Escaping from loneliness

Sinä iltana Misaki, tämä kunniakkaaseen kuudentoista vuoden ikäluokkaan kuuluva tyttönen, istuskeli yhdellä viihdehuoneen pehmeistä sohvista ja tuijotti sadepisaroita, jotka rummuttivat huoneen ikkunaruutua rytmikkäästi. Sade loi hiljaiseen huoneeseen tietynlaisen tunnelman, mikä jostain syystä kiehtoi Misakia. Seuraavaksi tämä kuuli oven aukenevan ja tämä vilkaisi sivulleen. Ovensuussa seisoi hieman Misakia itseään lyhyempi tyttö, jonka kasvoihin tämä kiinnitti heti huomionsa: tytön kasvot toivat mieleen peikon, mutta silti kasvonpiirteet miellyttivät. Seuraavaksi Misaki kiinnitti huomionsa tytön pörröisiin kastanjanruskeisiin hiuksiin. Misakille tuli hassu tunne, että hän haluaisi upottaa kätensä tytön hiusten lomaan ja...

Tämä kuitenkin työnsi ajatuksen pois mielestään.

Misaki seurasi katseellaan, kuinka tuo kiehtova tyttönen käveli yhden pehmeän sohvan luokse istahtaen siihen ja pöyhien tyynyjä. Seuraavaksi tyttö otti esiin muistivihkon ja vilkaisi ympärilleen. Misaki siirsi nopeasti katseensa tytöstä ikkunaruutuun, jota vasten sadepisarat yhä pirstoutuivat rytmikästä ropinaa tuottaen. Kauaa Misaki ei kuitenkaan malttanut katsella ikkunaruutua, sillä tyttö veti tätä jostain käsittämättömästä syystä puoleensa. Niinpä tämä katsahti hiukan arastellen tyttöön päin. Ja kuinka ollakaan, tuo tyttö näytti tarkkailevan Misakia! Sen toteaminen sai tämän sydämen jättämään yhden lyönnin välistä, mitä hän hämmästyi itsekin. Ei hän yleensä tunne oloaan tällaiseksi tavatessaan vieraan ihmisen.

Misaki oli hiljaa, vaikka olisi kuumeisesti halunnut sanoa tytölle jotain. Mutta mitä tuolle voisi sanoa? Tuskin ainakaan mitään tyyliin 'Moi, oon Misaki Nanami ja sä kiehdot mua aika tavalla, vaikka tää onki eka kerta kun tavataan.' Sehän olisi... epäilyttävää? Misaki ei oikein osannut tehdä mitään, mutta tuo tyttö näytti tekevän aloitteen luomalla pikkuisen nyökkäyksen ja hymyn. Se sai Misakin rohkaisemaan mielensä ja tämä nyökkäsi takaisin. Seuraavaksi tämä päätti alkaa puhelemaan jotain täysin randomia, jottei toisen aloitus jäisi täysin turhaksi. "Aika kelju sade tuolla pihalla", tämä sai sanottua. Alkoiko Misaki todellakin puhua säästä? Tämä nolostui ja halusi vajota maan alle. Tämä yritti kuitenkin vielä pelastaa tilanteen esittelemällä itsensä. "Olen muuten Misaki Nanami", tämä lisäsi pienen virnistyksen sanojensa perään. "Kuka sinä olet?" tämä kysyi seuraavaksi. Jostain syystä tämän vatsaa kihelmöi ajatus siitä, että tämä saisi tietää tuon kiehtovan tytön nimen. Eh? Tämä hämmästeli hiljaa itsekseen käytöstään, mikä poikkesi kyllä normaalista aika tavalla, samalla kun napitti tuota tyttöä tummanruskeilla silmillään.

Kun Anne May huomasi toisen tytön lähestyvän häntä, tämä nosti äkkiä kasvonsa ja näki toisenkin nyökkäävän hänelle. Tyttö siirsi jalkaansa ja kuunteli toisen keskustelunaloituksen: "Olen muuten Misaki Nanami", ja virnisti perään. Anne May rentoutui heti; virnistys oli tuttavallinen ja sai tämän tuntemaan seuransa halutuksi.
"Olen Anne May Green", tyttö totesi hymyillen, ja katsoi paksujen hiuksiensa alta toisen kasvoja ja yritti lukea erilaisia merkkejä. "Ja joo, minuakin sade hieman ärsyttää, ettei ulkona ole mukava olla, mutta toisaalta... sade puhdistaa ilmaa. Mikä sinun nimesi on? Ja oletko vanhakin?" Mitä ihmettä minäkin höpötän, Anne May tuumi, ja päätti näyttää heti mahdollisuuden tullen toiselle, että oli kyllä sanavalmis. Mutta miksi, sitä hän ei tiennyt. Anne May tajusi kovasti tahtovansa tehdä vaikutuksen tähän vieraaseen tyttöön. Tytön vastausta odotellessaan hän silmäili tämän kasvoja tarkemmin ja kiinnitti tämän ihaniin silmiin huomiota. Yleensäkin Anne May kiinnitti huomiota silmiin, sillä kauniit silmät saivat tämän helposti pauloihinsa.

//sori lyhyt... nyt ei vaan tule pidempää tekstiä //

"Anne May Green... hauska nimi", Misaki sanoo Anne Maylle, maisteltuaan ensin nimeä kielellään. Se ei ollut vain kohteliaisuus, sillä hän oikeasti piti tytön nimestä. Varsinkin 'May' miellytti tätä ja tämä päätti alkaa kutsumaan tyttöä juuri sillä nimellä. "Ja oletko vanhakin?" Misaki kuuli Anne Mayn kysyvän. "Olen kuudentoista", hän vastasi ja päätti vielä jatkaa kertomalla syntymäpäivänsä: "Synnyin toukokuun kahdeskymmenes vuonna tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäkolme." Misakia hymyilytti kun hän huomasi Anne Mayn lukittuneen tämän silmiin. Misaki voisi saada siis vastakaikua tunteisiin, joita tämä jostain käsittämättömästä syystä jo tämän ensimmäisen tapaamisen jälkeen tunsi tuota tyttöä kohtaan. Hän kuitenkin halusi olla asiasta varma, ennen kuin lähestyisi tuota liikaa.

Misaki kuitenkin päätti jo hivuttautua istumaan samalle sohvalle, jolla Anne Maykin istui, joten pian tämä istuskeli siinä vain muutaman sentin päässä tuosta suloisesta pörröpäästä. Jostain syystä Misakia hermostutti hieman, mutta hän yritti peittää sen hymyilemällä ja alkamalla puhua. "Entä sinä? Minkä ikäinen sinä olet?" Misaki kysyi.

//Eipä haittaa, ei omat vastaukseni ole paljoa sen pidempiä//

Kun Misaki avasi suunsa, Anne May havahtui ajatuksistaan jotka koskivat lähinnä toisen silmiä. "Olen kuudentoista", kuului Misakin vastaus, ja Anne May hymyili tyytyväisenä itsekseen. Tyttö oli saman ikäinen, mikä yhteensattuma... "Synnyin toukokuun kahdeskymmenes vuonna tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäkolme."
Anne May seurasi tarkasti Misakin liikkeitä, kun tämä hiljalleen hivuttautui sohvalle, jolla Anne May istui. Se teki tytön olon kotoisaksi; mikäpä siinä oli rupatellessa, hänestä ei tuntunut enää alkuunkaan ikävältä ja yksinäiseltä.
"Kappas vain, olen myös syntynyt toukokuussa", hän virnisti Misakille. "Siitä keskimmäinen nimeni tulee... May siis. Oikeastaan kutsumanimeni oli alkujaan ingebjorg, mutta myöhemmin halusin olla Anne May, koska kukaan ei osannut kirjoittaa nimeäni." Häntä hieman nolotti; näin vain lörpöttelemään nimistä ja muusta yhdentekevästä, mutta hänestä tuntui, että Misaki jaksaisi kuunnella.
Anne May ei yleensä tutustunut näin nopeasti; eikä tällainen turvallisuuden, kotoisuuden ja mukavuudentunne yleensä tullut toisen seurassa heti aluksi. Misakissa oli Sitä Jotain, siitä Anne May oli ainakin varma, vaikkei hän uskonutkaan, että olisi mahdollista koskaan saada noin kauniilta tytöltä tunteita häntä kohtaan. Varmasti tämä Misaki paljastuisi kuitenkin koulun suosituimmaksi tytöksi... Mutta mitäpä sitä nyt pohtimaan, ajatteli Anne May ja sysäsi ajatukset pois mielestään.

Misaki kuunteli kiinnostuneena, kuinka Anne May kertoi olevansa saman ikäinen ja selitti nimestään. Misakista oli hauska huomata, että tuo tyttönen osasi rupatella, sillä liian hiljaisten persoonien kanssa oli joskus hiukan vaikea yrittää löytää jutun juurta. Mitä enemmän Misaki kuunteli Anne Mayn puhetta, sitä enemmän tämä halusi kuulla tuon äänen korvissaan. "Ahaa, okei", tämä kommentoi hymyillen liikahtaen samalla huomaamattomasti aavistuksen verran lähemmäs Anne Mayta. Misaki oli jo hirveän kärsimätön, sillä hän halusi niin kovasti antaa pienen hellyydenosoituksen Anne Maylle, nyt heti, mutta eihän se kävisi päinsä. Sitäpaitsi, olisi aika viisasta ensin kysyä, oliko tyttö edes vapaata riistaa.

Kysymyksen muotoileminen kuitenkin osoittautui Misakille hankalaksi. Tilanne oli kuitenkin saatava etenemään, joten Misaki päätti vain kysyä suoraan: "Onko sinulla muuten tällä hetkellä... tuota... säpinää jonkun kanssa?" Misaki kysyi katsoen Anne Mayta uteliaana. Samalla hänen poskiaan kuumotti ja vatsassa kipristi jännityksestä. Jos tyttö vastaisi olevansa varattu, Misaki ei todennäköisesti pystyisi peittelemään pettymystään. Lisäksi Misaki tuli ajatelleeksi, että vaikka tyttö ei olisi varattu, tuo voisi torjua hänet. Olivathan nämä tavanneet vasta hetki sitten, ja sitäpaitsi, eihän tämä edes tiennyt oliko Anne May kiinnostunut tytöistä. Sanoja ei kuitenkaan jälkeen päin voinut perua, joten...

"Ahaa, okei", Misakin ääni havahdutti Anne Mayn ajatuksistaan. Hän yritti päätellä tytön äänensävystä jotain, oliko hän kenties kyllästynyt Anne Mayn jutuista? Mutta Anne May näki Misakin hymyilevän, ehkä huvittuneena, mutta toinen hymyili yhtä kaikki. Väkisinkin Anne Mayn oli pakko vastata tuohon suloiseen hymyyn. Misaki näytti pohtivan jotain asiaa ankarasti, ja Anne May tunsi koko vartalonsa jännittyvän. Misakin läheisyys tuntui kutkuttavalta, mutta Anne May ei todellakaan uskaltaisi tehdä aloitetta, ei näin nopeasti...
"Onko sinulla muuten tällä hetkellä... tuota... säpinää jonkun kanssa?" Anne May kuuli Misakin epäröivän äänen ja hänestä tuntui, kuin hänen sydämensä olisi jättänyt pari lyöntiä väliin jännittyneisyyden ja innostuksen vuoksi. Hän tunsi, kuinka punastui syvästi, ja häpesi itseään. Ei, kysymys ei välttämättä tarkoittaisi, että toinen olisi kiinnostunut, Anne May pakottautui ajattelemaan ja katsoi Misakia silmiin.
"Itse asiassa ei ole", hän sanoi äänensävyyn, jonka toivoi olevan edes hitusen vihjaileva. Ehkä Misaki olikin kiinnostunut? Anne May pohti sekunnin ja jatkoi sitten suoraan: "Oletko... taidatko sinäkin olla... tytöistä kiinnostunut?"

Anne May näytti punastuvan Misakin kysymystä. Misaki odotti kärsimättömästi ja jännittyneenä Anne Mayn vastausta. Misakin hermostuneisuuden huomasi siitä, että tämä puri alahuultaan. "Itse asiassa ei ole", Anne Mayn vastaus meinasi saada Misakin vingahtamaan innostuksesta, mutta tämä sai nipin napin pidettyä sen sisällään. "Oletko... taidatko sinäkin olla... tytöistä kiinnostunut?" Anne Mayn kysymys paljasti, että tuokin piti tytöistä. Misaki oli yhtäaikaa hirveän jännittynyt ja onnellinen. Hän mietti, miten vastaisi tytölle. Keksittyään sopivan tavan, tämä virnisti.

"Haluatko todella tietää?" Misaki kysyi härnäten. "Voinhan minä sen toki kertoa... ja kerron sinulle samalla toisenkin jutun", Misaki hymyili nyt niin, että pikkuiset hymykuopat syntyivät tämän poskiin. Seuraavaksi Misaki tuli lähemmäs Anne Mayta, kallisti päätään sulkien samalla tummanruskeat silmänsä ja painoi lyhyen ja hellän suudelman Anne Mayn pehmeän tuntuisille huulille. Irrottauduttuaan Misaki jäi parin sentin päähän Anne Mayn kasvoista ja tarkkaili tuota etsien merkkejä siitä, miten tuo oli suudelmaan reagoinut.

Anne May tunsi ruumiinsa jännittyvän edelleen, kun Misaki näytti miettivän vastausta - mutta tämä rentoutui hieman, kun Misakin ilme muuttui onnelliseksi. Sormenpäitä kihelmöi, ja hän näki, kuinka hyvin suloinen virnistys tuli Misakin kasvoille.
"Haluatko todella tietää?" tämä kuuli Misakin sanovan, ja tämän äänensävy oli... vihjaileva? Anne May tunsi, kuinka puna kohosi tämän poskille ja hän hymyili hyvin lämpimästi, kannustavasti, odottaen Misakin jatkoa. Hän kuuli Misakin äänen sanovan: "Voinhan minä sen toki kertoa... ja kerron sinulle samalla toisenkin jutun" ja nyt hän tunsi selvästi, että tuo tyttö aiheutti hänessä aikaimoisen onnentunteen... Kun Misaki siirtyi lähemmäs, päätään kallistaen, Anne May tiesi mitä tulisi tapahtumaan. Hänkin nojasi eteenpäin ja tunsi, kuinka Misaki suuteli häntä, tämän huulet olivat suloisen pehmeät ja makean tuntuiset. Hetken kuluttua, vaikka Anne May olisi toivonut suudelman jatkuvan, Misaki irrottautui. Anne Mayn kasvoille jäi hieman hämmöstynyt ilme, mutta se oli täynnä onnellisuutta. Jopa Anne May jäi tässä tilanteessa sanattomaksi.
"Vau", hän kuiskasi hiljaa, ja tietämättä oikeastaan mitä teki, silitti varovasti Misakin hiuksia.

Misaki silmäili Anne Mayn viehättäviä kasvoja, joihin jäi hämmästystä ja onnellisuutta kielivä ilme. "Vau", Misaki kuuli Anne Mayn kuiskaavan, tuntien seuraavaksi kuinka tuon sirot kädet silittivät Misakin tummanruskeita hiuksia. Misaki kehräsi. "Mä en oo koskaan ennen ihastunut keneenkään näin nopeasti", Misaki myönsi Anne Maylle. "Oon aina kuvitellu, ettei rakkaus voi syntyä ensi silmäyksellä", hän jatkoi huokaisten ja painoi otsansa Anne Mayn otsaa vasten, katsellen tuota silmiin. "Lisäksi tuo oli mun eka suudelma - usko tai älä", Misaki paljasti naureskellen sitä hieman. Virnistäen tämä jatkoi vielä vihjailevalla sävyllä: "Eikä varmasti ollut viimeinen." Sitten Misaki ujutti kätensä Anne Mayn pörröisten kastanjanruskeiden hiusten sekaan, niin kuin oli heti tytön nähdessään unelmoinut, ja suuteli: tällä kertaa pidempään ja kiihkeämmin.

// Lyhyt T^T //

Anne May tunsi Misakin katseen ja päätteli Misakin ilmeestä ja elekielestä, että kenties tämäkin oli tosiaan nauttinut yhtä paljon kuin hän. "Mä en oo koskaan ennen ihastunut keneenkään näin nopeasti. Oon aina kuvitellu, ettei rakkaus voi syntyä ensi silmäyksellä", Misaki jatkoi. Anne May tunsi outoa kihelmöintiä, päälaesta alas varpaisiin, kun Misaki painoi otsansa hänen otsaansa vasten. Tosiaan, minäkin olen ihastunut, ajatteli Anne May katsellessaan tämän kauniita ja eksoottisia kasvoja, ja tunsi outoa ja kiihkeää halua suudella toista uudelleen, kun Misaki katsoi häntä silmiin, ja hän katsoi vetoavasti takaisin. "Lisäksi tuo oli mun eka suudelma - usko tai älä", jatkoi Misaki Anne Mayn ihmetykseksi. Ensimmäinen? Misaki oli tuntunut niin täydelliseltä... vaikkei Anne May itsekään ollut niin kokenut.
Anne May tunsi Misakin lämpimän käden, joka ujuttautui tämän hiuksiin, ja hän ajatteli, ettei kohta voisi enää vastustaa kiusausta, kun Misaki suuteli häntä uudestaan: nyt pidempään, ja Anne Maysta tuntui, ettei hän tahtoisi irrouttautua siitä. Hän nojasi eteenpäin, suudellen tyttöä entistä kiihkeämmin... kunnes lopulta kuuli askelia selkänsä takana ja irrottautui Misakista, ja näki erään opettajan kasvot.
"Misaki, sinun olisi pitänyt olla tänään tunnilla. Missä mahdoit olla?" kysyi opettaja tuijottaen tuimasti Misakia. Anne May siirtyi kauemmas Misakista, mielessään katkera opettajalle siitä, että tämä oli tullut keskeyttämään suloisen hetken.

Suudelman lomassa Misaki kiersi varovasti toisen kätensä Anne Mayn ympäri, vetäen tyttöä lähemmäs itseään. Silloin kuitenkin kuului askelten ääniä, jolloin Anne May irkaantui suudelmasta. Misaki puristi toisen kätensä nyrkkiin ärtyneenä ja kohotti katseensa opettajaan, joka tämän hetken oli tullut varoittamatta rikkomaan. "Misaki, sinun olisi pitänyt olla tänään tunnilla. Missä mahdoit olla?" Opettaja kysyi katsoen Misakia tuimasti. Misaki mutristi ärtyneenä huuliaan ja tuijotti lähes vihaisesti takaisin opettajaa. "No sepäs ei taida olla sinun asiasi, joten kipitäppä siitä..." Misaki joutui väkisin nielaisemaan sanan 'vittuun'.

Misaki tuli yleensä opettajien kanssa varsin hyvin toimeen, eikä hän halunnut asioiden muuttuvat toiseen suuntaan. Siispä tämä kääntyi taas Anne Mayn puoleen ja nähdessään taas opettajan ruman naaman sijaan tuon suloisen tytön kasvot, tämä suli uudelleen hymyyn. "Kuule, mennään vaikka mun asunnolle. Sinne ei opettajat voi tulla valittamaan missatuista oppitunneista", Misaki ehdotti, tarttui Anne Mayn siroon käteen ja lähti hellästi mutta päättäväisesti taluttamaan tuota pois viihdehuonesta, kohti asuntoaan.

Opettaja jäi näiden taakse mutisten jotain, mistä saattoi kuulla vain sanat 'hävytöntä', 'pettynyt' ja epävarma 'rangaistus'.


// Jatkakaamme siis täällä. //