Roadrunner

//Elikkäs Romihi ja Ilario tänne : D//

Nick oli tälläkertaa päättänyt jättää lenkin väliin ja lähteä tutustumaan hieman ympäristöönsä. Mies oli hetken haahuiltuaan keksinyt lähteä sokkeloisille kujille, joita tässä paikassa kyllä riitti.
Viileähkön ilman vuoksi, Nick oli laittanut päälleen mustat farkut, harmaan t-paidan ja vetänyt päälle ielä uskollisen ruskean nahkatakkinsa. Jalkoihinsa mies oli löytänyt mustat maiharit. Nahkatakki ei ehkä ollit kaikkein lämpimin vaihtoehto, mutta se esti kuitenkin tuulen tunkeutumisen takin sisään.
Paria outoa hiipparia lukuunottamatta kujilla ei näyttänyt liikkuvän ketään, ja se teki ne vielä kolkommiksi. Ei Nickiä pelottanut, ei tosiaankaan, mutta täällä ei olisi mukava kävellä keskellä yötä, itseasiassa, mistä ihmeestä mies oli saanut päähänsä lähteä pyörimaan tänne, mutta kai uteliaisuus vei voiton.

Nick oli tosissaan harkinnut tupakoinnin aloittamista. Oppilaat osasivat välillä olla oikeiita piikkejä lihassa. Tänäänkin joku oli ruvennut kiukuttelemaan ja valittelemaan kipeää jalkaansa, vaikka Nick oli nähnyt pojan juuri ennen tuntia, eikä jalka silloin juostessa näyttänyt kovin kipeältä. Oikeastaan Nick oli jo köynyt kaupassa matkalla ja ostanut itselleen askin tupakkaa, mutta päätti kuitenkin vielä pitää sen avaamattomana.
Ehkä joskus, kun jokin oikeasti kävi hermoille, mies voisi sen avata.

Kännykkä pyöri samassa taskussa sytkärin ja parin irtonaisen kolikon kanssa, jotka pitivät pientä kilinää joka askeleella. Nick siirsi kolikot housun taskuunsa, sillä ei jaksanut kaivaa lompakkoa povitaskusta. Hirveä vaivahan se olisi. Nick oli ollut laiskalla päällä jo pari päivää, eikä lenkkeilystä oikein tullut mitään. Mieluummin sitä lahnaili television ääressä tai sohvalla lukemassa hyvää kirjaa.

//Tökkivä alku >_<//

Ilario oli lähtenyt ulkoiluttamaan 190 senttimetristä olemustaan koulun lähellä oleville kujille ja oli kävellyt mietteissän jo hyvän matkaa.
Hän piti pimeillä ja sokkeloisilla kujilla vaeltelusta. Saattoi keskittyä musiikkiin, miettimiseen ja koulun unohtamiseen täysin.

Poika oli pukeutunut löysiin farkkuihin ja mustaan kauluspaitaan. Ranteessa hänellä oli kultainen ketju päähänsä hän oli laittanut huivin pannaksi. Hän asteli skeittikengissään huolettomasti ja naureskeli päivän tapahtumille. Hän oli armoton lintsaamaan millä tahansa verukkeella. Ihme jos poika pääsisi koulusta ennen kuin olisi seitsemänkymmentä.

Hän ei ollut jaksanut osallistua liikuntatuntiin, vaikka olikin hyvin sporttinen ja lihaksikas tapaus. Heillä olisi tänään kuitenkin ollut juoksutesti ja muuta mukavaa. Poika oli selittänyt kirkkain silmin revähtäneestä lihaksesta ja pakannut kamansa.

"Korvatkoon tämä liikuntatunnin", poika puheli itsekseen. Kuja oli lähes tyhjä ja poika kaivoi taskustaan tupakat ja sytkärin. Hän sytytti tupakkansa nauttien toimenpiteestä. Italian kasvatti vetäisi ensimmäiset savut ja muisti jälleen miksi hän poltti.
Kyllä Ilario välillä oli harkinnut lopettamista, mutta tunne jonka palava tupakka, tuoksu ja nikotiini aiheuttivat, oli korvaamaton.

Ilario huomasi kauempana ihmisen joka näytti olevan hieman väärässä paikassa.
"Hei, mitä sä täällä teet?", poika kysyi itseään vanhemmalta mieheltä.

// l y h y t //

Nick käveli eteenpäin, päättäen kuitenkin vielä jatkaa matkaansa. Tuskin mies olisi poiskaan löytänyt, paitsi ehkä hyvällä tuurilla.
Hetken aikaa haahuiltuaan sinne tänne, Nick huomasi silmäkulmassaan suurikokoisen hahmon, joka käveli kohti. Hahmo näytti jollain tapaa tutulta, mutta hämärässä Nick ei voinut varmaksi sanoa, kuka se oli. Hahmon sitten kävellessä lähemmäs, Nick tunnisti tyypin oppilaakseen. Ja mikä sattuma, juuri siksi oppilaaksi, joka oli lintsannut liikuntatunnin, ja juoksutestin, väittämällä, että lihas oli revähtänyt. Mutta noitahan oli ollut koko päivän. Ainakin viisi oppilasta eri ryhmistä oli laistanut jollain tekosyyllä juoksutestistä. Vaikka Nickin täytyi kyllä ihmetellä miksi. Kaverihan näytti olevan yvässä kunnossa.
Pojan sitten kysyessä mitä Nick täällä teki, mies hymähti.
"Kunhan kävelen." Ehkä hieman tylyä, mutta tänään kaikki minkä oli mahdollista mennä huonosti, meni huonosti.

"Mitäs itse täällä pyörit?" Nick kysyi. Kysymys kysymyksestä, ja miehestä se oli edes jotenkin kohteliasta kysyä takaisin.
Tupakan haju leijui Nickin nenään ja mies ymmärsi, miksei ollut aloittanut tupakointia aikaisemmin. Haju oli lähes sietämätön, vaikka varmaan siihen tottui melko nopeasti.
Tilanne oli jotenkin vaivaantunut, ainakin Nickin puolelta, mies ei ollut tottunut tapaamaan oppilaitaan koulun ulkopuolella. Kaikenlisäksi Nick tunsi itsensä jotenkin ruipeloksi toisen rinnalla. Ei se koskaan ollut haitannut, tai ainakaan Nick ei ollut sitä ääneen sanonut.
"Mites lihas?" Nick kysäisi ohimennen, saaden hiljaisuuden rikkoontumaan. Sarkasmian Nick sai piilotettua melko hyvin, vaikka saattoi hyvä ihmistuntija sen huomatakin.

//Lyhyttä täältä myös .__.//

Ilario sai kysymykseensä hieman tylyn vastauksen, mutta ei antanut sen lannistaa itseään.
"Mitäs itse täällä pyörit?", opettaja kysyi.
"Ulkoilutan itteeni. Jäi tuo liikunta tältä päivältä vähäiseksi ja lihakset kaipasivat verryttelyä ja keho röökiä", poika vastasi nokkelana.
Kädessä sauhuava savuke alkoi lähestyä loppuaan ja Ilario vetäisi vielä yhdet savut, tumpaten jämät kengällään.
Poika alkoi kaivaa uutta tupakkaa askista ja sytytti sen.
Opettaja vaikutti hieman vaivaantuneelta, Ilario huomasi.

"Mites lihas?", opettaja kysäisi hieman sarkastisesti.
"Ihan hyvin. Parempi. Kärsii kävellä", poika lateli savuke suunpielessään.
"Otatsä?", poika kysyi vittuillakseen ja tarjosi tupakkaansa. Hän tiesi ettei opettaja polttanut.

Ilario oli haaveillut pari vuotta liikunnanopettajan ammatista, mutta tiesi ettei hänestä olisi siihen. Tupakan poltto ja huumeet olivat verottaneet jo osan hänen kunnostaan. Hän oli kyllä hyvin treenannut ja lihaksikas, mutta hän ei kyennyt enää juoksemaan pitkiä matkoja nopeasti. Eikä ollut varma, olisiko hänellä tarpeeksi auktoriteettiä opettaa. Poika olisi halunnut jäädä kouluun liikunnanopettajaksi.

"Voinko mä kysyä sulta yhtä asiaa?", poika sanoi hitaasti ja hieman epäillen.

Nick hymyili hieman. Ovela tyyppi, mutta mukava, loppujen lopuksi. Nick ei uskonut sanaakaan toisen selittelyistä, muttei näyttänyt sitä mitenkään. Turha oli viattomalle oppilaalle vihoitella. Ja myönnettäköön, oli Nick itsekkin joskus laistanut liikuntatunneilta, kun itse oli ollut koulussa. Useampikin liikkatunti oli nuorena jäänyt väliin, mutta se johtui aivan jostain muusta kuin laiskuudesta.

Toisen sitten tarjotessa tupakkaa, Nick päätti hieman näpäyttää nuorukaista, jonka äänessä oli pientä piilovittuilua.
"Toki." mies sanoi ja otti askista tupakan. Oli Nick joskus maistanut tupakkaa, joten suuria yskänkohtauksia tuskin tulisi.
Mies kaivoi taskustaan sytkärin ja sytytti tupakan. Savu täytti keuhkot heti kun Nick henkäisi sitä sisään. Ei tämä nyt niin hirveää ollut, vaikka makuun pitikin totutella.
Iltakin viileni ja tupakka lämmitti hieman sormia, jotka pilkistivät kysikkäistä.
"Voinko mä kysyä sulta yhtä asiaa?" nuorukainen oli kysynyt.
Nick huomasi pientä epäilyä pojan äänessä ja hämmästyi hieman, toinen vaikutti kuitenkin itsevarmalta.

"Toki. Mikäs mieltäs painaa?" Nick sanoi ja katsoi Ilariota kysyvästi. Viimeiset henkoset vedettiin tupakasta ja Nick tumppasi sätkän kengän kärjellään. Olo ei ollut niin hirveä, mutta toista mies ei kyllä polttaisi tänään. Nick ei ymmärtänyt niitä, jotka pystyivät vetämään monta tupakkaa peräjälkeen kuin ilmaa vain.

Ilario tiesi ettei opettaja uskonut häntä ja revähtänyt lihas-tarinaa. Hän antoi asian olla. Poika ei myöntäisi mitään valheesta kysyttäessä.
Pojan ihmeeksi, opettaja otti tarjotun tupakan ja sytytti sen.
"Oot poltellu ennenkin", poika totesi hetken touhua katsottuaan. Ilario yritti muistaa opettajan nimeä. Nick tai joku semmoinen, poika lopulta keksi.

"Voinko mä kysyä sulta jotain?", Ilario kysyi.
"Toki. Mikäs mieltäs painaa?" Nick sanoi ja tumppasi tupakan sätkän. Ilario teki samoin.
Hän alkoi levottomana kaivaa kolmatta tupakkaa heti perään. Hän oli hieman hermostunut.

"No tuota noin. Mun pitäisi alkaa tietämään mitä mä haluan tehdä tulevaisuudessa, ellen mä halua palata kadulle. Mut mä en ole keksinyt mua miellyttävää hommaa vielä. Mä olen miettinyt liikunnanopettajan ammattia. Jostain kieroutuneesta syystä mä haluaisin jäädä tähän paikkaan opettamaan. Mutta ei mulla ole motivaatiota opiskella ja kuntokin on vähän mitä sattuu. Eikä mulla olisi auktoriteettia. Kuitenkin tän paikan opettajat tietää millanen mä olen, osa tietää mitä mä olen tehnyt ja sitä rataa. Eli ei siis kovin hyvältä vaikuta. Mä olen myös miettinyt, palaisinko kesken lukukauden takaisin Italiaan. Jengi kaduilla pyytelee mua takasi, niillä on kuulemma tarvetta mulle. Mä olen aika kahden vaiheilla, mutta en viitti jäädä tähän laitokseen opiskelemaan ilman päämäärää", Ilario vuodatti pitkästi. Puhuminen jotenkin helpotti, eikä opettaja tuntunut niin etäiseltä ja pelottavalta.

Poika kohdisti lähes mustat silmänsä Nickin silmiin.
"Mut uskallakki puhuu jollekki mun asioista, nii teen susta henkilökohtaisesti selvää, sähän tiedät mihin mä pystyn", hän lisäsi perään. Hän suhtautui edelleen varauksella opettajia ja itseään vanhempia ihmisiä kohtaan.

Ilario todella toivoi että, tällä miehellä olisi vastaus hänen ongelmaansa. Tupakan mittainen hetki tuntui kauhean lyhyeltä ja Ilario heitti palavan sätkän maahan, vaivautumatta sammuttamaan sitä.

Nick kuunteli Ilariota hiljaa ja samalla miettien jokaista sanaa, yrittäen keksiä jotain sanottavaa, kun toinen lopetti.
"Jaa, sinussa tosiaan voisi olla ainesta liikkaopeks. Täytyy myöntää etten minäkään koulussa niin aktiivinen ollut. Jouduin huolehtimaan sisaruksistani samaan aikaan. Mutta opiskelin kuitenkin vapaa-aikana, joten sain melko hyvän todistuksen. Minulla tosin oli ihan eri motivaatiot kuin sulla, mutta kunhan nyt ensin ite päätät mitä haluat, nii osaat varmasti sitten löytää jotain, jonka saavuttamiseksi voisit sitten opiskella." Nick sanoi. Oman menneisyyden muistelu ei kuitenkaan synkistänyt miestä, vaikka useimmiten se niin teki.
"Tähän kouluun päädyin tosin ihan sattumalta, kun tapasin entisen liikuntaopeni." Nick jatkoi ja virnisti.
Luojan kiitos että Nick oli tömännyt sattumalta tähän opettajaansa, joka oli viimein saanut miehelle työpaikan vanhasta koulustaan. Asunnottomana ja työttömänä elely ei ollut nannaa, joten Nick oli ikuisessa kiitollisuuden velassa tuolle opettajalle.

"En toki levittele mitään eteenpäin." Nick sanoi ja naurahti. Opettaja-oppilas jutut olivat suurimmaksi osaksi vain heidän välillään. Nick ei koskaan voisi kertoa eteenpäin oppilaidensa 'salaisuuksia' ja huolia. Jotkut opettajat kuitenkin rikkoivat tätä yksityisyydensuojaa, kertomalla niitä joillekkin opettajille, mutta Nickiä ei niin saisi tekemään vaikka kirveellä uhattaisiin. Eikä Nickillä ollut edes halua vuotaa mitään, varsinkaan jos toinen osapuoli oli miestä päätä pidempi ja lihaksikkaampi.

"Se on sun valintas, muuten mä en voi auttaa." Nick sanoi hieman pahoitellen. Harmitti hieman kun ei voinut tehdä mitään. Kunhan Ilario löytäisi motivaationsa, oli se sitten mikä tahansa, niin opiskelu sujuisi. Nuorukainen ei ollut tyhmä, sen Nickin oli tajunnut heti kun oli pojan nähnyt.

//Toistoa ja tönkköä .__.//

Opettajan paljastus oli Ilariolle aika suuri. Hän oli ajatellut, että Nick oli ollut joku tähtioppilas, menestynyt kokeissa eikä lintsannut koskaan.
"...tähän kouluun päädyin tosin ihan sattumalta", Nick jatkoi kertomustaan, miten itse päätyi ammattiinsa.

"Mutta se mitä teet tulevaisuudellas on sun valintas, mä en voi auttaa." Nick sanoi hieman pahoitellen.
"Eikä sun jutut leviä minnekkään. Ainakaan mun suusta", opettaja lupasi.

Ilarion ilme synkkeni hieman, mutta hän ymmärsi ettei Nick voinut auttaa tämän enempää.
"En mä löydä motivaatiota opiskella. Ei nää opettajat täällä pidä musta, enkä mä niistä. Enkä mä ole hyvä koulussa. Ainoa missä olen luontaisesti hyvä, on liikunta", Ilario totesi lopulta.

"Mun täytyy varmaan jättää tää mesta taakseni ja palata Italiaan. Olisi kohtuutonta pyytää vanhempia maksamaan kallista lukukausimaksua, jos mä en kuitenkaan opiskele täällä. Kyllä mä jotain pizzahommia löydän. Vaikka eihän sillä lätyn pyörittämisellä mitään tienaa", Ilario pohti ääneen.

Ilario otti pari askelta paikoillaan ja mietti mitä halusi juuri nyt. Hän olisi halunnut purkaa turhautumisensa, mutta ei löytänyt itselleen vastusta läheltä, opettajaansa poika ei halunnut motata. Ilario tiesi ongelmakseen huonon tavan purkaa turhautumistansa välillä. Hän saattoi alkaa haastaa riitaa ja hakata lopulta toisen surkeaan kuntoon. Harvemmin nämä britit täällä olivat niin suuria ja lihaksikkaita kuin hän.

Poika koki itsensä joukkoon sopeutumattomaksi. Tuntui, ettei kenelläkään ollut vaikeuksia tietää mihin ammattiin halusi. Eikä kenelläkään tuntunut olevan vaikeuksia pitää yhtä vaivaista suhdetta kasassa. Saatika vaikeuksia pitää kavereita ja ystäviä lähellä. Ilario ei osannut luottaa kehenkään, eikä jaksanut olla uskollista sorttia ja niitä vähäisiä tuttujakin hän moikkasi silloin kun jaksoi.

"Musta tuntuu et mä alan tulla hulluksi tai masentua tai jotain. En mä jaksa enää pitää kaikkea tätä paskaa yksin sisälläni. Mä olen aina ollut hirmu rento ja kaikkee. Mukava ja kiva. Mut kukaan ei halua olla mun kaveri, eikä kukaan halua mun kanssa suhdetta, eikä kukaan halua auttaa. Et edes sinä", Ilario sanoi mietittyään hetken hiljaisena kuvioitaan.
Hän tunsi ensimmäistä kertaa pitkilleen kaipuuta takaisin Italiaan. Hän kaipasi perhettään, vaikka oli lähtenyt riitaisissa merkeissä, katkaisten sillat takanaan.

Poika tunsi yht'äkkiä kipua selässään. Vanha haava vihoitteli edelleen ajoittain, johtuen sen hoitamatta jättämisestä.

Nick kuunteli vaieten Ilariota. Nick oli todella pajoillaan siitä, ettei voinut auttaa, mies ei vain keksinyt mitään piristävää kommenttia.
Tilanne alkoi ahdistaa, ei ainoastaan siksi, ettei Nickinstä ollut apua, vaan myös siitä, että menneisyys oli taas muistunut miehen mieleen.
"..eikä kukaan halua auttaa. Et edes sinä" Nick nosti katseensa maasta Ilarioon.
"Minä yritän auttaa, kunhan kerrot miten. En minä voi ruveta arvailemaan mitä sä haluat, kun en edes tunne kunnolla." Nick sanoi hieman ärtyneenä. Mies yritti parhaansa mukaan, vaikka ei ollut mikään ongelmienratkoja luonne.

Nick kaivoi taskustaan ostamansa tupakka-askin ja avasi sen, ottaen sieltä uhden. Aski takaisin taskuun ja sytkäri samalla ulos.
Oranssi liekki leimahti ja tupakka syttyi pienen hapuilun jalkeen. Oli alkanut hieman tuullakin.
Nickillä oli entistä ahdistuneempi ja vaivaantuneempi tunne.
Nick huomasi, kuinka Ilario hätkähti, Nick ei tiennyt että se johtui kivusta selässä, joten jätti asian sikseen.
Tässähän suorastaan masentui, nyt jotain piristävämpää. Nick mietti päänsä puhki jotain vähän positiivisempaa sanottavaa, mutta luovutti lopulta. Mitään ei tullut mieleen. Se masensi entistä enemmän.


//*alemmuuskompleksi* lyhyttä .__.//

"..eikä kukaan halua auttaa. Et edes sinä", Ilario sanoi ja Nick nosti katseensa maasta.
"Minä yritän auttaa, kunhan kerrot miten. En minä voi ruveta arvailemaan mitä sä haluat, kun en edes tunne kunnolla." Nick sanoi ja Ilario kuuli äänen sävystä että mies oli hieman ärtynyt.

Nick kaivoi taskustaan tupakka-askin ja sytkärin.
"Hah, mistä lähtien herra liikunnanopettaja on alkanut polttamaan niin, että kantaa omia tarvikkeitaan mukana?", Ilario kysäisi hieman ärsyyntyneenä
Oranssi liekki leimahti ja tupakka syttyi pienen hapuilun jalkeen.
"Et oo tainu polttaa kovin pitkään, kun ei sytytyskään ole ihan rutiini", poika hymähti. Häntä oli alkanut raivostuttamaan turha nysvääminen. Hän kertoi ongelmistaan pitkään aikaan näin paljoa ja toinen ei osaa sanoa mitään.

"Voi helvetti", poika ähkäisi tunnettuaan jälleen viiltävän kivun selässään. Hän tunsi hikipisaroiden nousevan otsalleen.
Pojasta tuntui että haava oli auennut, vaikka eihän sen pitäisi olla mahdollista.
"Mun on pakko päästä istumaan", Ilario huokaisi raskaasti ja alkoi tutkata paikkaa johon istuutua.

"Hah, mistä lähtien herra liikunnanopettaja on alkanut polttamaan niin, että kantaa omia tarvikkeitaan mukana?" Ilario oli kysynyt.
"Tästä." Nick vastasi lyhyesti. Edelleen ärsytti toisen suhtautuminen siihen mitä Nick oli sanonut ja tulkinta siitä, ettei Nickillä ollut mitään halua auttaa.
Tokihan Nick voisi keskustella muiden opettajien kanssa tästä, mutta se, että Ilario ei halunnut kenenkään tietävän mitään, vaikeutti asioita hieman

Nick tumppasi tupakan maahan ja huokaisi hiljaa. Miksi asioiden piti mennä aina niin monimutkaisiksi. Eihän Nickilläkään ollut oikeastaan alan koulutusta, käsittämätön tuuri oli sattunut vain tämän kohdalle.
Joku narkkari laahusti vähän matkan päästä kaksikon ohi. Kaikenlaista väkeä täälläkin liikkui. Toisaalta Nick ei voinut olla ihmettelemättä mitä Ilario teki tälläisessä paikassa, mutta toisaalta taas ei.

Pitäisikö lähteä. Nickistä ei apua ollut, eikä tämä vaivaantunut tunnelma paremmalta tuntunut.
Tosin, kukaan ei Nickiä kotona kaivannut. Kännykkäkin oli mukana, eikä kumpikaan miehen sisaruksistakaan ollut soittanut tänään. Harvoinhan he soittivat, mutta tällä hetkellä Nick toivoi jonkinlaista keskeytystä tälle tilanteelle. Ilario näytti niin turhautuneelle, että varmaan kohta hakkaisi jonkun, luultavasti Nickin jos tämä vielä jatkaisi 'välinpitämättömyyttään', miksi toinen sen ilmeisesti tulkitsi.

//Lyhyttä taas >_< Ja anteeksi kun kesti vastata..//

"Hah, mistä lähtien herra liikunnanopettaja on alkanut polttamaan niin, että kantaa omia tarvikkeitaan mukana?" Ilario oli kysynyt.
"Tästä", mies vastasi lyhyesti ja ärtyneenä.
Ilario katsoi kun liikunnanopettaja tumppasi tupakkansa ja huokaisi ajatuksissaan.

"Sä olet ihan hiljaa? Mikä se herran noin mietteisiin vetäisi", Ilario murahti. Hän naksautti sormensa kerralla hirveän äänen saattelemana ja vilkuili ympärilleen.
Kipu selässä ei ollut laantua ollenkaan ja poika työnsikin kätensä selkämyksen kohdalta paidan alle kokeillakseen, olihan haava varmasti yhtä kiinni, kuin kävelylle lähtiessä.

"Voi hemmetti", poika kirosi huomattuaan kätensä värjäytyneen verellä ja siihen sekoittuneeseen mätään.
"Hemmetin hemmetin hemmetti. Mä voisin joskus oikeesti miettiä miten mä hoidan haavoja", Ilario ärähti. Hän riisui päälipaitansa ja lopulta alupaitansa, ollen yläosattomana viilenevässä illassa. Ei Ilario hävennyt ollenkaan, mitä hänen

"Voisiko arvon herra opettaja ottaa tästä nenäliinan ja painaista sen selkääni?", Ilario kysyi piikittelevään sävyyn.
Olihan Ilario arvannut, että näin kävisi jossain vaiheessa. Ensin vanhaa haavaa kuumotti pari viikkoa ja lopulta se aukeaisi omituisesti. Ei ollut ensimmäinen kerta.

//outo outo outo outo outo outo//

Nick hymähti. Eipä tässä oikein mitään sanottavaa keksinyt.
Ilarion sitten kirottua, Nick katsahti toiseen ja näki tämän verisen käden. Huonon olon aalto ryöpähti miehen yli, mutta meni äkkiä ohi. Veri oli yksi niistä asioista, josa Nick ei pitänyt. Jo lapsena Nick oli panikoinut hienestä paperiviillosta sormessa.

"Toki." Nick sanoi, otti nenäliinan ja kiersi Ilarion selän taakse. Haava näytti hirveältä. Yltympäriinsä tulehtunut, mätivä ja kaiken lisäksi verta vuoti paljon.
Nick painoi nenäliinalla haavaa.
"Sun pitäis käydä näyttää tätä jossain. Toi on kauheen näköne." Nick sanoi. Tuostahan voisi tulla vaikka mitä, verenmyrkytys ja muita infektioita, jos sitä ei sidottaisi kunnolla.

//Nyt ei irtoo mitenkää >_< Päähän koskoo liikaa :<//

"Voitsä?", Ilario kysyi ojentaen nenäliinaa.
"Toki", Nick sanoi ja kiersi pojan selän taakse.
Ilario tunsi kun Nick painoi nenäliinalla haavaa ja irvisti tuskasta.
"Se taitaa olla vähän pahana?", poika kysyi tapellen kipua vastaan.
"Sun pitäis käydä näyttää tätä jossain. Ei mitään kaunista katseltavaa", opettaja sanoi lopulta tuomionsa.

Poika ei ollut koskaan tykännyt, että häntä opastettiin ja määräiltiin vastoin hänen tahtoaan.
"Joo joo ja lässyn lässyn. Kyllä se siitä vielä iteksiään paranee. Tai jos ei parane, nii voi voi. Eiku nythän mä tiedänkin mitä mä teen tulevaisuudessa! Ootan hidasta kuolemaa ja annan haavojen vaa mädäntyä", poika heitti.

"Eiköhän se riitä", Ilario viimein murahti ja kiskaisi paidan päälleen. Poika nousi ja lähti kävelemään takaisin sinne mistä tulikin. Hän vilkaisi olkansa yli Nickiin ja sytytti jälleen tupakan.
Hän oli viipynyt kävelyllään pidempään, kuin oli aikonut.

Vaikka kukaan ei mua auttais, musta tulee liikunnanopettaja, Ilario pohti kävellessään eteenpäin.
Tai sitten musta tulee mafioso Ilario Lambertini. Tai sitten ei. Mama Lambertini ei tykkäisi, poika mietti lupauksiaan perheelleen. Hän halusi viimein menestyä rehellisin keinoin.

Vaikka kävely olikin turhauttanut Ilarion täysin, hän löysi viimein elämälleen suunnan.

Nick hymähti hiljaa. Vaikka Ilario olikin tarkoittanut lausahduksensa vain joksikin tyhmäksi heitoksi, ainakin toivottavasti, ei se Nickistä ollut mitenkään hauskaa. Parempi kuitenkin pitää turpansa ummessa.

Nick irrotti otteensa nenäliinasta, kun Ilario laittoi paitansa takaisin päälleen ja kääntyi pois päin lähteäkseen.
Mies jäi katsomaan pojan perään. Toivottavasti tulevista tapaamisista oppilaiden kanssa ei tulisi tällaisia, todella masentavia ja turhauttavia.
Nick käänsi myös selkänsä ja lähti kävelemään pois päin. Mistähän täältä pääsisi ihmisten ilmoille? Kaipa sitä jostain, vaikka eipähän tuo haitannut vaikka sitä eksyisikin. Olihan sitä koko yö aikaa.

Tupakka-askiin mies ei kyllä koskisi tänä iltana. Tuo sauhuttelu sai jo riittää. Ehkä sitä sitten kotona vaikka heittäisi tuon pois, tai sitten tekisi niin, että piilottaisi askin johonkin pöytälaatikkoon ja ottaisi esiin vain hätätilanteessa. Aivan kuten siinä Johnny Deppin leffassa Salainen Ikkuna. Jos Nick joskus pääsisi pois näiltä sokkeloisilta kujilta, voisi mies vaikka katsoa sen leffan. Jos Nick muisti oikein, miehellä oli se elokuva jossain.

//Oliko tää nyt sit tässä? : D//