Power is what I like. (k-15)

//Eli Romihi uuden neitonsa kanssa tänne : D//

Marilee oli tylsistynyt. Tytön asuntoon oli ahtautunut viitisen muutakin tyttöä, jotka kuuluvat Marileen "jengiin". Nämä kaverit jaksoivat aina jauhaa samoista asiosta ympäri vuorokauden. Tyttö kuunteli kuinka yksi selitti jo ainakin viidettä kertaa kuinka joku jätkä oli katsonut tätä tunnilla pitkään.
Voi elämä!
Marilee vinkkasi luoksensa pari vähän tutumpaa tyttöä ja käski muiden häipyä. Kun ylimääräiset olivat poistuneet, Marilee painui vaihtamaan vaatteitaan. Mustat pillifarkut ja valkoinen löysähkö t-paita ja punaiset tennarit ja Marilee oli valmis lähtemään viihdehuoneelle.

Kolmen tytön joukkio, Marilee kärkenä tietysti, käveli kohti viihdehuonetta. Hiukset oli jätetty auki ja silmiä oli korostettu kajalilla. Luonnostaan vaalealle iholle Marilee oli sipaissut vähän puuteria.
Viihde huoneessa oli muutama muukin. Kaksi pelaamassa biljardia ja joku jätkä makaamassa sohvalla.
Marilee ajoi tyypin tiehensä sohvalta ja istui siihen. Edelleen tylsää.
Marilee käski toisen kavereistaan laittamaan jonkun leffan pyörimään. Komediaa.

Leffa oli ehtinyt pyöriä hetken, kun tytön kaverit sitten häipyivät jonnekkin. Tyypillistä. Ei niihinkään voinut luottaa.
"Vittu." Tyttö mutisi itsekseen ja nosti jalkansa pienelle sohvapöydälle.

//Lyhyttä ja tönkköä >_>//

Leoniella oli erittäin tylsää ja hän päätti lähteä katsastamaan, josko viihdehuoneesta olisi löytynyt joku jota pomottaa. Tyttö halusi nähdä jonkun kivan elokuvan tai tehdä jotain muuta yhtä kehittävää.
Tytöllä oli päällään hyvin istuvat farkut ja löysä kauluspaita. Rentoilua.

"Mahtavaa", tyttö mutisi itsekseen kun kuuli elämää huoneesta.
Tyttö astui sisään omana hillittynä itsenään. Hän tunnisti pari oppilasta samoilta kursseilta, mutta sohvalla istuvaa tyttöä hän ei tuntenut. Olihan Leonie hänet pariin otteeseen nähnyt käytävillä ja asuntolalla, muttei ollut kiinnittänyt tähän huomiota.
Tyttö päätti asettaa itselleen haasteen ja tutustua tähän tyttöön.

"Moi kuka sä olet? Mä olen Leonie Von Romero", tyttö esitteli itsensä nopeasti. Hänellä oli tapana jättää sukunimestään 'Bhaz' poissa, sillä tytön mielestä Leonie Von Romero on paljon tyylikkäämpi ilman mitään Bhazeja.
Ennen kuin tyttö kerkesi vastaamaan mitään, Leonie työnsi tämän jalat pois sohvalta ja istahti viereen. Hän inhosi sitä, jos joku muu valtasi koko sohvan. Hänelle se toki oli sallittua.

Leo kohenteli rastojaan paremmin ja suuntasi katseensa televisioon.
"Mitä ihmeen paskaa sä oikein katot? Näköhän tuota seuratessa menee", tyttö alkoi valittamaan.

Marilee ei oikeastaan katsonut elokuvaa, vaan pikemminkin vain tuijotti ruutua näkemättä mitään.
Jonkun sitten tullessa Marileen lähistöön ja toisen esiteltyä itsensä Marilee käänsi katseensa tuohon joka oli uskaltanut tulla häiritsemään. Vaikka eihän Marilee oikeastaan mitään tehnytkään.
"Marilee Blue." Marilee sanoi lyhyesti.

Tämän Leonien sitten työntäessä Marileen jalat alas sohvalta, sai toinen osakseen murhaavan katseen. Että kehtasikin.
Toisen valittaessa sitten elokuvasta, Marilee ei jaksanut enää.
"PErkeleestäkö minä tiiän. Yks ääliö sen pisti pyörimään enkä ite jaksa raahautua sinne, ja hittoako sinä siinä valitat, jos ei kelpaa nii vaiha ite." Marilee tiuskaisi. Ai että otti päähän tällainen. Itse tämä kunnianarvoisa neito ei nostaisi takamustaan sohvalta, oli leffa miten surkea tahansa. Tehköön joku muu sen. Marilee oli tottunut saamaan ilman että antoi mitään vastalahjaksi.

//Plöh >_<//

"Luuletsä mikä Marinka se nyt olikaa, että mä palvelisin sua? Ei voi kun vaa nauraa", Leonie sanoi kuivasti. Tytöstä tuntui että tästä illasta tulisi vielä pitkä. Hän tuijotti ruutua hetken.
"Marinka nosta se läskipersees siitä ja vaiha leffaa. Sä katoit eka, et tykänny, sä vaihdat", tyttö alkoi käskyttää. Vaikka tyttö oli kertonut nimensä, Leonie oli päättänyt, että tämä saisi olla Marinka.

Tyttö risti kädet puuskaan ja yritti analysoida toista.
Itsekeskeinen pikku paska, tyttö ajatteli mielessään erittäin kauniisti.
"Mun mielestä sä olet ärsyttävä. Laiska, mitään aikaansaamaton idiootti", Leonie lopulta täräytti enempiä miettimättä.
"Älä ota honey henkilökohtaisesti, tai ota pois vaa. Se on kuitenkin totuus", tyttö jatkoi. Hän alkoi jopa nauttia siitä, että sai purkaa turhautumistaan toisen haukkumiseen.

"Ootsä paikallinen? Marinka", tyttö sanoi ja katseli tätä arvioiden päästä varpaisiin.
"Et sä kyllä kummoinen ilmestys ole. Tusinakamaa", Leonie sanoi ilkeästi.

Marilee tuijotti toista hetken aikaa. Miten tämä rastapäinen hujoppi kehtasikin käskyttää.
"Ja minähän en tästä liiku. Ja nimi on Marilee, yritä nyt edes se muistaa." tyttö sähisi takaisin. Nyt nyppi reilusti. Tuollainen tuorhantärkeä hemmoteltu kakara tuli tänne määräilemään. Marilee oli ollut täällä ensin.

"Hittoako sä tuut mua tänne haukkuu. Tommonen läski joka ei tiedä mistään mitään. Painu jumaliste taks sinne mistä tulitkii."
Marilee sanoi terävästi. Juuri tänään ei tyttö ollut sillä tuulella että jaksaisi taistella kenenkään kanssa, mutta jos toinen välttämättä halusi, sai tämä samalla mitalla takaisin.
"Luuletko kenties itse olevasi kovinkin hyvännäköne? Hah! Salli minun nauraa." Marilee sanoi ja nauroi ilkeästi. Tämä Leonie alkoi todella ärsyttää.

Biljardia pelaavat jätkät olivat kääntyneet katselemaan kaksikon taistelua viihdehuoneen herruudesta ja Marilee päätti antaa heille jotain katsottavaa.

//Tökkii...//

"Ja minähän en tästä liiku. Ja nimi on Marilee, yritä nyt edes se muistaa." tyttö sähisi takaisin.
"Ai mitä sä Marinka mutisit? Ei kuulunut oikein selvästi", Leonie heitti takaisin.
"Hittoako sä tuut mua tänne haukkuu. Tommonen läski joka ei tiedä mistään mitään. Painu jumaliste taks sinne mistä tulitkii."
"Sori vaan, mut mä tiedän olevani täydellisen painoinen ja näköinen ja toiseksi. Mä tiedän ja vaikka mitä. Kolmanneksi. New York voittaa tän kämäsen laitoksen mennen tullen ja palatessa, mutta minkäs teet kun isukki lähetti mut tänne. Poissa mielestä, poissa silmistä, se tuppaa menemään niin", tyttö tuhahti.

"Mutta Marinka, sä tuot mieleen hmm. Mitenköhän sen sanoisi nätisti. Ruman ankanpoikasen, josta ei kuitenkaan tule joutsenta", Leonie ampui kovilla takaisin.
Hän alkoi olla jo erittäin ärsyyntynyt tähän daraamaqueeniin ja potkaisi tyttöä kaikin voimin, miten istualtaan vain kykeni.

Tyttö huomasi sivusilmällään että biljardia pelanneet pojat olivat keskeyttäneet pelinsä ja siirtäneet katseensa tyttöihin.
"Haista sinä horo kuule paska", Leonie sihahti hampaidensa välistä.

"Ja kuurokin vielä." Marilee sanoi ja katseli hetken aikaa televisiota. Tyttö eristi toisen sihinät ja sähinät ulkopuolelle ja keskittyi elokuvaan, oli se miten huono tahansa. Kaikki toisen sepostukset menivät ohi korvien.
Viimeistään potku sai Marileen kääntämään katseensa tuohon ärsyttävään lellipentuun, joka oli tullut häiritsemään 'rattoisaa' iltaa.
"Kattos, opitko uuden sanan?" Marilee hymyili halveksuvasti toisen huorittelulle.

"Tommoset lellipennut vois vaikka hypätä järveen." Marilee jatkoi ja piti katseensa tiukasti toisen silmissä. Potku kirveli sääressä, mutta takaisin ei Marilee vaivautunut lyömään. Jos toinen turvautui väkivaltaan silloin jos ei saanut jotain, niin omapa oli ongelmansa.
Marilee ei jaksanut enää välittää.
Muutamalla nasevalla vastauksella tästä päästiin ainakin toivottavasti, muuten tulisi pitkä ilta. Ei se kyllä sinänsä haitannut. Kunnon väittely ja suukopu piristi aina, mutta jos toinen alkaisi lyömään, silloin kiinnostus lopahtaisi.

Hetken taas elokuvaa tuijotettuaan Marilee siirsi katseensa viereensä.
"Vieläkö sä siinä istut?" Marilee kysyi muka hämmentyneenä ja päivitellen.

"Ja kuurokin vielä." Marilee sanoi hetken kuluttua.
"Hah. Itse olet huomiokyvytön", Leonie napautti takaisin. Tyttö tiesi ettei hänen kuulossaan ollut mitään vikaa.
"Kattos, opitko uuden sanan?" Marilee kysäisi.
"Tiedätsä. New Yorkissa oppii kaikenlaista", tyttö totesi.
"Tommoset lellipennut vois vaikka hypätä järveen." Marilee jatkoi ja piti katseensa tiukasti toisen silmissä. P
"Puhu selvemmin, ei sun puheesta saa mitään selvää kun joku hemmetin aksentti kuuluu kuuroillekki asti, Marinka", Leonie täräytti takaisin. Hän oli niin kyllästynyt tähän kiukuttelijaan.

Tytöt istuivat kymmenen minuuttia vaitonaisina ja hiljaisuuden katkaisi Marileen kysymys.
"Vieläkö sä siinä istut?" tyttö kysyi muka hämmästyneenä.
"Vielä. Mua niin ärsyttää sun kaltaiset chiksit ja toisaalta viehättää", Leonie sanoi lopulta. Häntä itseäänkin ärsytti se, että hän saattoi vaivattomasti tuntea ihastusta vihollistaan kohtaan.

"Jätkät antaa heittää sieltä, tasapeli tuli. Noni hopihopi", ruskeaverikkö käskytti ja osoitti ovea. Hän halusi jatkaa tästä Marinkan kanssa kahden.

"Puhu selvemmin, ei sun puheesta saa mitään selvää kun joku hemmetin aksentti kuuluu kuuroillekki asti..."
"Se on sitten voivoi." Marilee tuhahti.
Opettelisi sitten kuuntelemaan erilaisia 'aksentteja'. Marilee oli käyttänyt koko ikänsä englantia, mutta ei mahtanut mitään sille, että joskus tytön innostuessa, etelämaalainen aksentti sekoittui mukaan.

Vai että ärsytti ja viehätti. Totta puhuttuna, Marileetakin alkoi hieman kiinnostaa toinen. Tällaista tapausta tyttö ei ollut ennen tavannut. Olihan niitä ollut joitakin jotka olivat joskus sanoneet vastaan, mutta yleensä Marilee oli saanut nämä vastarannan kiisket murrettua alta aikayksikön.

Heidän sitten jäätyään kahden, Marilee tuijotti hetken televisiota, kunnes päätti aukaista suunsa.
"Jaa että tasapeli vai?" Tyttö sanoi tuijottaen edelleen televisiota. Eikai tämä nyt näin nopeasti loppunut?

Leonie huomasi, kuinka Marilee vilkuili tyttöä ja ilme tämän kasvoilla muuttui. Pian poikien lähdön jälkeen, tyttö kuitenkin kiinnitti huomionsa televisioon ja Leonie katseli huonetta tarkemmin. Huone ei ollut hirveän iso, mutta monipuolisesti täällä tekemistä oli, tyttö huomioi itselleen.

"Jaa että tasapeli vai?" Marilee sanoi tuijottaen edelleen televisiota keskeyttäen Leonien ajattelun.
"Ei ikinä", Leonie sanoi ja nousi sohvalta. Hän kävi napsauttamassa oven lukkoon.
"Nyt ois luvassa kasvojumppaa ja vähän muutakin", Leonie sanoi palattuaan.
Hän lähestyi Marileen kasvoja ja hipaisi tytön huulia nopeasti, mutta kuitenkin niin että tiesi tytön haluavan lisää.
Leonie istahti sohvan päätyyn, niin että saattoi nähdä tytön koko ajan.

"Mä haluun kokeilla sun kanssa jotain, rakas ärsyttävä Marinka", Leonie totesi lopulta. Hän tiesi, ettei tyttö voinut kieltäytyä. Kukaan ei ollut uskaltautunut kieltäytymään, kun Leonie teki aloitteen. Hän luotti siihen tälläkin kertaa

"Ei ikinä" Tasapeli ei siis tullut kysymykseenkään. Tästä Marilee piti. Illasta saattoi tulla ihan mielenkiintoinenkin.
Leonien sitten kävellessä ovelle ja laittaessa sen lukkoon, Marilee nosti hieman vasenta kulmakarvaansa. Tyttö ei tiennyt oliko toinen kaavaillut tätä kovinkin kauan täällä ollessaan vai oliko tämä kenties vain hetken mielijohde. Marilee aavisteli mitä tästäkin tulisi. Toisen sitten hipaistua Marileen huulia ja vetäydyttyä sohvan päätyyn, Marilee mittaili katseellaan toista. Hetken aikaan mietittyään Marilee hymyili viekkaasti.

Tyttö nousi sohvalta ja asteli muutaman askeleen toisen luokse. Hetken aikaa tytön edessä seisottuaan Marilee otti kiinni Leonien leuasta ja painoi huulensa tämän huulille.
Irtauduttuaan Marilee istahti takaisin sohvalle, katse edelleen kiinnityneenä toisen silmiin. Mitähän tämä toinen tekisi, kun huomaisi, ettei Marilee aikonutkaan jatkaa, vaikka kovasti kyllä tekikin mieli.
Hetken sitten istuttuaan ja Leonieta tuijotettuaan Marilee päätti että jatkaisi siitä mihin jäikin. Taas käsi vietiin toisen leualle ja lyhyt suudelma painettiin toisen suulle.

Leonie huomasi, että pian tämän teon jälkeen, Marilee hivuttautui lähemmäs tyttöä ja ennen kuin hän kerkesi ajatellakkaan, tämä oli ottanut häntä leuasta kiinni ja suuteli voimakkaasti, palaten pian paikoilleen.
Leonie ei tiennyt mitä miettiä. Hän tarkkaili tytön kasvoja ja huomasi, ettei tämä tiennyt mitä tekisi. Jatkaako vai eikö jatkaa?
Tyttö katsoi Marileen kasvoja ensimmäistä kertaa tarkemmin ja huomasi että tyttö oli omalla tavallaan kaunis.
Marilee lähestyi häntä uudelleen, suudellakseen jälleen. Nyt Leoniekin oli mukana, vaikka suudelma olikin lyhyt.

"Hmm, jos sä jotain osaat positiivisessa mielessä sanottuna, niin suudella", Leonie tarkoitti sanansa jonkin asteiseksi kohteliaisuudeksi. Tyttö ei muistanut milloin oli viimeksi ollut jonkun kanssa tällä tavoin. Hän harrasti paljon irtosuhteita ja tiesi ettei hänestä olisi sitoutumaan vakituisesti näin nuorena.

"Sä oot mua luultavasti saman ikäinen mun kanssa?", Leonie arvioi ja suuteli itse tällä kertaa voimakkaasti Marileeta.
Hän kosketti tytön hiuksia ja tunsi kuinka silkkiset tämän hiukset olivat Leonien oman takkukasan vierellä.
"Onko sulle okei tyttöjen väliset jutut?", Leonie tarkisti tytöltä. Hän ei haluaisi epämukavaa tilannetta.

Toisen kai kehuessa Marileeta hyväksi suutelijaksi, tytön toinen suupieli kääntyi melkein helläänkin hymyyn. Ei hassumpi tapaus kuitenkaan tämä Leonie. Ilta ei tainnutkaan olla pilalla.

"Et itsekkään ole huonompi ja kyllä, saman ikäisiä olemme, ainakin luulisin." Marilee sanoi, kun Leonie oli vuorostaan suudellut Marileeta.
Marilee ei itsekkään muistanut, milloin oli käyttäytynyt näin intiimisti tytön kanssa viimeksi. Poikia oli ollut useampi, mutta tyttöjä ei niinkään.
Leonien vielä tarkistaessa että tyttöjen väliset jutut olivat okei, Marilee virnisti.
"Tokihan." tyttö vastasi lyhyesti ja suuteli taas kerran toista. Leoniehan maistui hyvältä, ollakseen noin kieroutunut, mutta eikös se jo raamatussa sanottu että älä tee pahalle vastarintaa ja rakasta vihollistasi.

"Et itsekkään ole huonompi suutelemaan", Marilee sanoi suudelman jälkeen.
Leonien mielentila helpottui, kun Marilee sanoi hänelle olevan okei, tytönkin kanssa säätäminen.
"Pidä ystävät lähellä, mutta viholliset vielä lähempänä", Leonie kuiskasi viekkaasti ja siirsi kätensä Marileen selälle ja antaen toisen kätensä silittää tytön poskea.

"Ei me niin kovin erilaisia olla. Mun isä lähetti mut tänne, koska sen mielestä mun pitäis oppia tapoja. Paskat sanon minä. Se ite pyörittää miljoonabisneksiään eikä ole koskaan kotona kuten äitikin. Narcisa Bhaz, siinä meillä uraohjus. Tiedätsä miten tympeetä on ollu kasvaa suuressa asunnossa, vailla leikkikavereita. Lastenhoitajan ja palvelijan kasvattamana", Leonie alkoi kiroomaan kohtaloaan.
"On tässä hyväkin puoli. Täällä on enemmän haastetta jos haluaa jotain enemmän", tyttö lisäsi perään kierosti ja arvasi Marileen ajatusten pyörivän samalla akselilla.

"Mä niin kaivannut tätä. Oon halunnu pitkään tuntee toisen ihmisen läheisyyden ja kosketuksen. Ei NYcityssä kovin moni uskaltautunu mun kanssa kamarin puolelle, koska ne ei voinu olla varmoja saako ne kuulla siitä miljoona vuotta myöhemmin", Leonie huokaisi. Hän antoi itsellensä täyden vapauden kosketella tätä kaunotarta ja hän tunsikin tytön kyljessä yllätyksen.

"Wow. Tää on kaunis", tyttö ihasteli Marileen lävistystä. Leoniella itsellään oli vain napalävistys ja se ei todellakaan ollut mitään tämän ilmestyksen vierellä.

"Pidä ystävät lähellä, mutta viholliset vielä lähempänä" Leonie sanoi.
"Täsmälleen." Marilee vastasi lyhyesti ja kuunteli kun Leonie kertoi perheestään.
Marilee oli ollut onnekas, sillä hänellä oli kaksi sisarusta, mutta eivät hekään aina ollet läsnä.
"Itselläni on kaksi sisarusta, joten en oikeastaan ollut yksin, mutta sen verran ikeroa kyllä, että heillä oli omat juttunsa ja minulla sitten omani." Marilee kertoi. "Vanhemmat vaan keskittyy maineen ylläpitämiseen ja uraan."

Haastetta tosiaan. Viekas hymy Levisi Marileen kasvoille. Tytöt tosiaan ajattelivatkin samalla tavalla.
"Samoin. En edes muista milloin viimeks oisin ollu näin." Marilee kuiskasi.
Leonien kädet seikkailivat Marileen kropalla ja Marileekin uskaltautui koskettamaan toista.
"Wow. Tää on kaunis." Leonien suusta pääsi, kun tämä näki Marileen korsettilävistyksen.
"Kiitti." Marilee sanoi ja hymyili. Yleensä kaikki kauhistelivat heti ensimäiseksi että eikö tuo sattunut yhtään, kun siinähän oli ihon läpi työnnetty metallirenkaita. Vaihtelu tosiaan virkisti.

"Pidä ystävät lähellä, mutta viholliset vielä lähempänä" Leonie sanoi.
"Täsmälleen." Marilee vastasi lyhyesti.

Marilee näytti aidosti tyytyväiseltä korsettilävistyksestään saamasta kehusta. Leonie tiesi kokemuksesta, että yleensä ihmiset kauhistelivat ensimmäisenä, eikö lävistys sattunut. Useat olivat kysyneet Leonielta tätä asiaa napalävistyksen nähdessään, mutta että koko kylki. Se oli varmaan kimmoittanut kysymyksiä paljon.
"Mä rakastan lävistyksiä, mut isä ei anna ottaa kasvoihin. Muuten mä en tule perimään sen miljoonaomaisuutta", Leonie heitti. Hän kyllä tiesi, että vaikka ottaisi koko naaman täyteen reikiä, isä ei uskaltaisi jättää tyttöä perinnöittä. Hän tulisi saamaan koko potin.
"Mä en tiedä miks mä käyn koulua. Mun elämä tulee kuitenkin olemaan todella helppoa, koska mä tuun olemaan mun vanhempien ainoa periä. Musta tulee lievästi sanottuna todella rikas. Paris Hiltonkin hiljenee ja kalpenee mun tulevaisuuden rinnalla", Leonie sanoi hetken kuluttua tajuttuaan asian.

Tyttö päätti lopettaa turhan miettimisen ja keskittyi riisumaan Marileen paidan kokonaan pois. Hän oli tyytyväinen, että ovessa oli lukko. Heitä ei voitaisi yllättää.

Marilee kuunteli Leonien juttuja ja tyytyi tutkiskelemaan samalla tämän vartaloa.
"Ei minunkaan vanhemmat tiedä tästä korsettilävistyksestä, mutta tuskin ne jaksais välittääkkään."
Kasvoihin Marilee ei ollut edes ajatellut ottavasta lävistystä. Korviin tai nenään ehkä korkeintaan.
Marilee naurahti Leonien Paris Hiltonin kalpenemiselle tämän rinnalla. Marileen vanhempien omaisuus jaettaisiin sisarusten kesken, mutta mukava summa siitäkin tulisi.

Marilee nosti käsiään, jotta Leonien olisi helpompi saada paita pois. Paita lensi lattialle ja Marilee nojasi eteenpäin suutelemaan Leonieta. Tytön kädet tutkivat jokaista Leonien vartalon kaarta ja mutkaa tarkasti. Tämä tuntui paremmalta kuin Marilee kykeni muistamaan.
Leonien paita päätyi samaan kasaan marileen paidan kanssa. Hetkeksi tyttö jäi ihailemaan Leonien vartaloa. Ei mikään ylilaiha, kuten monet tytöt nykyään. Kädet palasivat takaisin vartalolle ja Marilee antoi suukon Leonien kaulalle.

Leonie nautti jokaisesta hetkestään Marileen kosketeltavana ja oli mielessään salaa tyytyväinen, että tilanteeseen oli päädytty Marileen kanssa.

"Marinka, mitä me nyt ollaan? Pahimmat viholliset vai kenties jopa kavereita?" Tyttö kysyi hiljaa samalla kun kosketteli tytön vatsaa. Leonielle olisi ihan sama mitä tuo tyttö vastaisi, tietenkin hän toivoi ettei Marilee haluaisi olla sotajalalla Leonieta vastaan.

Leonie oli itseasiassa erittäin ihastunut tyttöön.

"Marilee, sä oot parasta mitä mulle on tääl tapahtunu. Sain ensin riidellä ja lopulta kuitenkin erittäin romanttista seuraa. Kuitenkin mä kaipaan takas kotiin, tääki ois voinut olla miljoona kertaa parempaa mun huoneessa kuin jollai kämäsellä sohvalla. Mä niin soitan huomenna isälle ja ilmoitan et palaan kotiin, ainakin hetkeks. Haluutko sä tulla mukaan? Saisit nähdä New Yorkin beibi", Leonie vuodatti ja tuijotteli kattoa etsien katseellaan katon rappauksista erilaisia kuvioita. Nyt tytöllä ei ollut kiire minnekään.

// anteeks kauheen pitkä tauko, tän sisällöttömyys (kirjota plz jotai pidemmi et saan enemmä inspistä (;; ) ja tökkivyys//

Marilee nautti täysin tästä tilanteesta. Riitelyn päätteeksi maistui kyllä pieni ripaus romantiikkaa, siinä Leonie oli oikeassa.
Tyttö katseli hetken Leonien kasvoja, ennenkuin vastasi tämän jo aikaisemmin esitettyyn kysymykseen.
"Ei me ainakaan nyt oikein vihamiehiltä näytetä." Marilee sanoi ja hymyili.

Tyttö kuunteli toisen vuodatusta ja leikki samalla Leonien napakorulla. Leonie oli ilmeisesti viimein antanut periksi ja alkanut kutsua Marileeta tämän oikealla nimellä, vaikka tällä hetkellä oli kyllä aivan sama millä nimellä tyttöä kutsuttaisiin. Leonien pyytäessä Marilleta mukaan New Yorkiin, tyttö hymyili.
”Miten haluat. New York on varmaan upea paikka.” Marilee huokaisi.
”Itse olena asunut koko ikäni Kreikassa, Plataniassa.” tyttö jatkoi. Olikohan heidän vanha talonsa enää pystyssä. Marilee kaipasi kaunista näkymään huoneensa ikkunasta, josta näkyi melko kauas merelle. Talo oli ollut isohko omakotitalo muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Platanias oli kaunis, ei kovin suurikaan kylä, mutta sieltä oli vain 90 km Kreetan kaupunkiin.

Marilee laski päänsä hetkeksi Leonien vatsalle, mutta nousi kuitenkin pian puolimakaavaan asentoon. Nyt ei ollut aikaa turhiin tunteiluihin. Onneksi tytön perheellä oli sentään kesämökki Kreikan länsirannikolla.
Marilee piirteli kuvioita Leonien vatsaan.
”Säkin oot parasta mitä mulle on täällä tapahtunu. Tai no, koskaan.” tyttö sanoi ja antoi Leonielle suukon.
Tämä hetki voisi jatkua vaikka ikuisuuden.

//No tulipa pitkää juu >_< Sorry :< Tönkköä ja turhaa..//

"Koko ikäs Kreikassa!? Tosi upeeta varmasti!" Leonie huudahti innostuksesta. Hän rakasti Kreikkaa erittäin paljon.
"Mun vanhemmat on vieneet mut Kreikkaan lomalle useita kertoja. Kreikkalainen ruoka on niin ihanaa ja se sää. Sieltä tarttuu tulijaisiksi aivan ihana rusketus." Tyttö hehkutti.

Tytöt olivat hetken hiljaa, kunnes Marilee päätti tunnustaa.
”Säkin oot parasta mitä mulle on täällä tapahtunu. Tai no, koskaan.” Tyttö sanoi samalla kun suuteli Leonieta.
"Kiva kuulla, ettei tää ole niin yksipuoleista." Leonie naurahti heleästi. Rastahiuksinen tyttö ei ollut ikinä ennen ollut saman sukupuolen edustajan seurassa näin onnellinen.

"Mitä sä teet huomenna? Mulla on vaa pari tuntia äidinkieltä ja fysiikkaa sekä pari luentoa iltapäivällä." Leonie pohti aikatauluja.
"Tai ihan sama. Mä haluun olla tässä ja nyt." Tyttö sanoi hetken päästä ja käski itseänsä elämään hetkessä.

//joo sama vika, tökkii ja pahasti plus ihan turhaa sanahelinää//