Seksuaalinen suuntautumisesi?

Hitto, tiettyyn kategoriaan ujuttautuminen on ihan älyttömän vaikeeta. Mut sanoisin olevani lesbo, sillä pojat ei kiinnosta yhtään mitenkään muuten kuin kaverimielessä, kun taas naiset... ne on ihania. *--*

Ja kyseisen asian tiedostin kaks ja puol vuotta sitten, kun tajusin ihastuneeni ystävääni, joka siis oli tyttö. Sen jälkeen seurustelin kerran tytön kanssa ja suhteen jälkeinen ihastus on kans nainen.

Oon tullu kaapista ulos mun vanhemmalle pikkuveljelle (jota asia hävettää, mutta joka kuitenki hyväksyy mut), isälle (joka otti asian tosi hienosti ja joka kyseleeki sillontällön mun naisrintamasta), äidille (jolla on yhä vaikeuksia asian sulattamisessa), kavereille (jotka kaikki on ottanu asian ihan normaalisti), opettajalle (joka oli sillee "ei semmosia tarvi vielä miettiä" mut katto mua uteliaasti ja hyväksy asian), psykologille (se otti kans ihan normisti) ja tädille (joka käsittääkseni ymmärsi kantani) ja ja ja... no, onhan niitä. Luokkakin on onkinu asian esille ja levittäny koko koululle, mut enpä mä minkäänlaista syrjintää oo joutunu kärsimää.

Pakko myöntää etten oikeen tiedä. Asia ei ole kovin selkeä, yleensä sanon että olen ihan hetero, mut nyt olen huomannut, että minulla on ollut ihastuksen kaltaisia tunteita yhteen tyttöön meidän saksanryhmässä... mikä hämmentää hiukan pientä mieltäni. Hän on ihan hyvä kaverini kaiken lisäksi, ja tilanne on vähän hankala ja arka minulle.
Mutta kuten sanottu, en osaa oikeen sanoa suuntautumistani : D Ehkä se tässä ajan myötä selvinnee.

Jepp, eli biseksuaali olen. Oon tiennyt tästä ylä-asteelta saakka eli viitisen vuotta.
Aluksi huomasin kattelevani enemmän oman sukupuoleni edustajia siis tyttöjä, mutta jota pidin ohimenevänä ilmiönä. Myöhemmin kuitenkin huomasin olevani kiinnostunut sekä tytöistä että pojista ihan seurustelumielellä. Hämmensihän se aluksi, mutta kyllä siihen nopeasti tottui.
Osa kavereistani tietää, että olen biseksuaali eikä se häiritse heitä ollenkaan. (: Perheen kanssa on puolestaan niin, etten ole viitsinyt mainita asiasta, koska porukat on niin ahdasmielisiä etteivät ymmärrä / hyväksy asiaa.

Mutta eipä tuo mitään. Ite tulen toimeen itteni kanssa ja kaverini [ne jotka tietävät] hyväksyy asian.
Koskaan en ole tytön kanssa seurustellut, mutta on ollut pientä juttua muutamien kanssa. Tällä hetkellä seurustelen pojan kanssa ja joka tietää suuntaumuksestani, mutta ei koe sitä ongelmana. Tähänkin auttaa suuresti se, että poikaystäväni on myös biseksuaali. (:

Hmm no siinä kuudennen luokan vaiheissa ja vielä joskus tämänkin vuoden paikkeilla arvailin olevani bi-seksuaali, mutta nyt ymmärrän asian siltä kantilta: "Okei, tyttöjä voi pussata ja kopeloida tissejä ja persettä, mutta seksiä: never" eli siis olen hetero mutta estoton sellainen, tai estoton tiettyyn pisteeseen saakka.Kaveriporukat tietävät asian, kukaan muu ei, enkä koe sitä öh...muille tärkeäksi tiedettäväksi.Olenhan yksi muiden joukossa :')

Hyvä että Isäsi omaa positiivisen asenteen, oma isäni varmaan ei kokisi minua omaksi tyttärekseen jos olisin lesbo tai bi-seksuaali, hän näet on uskovainen, joku Jehovantodistaja(eiosaakirjoittaa.com) :'). Että näillä eväillä.

Biseksuaalihan minä olen. Asian huomasin joskus 12-vuotiaana. Tytöt vaan rupes kiinnostamaan. Enemmän on silti ollu niitä poikaihastuksia, pari kertaa tyttöön olen ihastunut. Kunnolla en ole kenenkään tytön kanssa seurustellut, jotain pientä juttua on ollut yms.
"Kaapista" olen tullut muutamalle kaverille, siskolle + parille sen tutulle, poikakaverille ja nettitutuille. En salaile asiaa, eli jos joku kysyisi niin vastaisin olevani bi. Asennoitukoon sitten itse siihen niin kuin haluaa.

Poikaystävälle kerroin asiasta muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Hän totesi, ettei olisi asiaa minusta uskonut. Vähän aikaa sitä mietti, mutta hyväksyy sen kyllä täysin. Niin ja hän suhtautuu asiaan kuten aika moni miehistä eli häntä kiihottaa ajatus kahdesta naisesta yhdessä yms. :'D Nykyään jutellaan asiasta varsin avoimesti ja biseksuaalisuus on osa minua, joka ei erotu mitenkään näkyvästi.

En tykkää lokeroisa ihmisiä, mutta jos on pakko, niin sanoisin olevani hetero. Tosin oon viimeaikoina hieman epäillyt tuota omaa seksuaalisuuttani, mutta laitetaanpa se alkoholin piikkiin. Vanhemmat on tosissaan kauheita homofoobikoita, eli en tykkää keskustella tälläsistä asioista niiden kanssa, enkä kyllä veljenkää

Kaveriporukassa on suurinosa bi-seksuaaleja ja pari lesboa ja homoakin porukkaan mahtuu Noita "tyttöihatuksia" on ollut vain yksi, mutta en tiedä miten siihen sitten tulisi suhtautua. Olen erittäin tietämätön ja sekaisin just tällä htekellä, kun ei saa päähänsä yhtään selkeää ajatusta tästä seksuaalisuus-kysymyksestä, mutta eiköhän tuo jossain vaiheessa selviä Sitä odotellessa..

Kun ollaan täällä keskusteltu seksuaalisuudesta, niin voisinpas tähän tunkea oman mielipiteeni Siis, itse en ole oikein kiinnostunut seurustelusta tai siis haluan vain olla kaikkien kaveri ja niin pois päin. En todellakaan osaisi vastata mihin kategoriaan menisin, koska minulla on ollut pari tyttö ihastusta joskus kauan sitten ja myös poika ihastuksiakin.. Tämä on minulle aika hämmentävä asia.. Mutta minulla ei ole mitään vastaan homoja tai lesboja, että minulla on sellaisia kavereita, jotka ovat seksuaalisuudeltaan tällaisia. Silloin kun minulla oli tyttö ihastus, niin eräs päivä vahingossa paljastin sen isälle ja äitipuolelleni, niin siitä asiasta hiljennyttiin samantien! Tai siis, jos minun ihastukseni olisi ollut poika, niin siitä olisin kuullut joka ikinen päivä, mutta kun ihastukseni oli ollut tyttö, niin siitä ei puhuttu yhtään mitään.. Silloin olin suoraan sanottuna peloissani, ettei isäni hyväksyisi minua, mutta uskoisin sen olleen vain sellainen pieni järkytys. Mutta mikä on koomista, on se kun yhtenä iltana olin äidin luona ja tiskasin siinä, niin äiti tuli siihen vierelle seisomaan ja siinä joi kahvia ihan kaikessa rauhassa. Yhtäkkiä hän sanookin mulle:
" Siis mulla ei ole mitään vastaan lesboja, että jos olet sellainen, niin minulle voit kyllä kertoa ihan vapaasti". Ensiksi oli hieman järkyttynyt siitä ja katoin äitiäni silmät pyöreinä. Mutta reaktio oli aivan erilainen, kun äiti sai tietää olevani ihastunut tyttöön. Hän alkoi heti kyselemään että olinko tosissani ja niin pois päin, mutta olen aivan varma, että hän oli vain järkyttynyt siitä.
Se on kyllä aika surullista, että jotkut ovat vähemmistöjä vastaan, mutta luulen vain että suurin osa vain säikähtää siinä alussa ja vaatii aikaa sulatella asiaa tai jotain ^^'' Tulipas nyt taas selitettyä oikein mutkan kautta ja toivottavasti kaikki tajuaa asian pointin kumminkin XDD

Nyt on minunkin pakko hieman ilmaista itseäni tältä suunnalta. Minulla ei ole mitään homo- tai lesbopareja vastaan, mielestäni ne ovat todella mielenkiintoisia parituksia. On todella hienoa, jos ihminen uskaltaa ilmaista itsensä muiden katseen alla, vaikka olisikin samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa suhteessa. Hieno homma. Tosiaan, ei minulla ole mitään muitakaan seksuaalivähemmistöjä vastaan yhtikäs mitään valittamista.

Itse koen olevani bi, koska niin naiset kuin miehetkin kiinnostavat. Muutama tyttöpuolinen ihastus minulta on löytynyt, mutta ei mitään sen vakavempaa. Tällähetkellä kyllä olen ihastunut poikaan, mutta kun kerran itse tiedän, että pidän myös tytöistä, niin eihän asialle mitään voi. (: En ole vielä kertonut vanhemmilleni lainkaan suuntautumisestani, koska tiedän, että mutsini vihaa lesboja ja homoja yms. Se on kyllä mielestäni todella ärsyttävää. Kukaan sukulaisistani ei (muistaakseni) tiedä suuntautumisestani, ja uskovat täten minun olevan sataprosenttinen hetero. Hahaa, väärinpäs luulevat. >8D Monet kaverini kyllä tietävät minun olevan bi, ja he suhtautuvat siihen todella, todella hyväksyvästi. Paras ystäväni on hetero, mutta myös yksi todella läheinen tyttöpuolinen kaveri, on tietääkseni bi. Ainakin niin hän on minulle vakuuttanut. Suurin osa kaveriporukastani kyllä jakautuu bi-puolelle, mutta en ala arvioimaan. (: Pidän siitä puolesta, kun ihmisiä ei aleta vähättelemään seksuaalisen suuntautumisen takia. Eihän ihminen mitään itselleen voi. : D Tässä oli tällainen pieni viestintynkä teille. :')