Time for some touring

//Eli Yui tänne Danansa kanssa//

Felix istui opettajainhuoneessa jalat pöydällä ja kahvikuppi kädessä. Vapaata olisi parisen tuntia ja piakkoin pitäisi saapua uusi opettajakin. Sillä hetkellä muita ei huoneessa ollut, osan kun ollessa tunneilla ja osan ruokalassa. Haukotus pääsi miehen huulilta. aamulla oli ollut aikainen herätys. Felix siemaisi kahvia ja napsautti radion päälle.

Tänään Felix oli vetänyt päälleen mustan t-paidan ja vaaleat, hiukan lököttävät farkut. Tuolin selkänojalla oli valkosininen huppari. Päässään miehellä oli valkoinen lippis.

Radiosta soitettiin Eminemiä ja Felic hyräili sen tahtiin pieni hymynkare hyylillaan. Musiikki oli ainut joka sai hänet näyttämään tunteitaan, ainakin tähän asti. Mies sulki silmänsä ja naputteli kahvikuppiaan musiikin tahdissa. Muutama oppilas käveli opettajainhuoneen ohi vilkaisten sisälle ja hihittäen keskenään. Ei Felix heistä välittänyt, ei edes jaksanut avata silmiään.

//Lyhyttä ja tönkköä :<< Anteeksi//

// Täältä tullaan : ) Ja hyvähän tuo oli : ) //

Dana asteli pitkin käytävää rauhallisin askelin. Hänellä ei ollut mikään kiire sillä hän oli varannut aikaa tarpeeksi että ehtisi rauhassa etsiytyä opettajanhuoneeseen ennen aivan ensimmäistä tuntia ja ennen sitä täytyisi tutustua luokkatilaankin. Hänellä oli yllään vaaleat tiukat farkut, hivenen löysähkö tumman violetti paita joka ylettyi puoleen reiteen saakka ja jaloissa olivat paidan väriin sopivat lilat tennarit. Hänen kasvoillaan oli huolellinen meikki ja hiukset olivat sotkuisella nutturalla. Hänen olallaan roikkui musta nahkalaukku ja hän katoi mukanaan pientä pahvilaatikkoa jossa oli sisällä opetukseen tarvittavia välineitä. Hän saikin oppilailta uteliaita katseita. Dana tähysti hetken ympärilleen.

Vielä seuraavasta käytävästä oikealle ja sitten oltiin perillä. Hän astui sisälle opettajanhuoneeseen ja kurkki uteliaana ympärilleen ennen kuin katse hakuetui huoneessa olevaan toiseen mieheen.
-Anteeks? Oonkohan oikeessa paikassa? onko tää opettajanhuone?, hän uteli ystävällisellä lämpimällä äänellään. Dana kallisti päätään hivenen sivulle ja asteli laskemaan laatikon pöydälle. Hän huokaisi ja sipaisi nutturasta karanneen hiuskiehkuran pois kasvoiltaan.
-Kun oon uusi täällä niin en vielä tiedä näitä juttuja, hän totesi kevyesti naurahtaen.

Felix oli juuri torkahtamaisillaan, kun joku asteli opettajainhuoneeseen ja kysyi jotain. Mies raotti silmiään ja näki edessää hieman erikoisen näköisen miehen. Pinnallinen kun oli, Felix teki heti omat johtopäätöksensä saapuneesta herrasta. Neiti.

"Juu opettajainhuone on." Felix sanoi ja laski skeittikenkiin verhotut jalkansa lattialle ja nousi seisomaan. Mies venytti selkäänsä ja käsiään tut6ksillen toista tarkemmin, kunnes asteli toisen luo.
"Olen Felix, mutta useimmiten nimenä toimii Knox. Ja minä voin muuten hieman näyttää paikkoja, aikaa kun vielä on." Mies sanoi ja ojensi kätensä tervehtiälseen, ilan että ilmekkään värähti miehen kasvoilla. Toinen varmasti saisi Felixistä tunnevammaisen kuvan, mies kun hymyili jollekkin laululle, eikä ihmisille.
Kahvikupistaan Felix hörppäsi vielä loputkin sumpit ja laski sen sitten pöydälle.

Tuntien alkuun oli vielä hetki, eikä kierroksessa nyt kovinkaan kauaa kestäisi.

Dana hymyili pienesti ja katseli miestä. Hän seurasi toista katseellaan hetken aikaa ja tarttui kädellään toisen tarjoamaan käteen.
-Mä olen Dana, hän kertoi ja kätteli toista sirolla kädellään. Hän nyökäytti sitten päätään ja vilkaisi ympärilleen. Kevyt hymy pysyi hänen huulillaan.
-Se oliski kauheen kiva jos pystyisit näyttää vähän ympäristöä, hän totesi iloisesti ja sipaisi uudelleen hiuskiehkuraa joka tunki kasvoille.
-Tai no sillo työhaastattelussa oon viimeks täällä käyny enkä oikee ehtiny ympärilleni katella, hän jatkoi.

Hän sulki mukanaan tuoman laatikon ja laski sen lattialle seinän viereen. Hän voisi ottaa sen mukaansa sitten vasta tuntien alussa.
-Mitä ainetta sä opetat?, hän uteliaasti kysyi ja katseli Knoxisi esittäytynyttä miestä hivenen uteliaasti.

Hän sipaisi paitaansa hivenen paremmin ja otti muutaman askeleen kohti ovea. Danan katse hakeutui kuitenkin pian takaisin mieheen.
-Ootko tykänny opettaa täällä?, hän jatkoi hymyillen uteluaan.