Best day of my life -NOT!

//Eli tänne Miiraa ja hänen herraansa odotan :3//

Marilee oli hakeutunut kirjaston hiljaisuuteen. Koko päivä oli ollut pelkkää puhdasta vitutusta ja epäonnea. Ensinnäkin, Marilee oli unohtanut osan kirjoistaan asuntolaan ja opettajat olivat jaksaneet valittaa tunnit läpeensä. Lisäksi tyttö oli nukkunut viime yönä jotenkin hassussa asennossa, koska selkä oli jumalattoman kipeä, varsinkin jos yritti taipua vasemmalle.

Kirjahyllystä oli löytynyt Agatha Christien kirja Ruumis kirjastossa ja Marilee oli hakeutunut mahdollisimman syrjäiseen pöytään sitä lukemaan. Puolessa välissä kirjaa tyttö tajusi, että oli nähnyt tämän televisiosta ja että tiesi murhaajan. Marilee sysäsi kirjan toiselle puolelle pöytää kiukustuneena.
Kirjaston henkilöstö joka välillä kävi palauttelemassa hyllyyn kirjoja, katsoi tyttöä pari kertaa tympeästi, mutta kipitti nopeasti paikalta Marileen luodessa murhaavan katseen vanhahkoon naiseen. Voi että otti päähän.

//Anteeksi lyhyys T^T//

Jason asteli kirjastoa kohti, hän muisti taas miten tylsää koulunpenkillä voikaan olla ja siksi olikin ollut innoissaan opiskelujen loputtua. Uuteen työpaikkaan tutustuminen oli toki mielenkiintoista, mutta osa ihmisistä oli todella tylsiä. Esimerkiksi ruokalassa keittäjät olivat todella tympeitä ja läimäyttivät vaan ruuat lautasille, kannattaisikohan heidänkin vähän miettiä mitä tekee.

Hyvät tavat mies kuitenkin taisi ja nappasi pipon pois päästä astuessaan kirjastoon. Hän tahtoi toki miellyttää kirjastonrouvaa ja tervehti häntä reippaasti. Jason asteli mahdollisimman kauas kirjastohoitajasta, sillä nainen joka tapauksessa karmi häntä. Pitkin harppauksin mies asteli erään pöydän ohitse, jossa kuitenkin näki sievän tytön. Jarrut pohjaan ja katsomaan !

Tyttö näytti varovan selkäänsä, ehkäpä se oli kipeä ? Kyllä fysioterapeutti näkee jo kaukaa, mitkä lihakset ihmisellä on jumissa, oli se tultu ajan kanssa huomattua. “Terve. Onko selkä kipeä ?” Jason tokaisi ja haki tyttöön katsekontaktia kirkkaan sinisillä silmillään ja yritti näyttää jotenkin iloiselta.

Pöydän ohi käveli joku tyyppi, jonka Marilee oli joskus nähnyt koululla. Taisi olla se uusi lisäys henkilökuntaan. Joku fysioterapeutti tai jotain sinne päin. Mies ilmeisesti näki tytön ja pysähtyi pöydän viereen. Marilee ei jaksanut kääntää päätään toisen suuntaan vaan tuijotti edelleen vastapäiseen kirjahyllyyn.
Viimeistään miehen kysyessä tytön selästä, Marilee vaivautui kääntämään päästä miehen kasvoja päin.
"Se ei kyllä sulle kuulu mutta kyllä. Ja pirusti koskeekin." Marilee äyskähti. Tyttö ei oikeastaan tahtonut olla ärtynyt mutta kipu ja päivän vastoinkäymiset olivat tehneet tehtävänsä.

"Mikä sun nimi on?" Marilee kysyi, suoristautui tuolissaan ja irvisti kivusta. Selkää vihlaisi joka kerta kun hieman liikkui.
Kännykkä värisi taskussa saapuneen tekstiviestin merkiksi, mutta tyttö ei jaksanut ottaa sitä tiukahkojen mustien pillifarkkujen taskustaan. Paitaa Marilee oli valinnut pitkään ja päätynyt lopulta pitkään valkoiseen t-paitaan, joka ulottui melkein polviin ja t-paidan päällä oli musta, hieman liian iso vetoketju huppari.
Pöydän luo pysähtynyt miekkonen oli melko hyvännäköinen, mutta vaikka miten innokas flirttailija Marilee olikin, ei tyttö kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun kuin kipuun selässä.

Jason hymyili tytölle ja jäi hetkeksi tuijottamaan hänen silmiä, tyttö oli kysynyt tämän nimeä ja mies havahtui. "Jasoniksi on ainakin tähän asti kutsuttu. Entäs sinä, jos saan neidin nimeä udella ?" Mies sanoi ja hymyili ehkä hivenen flirttailevasti.

Jason istui pöydän ääreen ja alkoi katselemaan ympärilleen. "Taidat pitää kirjoista ? Tai voihan sitä kirjastossa muutenkin olla, itsekkin tulin vähän rauhoittumaan." Jason katseli edelleen tyttöä päästä varpaisiin (tai niin paljon kuin näki pöydän estäessä jalkoja näkymästä). Jasonilla itsellään oli päällä kirkkaan vihreä huppari, aika tiukat pillifarkut ja tottakai pipo oli myös matkassa.

// Sori, en saanu inspistä tosta edellisestä viestistä ;oo Ja oon väsyny, ku kaks päivää ollu kipeenä -.-' //

Marilee hymyili toisen esitellessään itsensä. Tyttö huomasin pienen flirttailevan vivahduksen Jasonin hymyssä, ja tämä piristikin MArileeta hieman.
"Mun nimi on Marilee, mut voit myös kutsua Alexiksi." tyttö vastasi ja venytti selkäänsä, joka oli jo hieman alkanut toipua.
"Etkös sä oo joku fysioterapeutti tai jotain?" Marilee kysyi pää hieman kallellaan. Mikäli Marilee oli muistanu oikein, toinen oli hieroja, tai edes jotain sinnepäin. Ehkäpä Marilee voisi varata ajan hierontaan, selkäkin kun nyt vihoitteli.

Kirjasto ei kuulunut Marileen lempipaikkoihin, paitsi silloin, kun kaikki vitutti ja oli muutekin päin mäntyä. Lukeminen ei ollut Marileen vahvimpia puolia. Hiljaistahan täällä oli, mutta tyttö oli tottunut sopivan kovaääniseen puheensorinaan ja välillä hiljaisuuskin rassasi.

//Voi ääh, kun tuli lyhyt :< Ja sekava + muutenkin täyttä kuraa koko teksti.. Sorry :<//

"Kaunis nimi." Jason tokaisi ja katseli ympärilleen. Kirjasto oli ehkä hieman pelottava, mutta oli siinä jotain mukavaakin, kirjastohoitajasta Jason ei kyllä keksinyt mitään hyvää sanottavaa. "Etkös sä oo joku fysioterapeutti tai jotain?" Marilee kysyi ja Jason korjasi ryhtiään. "Taidampa olla. Jotkut väittävät, että ihan parhaasta päästä." Mies tokaisi ja naurahti kehumiselleen, jonka oli tarkoitus kuullostaa vitsailulta. Mies kyllä omasta mielestään oli hyvä hieroja, ei siinä mitään.

// sori, tällanen lyhyt. ;o //

Marilee hymyili Jasonin itsekehuille. Ehkäpä tuota väitettä pitäisi testata joskus.
"Hmm, siinä tapauksessa sait juuri asiakkaan." tyttö virnisti ja tuijotti miestä suoraan silmiin.
Puhelin tärisi taas ja Marilee kaivoi sen taskusta kiroten moisen kapineen syvimpään helvettiin. 'Kaksi lukematonta viestiä' - teksti vilkkuin näytöllä. Marilee vilkaisi lähettäjät, ja kun huomasi että visteissä tuskin olisi mitään mielenkiintoista, tyttö vain kuittasi viestit luetuiksi ja tunki kännykkänsä takaisin taskuun.

Marilee tutkiskeli vastapäätä istuvaa miestä. Vaikka Marilee oli enemmän naisiin päin, oli tytön pakko myöntää että Jason oli varsin herkullinen tapaus. Pieni hymynkare lainehti tytön huulille ja Marilee siirsi kasvoilla roikkuvan hiussuortuvan korvan taakse.

//Ääh...//

"Hmm, siinä tapauksessa sait juuri asiakkaan.", Jason kuuli tytön tokaiseman ja virnisti. "Voi kun mukavaa, kirjotan sulle tähän lapulle mun numeron, nii voit soittaa kun sulle sopii." Mies tokaisi ja työnsi pienen lapun tyttöä kohti. "Toki voit soitella muutenkin, jos on jotain asiaa." Jason sanoi ja virnisti. Jasonin oli vaikea keksiä mitään juteltavaa, mies kyllä halusi kovasti keskustella vaikka mistä.

"Kysyinkö jo muuten, miksi istuskelet täälä yksin ?" Jason sanoi ja alkoi keikkumaan tuolillaan, kuin joku vanha pappa keinutuolillaan.

Marilee kiitti, otti lapun ja laittoi sen taskuunsa. Laukustaan tyttö ei lappusta olisi kuitenkaan muistanut saatikka löytänyt, siellä kun sattui olemaan aivan turhaakin tavaraa ainakin puolet.

"Kysyinkö jo muuten, miksi istuskelet täällä yksin ?" Jason kysyi. Marilee naurahti.
"Ei, et tainnut kysyä. Kunhan tulin, kun kaikki tuntuu menevän päin persettä." Tyttö sanoi ja tuhahti.
Vaikka päivä kylläkin parani kun sai jonkun järkevän juttukaverin, eihän kukaan kestänyt niitä lehmiä, jotka jaksoivat jankata vain jostain ihanasta topista minkä oli ostanut eilen tai toinen yleinen, erittäin ärsyttävä puheenaihe oli joku _aivan_ ihana jätkä joku joskus sattu kahtoo pari sekuntia.
Marilee tuli pahalle päälle jo ajattelusta.
"Etkös sä oo aika uus täällä?" Marilee uteli ja jatkoi.
"Mitäs oot pitäny tästä mestasta?"

"Vai niin." Jason tokaisi ja keikahti tuolillaan pelottavasti taaksepäin. "Etkös sä oo aika uus täällä?" Marilee uteli ja jatkoi. "Mitäs oot pitäny tästä mestasta?" Jason hymähti ja laski tuolin kaikki jalat maahan. "Uusi olen juu. En oikein osaa sanoa muuta, kuin että tämä on aika erikoinen paikka. Tai ihmiset ovat olleet erikoisia." Mies tokaisi ja siirsi tukkaansa pois naamalta.

"Kauan olet muuten itse ollut täälä ja onko täälä minkäänlaista meininkiä ? Siis bileitä tai muuta, kun tuppaa aika käymään aika tylsäksi." Mies kysyi Marileelta.

Marilee naurahti, kun Jason sanoi ihmisten olevan täällä erikoisia. Lievästi sanottuna. Kaouluun mahtui kaikkea, aina narkkareista umpihomoihin, jotka eivät hävenneet näyttää sitä. Marilee toisaalta viihtyi täällä, ainakin tyttö tunsi olonsa normaaliksi kerrankin.

Toisen kysyessä tämänpaikan bileistä ja siitä, kuinka kauan tyttö itse oli ollut täällä, Marilee hymähti.
"Bileistä en tiedä, kaipa noita tuolla asuntolassa ilmanlupaa järjestetään. Ja itse olen ollut täällä vain muutaman kuukauden, joten kannattaa kysyä joltain muulta, joka on ollut täällä vähän pidempään." tyttö sanoi ja virnisti. Selkäkipukin oli unohtunut, kun eteen oli sattunut mielenkiintoisempaakin mietittävää.

//Kauheeta kuraa, mutta pistetään flunssan piikkiin >_<//

"Bileistä en tiedä, kaipa noita tuolla asuntolassa ilmanlupaa järjestetään. Ja itse olen ollut täällä vain muutaman kuukauden, joten kannattaa kysyä joltain muulta, joka on ollut täällä vähän pidempään." Marilee sanoi ja Jason huokaisi. "Kai tästä on sitten lähdettävä etsimään sellaista ihmistä, alkaa mennä meno muuten liian tylsäksi." Jason tokaisi ja nousi tuolista. Mies astui kauemmas tuolista ja katsoi tyttöön. "Sulla on mun numero, soittele jos kaipaat seuraa." Mies virnisti, vinkkasi silmäänsä ja lähti virnuillen astelemaan pois päin. Kirjaston ovella mies asetti pipon päähänsä ja naurahti.


// Jason poistuu, kiitos pelistä 8----) //

Marilee sanoi heipat Jasonille ja kurotti sen Agatha Christien kirjan käteensä. Samapa tuo olisi lainata, olisipahan edes jotain tekemistä tänä iltana. Tyttö poistui kirjastosta lainauspisteen kautta ja suuntasi askeleensa kohti asuntoloita ja lämmintä sänkyä.

//Marilee on off, kiitos pelistä minunkin puolestani ^^//