohi suus, mä en tule puhumaan sulle edes heikkona hetkenä mun elämästä." Nuori mies sanoi ja nosti tupakan huulillensa tarjoten samalla askia Shikamarulle.

Ilario asteli rennosti ulos huoneesta, tarkoituksena mennä polttamaan asuntolan edustalle. Yleensä kukaan ei jaksanut välittää, vaikka Ilario rikkoikin koulun sääntöä.

"Miten sä tänne päädyit? Ongelmia nousevan auringon maassa? Asunu koko ikäs täällä?" Ilario aloitti lievän tenttauksen samalla kun puhalsi savut ulos.
"Toivottavasti punanen passaa, ettet ole niitä hippejä jotka polttaa olevinaan terveellisempää vihreää." Poika totesi tarkkaillessaan Shikamarua.

Shikamaru hymähti, ja hymyili pienesti toiselle. Poika nappasi askin, ja seurasi toista sitten ulos, napaten tupakan huuliensa väliin. Hymyili pienesti. Toinen vaikutti jokseekin mukavalta.. mutta, ei sitä tiennyt. Sytytti tupakan ja veti henkoset puhaltaen savuja ilmaan. "No, joo. Mitäs siellä muuta kun äiti kuoli heti kun synnyin, isä pahoinpiteli ja lopulta raiskasi. ja huorasin. Ei sen suurempia ongelmia. ja paskanko välii merkillä on." Hän sanoi ja naurahti pienesti, kaivaen hupparinsa taskusta heroiiniruiskun ja aineen.

Vilkaisi Ilarioon, ja hymyili pienesti tuolle, ottaen aineen ruiskuun, napauttaen sitä muutaman kerran, ja pisti sen itseensä, ja vippasi ruiskun menemään.


/ah, menen. yritä saada jotain irti/

"Auts, sulla on paska lapsuus takanas. Mut kyllä se siitä, tuntuu et tää mesta on joku erilaisten nuorten keskus." Ilario pahoitteli toisen menneisyyttä, kuitenkin Shikamaru tuntui ottavan aiheen rennosti. Ilario tähyili taivaalle ja huomasi syrjäsilmällä kämppiksensä kaivavan taskustansa ruiskun ja aikeet pistää itseensä annoksen.

"Voi vittu, tota ei ois tarvinnu tehdä mun nähden sentää. Ei sillä, en mä ole ikinä ollut koukussa heroiiniin. Oon käyttäny vähän eri mömmöjä vaikka sanotaankin että omiin bisneksiin ei tulisi sekaantua." Poika jatkoi hetken päästä.
"Mä käyn viemässä Leonielle nopeasti sen tilauksen, mulla ei mee kun pari minuuttia." Ilario sanoi vaihdellen painoa jalalta toiselle ja otti suunnakseen tyttöjen asuntolan.

Poika oli kevyesti alta viiden minuutin hoitanut hommansa ja asteli sisälle luukkuunsa.

//vähä ohi aiheen jne //

Shikamaru hymähti. "Mä taidan lähteä takas kämpille.." Hän totesi sitten ja sipaisi hiuksiaan silmiltä, ja puri lävitettyä huultaan. Huokaisi, ja hymyili sitten itsekseen pienesti. Elämä oli perseestä, ja niin oli myös Shikamaru. Toivottavasti kukaan ei vain saisi selville millainen hän oli. Tai, tietysti saisi. Ei hän sitä peittelisi.

Shikamaru asteli huoneen ovelle, avaten sen sitten, ja sulki perässään. Katseli toisen tavaroita jotka olivat heitettynä sängylle. Siveli kädellään toisen vaatteita huumaantuneena hymyillen, ja huokaisi. Asteli hitaasti, keinuvasti sängylleen ja istahti siihen, kaivaen taskustaan kännykän. Avasi sen, ja alkoi pelaamaan matopeliä, kun ei muutakaan ollut. Kirosi joka kerran kun mato osui seinään. Helvetti sentään. Vippasi sitten kännykän peitolle, ja mumisi jotain, ja kaiveli laukkuaan hetken aikaa, löytäen taskumattinsa. Naurahti, ja otti kulauksen, irvistäen. "Tujua tavaraa." hän sanoi itsekseen, kun totesi aineen vodkaksi. Sulki silmänsä, ja hymyili rentoutuneena

"Mikäs se Shikamarua noin hymyilyttää?" Ilario kysäisi ohimennen saavuttuaan huoneeseen. Ilario rupesi kasaamaan vaatteitansa aikeinaan heittää ne kaappiin ja siistiä muutenkin omaisuuttaan pois sängyltä.
"Ei hemmetti miten paljon ihmisellä voi olla tavaraa mukanaan." Poika kirosi ja alkoi leikitellä huulikorullansa, kuten pojalla oli tapana.

"Mitä sä haluut tehdä tulevaisuudessa? Sitten kun joskus täältä valmistut." Ilario kysyi pitääkseen yllä pientä keskustelua, vaikka olisikin selvinnyt ilmankin. Ilariolla itsellään oli jos jonkin näköistä tulevaisuuden kuvaa, mutta ammatista tai muusta opiskelusta pojalla ei ollut aavistustakaan, mitä hän haluaisi tehdä.

Shikamaru kohautti olkiaan. "Enpä tiedä. En ole ajatellut. Ja olen pian täysi-ikäinen, ja alan ramppaamaan baareissa, joten työtäkin on hankittava. Tai, onhan mulla osa-aikainen työ.." Hän sanoi sitten hiljaa, hieman sammaltaen. Naurahti sitten, ja hieraisi naamaansa. "Onks tääl jotenki kuuma? Mullo iha helvetin lämmin." Hän sanoi sitten, ja nakkasi vaaleanvihreän hupparinsa sängylle, ja suoristi ihonmyötäistä valkoista toppiaan, joka paljasti pojan luut.

Shikamaru katsoi Ilarioon, ja hengitti hiljaa. Toinen oli vain.. upea. Mahtava. Italialaiset piirteet. Herkkuperse. Shikamaru jäi tuijottamaan toisen takapuolta, ja hätkähti sitten, kuullen kännykkänsä viestiäänen, ja alkoi kaivaa puhelintaan esille, avaten vietin. Täyttä paskaa. Hän vippasi puhelimen takaisin sängylleen, ja hymyili pienesti Ilariolle.

Ilariosta tuntui ettei hänen kämppiksensäkään tiennyt mitä haluaisi tulevaisuudelta.
"Tai, onhan mulla osa-aikainen työ.." Japanilainen sanoi sitten hiljaa, hieman sammaltaen.
"Mitä sä oikein duunit osa-aikaisena? On mullakin toki rahan lähteeni, etten mä ihan peeaa oo." Ilario myönsi.
"Onks tääl jotenki kuuma? Mullo iha helvetin lämmin." Shikamaru kysyi ja alkoi kuoriutumaan hupparistansa.
"Ei mun mielestä, just sopiva itseasiassa. Ootsä ottanut vähän lämmikettä vai?" Poika kysäisi huvittuneen ja vilkaisi japanilaista joka makasi sängyllänsä. Pojan luut kuulsivat valkoisen paidan läpi ja Ilarion täytyi keskittyä ettei tuijottaisi. Oli hän toki nähnyt sairaan laihojakin ihmisiä, mutta silti se jaksoi hätkäyttää.

Ilario jatkoi sänkynsä tyhjentämistä ja tunsi että häntä tuijotettiin parhaillaan.
"Tuijotatko sä mua vai kuvittelenko mä vain?" Ilario kysyi selkä edelleen Shikamaruun päin.

Shikamaru virnisti. "No.. oon töis yhes.. kaupassa. Aikuisille suunnatussa." Shikamaru vastasi, ja katseli toista. "Ja.. jäin tuijottamaan. Anteeksi. Aivot jäätyy." Hän sanoi sitten nopeasti, ja hymyili pienesti. "Kuolen tylsyyteen." Hän sanoi ja naurahti sitten pienesti, nousten istumaan, ja katseli toisen tekemisiä. "Toivottavasti täällä ei syynitä ihmisten menneisyyksiä. En halua millekkää vitun psykologille. Ja en halua saada opettajien sääliä osakseni, se on rasittavaa kun ihmiset tulee ja selittää ja yrittää auttaa." Hän sanoi toiselle sanat välillä takkuillen, ja hieman sammaltaen. Siirsi kätensätaas poskikorulleen, ja pyöräytti sitä, ja kurtisti kulmiaan.

"Ei täällä minnekkään lanttumaakarille joudu. Mä oon ollu koulussa monta vuotta eikä mua oo kertaakaan lukittu minnekään, vaikka aihetta ois varmasti moneen otteeseen ollutkin." Ilario tokaisi viileästi, palautuen normaaliin hieman etäiseen rooliinsa.
"Mitä sä sitten olet tehnyt jos sulla on aihetta pelätä tuommoista? Ja erikoinen työpaikka, mut kai silläkin rahat tienaa." Poika kysäisi ohimennen. Hän ei inhonnut mitään muuta enemmän kuin utelua, mutta ei malttanut olla kysymättä. Tässä koulussa oli kuultu jo niin ihmeellisiä tarinoita.

"Hitto on täällä kyllä aika kuuma." Ilario sanoi yllättäen ja riisui suuren hupparinsa sekä kauluspaitansa. Poika vältteli yleensä lyhythihaisia paitoja, koska hänen tatuointinsa paljastuivat ja ihmiset tulivat julkisilla paikoilla kyselemään ihoon hakatuista musteläiskistä.

Nuori mies istahti vihdoin siistille sängylle ja näpräsi lettejänsä.
"Pitäisi varmaan illalla päästä puntille." Ilario totesi yllättäen.

Shikamaru hymyili ujosti toiselle, ja värähti, katsellen tuon käsivarsia mietteliäänä. "No.. vaikka mitä. Jäin kiinni huumeiden myynnistä koulussa, mömmöjen käytöstä, alkoholista kouluaikana. Vedin aikamoisesti perseet olalle. Ja.. Panin koulun opettajia, koska ei ollut parempaakaan tekemistä. Ja minuthan on raiskattu." Shikamaru selitti, ja jatkoi: "Ja muutamissa koulussa ei suvaitty lävistyksiä, ja sitä että mä.. no, olen kiinnostunut miehistä. Ja vaikka mitä muuta. Kerran sytytin koulussa luokkahuoneen roskiksen palamaan. Ja nauroi maanisesti, kuulemma. En itse muista mitään. Taisin jopa hakata rehtorin ku se anto mulle 2 tuntia jälkkää tupakasta." Shikamaru sanoi mietteliäänä, ja naurahti sitten huiskauttaen kättään.

Huokaisi, ja tuuhensi sitten hiuksiaan hieman vaivautuneena, kun oli taas selittänyt tekemisiään toiselle. "Anteeksi. En osaa lopettaa ajoissa." Hän sanoi sitten melko hiljaa, ja kietoi kätensä vatsansa ympäri. Äänekäs murahdus kuului hänen vatsastaan, ja Shikamaru punastui.

Shikamaru kertoi tarinansa ja Ilario kuunteli koko ajan. Hän ei yllättynyt mistään pojan sanomasta.
"Anteeksi. En osaa lopettaa ajoissa." Shikamaru sanoi samalla kun hänen vatsansa ilmoitti nälästä.
"Huomaan." Ilario totesi lyhyesti ja tuijotti käsiänsä. Hän ei oikeastaan tiennyt mitä sanoa ja alkoi kiskoa lisää vaatteita päällensä.

"Mä en ollut käynyt koulua kun vain pari vuotta, ennen kuin mä muutin tänne. Ensimmäinen vuosi oli kauheen vaativa, koska mä lähdin käytännössä nollasta mitä nyt opiskeluun tulee." Ilario tunnusti, mutta poika ei hävennyt sitä. Hän ei vain viihtynyt koulussa kunnolla ikinä ja hänellä oli parempaakin tekemistä kuin kuluttaa penkkiä.
"Katolisen koulun säännöt on todella tiukat ja totta kai mä lensin ulos sieltä. Vain sen takia etten liputtanut uskoni puolesta." Ilario lisäsi nopeasti. Oli pojan erottamisen takana muutakin, mutta Ilario mainitsi mieluiten vain yhden syyn.

"Ootko sä ikinä käynyt Italiassa?" Ilario kysäisi kämppikseltänsä.

Shikamaru katseli toista hymyillen. "En. Olen aina halunnut käydä siellä." Hän sanoi, ja katsahti sitten alas hentoihin käsiinsä jotka tuntuivat pitävän hänen luitaan kasassa. Hän melkein häpesi laihuuttaan, anoreksiaansa. Mutta, silti hän tunsi itsensä lihavaksi. Niin lihavaksi että oksetti. Tunsi värähtävänsä sitten inhosta, ja katsahti Ilarioon varovasti.

"Mä olen ateisti." Hän totesi sitten kämppikselleen, ja puri lävistettyä huultaan. "Mä en oo koskaa ymmärtäny mitään uskontoa. Ja sen jälkeen mitä tapahtu, en oo kyllä uskonut mihinkään muuhunkaan. Siihen, että söisin normaalisti. Että olisin normaali. Että mä olenkin hetero. Ei niin vain tule käymään. Koskaan." Hän sanoi sitten, ja sulksi silmänsä. Hän ei itkisi. Ei todellakaan itkisi, ainakaan kenenkään nähden.

"Mäkin olen ateisti. Mun vanhemmat, itseasiassa koko perhe on syvästi katolisia, mutta mä olen suvun musta lammas. Mun vanhemmat ei ole pitäneet muhun yhteyttä ikuisuuteen kun niille selvisi mun tekemiset. Mulla ei vain ole tarvetta uskoa mihinkään muuhun kuin itseeni." Ilario tokaisi kämppiksensä paljastukseen.
"Täällä on aika paljon anoreksiaan sairastuneita ihmisiä, sääli. Mitä iloa kropasta on niin laihana ja heiveröisenä, ettei jaksa tehdä enää mitään?" Ilario pohti ääneen jo kauan aikaa sitten huomaamansa asiaa. Ilario itse arvosti lihaksikasta ja hyvin huollettua kroppaa joka näytti terveeltä.

"Mä olen diilannut huumeita kymmenen vuotta ja on mulla kaikkee muutakin paskaa kaapissa ja rekisterissä, mutta elämä jatkuu. Niin se vain menee." Ilario raotti hieman menneisyyttään.

Shikamaru katsoi toiseen, silmät hieman pyöreinä. Toisesta ei olisi sitä uskonut. Hän oli vain niin... täydellinen. Mutta kai täydellisetkin tekevät virheitä.

Shikamaru inahti. "Täällä on aika paljon anoreksiaan sairastuneita ihmisiä, sääli. Mitä iloa kropasta on niin laihana ja heiveröisenä, ettei jaksa tehdä enää mitään?" oli toinen sanonut. "Mä olen läski. Ja haluan laihtua, lisää." Hän sanoi sitten päättäväisenä. "Mä olen kauhea pallo." Hän sanoi, ja kurtisti kulmiaan. "Ketä mä olen huijaamaan.. Mä olen saatanan laiha.. Monta kertaa ollut sairaalassakin, joka kerta luvannut että mä aloitan normaalin syömisen, lihoisin. Saatana, lupaukset on paskaa." Hän sanoi sitten kiereästi, ja kävi selälleen sängylle laskien heiveröisen kätensä kasvoilleen.

"Mä.. mä olen säälittävä. Ja vitun ärsyttävä." Hän sanoi hiljaa, ja kosketti kylkiluitaan paidan läpi. Hänen oli tapana laskea ne, rauhoittuakseen. Tuntui lohdulliselta, kun sai tuntea oman läheisyytensä, mutta tällä kertaa hän ei tarkoittanut yöllisiä sessioitaan itsensä kanssa. Huokaisi hiljaa, vilkaisten ruskeilla silmillään toiseen, ja sipaisi silmiltään tummia hiuksiaan.

Ilario katsoi seiniä kun Shikamaru haukkui itseänsä läskiksi ja antoi puheen kulkea ohi korvien.
"Ketä mä olen huijaamaan.. Mä olen saatanan laiha.. Monta kertaa ollut sairaalassakin, joka kerta luvannut että mä aloitan normaalin syömisen, lihoisin. Saatana, lupaukset on paskaa." Poika sanoi kireästi.
"Totta, lupaukset on ihan turhia jos niitä ei voi pitää." Ilario myönsi.

"Mä.. mä olen säälittävä. Ja vitun ärsyttävä." Shikamaru jatkoi hiljaa.
"Totta. Sä olet ihan vitun säälittävä ja ärsyttävä jos et nyt ryhdistäydy." Ilario tokaisi normaaliin tapaansa.
"Sä tuijotat mua jatkuvasti. Onko joku vikana?" Poika kysyi varmistusta päätelmillensä.

Shikamaru säpsähti. "Tuota.. en tiedä, onko mitkään vialla." Hän sanoi, punastuen pienesti, kuullessaan toisen kysymyksen. Tai, hän sanoisi sen nyt päin naamaa, ajatelkoot vaikka mitä. "Mä tykkään susta." Shikamaru totesi sitten hiljaa, lähes kuiskaten, katsomatta toiseen. 'Here we go again' ajatteli poika, ja vilkaisi nopeasti Ilarioon. "Tai siis, sun ulkonäkös on mahtava. Ja kyllä, samoin sun persees. Kiinteä. Oot sopivan lihaksikas. Ja juuri niin tyypillinen italialainen." Shikamaru lateli toisen ulkonäköä, ja virnisti sitten. "Joo voit nauraa. Ja juosta kertomaan frendeilles. Mua ei kiinnosta, mitä muut sanoo."hän sanoi sitten päättäväisenä toiselle.

"Mä tykkään susta." Shikamaru töksäytti hieman punaisena.
"Ainakin oot suorapuheinen. Mut sori vaan, mä en ole kiinnostunut." Ilario vastasi toisen tunnustukseen.
"Tai siis, sun ulkonäkös on mahtava. Ja kyllä, samoin sun persees. Kiinteä. Oot sopivan lihaksikas. Ja juuri niin tyypillinen italialainen." Japanilainen kehui pojan ulkonäköä.
"Kerro mulle jotain uutta?" Poika sanoi vitsillä. Hän tiesi kyllä harvinaisen hyvin olevansa puoleen vetävä.
"Joo voit nauraa. Ja juosta kertomaan frendeilles. Mua ei kiinnosta, mitä muut sanoo." Shikamaru jatkoi päättäväisesti seisten sanojensa takana.
"Muuten ihan kiva, mut ei mulla täällä ole ihmisiä kelle mä kertoisin mun asioita." Ilario sanoi. Tottahan se oli. Poika ei luottanut kehenkään tarpeeksi, jotta voisi kertoa itsestänsä syvällisemmin.
"Enkä mä arvosta toisten ihmisten nolaamista, se on säälittävää." Italialaisnuorukainen jatkoi.

Ilario istui hetken mietteissään kunnes sai taas sanaisan arkkunsa aukeamaan.
"Mutta musta tuntuu, että mä pyydän huoneen vaihdosta. Se on sulle vain hyväksi." Ilario lopetti.

Shikamaru hymähti. "Siitä vain." Hän sanoi, yrittäen kuulostaa normaalilta, mutta kuuli itsekin äänessään kuultavan pettymyksen. "Tai. No, en tiedä. Unohdetaan äskeinen." Hän sanoi hiljaa, ja kääntyi kyljelleen, kasvot italialaiseen päin. "Joo, mä olen suorapuheinen, säälittävä ja homo. Anteeksi vain jos en pysty pitämään päätäni kiinni." Hän sanoi sitten, ja nousi istumaan, ja siitä seisomaan, pienesti horjahtaen. Hänellä oli hontelo olo 185 cm pitudessaan. Joskus oli perseestä olla pitkä. Huokaisi, ja katsahti toiseen, ja asteli sitten vessaa kohti, ja horjahti saavuttaen tasapainonsa lähes heti. Kirosi itseään kun oli ottanut vielä hörpyn vodkaa.

"Hei, älä käsitä väärin. Mä olen vain enemmän kiinnostunut tytöistä. Ei homoudessa ole mitään vikaa." Ilario toppuutteli Shikamarua.
"Unohdetaan äskeinen." Shikamaru totesi ja käänsi selkänsä Ilariolle.
"Harvinaisen hyvä ehdotus, sun esittämäks." Ilario heitti.

Ilario katseli huvittuneena kun Shikamaru otti lähdön kohti hotelli helpotusta. Japanilaiseksi harvinaisen pitkä, vain kymmenen senttiä Ilariota lyhyempi, poika horjahti hieman.
"Jaa sitä on ilolientä napattu pikkusen." Ilario totesi katsoessaan toisen menoa. Hän ei jaksanut huolestua tästä tapauksesta ollenkaan.

Shikamaru naurahti pienesti, ja sulki vessan oven, ja katsoi itseään peilistä. Laihat kasvot. Lävistykset olivat melko pelottavia itseasiassa. Asteli vessanpöntön eteen, ja teki tarvittavat toimenpiteet, vetäen housunsa ylös, ja pesi kädet pesualtaassa, ja sen jälkeen huuhteli kasvojaan kylmällä vedella, ja kuivasi naamansa, ja tunsi humahduksen päässään. Otti kiinni pesualtaasta, ja odotti sen aikaa kun silmien musteneminen hävisi, ja avasi oven sitten hitaasti, ja katsahti italialaiseen hymyillen pienesti. itsekseen. Okei, sekin oli hoidettu. Eipä ollut mitään huolehdittavaa enää.

Asteli hieman horjuvasti sänkynsä viereen, ja selkä italialaiseen päin, ja kiskaisi päältään valkoisen ihonmyötäisen paitansa, ja pisti päälleen mustan, ison t-paidan joka ei kiristänyt, eikä hänen olomuotoaan huoannut sen alta. Hänen luurankomaista laihuuttaan. Kääntyi sitten italialaiseen, ja huojahti taas. "Saatana." Hän sanoi, ja sulki silmänsä ja irvisti. "Mua on huimannu koko päivän." Hän sanoi, ja naurahti. "Joo, tiedetään. verensokeri." Hän sanoi sitten vastaten omaan lauseeseensa.